Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Vain kasvuyrittäjä kelpaa, osa 1

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Sama rutina jatkuu vuodesta toiseen. Virkamiehen mielestä itsekkään pienyrittäjän olisi ymmärrettävä isänmaan etu. Olet saamaton pelkuri, jollet puske firmaasi kasvuun.

Tällä viikolla olen keskustellut jo kahden yksinyrittäjän kanssa siitä, pitäisikö bisnestä kasvattaa. 

Molemmat juttukumppanini ovat myyneet ainakin yhden yrityksensä. Asko tunnusti, että hän on ollut onnellisimmillaan aina silloin, kun firma on ollut yhden miehen orkesteri. Antti puolestaan aprikoi, ettei hänestä taida olla henkilöjohtajaksi.

Lisäksi Mikaelin kommentti käsitteli samaa asiaa pari päivää sitten.

Tiedotusvälineistä on meistä jokainen saanut lukea jo vuosikausia samaa kitinää: suomalaisia kasvuyrityksiä on liian vähän. Mäkättäjät ovat paikantaneet syylliset.

Nykytilaansa tyytyväiset yrittäjät ovat omaan napaansa keskittyneitä pelkureita. Tämä luuserilauma vaarantaa kansantaloutemme ja eläkepäiviemme elintason.

Syyllistäjät tuntuvat unohtavan yhden asian. Meistä jokainen on eniten kiinnostunut omasta elämästään. Yksikään yrittäjä ei paisuta bisnestään litraakaan siksi, että Mauri Pekkarinen niin toivoo.

Mielenkiintoisintä lietsojien puheissa on se, että kasvuyrittäjällä pitäisi aina olla jokin jalo motiivi. Virallisesti hyväksyttävä syy on esimerkiksi työllistäminen tai isänmaan etu.

Vain moukka nousukas tavoittelee aineellista hyötyä, kuten mammonaa, merenrantamökkiä ja Mersua.

Yrittäjiä laukkaan piiskaavat jakautuvat kahteen selkeään ryhmään.

Ensimmäiseen kuuluvat leipäpapit. Sellainen on tyypillisesti yritystoiminnasta kertyneillä verovaroilla elävä virkamies tai poliitikko.

Toki myös hän on ottanut elämässään hurjia riskejä. Kerran koulumatkalla kymmenkesäisenä hän irrotti ohjaustangosta ja huusi kavereille: ”Katsokaa, ilman käsiä!”

Toiseen joukkoon kuuluvat vauraat (nykyiset tai entiset) yrittäjät. Heillä on sentään kokemuksesta kumpuavaa kanttia. Mutta keitä hekään ovat räpättämään toisille ihmisille, miten näiden tulisi yrityksiään hoitaa?

Yksi köyhän määritelmä on, että hän on sellainen ihminen, joka haluaa enemmän.

Entä jos yrittäjä ei mielestään ole köyhä?

Hän on maksanut asuntolainansa. Lapset ovat lähteneet opiskelemaan. Talo pursuu turhaa tavaraa. Thaimaan matka on varattu taas ensi jouluksi. Raataja on vihdoin oma pomonsa ja nauttii vapaudestaan.

Firmaan kertyy vuosi vuodelta enemmän pääomaa. Siksi vain kertaalleen verotettavien osinkojen osuus kasvaa. Sitä paitsi pelkkä puolison palkka riittäisi elämiseen.

Puupalttoosta ei edelleenkään ole tarjolla taskuin tuunattua mallia.

Gallupit kautta aikain ovat päätyneet samaan: ihmisille ovat lopulta tärkeimpiä sellaiset asiat kuin terveys, perhe, ystävät, harrastukset ja mielenrauha.

Mikä elämän laatumittareista kääntyy paremmaksi, kun hyvin toimeen tuleva yrittäjä lähtee kasvattamaan liiketoimintaansa?

Vain täysi jästipää puolittaa vapaaehtoisesti vapaa-aikansa, tuplaa etureppunsa ja neuvottelee kaikista oman firmansa linjauksista ay-änkyrän kanssa.

Monille meistä riittää läheistemme arvostus. Silloin ei ole polttavaa tarvetta pullistella ventovieraille yhtään mitään. Kana kusekoon mistä lystää.

Vaikka joka toinen teini janoaisi julkkikseksi, lopulta vain harva yrittäjä haluaa levitellä elämäänsä lehtien sivuille. Kauppakamarin prenikat eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Sitä paitsi eikö se ole jalo ihminen, joka ei jatkuvasti ahnehdi lisää?

Anna piupaut painostajille. Eivät he mieti sinun etuasi. Jos olet onnellinen pienyrittäjänä, pysy sellaisena.

9 vastausta

  1. Asiaa! Vapaus on se jokaa ajaa yritystä perustamaan ja yleensä silmissä silloin kiiltää vapaus toimia omilla ehdoilla, tasolla joka riittää takaamaan riittävän toimeentulon, ehkä jopa taloudellisen riippumattomuuden jossain vaiheessa. Työn tekemisen vapaus yhdessä taloudellisen vapauden kanssa, lienevät useimpien mielestä sitä todellista vapautta.

    Toki osalle se tarkoittaa myös vapautta kasvaa jos itsestä siltä tuntuu, mutta kukaan tuskin vapaudeksi kokee sitä että, muiden mielestä pitäisi tehdä jotain toisin kuin mitä itse haluaa….

    Jokainen joka toivoo muiden tekevän toisin, esimerkillä näyttäköön suuntaa. Poliitikoille tiedoksi, yrittäjäksi saa ryhtyä ihan vapaasti, jopa kasvuyrittäjäksi!

