Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Pisan torni oikaistava

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Ison organisaation julkisivu on virheetön. Pienemmät kilpailijat kuvittelevat, että heidän tulisi pyrkiä samaan.

Seilaa minkä tahansa suuren yrityksen verkkosivuille. Katso, miten firma kuvaa itseään. Löydät aina samat laatusanat:

  • luotettava
  • laadukas
  • johtava
  • asiakaslähtöinen
  • dynaaminen
  • vakavarainen

Markkinointiporukka on siis yrittänyt keksiä kaikin tavoin, miten määritellä moitteeton yritys. Lopulta he ovat äkänneet hyvän listan kilpailijansa sivuilta.

Virheettömän yhtiön tuote ei tietenkään ole hassumpi sekään. Speksi on komeaa luettavaa:

  • helppokäyttöinen
  • edullinen
  • kestävä
  • ekologinen
  • laadukas
  • luotettava

Olen kateudesta kaarella. Oma firmani alkaa vaikuttaa varsinaiselta katiskalta. Miten joku on onnistunut luomaan täydellisen organisaation, joka tuottaa täydellisiä kilkkeitä?

Ai niin, miestä syövän tunnekuohun vuoksi unohdin hetkeksi, että ison yrityksen elvistely on silkkaa tuubaa. Kukaan täysikäinen ei usko itsekehuun sekuntiakaan.

Kuvittele, että tapaat bisnespippaloissa uuden tuttavuuden. Utelet kautta rantain, mikä tämä on miehiään.

”Olen luotettava, asiakaslähtöinen, dynaaminen, vakavarainen ja johtava akkount manaker”, keskustelukumppanisi kuuluttaa.

Itsetuntosi täytyy olla aivan kuralla, jos hänen uhonsa kutistaa henkiset pallisi rusinoiksi. Etköhän sen sijaan harmittele, miksi ajauduit heti paikan pahimman seinähullun seuraan.

Jos estoitta retosteleva ihminen on ilmiselvä imbesilli, miksei yritys sitä olisi? Voiko olla niin ikävästi, että firmojen tee-se-itse-ylistyslaulut kumpuavatkin silkasta tyhmyydestä?

Ajatus karmii. Jollei edes korkeiden konttoreiden yläkerroksissa ole esikuviksi kelpaavaa väkeä, missä sitten?

On kuitenkin hyvä muistaa, mistä isojen yritysten epäuskottava lässytys on peräisin. Se johtuu ryhmätyöstä. Tai oikeastaan demokratiasta*. Sillä on taipumus tuottaa keskinkertaisuutta.

Jättikonserni on pullollaan hiippareita, joiden päätyö on metsästää virheitä. Kaikki viestit joutuvat tämän jahtijoukon ruodittavaksi. Seulasta pääsee läpi vain täysin sileä ja särmätön puikula.

Lopputulos ei varmasti harmita ketään, jolla on pulssi.

Silti meistä jokainen tietää, ettei täydellinen ole kovin kiinnostavaa. Sen sijaan kaikki vinksahtanut tai poikkeava osuu tutkaasi jo kilometrien päästä.

Miksi muuten italialainen Pisan kaupunki on julistanut pysyvän porttikiellon isojen yritysten markkinointipoppoolle?

Syy on selvä. Heidän kuuluisa torninsa on 3,97 astetta vinossa**. Moni brändipoliisi on saanut infarktin, kun hän on syöksynyt korjaamaan virhettä.

Mitä tapahtuisi, jos perustaisit Suomen ensimmäisen epätäydellisen it-talon, lakitoimiston tai konsulttifirman?

* Juuri siksi monen kiinnostavan yrityksen vetäjä on ristiriitainen itsevaltias. Hänen ei tarvitse pyrkiä hajuttomaan ja mauttomaan konsensukseen.

** Saksalaisessa Suurhusenin kaupungissa on vielä pahempi ansa. Puupaalujen päälle 1450-luvulla rakennettu kirkontorni on peräti 5,07 astetta kallellaan. Se niittää korporaatioelukoita kuin heinää.

