Ajatellaan, että teet eka vuoden töitä samalla mallilla siten, että elät velaksi tai vaimon/tms liksalla etkä nosta penniäkään firmasta — eli siis olet persauki vuoden. Maksat ensimmäisen tilivuoden jälkeen osingot — kassaan on tullut vuoden aikana tuo 350,000 euroa. Siitä maksat 26% yhteisöveroa eli 91k. Vapaata kassaa jää 259,000 euroa. “Optimoit” ja “kikkailet” (kuten lehdet sanovat) verotustasi ja maksat “nollaverolla” sen mitä voit, eli 9% vapaasta kassasta — eli saat verotonta tuloa eka vuoden jälkeen kertakönttänä 23,310 euroa.

Sama toistuu toka vuonna, jälleen samoilla luvuilla ja ilman palkanmaksua (koska pärjäät tuolla 23k “potilla” oikein mukavasti koko vuoden) — taas menee 91k yhteisöveroa ja firman kassa on nyt

259,000 + 259,000 – 23,310 = 494,690 euroa

Tuosta taas 9% “”verottomana”" -> 44,522 euroa.

Kolmas vuosi, sama rumba, samat luvut:

259,000 + 259,000 + 259,000 – 23,310 – 44,522 = 709,168 euroa kassassa.

Jälleen, 9% -> 63,825 euroa

Neljäs vuosi, viimeinen laskelmassamme:

259,000 + 259,000 + 259,000 + 259,000 – 23,310 – 44,522 – 63,825 = 904,343 euroa.

Jälleen maksetaan “verotonta mannaa” 9% => 81,390 euroa

Neljä vuotta täysillä veroilla ansiotulona nostettaessa, viivan alle jäi 600,000 euroa. Entäs “verovapaasti”?-) 213,047 euroa. Eli noin kolmannes..

Kylläpäs kannatti olla kapitalistisika ja kusettaa verottajaa isolla letkulla ;-) Nyt firman kassassa on fyrkkaa kestämään suhdannevaihtelut, mutta itse on jäänyt 4 vuoden aikana saamatta omaan käyttöön melkein 400,000 euroa käteistä.

Itse en tuota Hesarin nostattamaa 90 000 “verovapaata” pääomatuloa oikein ollut aiemmin noteerannut. Eräässä taulukossa sen taisin kerran nähdä, mutta oli kuitenkin kommentoitu tuo yrityksen vakaravaisuustekijä, mikä näissä palautteissa myös hyvin tuli esille.

Mitä itse tuossa aiemmin tarkoitin, niin ajatellaan henkilöä jolla on 300 000 euron palkkatulot vuodessa. Veroprosenttihan on tuolloin noin 50%. Todella iso palkkahan se silti on saada 150 000 nettona, mikä on noin 10 kertainen normaalin työntekijän vuosipalkkaan nähden.

Kuitenkin jos nostaa tuon palkkatulon vähitellen osinkoina on veroprosenttisi kiinteästi se 28%. Päälle vielä ne vakuutukset. Tietysti samaan vuosiansioon ei pääse kuin palkkatuloina, mutta noin 4% vuosi-inflaatio ei syö tuosta potista yhtä suurta summaa kuin tuo 22 yksikköä suurempi veroprosentti.

Pitkäaikaisena Hesarin ja Kauppalehden lukijana on sappeni kuohahtanut tämän keskustelun tiimoilta useampaan kertaan viimeisen vuoden aikana kun toimittajat ovat oikoneet mutkia ja jättäneet asioita kertomatta. Ensin halusin uskoa, että suurelle yleisölle välitetään tietoisesti väärää kuvaa yrittäjistä kunnes Kauppalehti ryhtyi samaan kuoroon.

Uskon myös, että kovin laajasta ongelmasta ei ole kyse. Omassa tuttavapiirissäni on iso liuta yrittäjiä, suurin osa tosin nuorempaa polvea. En tiedä heistä ketään, jonka yrityksen nettovarallisuus antaisi myöten jakaa itselleen lähellekään 90 000 euroa osinkoja verovapaasti(*).

(*) Suomessa ilmeisesti verovapauden määritelmään kuuluu, että omasta omaisuudestaan on maksanut veron jo kertaalleen.

Kiitos tästä näkökulmastasi! Ei ole lainkaan ihme, että monet ovat saaneet “verottomasta 90.000 euron osingosta” väärän käsityksen. Niin (tarkoitushakuisen?) lepsusti monet tiedotusvälineet puhuvat asiasta.

