Etsi kirjoituksia
Close this search box.

Sissin korttipeli

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Sissimarkkinoija markkinoi silloinkin, kun muut haaskaavat hyvän tilaisuuden. Esimerkiksi käyntikortin pitäisi olla markkinointiväline.

Sissimarkkinoinnin isä Jay Conrad Levinson kirjoitti vuonna 1983 ensimmäisessä kirjassaan, että sissillä on aina käytössään satoja erilaisia – usein jopa maksuttomia – markkinointikeinoja.

Esimerkkinä hän käytti käyntikorttia. Levinson ihmetteli, miksi niiden kääntöpuolet ovat useimmiten tyhjiä.

Sehän on järjetöntä, koska tila olisi oivaa mediapintaa. Eikö sinne mahtuisi esimerkiksi miniesitettä?

Jokaisella myyjällä, johtajalla ja yrittäjällä on käyntikortti joka tapauksessa. Jotkut kylvävät niitä asiakasehdokkailleen jopa tuhansia vuosittain.

Kannattaisiko jokaisen pahvinpalan samalla myydä jotain? Muutama pisara ylimääräistä painomustetta ei paljon maksa.

Martin Lindström ripittää

Levinsonin ajatukset tulivat elävästi mieleen, kun olin mukana Suomen (mielestäni) parhaan painotalon DMP:n työpajassa loppuvuodesta. Sitä oli vetämässä tanskalais-australialainen guru nimeltään Martin Lindstrom.

Opettajamme teki keljun tempun. Hän pyysi meiltä käyntikorttejamme näytteeksi. Mitä paksummaksi pakka kasvoi, sitä pettyneemmältä hän näytti. Saimme ripityksen kahdesta asiasta:

  1. Jos firmamme ovat olevinaan niin erikoisia, miksei se näy myös tässä tärkeässä painotuotteessa?
  2. Miksei kukaan meistä edes yritä myydä kortillaan mitään?

Kiusallisia kysymyksiä! Moni porukastamme oli jo siihen mennessä ehtinyt hehkutella tälle ankaralle isännällemme, miten omaperäisiä heidän puulaakinsa muka ovat.

Miksi sitten seurueemme ideatykeillä oli vain kuolettavan muodollisia ja tylsiä korporaatiokortteja taskuissaan?

Asia jäi kaivelemaan.  Jos olen olevinani sissimarkkinoija, kai sen pitäisi jotenkin näkyä myös käyntikortistani?

Tarvitsisiko kortin olla kortti lainkaan? Mieleen tuli tietenkin erilaisia sotilasversioita, kuten alumiinista stanssattu tuntolevy.

Käyntikortin formaatti on kuitenkin pitkän kehityksen tulosta. Ei ole sattumaa, että se on esimerkiksi sen muotoinen ja kokoinen kuin se on.

Päädyin siis siihen, että kortti saa ainakin toistaiseksi olla perinteinen 5 x 9 -senttinen pahvinpala. Mutta sen täytyisi

  1. olla tavalla tai toisella sissimpi ja
  2. sen pitäisi markkinoida palvelujamme.

Virallisesta kortista sissiversioksi

Tarvitsin vuodenvaihteessa uuden erän Edisteen käyntikortteja. Otin aikaisemmin käyttämämme taittotiedoston esiin. Se näytti tältä:

Edisteen vanha käyntikortti

Aloin vääntää uutta, vähemmän virallisen ja säntillisen näköistä luonnosta:

  1. Tuunasin logosta kulahtaneen version.
  2. Valitsin kirjasimeksi vanhaa kunnon kirjoituskonekamaa aikaisemmin käyttämäni, tähän tarkoitukseen liian siistin Erik Spiekermannin Metan sijaan.
  3. Käänsin sisällön hiukan vinksalleen, ettei se olisi niin virastossa hinkatun näköistä.
  4. Perspuolelle tuli aikaisemman suojavärityksemme lisäksi teksti ”EDISTE ON SISSIMARKKINOIJAN ASEVARIKKO STOP”.

