Asiantuntijan tai yrittäjän on jaksettava junnata samaa asiaa vuosikausia. Vain siten kertyy niin syvällistä osaamista, etteivät kilpailijat ehdi saada häntä kiinni. Pikavoitot ovat harvinaisia poikkeuksia.

Juttelin muutamia vuosia sitten Markon kanssa. Hän on mainostoimistoyrittäjä. Firman alkutaival oli ollut takkuinen. Kun ensimmäinen vuosi oli paketissa, mieliala mateli pohjamudissa.

Yllättäen 15. kuukauden kohdalla kaikki muuttui! Myyntikäyrä kääntyi Muurmanskin suuntaan. Nykyisin yritys menestyy muikeasti, väkeäkin on töissä jo kymmenkunta.

Marko pohti jälkikäteen, miten noloa olisi ollut, jos hän olisi iskenyt pillit pussiin juuri ennen H-hetkeä. Oli vain viikoista kiinni, ettei niin ehtinyt käydä.

Kommentti osui hermooni erityisesti siksi, että olen itse luovuttanut monta kertaa liian aikaisin.

Ajattelin nuorempana, että ketteryys on yrittäjän tärkeimpiä ominaisuuksia. No niin se varmasti onkin. Asiakkaiden toiveisiin ja kilpailijoiden metkuihin on reagoitava ripeästi. Muuten bisnes sakkaa.

“Ketterä” oli kuitenkin aivan liian imarteleva nimitys sille, etten malttanut keskittyä mihinkään edes vuodeksi.

Olin kuin liian innokas jäniskoira. Kun silmäkulmassa vilahti jotain, säntäsin uuden kohteen perään. Ja taas seuraavan. Sillä systeemillä koira juoksee itsensä läkähdyksiin ilman saalista.

Nokian ja muutamien menestyneiden yrittäjien esimerkissä on voimaa. Nuoret yrittäjät uskovat nykyisin, että bisneksellä voi todella vaurastua. Monilla on vain epärealistinen käsitys, että se olisi mahdollista vuodessa tai parissa.

Äkkirikastuneet ovat tietenkin poikkeuksia. Useimmiten firmansa myyneet ovat kuitenkin ensin rehkineet jopa vuosikymmeniä. Kun joku sitten tekee kunnon tilin, julkisuusmylly käynnistyy äkisti. Syntyy harha, että yrittäjän jättipotti olisi putkahtanut jotenkin tyhjästä.

Bisnes on kuin säästötili. Kun sinne jaksaa tallettaa pieniä summia vuosikaudet, lopulta saldo kasvaa merkittäväksi. Korolle kasvaa korkoa. Firmaan kumuloituu osaamista, investointeja ja asiakassuhteita.

Jos vaihdat alaa tai strategiaa liian usein, nollaat suuren osan “säästöistäsi”. Yhteen bisnekseen rakentamasi esite vanhenee sillä sekunnilla, kun muutat suuntaa. Joudut hankkimaan taas uuden asiakaskunnan. Suuri osa prosesseista menee uusiksi. Paljon hyviä tuloksia valuu hiekkaan.

Suomalaiset ovat lottokansaa. Itse uskon yhä enemmän työvoittoihin – ehkä Siperia on jo sen verran opettanut. Lotossa täysosuman todennäköisyys on 0,0000065 prosenttia. Se tarkoittaa, että yksi ruudukko runsaasta 15 miljoonasta voittaa.

Todennäköisyys, että kuolet vuoden sisällä liikenneonnettomuudessa on kymmenkertainen verrattuna siihen, että voittaisit tällä viikolla lotossa. Jos et usko menehtyväsi hirvikolarissa, miksi sitten uskoisit voittavasi arpajaisissa?

Riippuu tietysti, mitä yrittäjä pitää onnistumisena – eihän sitä tarvitse mitata yksin rahassa. Mutta jos tarkoitus on vaurastua, työvoitto on oikea valinta. Kärsivällisesti pakertava pääsee maaliin tuhansia kertoja todennäköisemmin kuin uhkapeluri.

Marko Pyhäjärvi kirjoittaa osuvasti, miten monet menestyvät blogit ovat kääntyneet nousukiitoon vasta vuosien ahkeroinnin tuloksena. Moniko jaksaa naputella juttuja nälkäpalkalla esimerkiksi 50 kuukautta putkeen? Sellainen sitkeys erottaa miehet pojista.

Viime viikolla eräs ohjelmistoyrittäjä kertoi, että hänen pisin yksittäinen myyntiprojektinsa oli kestänyt yli 8 vuotta. Lopulta asiakas ei enää jaksanut vastustaa. Tilaus tuli kotiin.

Ketteryys ei tarkoita kärsimättömyyttä tai luovuttamista. Pidä kurssisi edes likimain samana vuosia. Vain siten firmaasi ehtii kertyä kriittinen massa osaamista, referenssejä ja toimivia prosesseja.