HS kirjoittaa jutussaan (9.11.2008) näin: “Ei-pörssilistatuissa yhtiöissä, siis esimerkiksi juuri lääkäriyhtiöissä, omistaja voi nyt nostaa yhtiöstä osinkoja käytännössä verottomasti 90 000 euroon asti.”

Jutun kirjoittajan mielestä siis ei-pörssilistatuilla yhtiöillä on “käytännössä” vähintään miljoona euroa aikaisemmin tienattuja (ja jo kertaalleen verotettuja) voittoja säästössä jokaista osinkoa vaanivaa osakasta kohden.

Toimittaja Teija Sutinen on harhateillä. Mutta syyllinen saattaa olla selvillä. Nimittäin jos vero-oikeuden professoria Heikki Niskakangasta on lainattu oikein, hänellä on taipumusta esittää asia juuri noin yksioikoisesti.

Esimerkiksi HS (17.12.2008) siteeraa häntä näin: “Vakavin ongelma on, että listaamattomasta yhtiöstä osinkoja saa verovapaina 90 000 euroon asti”.

Niskakangas unohtaa siis mainita, että listaamattomasta yhtiöstä saa osinkoja 90 tonnin summan ilman tuplaverotusta vain, jos firma sattuu olemaan upporikas.

Huomasin saman väitteen myös Kauppalehdestä (14.11.2008). Toimittaja Päivi Isotalus oikoi nurkkia aivan pokkana: “Listaamattomien yritysten omistajat on vapautettu osinkoverotuksesta 90 000 euroon saakka.”

Ihmettelen, miksei KL ole tilannut Balance Consultingilta oleellista tilastotietoa: montako sellaista ei-pörssilistattua firmaa Suomessa ylipäätään on, jonka omistaja voisi nostaa tuon 90 tonnin “verottoman” osingon?

Veikkaan, että luku olisi ällistyttävän pieni.

Espoon Yrittäjien puheenjohtaja Kirsi Åkerlund kirjoitti Länsiväylä-lehdessä (6.12.2008), että yhtiöiden keskimääräinen nettovarallisuus on noin 40 000 euroa ja sen perusteella maksettava verovapaa osinko on 3600 euroa vuodessa.

Yrittäjät voivat siis nostaa kertaalleen verotettua rahaa vain 4 % siitä määrästä, jota tiedotusvälineet mielellään viljelevät. Laiskojen toimittajien heitot ovat 25-kertaisesti liioiteltuja!

Sekin on mielenkiintoista, etteivät toimittajat joko tiedä tai halua mainita, mistä 9 %:n sääntö on alun perin putkahtanut. Eihän “porsaanreikä” ole syntynyt vahingossa. Eikä etenkään siksi, että palkansaajat olisi muuten vain saatava kateellisiksi.

Pykälä on tarkoitettu kannustimeksi. Koko homman idea on houkutella yrittäjiä säästämään firmaansa mahdollisimman paljon voittovaroja, jotta yhtiöt kestäisivät paremmin talousvaikeuksia.

Kun pankkikriisi ja lama iski 1990-luvun alussa, firmojen kassat olivat usein aivan mitättömiä. Kun myynti sakkasi vähänkin, puulaaki toisensa perään kaatui saman tien.

Idea on toiminut juuri niin kuin pitikin. Nyt monilla yrityksillä on kassassaan edes jonkin verran puskuria, koska se on yrittäjän oman verotuksen kannalta edullista.

Meillä olisi jo paljon enemmän työttömiä, jollei tuota toimivaa kannustinta olisi aikanaan rakennettu.

Eli omassa tapauksessani kyvempään verotukseen on pyrkinyt kaikki ken siihen vain pystyvät. Jos minulta kysytään, niin olen aivan varma, että tämä on yleisempää kuin mitä nyt tämä esiin noussut lääkärien kikkailu on näyttänyt.

Pelkästään oman moraalin varaan jää, kuinka sen rahan ottaa. Ottaisitko sinä enemmän vai vähemmän veroja?

Spekulointia on se, että tämä kaikki johtaa tasaverotukseen. Moni varmasti on sitä mieltä, että ei sitä nyt vielä niin lähellä olla, mutta ollaanhan tässä nyt sentään menossa juoksujalkaa keski-vasemmalta niin kauas oikealle kuin vain pystytään.