Ensimmäinen tekeleeni poikkesi alkuperäisestä ilmeestä aika vähän:

Ediste-käyntikortin ensimmäinen luonnos.

No, eipä ollut kaksinen esitys, totesin noin minuutin tekelettä pällisteltyäni. Tulos oli edelleen tasan yhtä persoonaton kuin mikä tahansa ison yrityksen läystäke.

Olen kirjoittanut aikaisemmin siitä, miten asiantuntijat usein pakoilevat. Moni ei halua kertoa edes nimeään asiakkaalle. Se kertoo, ettei välttelijä halua panna itseään likoon.

Entä jos käyntikortti kertoisikin antajastaan tavallista enemmän? Ja hoitaisi homman vielä sotilastyyliin?

Kun aikaisemmin olen viilannut korteistamme kaiken ylimääräisen pois, lähdin etenemään päinvastaiseen suutaan. Hahmottelin armeijan byrokratiasta tuttua lomaketta:

Ediste-käyntikortin toinen luonnos.

Mutta mitä tuokaan myy?  Hyvä markkinointi masinoi liikettä ja toimintaa. Pelkkä iskulause ei siihen vielä pysty – vaikka brändimarkkinoijat niin mielellään uskottelevat.

Kolmas versio oli jo sen verran valmiin tuntuinen, että painatin siitä koe-erän:

Ediste-käyntikortin painoversio.

Tässä jakeluun kelpuuttamassani versiossa muutin vielä joitain yksityiskohtia edelliseen verrattuna:

  1. Lomakepohja on armeijan lomakkeiden perinteiseen tyyliin vihreä.
  2. Logo on nyt kortin takapuolella.
  3. Kortin takana on linkki tiettyyn erikoisosoitteeseen.

Linkkiosoite (xyz) ei ole kuvassa aito. Sen tilalla on painetussa kortissa osoite, jota en paljasta tässä. Siihen on vissi syynsä.

Nimittäin kun annan käyntikortin, kehoitan vastaanottajaa poikkeamaan osoitteessa tapaamisemme jälkeen. Sieltä hän löytää muun muassa lomakkeen, joka kysyy yhteystietoja.

Jos sivulle tiensä löytänyt asiakkaani naputtelee osoitteensa systeemiin, hänelle lähtee postissa lahja kiitokseksi tapaamisestamme. Samalla hän voi tilata kirjoja, pikaoppaita sun muuta.

Nyt kortti saattaa jo saada aikaan konkreettisia jatkotoimia. Sitä paitsi pienikin kannustepalkkio tehoaa yllättävän usein.

Päiväystä vaille valmis

Etupuolen oikeassa yläreunassa on päiväyskenttä, joka on tyhjä. Silläkin on tarkoituksensa.

Sissimarkkinoija päivää kaikki saamansa käyntikortit. Olenkin noudattanut jo kymmenen vuotta samaa rutiinia. Kun joku antaa korttinsa, kirjaan päiväyksen siihen saman tien.

Merkinnästä on paljon hyötyä jälkikäteen. Jos esimerkiksi en satu muistamaan, missä yhteydessä olen jonkun tavannut, se selviää yksinkertaisesti kalenterista.

Sissikorttini kanssa toimin joko niin, että

  1. väkerrän päiväyksen korttiin itse ennen kuin annan sen asiakkaalleni tai
  2. pyydän häntä kirjoittamaan sen itse harjoituksen vuoksi. 

Samalla tietenkin selitän, miksi päiväys kannattaisi lisätä kaikkiin kortteihin joka tapauksessa. Se toimikoon ensimmäisenä pikakurssina tai näytteenä sissiaatteesta.

Kortin takana on iskulause ”SISSI TAISTELEE VAIN VOITOSTA”. Sen juuret ovat syvällä sissimarkkinoinnin perusteissa.

