Harva yrittäjä sanoo, että firman pyörittäminen olisi helppoa. Siitä huolimatta moni heistä haluaa tehdä siitä ehdoin tahdoin vielä vaikeampaa. Stressiä voi kasvattaa vaikkapa luovan kirjanpidon avulla.

Melko tarkalleen kymmenen vuotta sitten verottajalta tuli yllätyskirje. Firmamme joutuisi verotarkastuksen kohteeksi.

Kerroin tilanteesta vaimolleni. Hän kauhistui.

Olin hiukan pettynyt viestintätaitoihini. Olin kuvitellut, että parempi puoliskoni sentään tietäisi, miten suhtaudun puulaakini tileihin. Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että debetit ja kreditit ovat tiptop-kunnossa.

Kaksi verotarkastajaa istui konttorillamme plaraamassa mappejamme muutaman päivän. Lopulta homma oli paketissa. Huomautettavaa ei löytynyt.

Olisin ollut todella äimänä, jos tulos olisi ollut jokin muu. Ainakin tilitoimistomme ja tilintarkastajamme olisivat saaneet kuulla kunniansa.

Yrittäminen on muutenkin riittävän stressaavaa. Siihen ei enää tarvita itse aiheutettua lisäjännitystä. Jos liiketoiminnasta ei synny tulosta ilman viranomaisten harhauttamista, yrittäjän kannattaa siirtyä palkkatöihin saman tien.

On tietysti vaikea ulkopuolisena tietää, miten kukin todellisuudessa huolehtii asioistaan. Mutta yllättävän usein näen oireita käsittämättömästä – ja aivan turhasta – urheiluhengestä.

Olen ollut palkkajohtajana muutamassa yrityksessä. Kahdessa niistä hallitus kehoitti suoraan kiertämään veroja tai muuten vain petostelemaan. Kun se ei oikein sopinut pirtaani, tiet erosivat aika pian.

Toinen firmoista vaihtoi myös palkkaamani tilintarkastajan pian lähtöni jälkeen. Hän ei kuulemma ollut riittävän luova. Ilmeisesti sellainen kuitenkin löytyi liian pedantiksi osoittautuneen tilalle.

Hiljattain tapasin erään arvostamani yrittäjän, joka on menestynyt jo vuosia mainiosti. Kuuntelin ihmeissäni, kun hän kertoi vuosittaisista talkoistaan. Hänellä oli tapana säveltää työsuhdeauton ajopäiväkirjaan reitit ja kilometrit verottajaa varten jälkikäteen.

Olen myös törmännyt työntekijöihin, jotka ovat halunneet palkkansa pimeästi vaikkapa huonekaluina tai tietokoneina. Kun olen kieltäytynyt moisesta lapsellisista venkoilusta, kommentti on aina sama: edellisessä työpaikassa käytäntö oli aivan yleinen.

Tietysti on toimialoja, jotka ovat tunnettuja kroonisesta veronkierrosta. Kapakkabisnes on sellainen, samoin rakennusala. Sen sijaan asiantuntijapalveluja myyvät firmat eivät vain taida olla verottajalle kovin tuottoisia ratsattavia. Niin harvoin ne joutuvat tarkastuksen kohteeksi.

Asiantuntijat myyvät palvelujaan useimmiten toisille yrityksille. Jos joku edes ehdottaisi esimerkiksi kauppoja kuititta, hän lentäisi ulos alalta saman tien.

Ja vaikka asiantuntijayrityksestä jotain vilunkia löytyisikin, perittävät summat lienevät aika pieniä. Yrittäjä on ehkä omaa typeryyttään sotkenut bisneksensä rahoja omiensa kanssa. Hän joutuu maksamaan piilotetusta osingonjaosta mätkyjä ja se siitä.

Voi olla, että olen sinisilmäinen. Mutta mielestäni kirjanpitokikkailu kertoo joka tapauksessa ainakin sen, ettei firman vetäjä keskity oikeisiin asioihin. Jos hän käyttäisi senkin aikansa ja energiansa myynti- ja markkinointitöihin, tuntipalkka olisi todennäköisesti paljon parempi.

Puhumattakaan turhasta stressistä, joka tuskin on missään suhteessa hyötyyn.

Palkkaa firmallesi paras kirjanpitäjä ja sikatiukka tilintarkastaja. Nosta firmasta rahaa vain palkkana tai osinkona. Toivota verotarkastaja iloisesti milloin tahansa tervetulleeksi tuhlaamaan aikaansa putipuhtaiden tiliesi parissa.