Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Guruopisto, osa 3: Miten tunnistat gurun?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Mistä asiakasehdokas tietää, että hän on löytänyt gurunsa? Hän päättelee sen ulkoisista asioista. Siksi guruksi voi ryhtyä kuka tahansa, joka jaksaa nikkaroida itselleen oikeat tunnusmerkit.

Teknisen tukkukaupan markkinointipäällikkö otti yhteyttä kesäkuun alussa. Hän halusi jutella tuotteistamisesta. Tapasimme viikko sitten. Palaverissamme hän kertoi, miksi hän oli soittanut juuri Edisteelle.

Se johtui Googlesta.

Isäntäni oli syöttänyt hakusanaksi ”tuotteistaminen”. Ensimmänen tulos viittasi kajaanilaiseen opinnäytetyöhön. Mutta heti seuraava maininta osui tuotteistuskirjani sivustoon.

Markkinointimies päätteli, että hän oli löytänyt tuotteistamisen asiantuntijan. Jos kaikki menee hyvin, syksyllä alamme konseptoida konepajoille tarkoitettuja palveluja.

Toista sama temppu itse. Naputtele ”tuotteistaminen” Googleen. Katso tulossivua. Mitä huomaat?

Tilanteet tietysti vaihtelevat päivittäin. Mutta ainakin tällä hetkellä hakutulossivulle ilmestyy 11 mainosta luonnollisten hakutulosten seuraksi.

Myönnän heti, että oikaisen nyt nurkkia. Silti esimerkki on kuvaava:

Vaikka mainoksilla oli murskaava ylivoima, ne hävisivät yhdelle kirjalle 11-0.

Erikoisalastasi kirjoittamasi teos on paljon vahvempi asiantuntijan tunnusmerkki kuin omat hehkutuksesi siitä, että olet alasi ammattilainen.

Mainos on vain puhetta. Kirja on todiste.

Jokaisen guruehdokkaan kannattaakin ottaa oppia siitä, miten tiedeyhteisö pisteyttää jäsenensä.

Tieteenharjoittajan on erittäin vaikeaa – jollei mahdotonta – nousta ranking-listansa kärkeen, jos hän ei ole julkaissut mitään. Tosin ahkera näppäimistön näpyttely ei yksin riitä. Lisäksi mahdollisimman monen muun tieteilijän on viitattava hänen hengentuotteisiinsa.

Tästä seuraa mielenkiintoinen ilmiö. Näyttää siltä, että Google ennustaa tulevat nobelistit varsin tarkasti. Hakukonekin arvostaa kirjoituksia, joihin muut viittaavat (eli linkittävät) ahkerasti.

Sama ilmiö toimii arkisessa liiketoiminnassa. Bisnespäättäjä päättelee, että guru on se, josta muut ”puhuvat” eniten. Käytännössä se tarkoittaa, että muut kirjalliset lähteet (sekä verkossa että paperilla) siteeraavat puheitasi tai kirjoituksiasi.

Entä jos et jaksa, osaa tai ehdi kirjoittaa kirjaa? Onko peli menetetty?

Onneksi tilanne ei ole niin mustavalkoinen. Kuuden tähden gurulla on pitkä liuta tunnusmerkkejä:

  1. Guru julkaisee. Hän kirjoittaa blogeja, lehtiartikkeleita, mielipidekirjoituksia ja kirjoja.
  2. Guru esiintyy. Hän puhuu seminaareissa ja asiakkaidensa tilaisuuksissa. Jotkut hankkivat jopa oman tv-ohjelmansa.
  3. Guru kouluttaa muita. Totta kai hän on asiantuntija, jos häneltä riittää tietoa muillekin jaettavaksi.
  4. Guru on populisti. Hän osaa suomentaa ja paketoida mutkikkaita asioita niin, että jokainen ymmärtää viestin.
  5. Guru on alansa mielipidevaikuttaja. Huomaa sana mielipide. Gurun on osattava ja uskallettava laukoa provokatiivisia näkemyksiä. Olisi hyvä, jos hän osaisi myös perustella ne.
  6. Guru kerää liepeilleen kannattajia, opetuslapsia, bändäreitä tai faneja, jotka levittävät hänen näkemyksiään oma-aloitteisesti.