Sissi ei nimittäin ole kiinnostunut liikevaihdosta. Hän keskittyy tahkoamaan tulosta ja voittoa.

Sissimarkkinoija ei kylvä käyntikorttiaan muuten vain. Suunnittele se niin, että se erottuu kilpailijoistasi ja kertoo jotain yrityksestäsi. Valjasta se markkinoimaan tuotteitasi tai palvelujasi.

19 vastausta

  1. Viimeinen tuotantoversio on VARMASTI riittävän erottuva perinteisistä väkerryksistä.
    Kiitos päiväysideasta, aloitan päiväysten kirjoittamisen heti (sekä jakamiini, että saamiini kortteihin).

  2. Etpä olisi parempaan aikaan voinut tätä kirjoitusta tehdä. Tarkoitus olisi kuukauden sisällä teettää itselle jonkinlainen kortti, joka meni nyt totaalisen uusiksi.

    1. Janne,

      Kiitos kommentistasi! Vaikket kenties sekoita koko korttiasi uuteen uskoon tässä esittämääni tapaan, tee siitä kuitenkin parempi kuin mainostoimistot yleensä.

      Katselen juuri erään suuren kansainvälisen toimistoketjun edustajan omaa korttia, jonka sain kouraani pari viikkoa sitten. Se on tyyppiesimerkki surkeasti suunnitellusta sekamelskasta.

      Yrityksen virallista nimeä ei tietenkään löydy lainkaan. Kortin sisältämät tiedot ovat täysin satunnaisessa järjestyksessä. Vai mitä muuta tästä voisi sanoa:
      – Firman nimi (?)
      – Firman katuosoite
      – Henkilön nimi
      – Titteli
      – Firman vaihdenumero
      – Firman faksinumero
      – Henkilön matkapuhelinnumero
      – Henkilön sähköpostiosoite
      – Firman verkko-osoite

      Nämäkin ovat välillä rinnakkain ja välillä taas pystysuuntaan järjestettyinä. Ja kaiken varalta osa tiedoista on vielä käännetty 90 astetta poikittain!

      Jos vastaanottaja jotain kortilla ylipäätään tekee, hän saattaa esimerkiksi mättää tiedot asiakastietokantaansa. On siis merkillistä, minkä ihmeen takia kortissa ei voi olla erikseen yrityksen tietoja ja henkilön tietoja omina ryhminään. Se helpottaisi jo kummasti. Vastaavia tekeleitä tulee vastaan jatkuvasti. Ne kertovat hienosti, ettei suunnittelija ymmärrä lainkaan, mitä hän on tekemässä. Tai että hän vähät välittää asiakkaansa näkökulmasta.

      Jo aivan alkuperäisestä Ediste-kortista löytyy esimerkki siitä, mitä tiedot voisi ryhmitellä selkeästi, jos vain halua olisi.

    1. Hyvä kysymys!

      Jätin blogin osoitteen pois siksi, että halusin keskittää huomion. Kuvittelin, että yhteenkin osoitteeseen on täysi työ patistella kävijöitä.

      Tuolta linkin takaa pitäisi pikapuolin löytyä
      – lahjan tilauslomake (hyvin yksinkertainen sellainen),
      – tarkempi henkilöprofiili (aikaisempien sankarisuoritusten luettelo),
      – linkit esim. blogeihini ja kirjojeni omille verkkosivuille ja
      – maksuttomien pikaoppaiden lataamo.

      Ehkä sinne tulee muutakin. Kokemukset kertonevat, toimiiko tällainen ajatus lainkaan käytännössä.

  3. Mielenkiintoinen juttu!

    Itse suunnittelen korttia, jossa toisella puolella on appiukon taksin käyntikortti ja toisella puolella nettikauppani tiedot. Kortti on laminoitu.

    Nettikauppani tuotteet ovat autoihin tarkoitettuja ja kortteja voidaan laminoinnin ansiosta jakaa pyyhkijänväliin. Eli aina kun eteen osuu potentiaalista kohderyhmää edustava auto eteen..

