Mitä isompi firma, sitä varmemmin pääkonttori majoittaa jonninjoutavia näennäisduunareita. Yksi turhimmista on bränditsaari, joka vahtii yrityksen värejä.

Istuin viitisen vuotta sitten eräässä markkinointipalaverissa Helsingin Ruoholahdessa. Huoneessa oli kymmenkunta henkilöä eri yrityksistä. Tehtävämme oli junailla usean firman yhteisosasto ulkomaisille messuille.

Menin paikalle erään asiakkaani edusmieheksi. Koska olin työryhmän uusi jäsen, päätin pitää suuni kiinni ja kuunnella.

Mutta kun ensimmäinen tunti oli kulunut, paine kasvoi ylivoimaiseksi. Pyysin puheenvuoroa ja töräytin kielelläni kierineen kysymyksen:

Vaikuttaako maton värisävy todella tuotteidemme myyntiin?

Se oli tietenkin virhe. Limoviikunan lehdet huurtuivat, kun neukkarin lämpötila laski 10 astetta sekunnissa.

Kallispalkkaisten ammattilaisten aika oli kulunut siihen mennessä vain osastolle tulevan maton värin vatvomiseen.

Näin oleellisiin asioihin käyttävät aikaansa ihmiset, joiden käyntikortissa lukee yleensä Brand Manager tai jotain muuta yhtä hienoa.

Suuren yrityksen väri on lopulta 95-prosenttisen varmasti sininen, punainen tai vihreä. Mutta jostain syystä näennäispuuhastelu värien parissa tuntuu olevan massamarkkinoijan bränditsaarille tärkeää.

Helsingin Sanomat kertoi Soneran mainosfilmien kuvauksista 10.4.2005 kuvaavan esimerkin.

Soneran markkinointipäällikkö Sirpa Laine katselee haukotellen taustalta. Hänen tehtävänsä on tarkkailla, että käsikirjoitus toteuttaa Soneran tavoitteita ja brändiä juuri sillä tavoin kuin on sovittu. Esimerkiksi yhtiön punaista tunnusväriä pitää olla näkyvillä riittävästi. Nyt sitä on: Lissun juhlapuku on kirkkaan punainen.

Massamarkkinoija voi surutta tuhlata osakkeenomistajien rahoja lähes miten turhaan puuhaan tahansa. Mainostoimiston tehtävä ei ole vastustella. Sen on viisainta laulaa maksajan lauluja. Taloussanomat kuvasi tilannetta 21.4.2004.

[TaivasDesignin luova johtaja Mikko] Männistö joukkoineen oli väsännyt kymmeniä logoehdotuksia, joista [Elisan brändijohtaja Petteri] Anttila sai nähtäväkseen parhaat.

Juuri oikean sinisen värin löytäminen vei viikkoja. Sinisen tehtävä on muun muassa muistuttaa kuluttajille tyylikkäästi, että Elisa on kokonaan suomalainen. 

“Logo on minusta sairaan hyvä. Sininen henkii Elisan luotettavuutta. Selkeys ja iloisuus tulevat Radiolinjasta “, ihastelee Anttila.

Hassua sinänsä, ettei sinistä myöhemmin säädetty, vaikka muhkea siivu Elisasta päätyi Islantiin.

Nyt tietenkin ajattelet, että tuollaista hulvatonta hommaa riitti nousukaudella. Silloin oli rahaa lumetöihin.

Niinhän sitä luulisi.

Hiljattain suuryrityksen brändipoliisi soitti. Kuten jo saatat arvata, hänen murheensa oli väärä väri.

Kymppitonnin kuukausipalkkaa nostava ammattilainen perusteli perinpohjaisesti, miksei esitteessä voi olla vaaleanpunaista viivaa. Se ei hänen mielestään sopinut heidän viestintäänsä.

Mikä mielenkiintoisinta, yrityskuvaa horjuttava viiru oli peräisin uudesta graafisesta ohjeesta, jota johtajan oma organisaatio oli hieronut häpeällisen tehottomasti kuukausien ajan.

Läheltä piti, ettei tuo vaarallinen väri livahtanut maailmalle ja alkanut rapauttaa yhteiskuntamme perusarvoja.

Kysy itseltäsi, lisääkö puuhastelusi todella firmasi myyntikatetta.