Tutki listaa hartaasti. Voitko väittää, että yksikään kohdista edellyttäisi asiantuntijalta poikkeuksellista lahjakkuutta?

En väitä, että esiintyminen, kirjoittaminen tai vaikeiden asioiden kansantajuistaminen olisi välttämättä maailman helpointa puuhaa. Monet meistä pelkäävät esiintymistä enemmän kuin kuolemaa. Mutta toisaalta kaikki guruilun edellyttämät taidot ovat kenen tahansa täysjärkisen opeteltavissa, jos vain sitkeyttä riittää.

Koska kuka tahansa voi rakentaa itselleen gurun tunnusmerkit, jokainen alansa taituri voi ryhtyä myös guruksi.

Gurun ulkoiset merkit ovat tähdellisiä siinä vaiheessa, kun asiakkaasi ei vielä tunne sinua. Gurun tunnukset ovat markkinointia. Niiden avulla ostajaehdokas löytää luoksesi alun perin. Rakennat itsestäsi lupaavan mielikuvan.

Sitten on kokonaan toinen juttu, pystytkö lunastamaan ostajan odotukset myös käytännössä. Mutta kuten totesin tämän kirjoitussarjan toisessa osassa, osaamista suomalaisella ammattilaisella piisaa liikaakin.

Asiantuntijoiden kauhuksi joudun listaamaan myös joukon ulkoguruisia ominaisuuksia. Ne eivät onneksi ole pakollisia. Mutta muutamista yksityiskohdista näyttää olevan hyötyä.

  1. Gurulla on mielenkiintoinen urahistoria tai elämäntarina kerrottavanaan.
  2. Guru on (ainakin jonkin alan) julkkis jo entuudestaan. Esimerkiksi urheilijatausta näyttää auttavan.
  3. Guru on karismaattinen, mitä ikinä se tarkoittaakaan.
  4. Guru on komea, kaunis tai muuten vain persoonallisen näköinen.
  5. Guru on vaarallisen arvaamaton tai jopa sopivasti hullu.

Näillä gurun ominaisuuksilla on merkitystä erityisesti tiedotusvälineiden kannalta. Toimittajat metsästävät päivät pääksytysten tyyppejä, joista saisi revityksi mielenkiintoisen henkilönäkökulman – oli itse jutun aihe mikä tahansa.

Jostain syystä kunnon hardcore-asiantuntijaa aina nyppii se, ettei hänen osaamisensa sinänsä riitä. Miksi ihmeessä täytyy kehittää kaiken maailman ulkoisia juttuja, joilla ei ole mitään tekemistä ammattitaidon kanssa?

Närästys näkyi kommenteissa, joita tämä kirjoitussarjani kirvoitti. Esimerkiksi nimimerkki Tekstiurakoitsija totesi Blogispotissa näin:

”Jatkis vaikuttaa ajatuksena mielenkiintoiselta. Syy artikkelin spottaamiseen oli kuitenkin tuo sepiton kommentti. Siinä kiteytyy toisaalta hienosti se, kuinka helposti kuluttajat ovat huijattavissa ja toisaalta se kuinka heitä myös mitä ilmeisimmin huijataan.”

Sepito siis kertoi, miten hän oli rakentanut yritykselleen ulkoisia tunnuksia niin, että ne vaikuttaisivat asiakkaasta mahdollisimman vakuuttavilta.

Jos sellainen on mielestäsi huijausta, pohdi vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

  1. Ethän koskaan vedä mahaasi sisään uimarannalla?
  2. Ethän suihkuttele hiuksiisi mitään mönjää, jotta näyttäisit luonnollista minääsi paremmalta?
  3. Ethän ole sortunut ostamaan Applen läppäriä, että poikkeaisit valtavirrasta?
  4. Ethän ole hankkinut yrityksellesi ”totuutta” hienompia verkkosivuja, logoja tai esitteitä?
  5. Ethän ole sijoittanut rahaa kunnon autoon, vaikka Ladallakin pääsisi paikasta A paikkaan B?
  6. Ethän ole koskaan siivonnut paniikissa kotiasi tai toimistoasi, kun joku on kertonut tulevansa yllärivisiitille?

