Kun markkinointi huseeraa yhtä ja myynti toista, asiakkaan käämi kärähtää nanosekunnissa. Sissimarkkinoija on vahvoilla. Hän tietää, mitä on tullut luvanneeksi.

Vaimoni on pitkään kysellyt, mikä olisi hänen juoksulenkeilleen passeli GPS-tallennin. Olen katsellut FRWDin pientä myLOGGER-kikkulaa* sillä silmällä. Sitä voisi ainakin kokeilla, kun hintakin on vain 49 egeä.

Olen kroonisesti ryhtymisrajoitteinen, joten asia on lykkääntynyt. Mutta kun Elisalta tuli laskun liitteenä FRWD-mainos, päätin yllättää paremman puoliskoni. Marssin eilen Espoossa Ison Omenan (voi kiesus, mikä nimi!) Elisa-myymälään.

Paikalle aikaisemmin ehtineet kaksi asiakasta ruuhkauttivat putiikin molemmat miehitetyt myyntipisteet. Kun olin odotellut 10 minuuttia, pyysin anteeksi ja kysyin, kannattaisiko jatkaa odottamista. Löytyisikö myLOGGERIA?

Myyjä lupasi tarkistaa asian hetken kuluttua. Pian hän ilmoitti, ettei tuotetta (tietenkään!) ole hyllyssä. Mitäs sitä turhaan varautuisi kysyntään, jota oma markkinointi yrittää rakentaa?

Utelin, voisiko hän sitten hankkia lisää tavaraa.

Myyjä heittäytyi nihkeän näköiseksi ja kehoitti kääntymään verkkokaupan puoleen. Hän lisäsi, että jos hän tilaa kamat kauppaan, hän joutuisi veloittamaan toimituskuluja.

Ilmeisesti osa Elisan logistiikkakulut eivät jakaudu tasaisesti kaikille asiakkaille. Mainoksen ilmoittama hinta pätee vain, jos joku toinen turopetteri jo maksanut rahdit puolestasi!

Myönnän, että käytökseni rapautui kohtaamisemme päätteeksi. En edes kiittänyt, kun poistuin. Ei vain tullut mieleen yhtään syytä, jonka vuoksi pokkuroida.

Eniten pännii aina oma tyhmyys. Olin jo etukäteen varautunut juhlimaan, jos ostaminen onnistuisi. Jäivätpä nekin myönteiset tunteet varastoon.

Jos olisin FRWD-vempainten tuotepäällikkö, potuttaisi vielä enemmän. Hänen markkinointiväkensä viilaa viestejä viikkotolkulla. Lopulta jalosteet lähtevät postissa sadoilletuhansille asiakkaille. Euroja kuluu kuin tukialusta tankatessa.

Jos markkinointi kerrankin toimii, niin toimii asiakaskin. Hän ampaisee ostoksille.

Mutta sitten seuraa kohtaus, joka vetää hyvät aikeet vessasta ziljoona kertaa vuodessa.

Markkinoija laati lupauksen. Myyjä puolestaan pettää sen.

Asiakas tapaa kauppiaan, joka ei halua, osaa tai ymmärrä ottaa koppia. Hänen räpylänsä on yhtä isoa reikää.

Joku viisas on sanonut, että kaikki firman tekoset ovat markkinointia. Se on totta. Ikävä kyllä markkinointiviestintä on heikkoa ja kohtaamiset vahvoja. 

Jopa maailman parhaan suorakirjeen pumppaama myönteinen fiilis jää jyrän alle. Myyjän kehittämät kielteiset mielikuvat syöpyvät mieliin kymmenen kertaa tehokkaammin.

Aika harva kertoo kavereilleen, miten mahtavan postituksen hän sai eilen. Mutta jokainen meistä kuulee päivittäin tarinoita, miten ns. ammattilainen palautti ostoinnosta puhkuvan asiakkaansa maan pinnalle.

En usko, että myynnin ja markkinoinnin synkronointivaikeudet katoavat koskaan – ainakaan niin kauan, kun niitä hoitavat toisilleen täysin vieraat ihmiset.

Tämä on esimerkki ison firman tyypillisestä heikkoudesta. Ketterällä sissimarkkinoijalla on paalupaikka.

Sissi on oikeastaan myyjä, joka on opetellut markkinoimaan. Hän tietää aina, mitä on tullut luvanneeksi.

Jos myymäläsi väki äkkää tarjouksesi ensimmäisen kerran lehdestä, peli on menetetty. Voisitko sen sijaan koulia myyjäsi sissimarkkinoijiksi?

* Yritä huviksesi löytää myLogger FRWDin verkkosivuilta, jonne Elisan mainos neuvoo menemään. Tai se verkkokauppa, jonne myyjä halusi reitittää!