Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Mitä aiot katua kiikkutuolissa?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Yli 600 suomalaista virkamiestä sai uskomattoman tarjouksen. Jokaisella oli tilaisuus rikkoa totutut kuvionsa ja hypätä uransa seuraavaan vaihteeseen. Mutta kuinka sitten kävikään? 

Kauppalehti kirjoitti muutamia päiviä sitten (torstaina 14. elokuuta) uudesta superministeriöstä. Sehän on siis työ- ja elinkeinoministeriö TEM, jota vetää ministereiden ohella kansliapäällikkö Erkki Virtanen. Hänen kaitsettavanaan on peräti 620 työntekijää.

Näillä virkamiehillä on ollut ainutlaatuinen tilaisuus. Työministeriö fuusioitiin Kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa vuodenvaihteessa. Se on duunareille tietenkin traumaattinen kokemus. Siksi heille kaikille on ollut tarjolla houkuttava vaihtoehto.

Temmin virkamiesten nenän edessä on heiluteltu kymmenen kuukauden liksaa. Kymppitonnien piriste on ollut tarjolla jokaiselle, joka on valmis ottamaan ritolat ja vaihtamaan alaa.

Muistutan, että puhumme nimenomaan bisnesministeriöstä. Siellä hoidetaan asioita, jotka liittyvät suoraan yritystoimintaan. Se on virasto, joka johtaa työvoima- ja elinkeinotoimistoja. Lienee siis selvää, että se on täynnä yrittäjähenkistä väkeä. Miten he muuten voisivat eläytyä asiakaskuntansa tarpeisiin?

Meitä kaikkia tietysti kiinnostaa, miten moni virkamies näki tilaisuutensa tulleen. Heille tarjottiin sentään melkoista starttirahaa, jonka varassa voisi laittaa pystyyn vaikkapa pienen konsulttifirman.

Enää ei tarvitsisi katsella samoja vanhoja naamoja vuodesta toiseen. Töitä saisi tehdä kaikessa rauhassa kotona aamutakissa. Tai vaikka yrityshautomossa älykkäiden ja energisten ihmisten ympäröimänä. Iltapäivällä voisi ottaa torkut, jos sattuisi huvittamaan.

Ikivanhan, alamittaisen PC:n saisi vihdoin heittää ikkunasta. Kaupasta voisi hakea tilalle vaikka Macin, kun kukaan ei enää olisi sanelemassa toisin. Tuore yrittäjä tapaisi uusia ihmisiä ja pääsisi tutustumaan kiinnostaviin yrityksiin.

Mutta mitä ihmettä? Helsingin liikenne ei ole varsinaisesti tukehtunut virastoista ulos vyöryneisiin virkamiesjoukkoihin. Toki joku hätäinen olisi saattanut kuvitella, että viime viikolla Töölössä kirmailleet olivat vapaudestaan hurmaantuneita superministeriön ex-virkamiehiä. Mutta he osoittautuivatkin virolaisiksi pankkiryöstäjiksi.

Nimittäin ainutlaatuiseen tilaisuuteen tarttui nolla virkamiestä.

Siis nolla yli kuudestasadasta mahdollisesta ehdokkaasta!

Joku voisi tietenkin ajatella, että sepä hienoa: kerrankin jonkin työpaikan henkilökunta on sataprosenttisen sitoutunutta tehtäviinsä. Mutta mahtaako olla kyse siitä? Vai voisiko olla niin, että temmiläisiin on valikoitunut melkoinen revohka mielikuvituksettomia pelkureita?

Jo nyt on helppo ennustaa, mitä tuo byrokraattien joukko katuu eläkkeellä kiikkustuolissaan. Ihmiset eivät yleensä märehdi aikaansaannoksiaan. He murehtivat niitä asioita, jotka jäivät aikanaan tekemättä.

En tosin halua ajatella sellaista vaihtoehtoa, että ministeriöönsä jämähtäneet eivät edes katuisi.

Paul Arden kertoo kirjassaan WHATEVER YOU THINK, THINK THE OPPOSITE ystävästään, jonka isällä oli jotain tekemistä IRA:n kanssa.

Poika tunnusti isälleen, että hän on joutunut pulaan.

Isä kysyi suoraan, että ”aikovatko he tappaa sinut?”.

”Ei, ei mitään sellaista”, juniori vastasi.

”Poika, ei sinulla ole ongelmaa”, isä totesi.

Lähde yrittäjäksi. Älä jää pohtimaan liikeideaa loputtomiin. Et keksi täydellistä kuitenkaan. Ehdit kyllä säätää suuntaa sitten aikanaan.

4 vastausta

  1. Jari tämä taisi olla kamalin kirjoitus sinulta aikoihin.

    Se sai minut surulliseksi. Onko taloutemme näin munattomien miesten varassa?