Jos vastasit kaikkiin kohtiin kielteisesti, voit onnitella itseäsi. Olet selvästi ruokapöydässä röyhtäilevä, rehellinen suomalainen – ja köyhänä myös pysyt.

Asiat ovat niin kuin ne näyttävät olevan. Jos aiot guruksi, rakenna itsellesi gurun tunnusmerkit.

Guruopiston neljäs osa ilmestyy viikon kuluttua. Eikö guruttelu ole bisnesriski, jos firman arvokkain omaisuus onkin siellä työskentelevä huippuosaaja?

Gurun määritelmä
– mielidevaikuttaja
– mielipiteitä
– populisti
– julkaisee kirjoja, blogia, artikkeleita, mielipidekirjoituksia
– esiintyy
– kouluttaa
– faniklubi
– tiedotusvälineet pyytävät näkemyksiä
– karismaattinen
– kaunis / komea / urheilija /
– komeita urakäänteitä aiemmilta ajoilta?
Onko huijatusta, että
– lakimies sisustaa toimistonsa mahongilla, vaikkei hän ole kaksinen juristi
– suuryritys hankkii hienon logon, vaikka sen tuotteet ovat surkeita
– konsultti pukeutuu kahden tonnin pukuun
– sanoittaja ostaa kalliin Applen läppärin
Tekstiurakoitsija Blogispotissa: ”Jatkis vaikuttaa ajatuksena mielenkiintoiselta. Syy artikkelin spottaamiseen oli kuitenkin tuo ”sepiton” kommentti. Siinä kiteytyy toisaalta hienosti
se, kuinka helposti kuluttajat ovat huijattavissa ja toisaalta se kuinka heitä myös mitä ilmeisimmin huijataan.”

41 vastausta

  1. Tuli tästä mieleen kirjoitus markkinointigurusta, joka kieltäytyi astumasta autostaan ulos asiakkaansa luona ennen kuin ko. yrittäjä oli siivonnut vastaanottonsa.

    Tuntuu pinnalliselta känkkäränkkäilyltä, mutta usein on tapana vähätellä kokemusten subjektiivista puolta, vaikka lopulta, millä muulla on merkitystä? Etenkään silloin, kun useampi kuin yksi pystyisi toimittamaan saman tuotteen/palvelun.

    Moni on kuullut sanonnan, ”varo nuorta lääkäriä ja vanhaa kampaajaa”. Asiakkaana etsimällä etsitään todisteita siitä, että tämä on asiantuntija. Ikä on vain yksi tekijä, mutta huonompi homma, jos mitään todisteita ei löydy. Toivottavasti nykyistä useampi palveluyritys suhtautuisi asioihin kuten sepito ja opettelisi edes jotain perusteita palvelun suunnittelusta. Toisaalta hyvä niille, jotka näin nyt tekevät 😉

  2. Sepiton kommentti herättää kieltämättä mielenkiintoisia tunteita, mutta samaan aikaan omaa ärtymystäni voi tulkita myös kateutena – joku osa sisältäni ajattelee ”kunpa vain itse viitsisin nähdä saman vaivan ja osaisin esiintyä samanlaisena guruna”. Tiedän nimittäin että oma ammattitaitoni on aidosti arvokasta ja täälläpäin melko ainutlaatuista – olen vain aivan liian kiltti pyytämään siitä korkeinta mahdollista hintaa.

    Tunnen erään viehättävän naispuoleisen kokoomusnuoren, joka on tehnyt opportunismistaan mielestäni lähes taidetta – hän ei ole mitenkään super-lahjakas tai miellyttävä tyyppi, mutta hän on vain taitava esiintymään menestyneenä ja pidettynä ihmisenä. Hän pukeutuu aina hyvin ja pelaa golfia, käy kokkareilla ja seurustelee vaikutusvaltaisten ystäviensä kanssa. Yllättävää kyllä – hän on menestynyt ja pidetty tyyppi. Loppujen lopuksi olen aika varma että hänestä tulee vielä joku päivä lipevä kansanedustaja 😀 Siitä en tiedä, onko hän sitten onnellinen – mutta tietynlainen guru hänestä on muotoutumassa.