    Täytyypä miettiä myös jotain porkkanaa tarjolle menemällä tiettyyn osoitteeseen.

  4. Jari, osuit aivan oikeaan.

    Toki käyntikortin veivausmahdollisuuksiin vaikuttaa myös yrityksen toimiala. Joillain aloilla on mahdollista mennä räväkämpään ja erottuvampaan suuntaan kuin toisilla. Oma esimerkkisi sopii ilman muuta sissimarkkinointiin kuin lusikka suuhun.

    Nyt muitten alojen toimijoiden kannattaakin pohtia, miten omassa yrityksessä käyntikortin voi tuunata tehokkaammaksi mutta kuitenkin uskottavaksi. Esimerkiksi saattohoitokodin tai hautaustoimiston käyntikortissa kikkailumahdollisuudet ovat varsin pienet. 🙂

    Mikä voisi olla yksityisen lääkäriaseman tai maalitehtaan tapa toimia? Ainakin Tikkurilan käyntikortit ovat sellaisia, että ei uskoisi kyseessä olevan maalitehdas. Kortteihin pitäisi saada hieman väriä.

    Kiitos muuten siitä, että esittelit kuvina korttien eri vaiheet: mielenkiintoinen kehityskaari.

    1. Katleena,

      Kiitos osuvasta kommentistasi taas kerran!

      Mutta oletko ihan varma, ettei esimerkiksi räväkälle hautaustoimistolle olisi paikkaansa? Ei se ehkä aivan pienellä paikkakunnalla toimisi, mutta jo esim. pääkaupunkiseudun kokoisella alueella sellainen todennäköisesti löytäisi asiakaskuntansa.

      Kaikki paikalleen jämähtäneet toimialat ovat erityisen herkullisia, koska juuri ne tarjoavat lapsellisen helpot keinot erottua kilpailijoista. Ainoa este on yrittäjien/johtajien henkinen lukko, joka on hyvin yleinen: ”Tällä alalla ei ole sopivaa toimia niin, koska ei ole koskaan ennenkään toimittu.”

  5. >Esimerkiksi saattohoitokodin tai hautaustoimiston käyntikortissa >kikkailumahdollisuudet ovat varsin pienet.

    Ilman kikkailua, voisi se kortti olla piristävä ja sellainen että ainakin tietää mitä palvelua tarjotaa. ja se PUHelinnumero niin isolla että itkusinsilmin sen näkee.

    Hautaustoimiston korttiin sopisi hyvin muistilista. tai ainakin vähintää linkki mistä tarvittavat asiat lötyy.

    Ja kyllä saattohoitajan käyntikorttiin tavaraa voi pistaa, täälläkin mainittu päivämäärä kenttä. jos korttia annetaa laitoksella hoidettavan omaiselle, niin sen paikka mihin tila perusfaktoille, osastot, huoneet jne.

    Ja noissakin hommissa voisi olla käytössä useita erilaisia kortteja. joissa olisi sitten lisätietoa kulloisenkin tilanteen mukaan.

  6. Kiitos Jari hyvästä viikon ensimmäisestä kirjoituksesta.

    Tuo käyntikortti tuppaa niin helposti jäämään pöydälle tai takin taskuun. Harvoin ne sykähdyttävät. Usein varsinkin isoissa firmoissa kaikki on niin säädeltyä. Ei riitä että käyntikorttia valvoo brandivastaava. Samaa kyylä katsoo myös firman sähköpostin allekirjoituksia.

    Itse olen pitänyt ohjesäännön vastaisesti allekirjoituksen mukana omaa pohjalaista viisautta, mikä herättää asiakkaan. Kun he saavat sähköpostiani, niin he tietävät että kyseinen pankinjohtaja on tosissaan.

    -En oo korvaamaton, mutta paras maharollinen.