8 vastausta

  1. Olen käynnistämässä parin kuukauden sisällä pitkään uinunutta yritystoimintaani. Blogini tulee olemaan osa yrityksen sivustoa, vaikka sisältö osiltaan on ala-arvoista, tiettyjä tahoja kohtaan hyökkäävää, piratismia suosivaa ja milloin mitäkin (tietyissä hyvän maun rajoissa). Pilkkusääntö ei ole ikinä auennut, mutta en aio silti oikoluettaa tulevien yrityssivujen tekstejä muilla. Olen monessa asiassa hyvä ja myyn sitä osaamista, muilla osa-alueilla yritän pitää virheet hillittyinä. Mieluiten myös asioin yritysten kanssa, jotka uskaltavat olla toiseksi parhaita ja kertovat rehellisesti sijaitsevansa muualla kuin Espoon Keilaniemessä.

    Ps. minkähän maalaisia ovat ihmiset Nokian mainoskuvissa. Nuo iloisesti puistossa ilmaan hyppäävät ihmiset eivät voi olla ainakaan Euroopasta, sillä Eurooppalaiset ovat liian tiedostavia käyttäytyäkseen aikuisena lapsen tavoin. Nokian mainoskuvat saivat minut vaihtamaan merkkiä muutama vuosi sitten ja takaisin en vaihda ennen kuin lakkaavat kohtelemasta meitä amerikkalaisina.

  2. Mahtavaa tykitystä Jari taas kerran!

    Tähän brändäämisen pullamössöilyyn tulee itsekin jatkuvasti törmättyä, ja jos vielä kerran kuulen tai luen jossain termin ”täyden palvelun toimisto” niin ammun korvani ja silmäni Marsiin.

    Prosessikuvauksesi oli mainio liittyen siihen, miten viesti vesitetään ja tylsistetään mahdollisimman monelle sopivaksi – ja tällöin joillekin kovin ärsyttäväksi.

    Kiinnostavaa on nähdä miten nykypäivän webkulttuurissa vaikuttavien ja toimivien henkilöiden porukan [johon siis itsekin kuulun] käy kun he alkavat alalle töihin ja ovat siellä aikansa olleet. Tasapäistyvätköhän heidänkin yrityskuvansa ja -viestinsä?

    Jannen tuohon Homo Nokians -kommenttiin: olen usein ihmetellyt täysin samaa. Keitä nämä ihmiset ovat? Kuvat ovat selkeästi aitoja, eivät 3D:tä, joten nämä mallit ovat ihan oikeasti olemassa.

    Olisin totisesti halunnut olla mukana noissa kuvauksissa ja kuulla mitä Art Director ja kuvaajat ovat sanoneet malleille. ”Käyttäytykää utopisen kaikillesopivasti”?

  3. Täytyy kiittää myös tästä postauksesta, koska tää oikeasti herätteli.

    Etsin nimittäin tänään kirjakaupassa jotain markkinointikirjaa. Jotain, joka kertoisi, että mun utopiset ajatukset yrittämisestä voivat olla oikeita. Huomasin ”pölli tästä” kirjan, mutta en siihen koskenut, vaan ajattelin, että se oli eksynyt väärään mestaan. Koska muistelin sen nimisen blogin olevan olemassa jossain, ajattelin, että on taas joku blogihypetys, joka oli eksynyt vahingossa samaan hyllyyn markkinointi-, johtamis- ja strategiakirjojen kanssa.

    Noh, työpäivän lähestyessä loppua etsin netistä tietoa markkinoinnista ja jotenkin eksyin Pölli tästä -blogiin ja sieltä tänne ja sitten tähän postaukseen. Ja koin oikeastaan sen, mitä jotkut kutsuvat valaistumiseksi.

    Koska oikeastaan, juurikin se oma ideani, jonka vuoksi olen saanut pari karsasta katsetta, on se mikä loppujen lopuksi erottaa minut kilpailijoista. Ja kun se kerta tekee niin, niin ei se huono voi olla. Ehkä kaikki eivät siitä pidä, mutta mitä väliä. Ei voi kumartaa pyllistämättä samaan aikaan.

    Samalla oikeastaan oivalsin senkin (mikä siis on vain minun mielipiteeni ja joka vain vahvistui), että oikeasti yrityksen ei pitäisi olla kasvoton erillinen henkilö. Ne ihmiset siinä yrityksestä ovat se yritys. Tätä asiaa kyllä väännetään eri tavoin kaiken maailman koulutuksissa, mutta (ainakin tämä kuva itselle on loppujen lopuksi kirjoista, koulutuksista ym. jäänyt) kukaan ei siihen oikeasti usko. Työntekijöiden pitää olla yritys.

