Varo palkkajohtajaa. Jollet ole tarkkana, hän haaskaa yrityksesi rahoja turhuuteen.

Siirryin yrittäjäjakson jälkeen hetkeksi palkkajohtajaksi vuonna 2000, kun myin yhtiökumppaneideni kanssa ohjelmistoyrityksemme osaksi suurempaa firmaa.

Muistan, miten käytökseni muuttui jo samana päivänä. Ajoin nimittäin autopesulaan keskellä päivää!

Siihen saakka olin käyttänyt autoni vuosikausia kotini lähellä sijaitsevassa Shellin pesuhallissa vain yöllä tai varhain aamulla. Silloin taksasta sai 50 prosentin alennuksen.

Niin kauan kuin maksoin kulut oman yhtiöni kassasta, säästin mieluummin kympin. Mutta kun taloudellinen vastuu oli nyt siirtynyt ostajayhtiölle, pihistely ei yhtäkkiä tuntunut kovin tärkeältä.

Meidät ostaneen yrityksen talousjohtaja marssi puheilleni muutamia kuukausia myöhemmin. Hän totesi, että yksikkömme (=entisen yhtiömme) kirjanpidossa on jotain vikaa.

Liiketoimintaamme suhteutut kulumme olivat vain puolet siitä, mitä koko muussa yhtiössä. Se ei voinut pitää paikkaansa!

Kun asiaa sitten tutkittiin tarkemmin, kävi ilmi, että talousjohtaja oli väärässä. Talousluvuissamme ei ollut mitään vikaa. Me vain toimimme tuplasti tehokkaammin muuhun porukkaan verrattuna.*

Vuosituhannen vaihteessa kauppatieteilijä Karo Nukarinen teki graduaan varten tutkimuksen, johon osallistui 792 suomalaista pientä osakeyhtiötä. Tulokset olivat selviä: omistajayrittäjä oli paljon tehokkaampi kuin palkkajohtaja.

Esimerksi viiden miljoonan markan liikevaihtoa tahkoavan yrityksen omistaja pärjäsi 400 000 markkaa pienemmillä kuluilla kuin palkkajohtaja.

Ei sekään liene mikään yllätys, että firman kulut pienenevät sitä enemmän, mitä suuremman osuuden toimitusjohtaja omisti johtamastaan yhtiöstä.

Yhden prosenttiyksikön lisäomistus vähensi kuluja 3500 markkaa vuodessa.

Halusin hiljattain tilata talooni lasitetun terassin. Sovin, että hässäkän toimittaja hakee myös rakennusluvan puolestani. Kuulin, että asiasta huolehtisi terassifirman entinen työntekijä, joka oli hiljattain perustanut oman firman.

Kun rakennuslupa-asiantuntijasta oli tullut yrittäjä, rakennuslupien hakuprosessi oli lyhentynyt jopa viikkoja.

Englannissa joitain vuosia sitten posti siirsi kuriiritoimituksia alihankkijoille. Aluksi heidän suorituskykynsä oli aivan yhtä huono kuin palkkatyöläisilläkin. Turhan monet paketit jäivät toimittamatta, koska vastaanottaja ei sattunut olemaan paikalla.

Sitten posti muutti palkkiomallia. Alihankkija sai rahansa vain siinä tapauksessa, että vastaanottaja oli kuitannut vastaanottaneensa lähetyksen.

Kappas vain, kollit alkoivat löytää kohteensa jopa tuplanopeudella aikaisempaan verrattuna.

Johtajat höpisevät usein, ettei raha ole tärkein motivaation lähde. Ehkä se ei sitten sitä ole. Mutta kummasti oma lompakko kuitenkin ohjaa arkisiä päätöksiä.

Palkkajohtaja saattaa olla yrityksellesi paras ratkaisu. Mutta jollet ole valmis luopumaan osasta omistustasi, hän alkaa pelata rahoillasi.

* Huoneestani näki sopivasti eteisaulan Cokis-automaatille. Katselin usein, kun ostajafirman vanhat työntekijät tulivat neljän maissa yläkerrasta, pakkasivat (heille) ilmaisia pulloja reppunsa täyteen ja lähtivät pyöräilemään koteihinsa.