Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Saako Suomessa kilpailla?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Suomalainen yrittäjä on melko epeli. Toisaalta hän haluaa lyödä kilpailijaa kuin vierasta sikaa. Mutta auta armias, jos naapuri iskee takaisin. Alkaa itku markkinahäiriköistä ja epäreilusta pelistä.

Kajaanista kajahtaa: paikallinen Tekniset-liike päätti myydä avajaistensa kunniaksi muistitikkuja eurolla. Se oli hyvä tarjous, kun vastaavan tuotteen markkinahinta on vitosen paikkeilla.

Mutta naapurissa sijaitsevan, kilpailevan Gigantin kauppias Juha Salo oli hereillä. Hän käynnisti nerokkaan operaation.

Salo lupasi lunastaa Tekniset-kaupan myymät muistitikut itselleen 5,90 euron hintaan, mikäli tuote oli avaamattomassa paketissa.

Niinpä asiakas saattoi realisoida Tekniset-putiikista saamansa saaliin 4,90 euron voitolla. Siis jos hän jaksoi kävellä muutamia kymmeniä metrejä viereiseen kauppaan.

Gigantti turvautui hyväksi havaittuihin sissimarkkinoinnin keinoihin. Naapurin avajaisiin tullut asiakas sai pihamaalla kouraansa lentolehtisen, joka kertoi kilpailijan ostotarjouksesta.

Tekniset oli varannut erikoishintaisia muistitikkuja myyntiinsä 200 kappaleen erän. Gigantin Salo kertoi ostaneensa niistä joitain kymmeniä. Isoista rahoista ei siis ollut kyse, pikemminkin napakasta markkinoinnista.

Entä miten avajaisiaan viettäneen liikkeen vetäjä reagoi tähän kätevään manööveriin?

Toimitusjohtaja Pentti Piirainen alkoi tietenkin marmattaa Kauppalehden toimittajalle, että kyse oli keskieurooppalaisesta raukkamaisesta kaupantekotyylistä.

Hah! Eikö Tekniset-liike sitten muka tarjonnut muistitikkujaan polkuhintaan? Eikö tarjouksen tavoitteena ollut nimenomaan viedä asiakkaat Gigantilta, häh?

Reaktio on tyypillinen suomalaiselle. Kilpailu saa olla vaikka kuinka veristä – kunhan se onnistuu jotenkin kasvottomasti. Mutta jostain syystä suoraan hyökkäykseen omissa nimissään ei muka koskaan saisi lähteä. Puhumattakaan, että kohteella olisi oikeus iskeä takaisin.

Käytäntö näkyy hienosti rekrytointimarkkinoilla. Kilpailijalta ei ole lupa vokotella työntekijöitä julkisesti. Osaksi juuri sen takia yritykset käyttävät rekrytointikonsultteja.

Kuitenkin head hunterin homma on nimenomaan kalastaa tarvittaessa suoraan kilpailijan katiskasta. Se ei tunnu haittaavan ketään, koska operaatio hoituu kulissien takana.

Lopputulos on sama. Työntekijä vaihtaa naapurifirman leipiin.

Melko tekopyhää, vai mitä?

Olen aikoinaan rikkonut tätä kirjoittamatonta sääntöä tavalla, jota moni pitää suorastaan röyhkeänä. Lähetin 1990-luvun jälkipuoliskolla sähköpostitse työpaikkatarjouksen parille tusinalle kanssamme kilpailleen ohjelmistotalon TJ-tiedon työntekijälle.

Pian firman toimitusjohtaja, sittemmin paljon käräjäsalissa aikaansa viettänyt Jyrki Salminen soitti ja alkoi raivota puhelimessa. Hän kertoi olevansa vaikutusvaltainen mies ja huolehtivansa, ettemme enää koskaan voisi harjoittaa liiketoimintaa Suomessa.

Rauhoittelin Jyrkiä ja sanoin, että tarjouksemme koituisi meidän molempien eduksi. Jos yksikin hänen bittinikkareistaan olisi tyytymätön nykyiseen duuniinsa, olisi vain hyödyllistä, jos hän lähtisi TJ-tiedolta toisen työnantajan riesaksi.

Lupasin myös, että kohtuuden nimissä Salminen saisi palkata meiltä kaikki oloihimme kypsyneet ammattilaisemme vaikka saman tien. Suostuisin maksamaan jopa lähtijöiden taksikyydin toimistoltamme TJ-tiedon pääoven eteen.

Jyrki ei jostain syystä innostunut tästä jalosta tarjouksestani, vaan jatkoi keuhkoamistaan. Mutta mitä siitä? Meteliä ja suuria sanoja maailmaan mahtuu.

Täsmäiskumme tuotti tulosta. Saimme riveihimme uuden osakkaan. Leipiimme siirtynyt Titu Lukkarinen osoittautui maailman ahkerimmaksi it-raatajaksi. Eikä Salminen onnistunut lopettamaan bisnestämme.

Päinvastoin, paljon TJ-tietoa pienempi yrityksemme nousi luottoluokitukseltaan AAA-sarjaan. Tietoviikko-lehti valitsi sen Suomen parhaaksi uusmediafirmaksi. Paria vuotta myöhemmin myimme puljun pois.

Filmitehdas Fujin iskulause oli aikanaan reipashenkinen ”Kill Kodak”. Iske sinäkin kilpailijaa niin kovaa kuin pystyt. Se kuuluu bisnekseen. Mutta tee se reilusti ja avoimesti, älä tekopyhästi selän takana juonittelemalla.

Lähde: Kauppalehti.fi 19.4.2008

7 vastausta

  1. ”Toimitusjohtaja Pentti Piirainen alkoi tietenkin marmattaa Kauppalehden toimittajalle, että kyse oli keskieurooppalaisesta raukkamaisesta kaupantekotyylistä.”