    Meidän yrityksessä tätä nyt yritetään muuttaa ja aika näyttää, onnistuuko se vai toimiiko ideamme meitä vastaan. Sillä yritystä esiintuomaan on laitettu myyntitiimi, ja he saavat puhua ihan omalla äänellään ja persoonallaan. Ja näin ainakaan meidän yrityksen ei pitäisi jäädä persoonattomaksi.

    Tosin isossa organisatiossa tämä ei varmasti toimisi, mutta pienessä, kuten me, se toimii, mutta tuloksia jäämme odottamaan.

  4. Minäkin huomaan pitäväni tästä keskustelustanne tällä blogilla. Mietin kuulunko tänne tai en, mutta mitä väliä sillä on. Minulla ei edelleenkään ole yritystä: ei omaa, enkä ole kenenkään toisenkaan leivissä. Olen tyytyväinen työtön ja kolmen lapsen yh-äiti. Ainoa yritys mikä minulla on, on onnistua kasvattamaan noista pienistä lapsista ajattelevia ihmisiä. Ja mun täytyy myöntää, että välillä on kalupakkini ihan tyhjä, enkä tiedä mistä repisin seuraavan oivallisen tavan toimia milloin minkäkin asian kanssa narisevien lasten huoltajana.

    Minä olen myös pällistellyt Nokian mainoskuvia ja ulkomailla joitakin vuosia asuneena miettinyt heidän kansalaisuuttaan. Omat lapseni ovat kaikki puoliksi brasilialaisia ja heidän tempperamenttinsa on toisinaan aika erilainen, kuin monen supisuomalaisen. Itse muistan nauttineeni elämästä ja elämisestä brasiliassa aivan mielettömästi. Melkein joka päivä kaipaan halaavia ystäviäni, poskisuukkoja, ihmisten tapaa lähestyä toinen toisiaan. Brasilaissa minut otettiin aina vastaan aidosti ja tunteella. Täällä koto puolessa me olemme usein aika pidättyväisiä. Emme juokse toistemme luo syleilemään ja suukottaman. Tervehdimme vähin sanoin.

    Toki yhden eron rehellisyydestä muistan hyvin, se on tavassa tervehtiä Brasiliassa sanoen: Kaikki hyvin? ja siihen vastataan sitten intonaatiota muuttamalla että: Kaikki hyvin! Näin ei aina ole Suomessa, vaan saatamme myös sanoa, ettäasiat on päin H.. Mutta mielenkiintosta tässä on sitten tämä havantonne, johon toki voin itsekin yhtyä, eli yritysmaailman Kaikki osaavat Supertaitajat. Ovatko he ollenkaan suomalaisia?? Kun mistään ei saa paljastaa niitä kohtia mitkä ovat heikkoja ja osaamisalueen ulkopuolella. Tai onko se niin, että menestyvä ei narise vaan hymyilee aina. Ja ne narisevat ovat sitten oma joukkonsa, joille ei koskaan synnykään menestyviä liikeideoita.

    Kumpaan joukkoon mahdan itse kuulua?

    Vai onko olemassa vielä kolmas joukko ehkä totuudelle rehelliset tai mikäköhän se olisi?

  5. Nyt tuli kyllä sellainen aihe, että on pakko kommentoida.

    Dynaamisuuteen, asiakaslähtöisyyteen ja luotettavuuteen (jne.) kuuluvat tietysti myös hymyilevät pukumiehet ja jakkupukuiset naiset, jotka kantavat paperinivaskaa tai kättelevät (tietysti hymyillen!) toisiaan. Niin, eikä tietenkään saa unohtaa lasiseinäisiä ja kiiltäviä toimistorakennuksia, joista heijastuu aurinko ja ehkä yksi pieni hattarapilvi. Kaikki tietysti flashilla toteutettuna.

    Näin niinkuin gradua vääntävänä oikeustieteilijänä on tullut nähtyä VÄHÄN liian monta asianajotoimiston sivua, jotka ovat juuri tällaisia. Asianajotoimistojen nettisivujen kuvituksen erikoisalaa tuntuvat myös olevan tuomarinnuijat ja lakikirjat; ehkä jopa vaaka, jos oikein villiksi heittäydytään.

