Joskus huonokin strategia on parempi kuin ei strategiaa lainkaan. Pakkaseen ei ainakaan kannata jäädä makailemaan.
Nuori unkarilainen luutnantti lähetti pienen tiedustelujoukon Alpeille. Ikävä kyllä lunta alkoi tulla taivaan täydeltä heti, kun ryhmä oli päässyt liikkeelle.
Pyry jatkui kaksi päivää taukoamatta. Yksiköstä ei näkynyt mitään elonmerkkejä.
Luutnantti ehti jo pelätä, että hän oli lähettänyt miehensä kuolemaan. Mutta kolmantena päivänä tiedustelijat yllättäen palasivat vuorilta takaisin tukikohtaansa.
Missä he olivat olleet? Kuinka he löysivät takaisin?
Ryhmän jäsenet myönsivät, että he olivat olleet jo epätoivoisia: pian viikatemies korjaisi koko porukan. Mutta sitten yksi heistä löysi taskustaan kartan. Se oli rauhoittanut miehet.
He olivat pystyttäneet leirin, odottaneet lumimyrskyn loppumista ja selvittäneet kartasta sijaintinsa.
Luutnantti halusi nähdä tuon hänen sotilaansa pelastaneen dokumentin. Hän yllättyi. Se ei ollut Alpeilta päinkään. Se oli nimittäin Pyreneiden kartta.
Tarinaa on käytetty esimerkkinä siitä, miten huonokin suunnitelma usein riittäisi. Paljon tärkeämpää on kääriä hihat ja ryhtyä toimeen.
Johtaja kuvittelee usein, että juuri hyvä suunnitelma on ollut hänen menestyksensä salaisuus. Niinpä hän alkaa panostaa suunnitteluun yhä enemmän.
Todellisuudessa menestys on aina johtunut vain hänen teoistaan, ei suunnitelmista.
Siksi pomo on lopulta ihmeissään. Vaikka hän valmistautuu tulevaisuuteen aina vain huolellisemmin, tulokset eivät silti parane lainkaan. Excelin pyörittämiseen kuluu niin paljon aikaa, ettei sitä riitä enää oikeisiin töihin.
Kuulen fiksujen ammattilaisten usein ihmettelevän, miten (heidän mielestään) täysin taulapää kilpailija voi pärjätä niin paljon älykkäitä kollegojaan paremmin.
Syy on kuitenkin aika ilmeinen. Kun yksi laittaa töpinäksi, hän tutkii hetkessä monta reittiä loppuun saakka. Samassa ajassa ns. fiksut hädin tuskin ehtivät valmistautua edes ensimmäiselle etapilleen.
Johtajan tärkein tehtävä on saada ihmisensä liikkeelle, ajattelemaan selkeästi ja toimimaan. Vain niin selviää, mitä seuraavan esteen takaa löytyy. Vasta sitten on mahdollista päättää, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.
Lähde: Strategy Bites Back, Mintzberg, Ahlstrand & Lampel 2005
Yksi vastaus
Monesti myös tärkeää on jakaa riittävästi informaatiota ja sitten vain luottaa, että fiksut ihmiset toimivat järkevästi, kun on tekojen aika, sillä asiat voivat aina mennä pieleen. Hyvä esimerkki tästä on toisen maailmansodan Normandian maihinnousu, jonka selustaan pudotettiin laskuvarjojoukkoja; vaikka osa näistä hajaantui pahasti ja putosivat ihan muualle kuin minne oli tarkoitus, ne saivat tehtävänsä pääpiirteissään hoidettua, koska he tiesivät mitä tehdä ja kykenivät improvisoimaan, veikkei omaa upseeria ollutkaan käskemässä.