    Kyseessä oli Kainuun Sanomien juttu, vaikka se Kauppalehdessäkin julkaistiin.

  2. Naureskelin itsekin Teknisten toimarin vinkumista lehtien palstoilla ja arvasin, että nostat asian esiin.

    Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteesi HayDayn harjoittamasta ”piilomainonnasta”, ”sissimarkkinoinnista” tai ”sosiaalisen median hyödyntämisestä”, miten kukakin haluaa foorumikirjoittelua nimittää. Faktahan on, että tuonkaltainen toiminta on monessa alan yrityksessä jokapäiväistä leipää.

  3. Samuel,

    Jotkut saattavat ajatella, että olen viimeinen kommentoimaan mitään harhautuksista. Sissimarkkinointi-kirjani lanseerauksesta nimittäin tuli Mainonnan eettisen neuvoston huomautus syksyllä 2005.

    Lupasimme ostaa koiria turkiksiksi, muttemme niitä todellisuudessa ostaneetkaan. Jakamamme lentolehtiset siis harhauttivat ihmisiä.

    Kampanjassa oli kuitenkin vissi ero HayDayn piilomainontaan verrattuna.

    Nimittäin oli alusta alkaen selvää, että kertoisimme lopulta operaatiostamme totuuden itse, jollei se valkenisi yleisölle muuten. Miten hanke olisi muuten voinut myydä kirjaa, jollei kukaan olisi tiennyt, että kampanjamme oli yksi esimerkki ja toisinto kirjan sivuilla esitetyistä sissi-iskuista?

    Kylvimme siis helppoja vihjeitä (kuten ihmisten nimiä, joita ei löydy väestörekisteristä) matkan varrelle niin paljon, että fiksuimmat toimittajat selvittivät taustat muutamassa tunnissa.

    HayDayn ”kampanjan” tarkoitus oli vain kusettaa ihmisiä. Lienee selvää, ettei vakavaa bisnestä (toivottavasti) voi rakentaa sellaisen varaan.

  4. Tuo koiraturkisjuttu oli alusta lähtien niin absurdin nerokas, että itse juoksentelin yhden aamun hysteerisesti nauraen silloisen työpaikkani käytävillä levittämässä sivuston ilosanomaa (ja odottaen mitä sen takaa paljastuisi).

  5. Olipas hauska lukea tuosta rekrytointikokemuksesta.

    Itse tein saman tempauksen ja lähetin keräämilleni kontakteille (kilpailpailevien firmojen työntekijöille) postin, jossa kerroin rekrytointitarpeistamme ja pyysin ottamaan yhteyttä työnhaun merkeissä.

    Yhteydenottoja tuli varsin paljon ja muutaman yrityksen toimitusjohtaja oli aivan täysin raivona siitä kuinka törkeää tämä toimintani oli. Ehdotin täsmälleen samaa kuin ylläkin ja sanoin, että eikös se ole hyvä jos tyytymätön työntekijä vaihtaa työnantajaa.

    Hauskinta oli ehkä jälkikäteen huomata se, että muutama yritys teki samankaltaisen kampanjan pelkästään meille, mutta työntekijämme vastasivat (siis ilman minun kehoitusta tietenkin) suoraan, että ei voisi vähempää kiinnostaa…

    Gigantin kamppis on loistava ja kekseliäs vastaveto Teknisten polkuhinnoille. Lisää tällaista asennetta niin saadaan Suomi nousuun 🙂

  6. Itsekin Teknisten avajaisissa käväisseenä ja saman lentolehtisen käteen saamana ajattelin aivan samaa asiaa kuin Tuupi. Heti selitin mukana olleille ihmisille, että tässä on reaalimaailman esimerkki loistavasta sissimarkkinoinnista. Aivan mahtava veto.

    Tempauksesta puhuttiin pitkään ja sehän tässä oli se paras veto, Gigantti sai huomiota ja siitä puhuttiin. Markkinatilanteellisesti Kajaanissahan oli se tilanne, että Tekniset muutti toisesta tilasta samaan rakennukseen Kajaanissa hiukan aikaisemmin täysin uutena liikkeenä tulleen Gigantin naapuriin. Teknisillä sikäli oli jo vakiintunut asiakaskunta, kun taas Gigantti oli luonnollisesti ”nuorempien” asiakkaiden kovasti odottama liike. Tempauksellaan Gigantti sai Teknisten vakiasiakkaat kyselemään, mikä tämä Gigantti oikein on ja miten sillä on mandollisuus tehdä tuollainen temppu. Tietysti monet katsoivat kieroonkin jopa tempausta, mutta pääsääntö, että keskustelussa nimi sanotaan oikein!

    Loistavaa! Sissimarkkinointi alkaa iskeä Kajaaniin!

  7. Heh, kyllä oli mukava lukea tämä arjen pieni totuus rehellisestä varkaudesta! Vielä mukavempaa on huomata Saminkin käyttävän samaa metodia, hyvin tuloksin.

    Toivottavasti entinen työnantajani ymmärtää myöskin ettei entisten työkavereiden kosiminen omiin hommiin ole röyhkeää, vaan ennemminkin hiekan erottelua kullan joukosta pois..

    Onneksi niistä hiekanjyvistä saa helmiä 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Kolme viheliäistä kysymystä yrittäjälle
Riikka Nurmi

Yrittäjän kolme viheliäistä kysymystä

Mitä tehdä, jos asiakas pyytää jotain, mitä en osaa, ja josta en tiedä, miten se tehdään? Miten asetan hinnan oikein, ettei palveluni ole liian halpaa eikä kallistakaan? Mitä vastaan, kun asiakas kysyy miksi palvelusi on niin kallis?

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.