    Eiväthän nämä sivut kerro firmoista yhtään mitään, mutta ainakin voisi olettaa, että isot asianajotoimistot ovat kaikki samanlaisia hajuttomia ja mauttomia möykkyjä?

    Kerran tuli vastaan jonkun pienen asianajotoimiston nettisivu – se oli todellakin sivu, sillä linkkejä muualle ei ollut. Sivulla oli ainoastaan yksi skannattu A4, johon asianajaja oli kirjoittanut olevansa asianajaja se ja se ja olevansa kiinnostunut rikosasioista ”koska ne ovat minusta mielenkiintoisia ja koska niiden hoitamisen minä osaan”. Sivulla oli myös maininta siitä, että ”sivu on tehty niin yksinkertaiseksi kuin tuomioistuimen pöytäkirja, sillä se on se, mikä tällä alalla ratkaisee.” Olin puulla päähän lyöty – onko todellakin mahdollista, että asianajotoimiston sivu voisi olla selkeä ja erottuva?

    Lienee sanomattakin selvää että kirjoitin tuonne vähän erilaisen työhakemuksen (ei kyllä tärpännyt, mutta ainakin vastaus oli jotain muuta kuin ”valitettavasti et tullut tällä kertaa valituksi”), ja tiedän kyllä, minkä toimiston palveluja käyttäisin jos tilanne eteen tulisi.

    1. Niidel, kiitos mainiosta esimerkistäsi! Mahtaako tuon toimiston sivusto olla edelleen noin erottuva – voisiko sen linkittää tänne?

      Marco Mäkinen (Suomen suurimman mainostoimiston SEKin toimitusjohtaja) kertoi aikanaan, että hän oli tehnyt lakimiehille testin.

      Marco oli napannut asianajotoimistojen verkkosivuilta tekstejä, joissa puljut kuvailivat omaa toimintaansa. Sen jälkeen hän oli poistanut jutuista firmojen nimet.

      Kuinka ollakaan, alan konkareilla ei ollut enää hajuakaan, mille heidän kilpailijoistaan mikäkin kuvaus alun perin kuului.

      Mutta mikä parasta, he eivät tunnistaneet enää edes omaa jorinaansa muiden joukosta.

  6. No niin, löytyihän se. Asko Keränen on miehen nimi ja https://www.askokeranen.com/ kotisivu.

    Siinä se seisoo koko komeudessaan, 3,97 astetta vinossa – ja ainakin asianajotoimistojen sivuja läpikahlanneelle huomattavasti pysäyttävämpi kuin yksikään lasiseinäinen toimistorakennus.

    En yhtään epäile Mäkisen tutkimuksia – niin samanlaisia kaikkien asianajotoimistojen sivut ovat. Pääasiallisesti ne voi jakaa kahteen luokkaan: isojen toimistojen sivut (toimivat flashilla tai muuten hirveästi kikkailua; toisaalta ulkoasu on yleensä tyylikäs) tai sitten pienten toimistojen sivut (perus-html:ää ja käsittämättömän rumat). Sisältö on kuitenkin samaa tuubaa.

    Toisin on Keräsellä. Ainoa mikä puuttuu, on se paljon puhuttu hakukoneoptimointi, tuo kun on pelkkä kuva jota eivät hakukoneet varmasti huomioi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Mitä sissimarkkinointi tarkoittaa?
Jari Parantainen

Sissimarkkinointi tarkoittaa muutakin kuin oivaltavia mainoksia

Sissimarkkinoinnin määritelmä näyttää riippuvan täysin siitä, keneltä sitä kysyy. Tämä näkyi selvästi, kun pyysin Twitter-kansalta vinkkejä tuoreista sissimarkkinoinnin esimerkeistä. Mutta käsitteen isän Jay Conrad Levinsonin

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Noste-energiapakkaus aiheuttaa riippuvuutta

Tiedemiehet selvittivät tuomareiden puolueettomuutta. Koehenkilöiden työ oli arvioida vankien ehdonalaista vankeutta koskevia hakemuksia. Tuomari käytti kunkin tapauksen tutkimiseen keskimäärin 6 minuuttia. Tyypillinen ratkaisu oli kieltävä.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.