Etenkin verkkopankkien voittokulku on luonut mielikuvan, että kaikki haluaisivat palvella itse itseään. Vastarintaliike herää. Monet kiireiset haluavat nimenomaan karsia työtaakkaansa.

Kävin keväällä ostoksilla. Halusin hankkia markkinointitapahtuman syksyksi. Sellaisen, jossa voisin tavata pari tusinaa lupaavia asiakasehdokkaita nenätysten.

Karsinnan päätteeksi vaihtoehtoja oli jäljellä kaksi.

Ensimmäinen oli seminaari. Palvelun myyjä lupasi haalia paikalle salillisen yleisöä, jolle voisin vuodattaa viisauttani tunnin tai pari. Järjestäjä lähettäisi kutsut ja varaisi tilat. Vieraille olisi myös sapuskaa tarjolla.

Toinen vaihtoehto oli Management Events, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä Kontakti.net. Firma menestyy hyvin, koska se järjestää hyvin kohdennettuja päättäjien ja myyjien paritustapahtumia.

(Olin muuten ilahtunut siitä, miten hienosti ME on paketoinut konseptinsa. Se teki tällaiseen tuotteistajaksi itseään tituleeraavaan konsulenttiin vaikutuksen.)

Joka tapauksessa näistä kahdesta oli valittava.

Perinteinen seminaari olisi maksanut noin 8 tonnia + tarjoilut päälle. Paikka Management Eventsin tilaisuudessa oli hiukan kalliimpi. Hinta nousi hiukan yli kymppitonniin.

Lopulta yksi vastaus ratkaisi voittajan.

Kysyin molemmilta myyjiltä, mitä itse joutuisin tekemään ennen tapahtumaa.

Seminaarijärjestäjän vastauksesta päättelin rivien välistä, että saisin pakertaa lopulta aika paljon itse. Management Eventsin myyjällä sen sijaan oli selkeä vastaus: “Et joudu tekemään itse mitään.”

YES! Kyllä! Kiitos kaikkien kauppamiesten Maya-jumalalle Ekahaulle, että ehdin elämäni aikana nähdä tämänkin päivän!

Kun olin suudellut myyjän kenkiä tarpeekseni, allekirjoitin tilauksen Kekkosen tyyliin niin, että paperi puhkesi.

Tyypilliset palvelujen tuottajat ovat outoa porukkaa. Asiakas menee ostamaan apua, jotta hänen oma aikansa säästyisi johonkin muuhun. Mutta annas olla, mitä sitten tapahtuukaan käytännössä?

Palveluntarjoaja iskee heti kilometrin mittaisen nakkilistan ostajan eteen: “Tässä ovat tehtäväsi. Niiden on oltava valmiita ennen kuin voimme aloittaa osuutemme.”

Kiireinen haluaisi nimenomaan maksaa avusta, mutta joutuukin itse töihin!

On tietysti selvää, että jotkin palvelut eivät kerta kaikkiaan pelitä ilman asiakkaan panosta. Mutta onko tuotteistaja silti yrittänyt karsia kaiken mahdollisen riesan palkanmaksajansa kontolta?

Ei yleensä ole.

Olen äkännyt omistakin palveluistani pari selkeää puutetta. Delegoin esimerkiksi koulutusten ostajille hyvin sujuvasti kaikki esitysmateriaalien tulostustyöt. En edes ehdota sellaista vaihtoehtoa, että firmani huolehtisi komeat mapit seminaariosallistujille asiakkaani puolesta.

Lisäksi olisin ihan hyvin voinut nikkaroida jo sata vuotta sitten valmiin kutsumallin, jonka avulla palopuheeni ostaja vokottelee yleisöä paikalle. Nyt tilaaja joutuu rustaamaan sen joka kerta itse.

Ikävä kyllä puuteluettelo ei pääty tähän.

Asia kuitenkin tuli selväksi: jopa hyvin yksinkertaiset palvelut saattavat kuormittaa asiakkaita uusilla oheispuuhilla, jotka he ulkoistaisivat riemusta kiljuen – jos vain sellainen mahdollisuus olisi edes tarjolla.

Etenkin monet ohjelmistonikkarit luulevat, että kaikki haluavat tehdä kaiken itse. Siksi he kehittelevät yhä uusia sovelluksia, joilla asiakas voisi tuottaa tarvitsemansa ihan omin kätösin.

Veikkaan kuitenkin, että moni kiireinen ammattilainen on jo kurkkuaan myöten täynnä “tee-sekin-itse-kun-me-emme-viitsi” -palveluja. Aika ei vain riitä kaikeen, vaikka itkisi.

Itsepalveluun kypsyneiden joukko kasvaa. Valveutuneet myyjät tulevat löytämään maksukykyisiä yritysasiakkaita, jotka ulkoistavat kaikki työnsä (ajattelua lukuunottamatta) .