Aika usein kaupasta täytyy ostaa myyjästä huolimatta – ei hänen ansiostaan.
Joitain vuosia sitten kävelin Laakkosen omistamaan autokauppaan Pohjois-Tapiolassa. Liikkeessä ei näkynyt myyjiä. Lopulta löysin heidät metakan perusteella eräästä konttorihuoneesta, jossa oli äänekäs juttutuokio meneillään.
Työnsin pääni ovesta sisään ja kysyin varovasti, olisiko mahdollista saada uutuusmallia koeajettavaksi.
”Ne on kaikki jo myyty!”, joku karjaisi. Naurunremakka täytti huoneen.
Vetäydyin nolona vanhaan kotterooni ja ajoin kilpailevan merkin myymälään. Sillä tiellä olen vieläkin.
Pidän nykyisin aika harvoin pukua. Mutta ennen vanhaan niitä piti käydä ostamassa aina silloin tällöin. Eräässä vaateliikkeessä myyjä pohti, mitä ehdottaisi: ”Tää on varmaan sulle liian muodikas.”
Parempi puoliskoni poikkesi pari päivää sitten Sotkan myymälään perjantaina puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Kaupassa ei ollut enää yhtään asiakasta. Myyjiä oli 4 tai 5. He kaikki istuivat kulmasohvalla juttelemassa keskenään.
”Anteeksi, mutta mistä löytäisin Trio-porrasjakkaran”, vaimoni kysyi. Yksi myyjistä vastasi sohvan pohjalta ”Porrasjakkarat ovat tuolla perällä. Voit katsoa sieltä, mitä ikinä haluatkin!”.
Pari päivää sitten tiskipöydän hana alkoi roiskia vettä joka suuntaan. Irroitin mielestäni vuotavan osan ja marssin paikalliseen K-Rautaan. Kysyin, löytyisikö hyllystä jotain sopivaa tilalle.
Ystävällinen naismyyjä pyöritteli putkenpätkää kädessään ja sanoi, että diagnoosini oli ollut väärä. Mitään uutta osaa ei tarvittaisi: ”Ei tarvitse olla edes putkimies, että sen näkee tästä heti!”.
Vaimoni kävi viime viikolla etsimässä porrasjakkaroiden lisäksi myös uusia silmälaseja. Myyjä luuli ilmeisesti olevansa avulias, kun hän ilmoitti mielipiteensä. Sopivaa mallia olisi hänen mielestään vaikea löytää, ”kun kasvot ovat kapeat ja silmät noin lähekkäin”.
Myyjäsi voi tehdä ensivaikutelman vain kerran.