  7. Kiitos erittäin mielenkiintoisesta postauksesta.

    Tuohon hautaustoimiston korttiin, muistilista on hyvä, mutta itse (lähiomaiseni hautaan saattaneena ja hautajaiset hoitaneena) arvostaisin enemmän käyntikorttia, jossa olisi juurikin linkki sivuille mistä löytyy kaikki tarpeellinen sekä sopiva värssy siinä toisella puolella. Muistilista olisi kyllä liian murskaava.

    Itsekin olen aina miettinyt, miksi ne käyntikortit ovat kaikki yhtä persoonattomia ja mitäänsanomattomia. Oikeastaan tuntuu, että Suomessa kaikki asiakirjoista yrityksen sisäisiin muistioihin asti on sitä samaa. Nimi vain muuttuu yrityksen mukaan.

    Mutta totuuden nimissä….yritykset ovat juurikin sitä, mitä yhteiskunta suoltaa. Eli koulusta asti nakutetaan kaaliin, että asiat on tehtävä näin ja ainoa viilaus on fontti ja sen väri.

    Joskus on tosi raivostuttavaa, että kun yritys voisi tuulettaa tietyissä asioissa ja oikeasti erottua muista, niin ei tehdä. Ei edes silloin, kun mitään menetettävää ei ole, päinvastoin.

  8. Myös minä kiitän paljon ajatuksia herättäneestä kirjoituksesta! Kiitokset myös kaikille kommentoijille – nautin suunnattomasti älykkäästäja haastavasta ajatuksenvaihdosta, jota Jarin blogeissa käydään.

    Viitaten postaukseen: Aihe on erittäin mielenkiintoinen myös siksi, että luovuudesta puhutaan niin paljon tällä hetkellä – ehkä jopa niin paljon, että koko aihe alkaa kärsiä inflaatiota. Kuitenkin olen itsekin sitä mieltä, että poikkitieteellinen ajattelu ja rohkea valtavirrasta poikkeaminen ovat tulevaisuuden tapoja menestyä niin kotimaisessa kuin ulkomaisessakin kaupankäynnissä.

    Luovuus ja erilailla toimiminen vaativat kuitenkin paljon työtä, usein jopa päätä kivistävää ja joskus yöunetkin vievää ajattelua ja sitä, ettei tyydytä tavanomaiseen vaan nostetaan rima rohkeasti ylös. Ja olisiko tässä ongelman ydin eli että niin ei uskalleta/haluta tehdä? Muistan omista kauppatieteellisen pääsykokeista sen, etten ole koskaan opiskellut ja psyykannut itseäni niin paljon kuin koetta edeltävänä keväänä. Pääsin sisään, mutta sitten itse opiskelu ei vaatinut lähelläkään samaa työtä. Meiltä ei vaadittu mielestäni niin paljon kuin olisi voinut. Eli voisiko rohkea opettaja ja yritysjohtaja yksinkertaisesti vaatia oppilailtaan/alaisiltaan enemmän?

    Vielä hautajaisaiheeseen: arvostaisin todella paljon sitä, että joku alan yrittäjä erottuisi nyt niin homogeenisestä ja kirjaimellisesti haudanvakavasta joukosta. Oma äitini haluaa hautajaisiinsa musiikiksi Elviksen Love Me Tender tai Bing Crosbyn White Christmas ja itselleni olen luvannut, että molemmat soitetaan. Upeana ja elämänmyönteisenä naisena hän ansaitsee hyvät lähtöbileet ja tapahtuma-alan ammattilaisena ne aion organisoida juutalaisten ajatuksella (vaikka eri uskontoa itse edustammekin) ”Elämälle kiitos.” Täytyy tosin vielä käydä tarkka keskustelu asiakkaan kanssa…

