Jos joku on keksinyt hyvän markkinointi-idean, kaikki tietenkin matkivat sitä heti. Tai sitten eivät. Tieto muuttuu erittäin harvoin toiminnaksi.

Jos et ole sitä vielä huomannut, tässä uutinen: pian on kevät. Silloin ulkoilua rakastava suomalainen alkaa katsella vanhaa pyöränraatoaan sillä silmällä.

Pitäisikö romu viedä korjaamolle? Vai olisiko ostettava kokonaan uusi mankeli?

Ikävä kyllä se tarkoittaa, että sadat ihmiset yrittävät tukea samaan pyöräputiikkiin samana päivänä. Käämi kärähtää niin asiakkailta kuin myyjiltä.

Sissikirjani ensimmäinen esimerkki kertoo, miten fiksu ruotsalainen fillarikauppias ratkaisi ainakin osan ongelmasta. Hän hätisteli asiakkaita liikkeelle sesongin ulkopuolella.

Nyt tietysti luulisi, että suomalainen kollega ottaisi opiksi ja toistaisi saman tempun. Mutta mitä vielä: tuskin näemme kampanjan toisintoa tällä puolen lahtea tänäkään keväänä.

Se on mielestäni hämmästyttävää. Millaisia torvia pyöräkauppiaat oikein ovat? Eikö raha kelpaa?

Esimerkki osoittaa, että tieto muuttuu äärimmäisen harvoin järkeväksi toiminnaksi.*

Jokainen tietää, että tupakointi aiheuttaa syöpää. Siitä huolimatta 20 000 suomalaista aloittaa tupakoinnin vuosittain. Heidän joukossaan on myös liuta lääkäreitä.

Esittelen usein puhetilaisuuksissa kirjettä, jonka jokainen vastaanottaja aina korkkaa. Siis sataprosenttisesti. Kukaan ei koskaan heitä sellaista avaamatta roskiin.

Joka toinen kerta joku kuulijoista paukauttaa saman viisauden: Jos näytteeni toimisi niin hyvin, sittenhän kaikki alkaisivat käyttää sellaisia!

Kommentoija tarkoittaa tietenkin, että

  1. onneksi hän keksi vikkelästi syyn jatkaa vanhaan malliin tekemättä mitään toisin tai 
  2. puhun ilmeisesti potaskaa, koska muuten vastaavia viestejä tunkisi postiluukusta joka päivä. 

Kuitenkin resepti on ollut tiedossa vuosia – ja sen teho myös. Silti kukaan ei koskaan muista nähneensä ensimmäistäkään tuollaista pomminvarmasti toimivaa lähetystä postilaatikossaan.

Pääomasijoittajat näkevät ihmisen saamattomuuden konkreettisesti. Rahaa ruikuttavia, omasta (ja äitinsä) mielestä nerokkaita ideanikkareita tunkee juttusille harva se päivä. Sen sijaan sitkeitä, hihansa kääriviä työmyyriä osuu kohdalle vain pari kertaa vuodessa. Toteuttamatta jäävät ideat ovat nollan arvoisia.

Entä mitä se haittaa, jos joku toinen sattuu käyttämään samaa kikkavitosta? Nämä samat älyköt ja loogisen ajattelun Amazonit käyttävät sujuvasti lukuisia muita markkinoinnin keinoja, joihin kaikki heidän kollegansa ja kilpailijansa turvautuvat joka päivä.

Maailma on täynnä ideoita, joita suomalainen markkinoija ei koskaan edes kokeile. Se ei todista niitä tehottomiksi.

* Toki voi olla, että kun kirjakauppa on onnistunut myymään sissiopuksiani vain 8 kappaletta kolmessa vuodessa, yksikään niistä ei ole koskaan päätynyt pyöräkauppiaalle tai sellaisen tuntevalle ihmiselle.