  2. Juu.. Tietyn pisteen jälkeen bisnes muuttuu kummalliseksi rahapeliksi: ”mulla on isompi (salkku) kuin sulla”. Säälittää ne ihmiset jotka tahkoavat miljoonia vuosien perään, painavat duunia 12 päivässä, ovat potentiaalisia sydänkohtauspotilaita ja huomaavat vanhoina päivinään elämän lipuneen huomaamatta ohi, sillä aikaa kun itse on tehnyt töitä.

  3. Jeps, kirjoitit sen ulos mitä itse olen tässä pähkäillyt jo pitkään. ”Kasvuyritys” on politisoitunut Suomessa kuten muutenkin tämän yrittäjyyteen kannustaminen. Ensinnäkin kaikista ei ylipäätään yrittäjiksi ja toiseksi vaikka saisikin yrityksen kannattamaan ei välttämättä ole tarvetta tai halua sitä kasvattaa.

    Se ongelma tässä yksinyrittämisessä vain on että oikeastaan sitä vain omistaa oman tyäpaikkansa. Tulos on sitten täysin kiinni siitä mitä itse jaksaa tehdä. Siinä mielessä yrityksen kasvattaminen olisi huokuttavaa, koska silloin osaava ja taitava henkilö hankkisi liikevaihdon ja itse voisi keskittyä toiminnan kehittämiseen … tai golfaamiseen.

  4. 😀 Pekka.. kyllä se on lottovoitto, että sellainen työntekijä löytyy joka itsenäisesti, ilman valvontaa tekee töitä työnantajansa lukuun, niin että siitä jäisi vielä golffausrahaakin 😉 Toki, sitä voi käydä hyväkin tuuri jos homma on helppoa ja kivaa, ja jos siinä on tulospalkkaus. Lähtökohtaisesti työmäärä vain kasvaa kun taloon tulee lisää ihmisiä. Kaikille pitäisi riittää töitä ettei kenenkään tarvitse maata ja samalla pitäisi valvoa ettei kukaan makaa silloin kun olisi töitä.

  5. Näin on! Saahan sitä poliitikko toivoa, mutta jos annettaisiin yrittäjien eli ihmisten itse päättää asioistaan.

    Ja sama toimii tietysti myös päinvastoin. Jos yritystään haluaa kasvattaa, kaikki kunnia siitä.

    Varsinkin vasemmalla yritykset ovat usein kauhean kivoja ollessaan pieniä, pienehköjä tai pienessä kasvussa (eng. ”mom and pop business”), mutta alkavat keskikokoisiksi tai isoiksi varttuessaan edustaa pahan alkua & juurta.

    ”Syyllistäjät tuntuvat unohtavan yhden asian. Meistä jokainen on eniten kiinnostunut omasta elämästään.” on muuten totuus, joka kannattaisi ottaa huomioon monessa muussakin asiassa.

  6. Tämä viikonloppuhan on täydellinen. Nimittäin eilisessä Tietoviikko-lehdessä Roope Mokka pohdiskeli ns. yhteiskunnallisen yrittämisen konseptia ja nyt tämä artikkeli!! Molemmista saa paljon uutta uskoa näkemykselleen, jonka mukaan yrittämisen ei todellakaan tarvitse olla 24 tuntia vuorokaudessa puurtamista ja väkisinkasvamista.

    Joskus olen paljonkin epäillyt onko oma elämäntapafreelancerius pelkästään säälittävää kun sitä kasvua yrittäjäneuvojat niin kovasti tuputtavat. Mutta mitäpä se kenellekään kuuluu, jos omia juttujaan tekemällä pysyy leivässä, lapsi farkuissa ja saa vielä koiransakin rokotettua. Pienimuotoisessa tekemisessä on lisäksi näinä aikoina se etu, että pystyy nopeasti säätämään ja uudistumaan. Jos omat reusrssit ja osaaminen loppuvat, tehdään yhdessä muiden elämäntapafreelancereiden kanssa. Ja katso: Työn tekeminen ja yrittäminen on tällä tavalla jopa kivaa.

    Näin sanoi Roope: ”Suomen nuoret toivot haluavat töihin mainostoimistoon. Tämä kertoo maamme tilasta paljon. Myymme mieluummin toisten tuotteita ja palveluita kuin yritämme muuttaa maailmaa. Suomalaisesta orjamoraalista on pitkä matka yhteiskunnalliseksi entusiastiksi.”

  7. ”Saahan sitä poliitikko toivoa, mutta jos annettaisiin yrittäjien eli ihmisten itse päättää asioistaan.” – Oikein!
    Kuinka monta kertaa politikko alkaa repiä omasta nahastaan muiden hyödyksi. Kyllä yrittäjällä pitää olla oikeus omaan firmaansa ja sen mahdollisiin laajentamisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Euro olisi paras innovaatioseteli

Elinkeinoministerimme Olli Rehn on nero. Hän on keksinyt eurolle paremman vaihtoehdon. Se on nimeltään innovaatioseteli. Tarkoitus on potkia vauhtia pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Niiden pitäisi

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Nyhtökauran hinnoittelu meni pieleen

Hesari kertoi nyhtökaurayrittäjä Maija Itkosesta pari päivää sitten (17.9.2016). Lehti ylisti tuotetta estotta: ”HARMAANRUSKEASTA hakkeluksesta on tullut Suomessa tänä vuonna myyttinen elintarvike, jota jahdataan suu vaahdoten kaupasta toiseen.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.