  9. Vautsi vau!
    Tosiaan on hyvä keskustelu syntynyt näistä käyntikorteista. Minulla on elämässäni kerran ollut ihka oma käyntikortti, duunasin sen kun erosin, kertoakseni ystävilleni minkä kokoinen perhe minulla on.. Ja siinä oli toisella puolella kuvana semmoiset juoruavat akat. Se tehtiin Turun Käsityöläismuseossa ja taisin tilata niitä sata kappaletta. Niitä oli aika hauska jaella ystäville ja tuttaville ja näin mä sen viestin vein kotiväellekin, siis vanhemmille..
    Jotta käyntikortti voi syntyä moniin tarpeisiin. Vielä en omista mitään muuta kuin perheeni, joten muuta ei tarvikaan markkinoida. Tietty tuommoinen henkilökohtainen käyntikortti oli myös hauska, kun sen antoi jollekin sinkkumiehelle, ne meni aina vähä hämilleen..
    Mutta tätä lukiessa syntyi melkeen halu ruveta jotain muutakin markkinoimaan, että sais duunata sen käyntikortin taas!
    Mutta antaa ajan kypsyttää tuote ja tekijä. Hedelmätkin on yleensä hyviä vasta kypsinä, vaikka etelässä raakoja mangoja syödäänkin suolan kanssa.

  10. Herättelevä kirjoitus! Olen aina pitänyt traditionaalisia käyntikortteja aika turhina lappuina.

    Itselleni olen kehitellyt taitettavan miniesitteen ja käyntikortin yhdistelmän, mutta ehkä sitäkin voisi taas viilata vähän eteenpäin…

  11. Oman firman kortti menee just uusiksi..
    Hautausteemaan liittyvänä paikallisen hauturifirman epävirallinen mainoslause:
    MIKSI KANNATTAA ELÄÄ, KUN PAKKANEN HAUTAA HALVALLA?

  12. Voihan käyntikortti sentään…

    Maailmalla reissatessa (Monte Carlossa) coctail-tilaisuudessa opin (jälleen) millaisesta metsäläinen olen. Kun muut jakoivat käyntikortin niin minähän annoin myös käyntikortin… tai niin luulin antavani.

    Käyntikortti ja käyntikortti kun ovat eri asioita työaikana ja coctail-tilaisuudessa joka kai luetaan jonkinlaiseksi vapaa-ajaksi vaikka liittyykin kiinteästi työhön.

    Miksi missään Suomessa ei opeteta, että ilta-aikaan käyntikortti ei ole se yrityksen sissimarkkinointia tekevä käyntikortti vaan nimikortti? Toisaalta Suomessa en yhdessäkään coctail-tilaisuudessa ole keltään saannut käyntikorttia vaan aina sen sissimarkkinointia tekevän ”myyntiä lisäävän business kortin”.

    Jos joku ihmettelee miksi jossain arvokkaammissa käyntikortti-taskuissa on kaksi puolta, niin toinen on tarkoitettu työkäyttöön ja toinen iltakäyttöön.

  13. Mielenkiintoista luettavaa. Ryhdyin tällä perusteella luonnostelemaan itsellenikin uutta käyntikorttia. Miten asiakkaasi ovat ottaneet tämän vastaan?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Mitä sissimarkkinointi tarkoittaa?
Jari Parantainen

Sissimarkkinointi tarkoittaa muutakin kuin oivaltavia mainoksia

Sissimarkkinoinnin määritelmä näyttää riippuvan täysin siitä, keneltä sitä kysyy. Tämä näkyi selvästi, kun pyysin Twitter-kansalta vinkkejä tuoreista sissimarkkinoinnin esimerkeistä. Mutta käsitteen isän Jay Conrad Levinsonin

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Noste-energiapakkaus aiheuttaa riippuvuutta

Tiedemiehet selvittivät tuomareiden puolueettomuutta. Koehenkilöiden työ oli arvioida vankien ehdonalaista vankeutta koskevia hakemuksia. Tuomari käytti kunkin tapauksen tutkimiseen keskimäärin 6 minuuttia. Tyypillinen ratkaisu oli kieltävä.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.