Sitten on tietysti niitä, jotka kerta kaikkiaan kammoavat ihmisiä ja tilaavat kaiken netistä välttyäkseen ei-toivotulta sosiaaliselta kontaktilta.

Olen aika saletti, että tuo arkikimppu-kampanjointisi pelittäisi. Sen ympärille kannattaisi todennäköisesti kehittää tuhat ja yksi syytä, miksi sen kimpun voisi ostaa. Ihmiset – miehistä puhumattakaan – ovat aika huonoja keksimään itse mitään perusteluja.

No mutta kiitos artikkelistasi! Olen kuin olenkin kukkakauppias ja pähkäillyt saman asian kanssa. Joskin mainosystäväni keksi loistavan lausakkeen ständiini: “Osta eukolle arkikimppu”. Eikös se ole jo aika selkeä viesti ilman rivinvälejä?

Olen myös kehottanut miesasiakkaita heidän vitsaillessaan synnittömyydestään, että ostaisivat joka viikko kukkia niin ei tarvi emännän (eikä kukkakauppiaan) epäillä.

Loistavia vinkkejä! Ei muuta kuin kesäistä juhannusta sinulle ja kaikille insinööreille jotka tästedes rohkaistuvat tulemaan kukkakauppaan!

Olen tästä asiasta Antin kanssa täysin samaa mieltä, ja on sääli, että ihmiset toimivat näin. Selkärangan hommaamisen paikka sanoisin.

Mutta koska minulla on usein tapana testata asioita vain huvikseni enkä paljoa piittaa siitä, että haukutaan tyhmäksi tai nauretaan ['se on joka ite sanoo', taisi olla lapsena se fraasi], niin kerran testasin tahallani erästä henkilöä hänen heittäessään kommenttia eräästä asiasta jonka sisällön sinänsä ymmärrän, mutta jonka tekniikasta en oikeastaan tiedä yhtään mitään: Proxy-serverin käyttö.

Tuloksena kaverilta oli lause: “Niin, kröhöm, en mäkään siitä nyt silleen ihan tarkaan tiedä kuinka se toimii, en oo koskaan laittanu ite, mutta olen kuullut jotain tällaista ja tällaista…”

Eli näinkin voi joskus käydä. Koskaan ei tiedä jos jättää potentiaalisen testaushetken käyttämättä.

Olen ihan samaa mieltä, että kameralle esiintyminen on opittavissa oleva taito siinä kuin mikä tahansa muukin.

Mutta kokemukseni mukaan yksikään palvelutarjoaja ei vihjaa puolella sanallakaan, että heidän pakettiinsa kuuluisi esimerkiksi harjoituskierroksia tai mahdollisuutta itse valita parhaita otoksia tms. Tai erillisiä (vaikkapa yhteistyökumppanin järjestämiä) esiintymiskoulutuksia ennen varsinaisia kuvauksia.

Lisäksi satun tietämään, että monet asiakkaat haluaisivat, että kokonaisuuteen kuuluisi myös stylisti- ja maskeeraajapalveluja. Kukapa haluaisi olla filmillä yhtä hikisen vankikarkurin näköinen kuin Nixon aikanaan tv-haastatteluissaan.

Kaikki tämä vain kertoo siitä, etteivät palvelujen myyjät ole ehtineet miettiä pakettejaan (ainakaan ujoimpien) asiakkaidensa näkökulmasta.

kuten yleisötilaisuuksiin, myös kameran toiseen päähän voi kasvaa, mutta se vaatii paljon kokeiluja ja joskus jopa kiusallisia epäonnistumisia. Sekä hyvän käsikirjoituksen!

Myynnin esteenä on se, että myyjä ei itsekkään osaa tuotettaan. Eikä ymmärrä mitä sillä todellisuudessa tehdään. Jos on ostamassa esim. teknistä tuotetta, niin nolointa on se, että myyjä luettelee vain hienoja termejä, joista asiakas ei itsekkään ymmärrä mitään. Varsinkin suomalainen mies ei voi paljastaa toiselle miehelle ettei ymmärrä tekniikasta mitään, vaan kysyy vielä oudompia kysymyksiä ettei vain paljasta tyhmyyttään. Tämä johtaa siihen, että asiakas tipahtaa helposti tuohon mainitsemaasi kakkoskategoriaan.

Sama ongelma on miehillä kukkakaupassa, jossa naiset pääsevät briljeeraamaan viisaudellaan. Myyjän pitää osata kertoa mitä laitteella/ palvelulla todellisuudessa tehdään ja kuinka se parantaa asiakkaan ongelmaa. Harva tuote on niin ydinfysiikkaa, ettei sitä voi yksinkertaistaa ja selkeyttää.

Hyviä pointteja! Sain myös sähköpostina useita neuvoja, miten kiertää tai lievittää linssikammoani.

Oleellinen kysymys onkin, miksei yhdenkään (?) kauppiaan myyntipuhe ota kantaa tähän ilmeisesti hyvin heidän tiedossaan olevaan ostamisen esteeseen!

No, kuten sanottu, esteitä ei ole aina niin helppo huomata. Mutta voisiko yritysvideoita myyvä yritys löytää tästä tiettyä asiakaskuntaa puhuttelevan kärjen viestilleen? Siis jotenkin näin: “Luhistaako linssi, kammottaako kamera? Meillä on ratkaisu, joka saa sinut esiintymään luontevasti kuin…” jne.

Itse olen huomannut videonteon onnistuvan parhaiten juuri sellaisessa tilanteessa, jossa esiintyjän ei tarvitse ajatella kameraa lainkaan vaan voi keskittyä täysillä omaan tekemiseensä.