    Onko virkamiehet pahempia kuin konsultit, jotka sentään joskus joutuvat todistamaan hyödyllisyytensä. Fiilis on sama kuin opettaja ei laskisi lastaan kouluun jossa itse opettaa tai lääkäri ei hoitaisi omaa lastaan.

  2. Niinpä niin:
    ”Muistutan, että puhumme nimenomaan bisnesministeriöstä. Siellä hoidetaan asioita, jotka liittyvät suoraan yritystoimintaan. Se on virasto, joka johtaa työvoima- ja elinkeinotoimistoja. Lienee siis selvää, että se on täynnä yrittäjähenkistä väkeä. Miten he muuten voisivat eläytyä asiakaskuntansa tarpeisiin?”

    Artikkelisi valaisee tiettyjä ilmiöitä 🙂 Ainakaan itse en kokenut paikkakuntani TE-keskuksessa käyntiä suunnattoman hyödylliseksi, vaikka en voi moittiakaan. Ystävällistä ja asiallista porukkaa, myös ihan asiallista palautetta.
    Enemmän olen kuitenkin saanut itselleni lukemalla mm. sinun Tuotteistaminen-kirjasi ja seuraamalla valikoituja blogeja. Mutta ehkä siinä vaiheessa kun TE-keskuksen puoleen käännyin en ollutkaan enää kovin käytännöllisen avun tarpeessa vaan enemmänkin kaipasin pääni sisällön aktivointia. Siihen tulee parasta apua toisilta yrittäjiltä, ei virkamiehiltä.

  3. Keväällä edesmenneellä Paul Ardenilla oli paljon hyviä, YKSINKERTAISIA ajatuksia…

    Paulin opusten lukeminen kannattaa aina!

    Ja kiitoksia jo etukäteen tästä tänään alkaneesta lukukaudesta.

  4. ”Onko taloutemme näin munattomien miesten varassa?”

    En ole Jari, mutta vastaan silti: kyllä on. Munaton on täysin oikea sana kuvaamaan näitä ihmisiä, jotka keskittyvät enemmän muiden saavutusten kadehtimiseen kuin saavuttamaan jotain itse. Aihetta sivuaa kommenttini veropolitiikkaan liittyen:

    https://www.ajankohtainen.fi/blogi/2008/08/13/sdpn-ja-jutta-urpilaisen-raksytys-jatkuu/

    Suomalaisia leimaa vahvasti se, että sen sijasta, että avattaisiin niitä ovia ja katsottaisiin rohkeasti, mitä tulevaisuudella on pienellä riskinotolla tarjottavanaan, tyydytään siihen mitä niillä merkonomin papereilla saadaan. Suomi on täynnä kaiken maailman osastopäälliköitä, jotka nauttivat sitä vajaan kolmen tonnin liksaansa vuodesta toiseen, kolmekymppisestä eläkeikään. Surullistako? Kyllä. Nämä samat ihmiset menevät mökille viikonloppuisin juomaan lähikaupasta haetun siksarin, kehumaan vaimolleen kuinka ovat suuria ja tärkeitä, mutta kun paluu arkeen maanantaina koittaa, fakta on se, että vastuulla on korkeintaan klemmareiden ja pyyhekumien ostaminen.

    Hain itse starttirahaa jokin aika sitten. Suhtautuminen paikan päällä TE-keskuksessa oli myönteistä, mutta lausunto oli kielteinen. Syitä oli kaksi: 1) olin jo kokenut yrittäjä ja 2) en omannut riittäviä valmiuksia yrittäjäksi. Silloin päätin, että aion inhota tätä yhteiskuntaa ja suurinta osaa täällä pyörivistä ja tätä pyörittävistä ihmisistä juuri niin paljon kuin sielu sietää.

    Tämä on kateellisten ihmisten maa. Toivottavasti itse pääsen joskus viimeisistäkin (epäterveen) kateuden rippeistä eroon, jotta voin täysillä keskittyä elämään omaa elämääni mahdollisimman täysipainoisesti. Voimme oppia AA-klubista paljon: mikäli omia heikkouksiaan ei tunnista ja tunnusta, niitä ei myöskään voi hioa. Kateus, laiskuus ja ahneus ovat ihmisen perisyntejä ja kun sen tunnustaa, voi taas keskittyä niiden työstämiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Euro olisi paras innovaatioseteli

Elinkeinoministerimme Olli Rehn on nero. Hän on keksinyt eurolle paremman vaihtoehdon. Se on nimeltään innovaatioseteli. Tarkoitus on potkia vauhtia pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Niiden pitäisi

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Nyhtökauran hinnoittelu meni pieleen

Hesari kertoi nyhtökaurayrittäjä Maija Itkosesta pari päivää sitten (17.9.2016). Lehti ylisti tuotetta estotta: ”HARMAANRUSKEASTA hakkeluksesta on tullut Suomessa tänä vuonna myyttinen elintarvike, jota jahdataan suu vaahdoten kaupasta toiseen.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.