Onhan se tietysti työntekijästäkin vähän kiinni. Olen töissä kukkakaupassa, jossa on sesonkiaikoina pakko tehdä yötöitä. Yötöiden teko motivoi valtavasti, bling!, enemmän rahaa. Aikaisemmin se kuitenkin johti lähinnä siihen, että väki ravasi koko yön tupakalla ja työt venyivät ja venyivät myöhemmälle yöhön – työ siis maksoi valtavasti.
Vasta siinä vaiheessa, kun tupakoimattomat alkoivat pitää notkumistaukoja niinä aikoina kun tupakoijat viettivät puolituntisensa tupakoimalla, työnantaja alkoi karsia sellaiset jotka pitivät enemmän tupakasta ja notkumisesta kuin sängystä. Olihan se epäreiluakin, että kun muut pitivät palkallista taukoa, muut tekivät senkin edestä töitä samalla palkalla.

Nykyinen työporukkamme yksinkertaisesti pitää niin paljon levosta, ettei huvita viettää työpaikalla 20 tuntia, kun pienellä panostuksella saadaan homma hoidettua 13 tunnissa. Hävettää myöntää, että työnantajan kehuilla teemme saman homman pienemmällä palkalla :D Ettei kaikki ole täysin kiinni rahasta. Toki tekisimme mielellämme työmme vieläkin nopeammin jos saisimme siitä lisäpalkkaa. Tai olisimme töissä urakkapalkalla.

Ongelma on myös siinä että kun näet selkeästi mistä tulee lisää palkkaa on helpompi parantaa suoritusta, mutta jos sinulla ei ole mitään käsitystä mitä olet tekemässä palkkasi eteen ei pieni lisä palkkio vaikuta asiaan. Pakettien vieminen on niin yksinkertaista että provisiolla sen parantaminen on helppoa. Entä jos olet globaalissa yrityksessä sihteerin assistentti joka keittää kahvia johtoryhmälle? On vähän vaikeampaa arvioida omaa tehokkuutta yrityksen kannalta vaikka joku pomo keksisikin hienon tulosmittarin.