Nyt siitä on tullut yleinen totuus. Demareiden vaalitappio johtui siitä, että tv-mainoksessa porsastellut porvari söi kannatuksen. Mutta mistä tiedämme, että näin todella kävi?

Viime viikolla pidin tuotteistuskoulutusta joukolle markkinoinnin ja myynnin ammattilaisia. Eräs yleisön jäsen väitti, että demarit ampuivat itseään jalkaan. He mokasivat vaalit mainoksellaan, joka heitti porsastelevan porvarin katsojien silmille.

Kuulen tämän väitteen nykyisin vähän väliä, kun puhumme huomiota herättävien kampanjoiden hyvistä ja huonoista puolista. Myös tiedotusvälineet käyttävät samaa perustelua. SDP hävisi kuulemma vaalit ainakin osittain siksi, että heidän mainoksensa oli liian provosoiva.

Mielenkiintoista tässä "totuudessa" on se, ettei kukaan tiedä totuutta.

Nimittäin kenelläkään ei voi olla tietoa siitä, miten SDP:n kannatukselle olisi käynyt ilman mainosta.

Olisi aivan mahdollista, että puolueen vaalitappio olisi ollut vieläkin rajumpi, jollei mässäilevää kapitalistia olisi koskaan päästetty julkisuuteen.

Kukaan ei tiettävästi mitannut kampanjan vaikutusta. Syy on helppo ymmärtää. Sellaisen selvityksen laatiminen olisi ollut hyvin vaikeaa.

Tutkimustulosta varten olisi tarvittu ensinnäkin joukko ihmisiä, jotka näkivät mainokset. Sen lisäksi olisi tarvittu vertailuryhmäksi toinen joukko, joka ei ollut mainosta nähnyt lainkaan – eikä edes kuullut siitä mistään. Lisäksi pitäisi tietää, mitä kukin tutkituista lopulta raapusti äänestyslappuunsa.

Siksi on jälleen kerran hupaisaa seurata, miten puhtaasta arvauksesta ja spekulaatiosta syntyy vähitellen yleisesti hyväksy tosiasia.

Mikä sitten kampeaa näkemyksiä harhaan? Ainakin kaksi ilmiselvää syytä on helppo keksiä.

Ensinnäkin SDP:llä itsellään on paineita ulkoistaa ongelma. On mukavinta syyttää huonosta vaalimenestyksestä mainoskampanjaa.

Olisi paljon tuskallisempaa tunnustaa, että ehkä itse markkinoitavassa tuotteessa – eli puolueessa tai sen aatteissa – olisi jotain vikaa. Puhumattakaan, että demariehdokkaat olisivat luotaantyöntäviä.

Lisäksi näkemyksiin vaikuttaa ihmisten ikiaikainen tarve yhdistellä asioita niin, että sinänsä täysin riippumattomat tapahtumat selittäisivät jotenkin toisiaan.

Jo varhaiset esi-isämme esimerkiksi päättelivät, että itse Ukko-jumala oli suuttunut synneistämme. Sen tiesi siitä, että taivaalta alkoi tulla rakeita ja salamat leiskuivat.

Yhä edelleen monet kuvittelevat, että reuma iski papparaisen niveliin siksi, että äijä ajoi nuorena moottoripyörällä kylmässä säässä ja huonoissa varusteissa. Todellisuudessa kyse on autoimmuunisairaudesta, jonka kanssa vedolla ei ole mitään tekemistä.

Ja toki kaikki tuntevat tilastoharhan, että jäätelön syöminen tosiaan näyttää lisäävän hukkumiskuolemia.

Varo tuhlaamasta rahaasi markkinointiin, jonka vaikutusta et voi mitata. Hatarasti suunnitellut mainoskampanjat ovat usein sellaisia. Miten voit ikinä parantaa viestiäsi, jos et tiedä, lisäsikö vai vähensikö se myyntiäsi?