    Lainataan nyt vielä American Beauty -elokuvaa: ”In order to be successful one must always project an image of success.”

  3. En mä millään tavalla närkästyneenä tuota spottausta tehnyt. Sepiton tapa toimia, vaan herätti sellaisen ajatuksen, että ehkäpä jonkun muunkin olisi hyvä tiedostaa, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää – ja toisaalta kaikki on kumminkin nimenomaan juuri sitä 😀

    Toivottavasti sinä Jari et närkästynyt ko. spottauksesta, voin kyllä muuttaa tuota kuvausta jos susta tuntuu, että se jotenkin loukkaa sua.

    1. Päinvastoin! Sehän oli autenttinen ja kuvaava kommentti siitä, millaisia ajatuksia määrätietoinen markkinointi usein herättää.

      Ei siitäkään kannata välittää, vaikka olisin jostain närkästynytkin. Ei se ole mikään syy sortua sensuuriin.

      Sama pätee toisin päin. En muuttele näkökulmiani, vaikka joku niistä sattuisi pahastumaan. Kaikkia ei voi, eikä ole tarkoituskaan miellyttää.

  4. Maailmassa on ihan liikaa tuuliviirejä, jotka hävittävät identiteettinsä yrittämällä miellyttää kaikkia.

    ”En tiedä menestyksen avaimia, mutta avaimet epäonnistumiseen ovat yrityksessä miellyttää kaikkia” -Bill Cosby-

    Hyvää guruksi opastamista. Sehän on helppoa. Taidan ruveta guruksi. Näillä ohjeilla ei voi epäonnistua. Kirjakin on jo työn alla…

  5. Olen monesti miettinyt tätä guruilun dilemmaa. Se konkretisoituu hienosti kieliasioissa. Suomalainen, joka on lukenut A-englantia ala-asteen kolmannesta luokasta asti ja katsonut kaikki jenkkileffat alkuperäiskielellä, epäröi tilatessaan oluttuoppia Nykissä ”ku emmä oikein osaa kuitenkaan ja tulee virheitä”. Samaan aikaan nykkiläinen mongertaa jotain käsittämätöntä ja ylpeänä väittää puhuvansa sujuvasti saksaa.

    Guruilu on itsetuntokysymys. Ja pokkakysymys. Valitettavan usein virheen tekemisen pelko ja sitä seuraava oletettu julkinen nöyryytys painavat vaakakupissa enemmän kuin palkinto hyvästä suorituksesta. Vaikka olisikin alansa todellinen asiantuntija.

    Sliipattu, hyväkäytöksinen ja sanavalmis ruotsalainen pesee mennen tullen harmaan suomalaisen insinöörikollegansa, vaikka substanssissa olisikin valtava ero.

    (Siksi onkin ihan hyvä, että meillä on Bjurström ja Sarasvuo, joilla on sitä pokkaa sekä itsetuntoa. Jos siitä hitunenkin irtoisi niille, joilta sitä substanssia löytyy, olisi maassamme aika monta gurua.)

    En muuten ole ollenkaan sitä mieltä, että kaikkia pitäisi miellyttää. Kumartaessaan joka suuntaan samalla pyllistää joka suuntaan. Todellisella gurulla on pokkaa ja itsetuntoa olla vahvasti eri mieltä ja sanoa se ääneen!

    1. Daisy, hyvin kirjoitit!

      Tuosta kaikkia nuoleskelevasta konsensuksesta piupaut välittävä puolue kasvattaa kannatustaan hurjaa vauhtia. Normaalia ympäripyöreää jorinaa suoltava porukka ei olisi ikinä ylittänyt äänikynnystä.

      Kannattaa pitää mielessä, mitä Timo Soini aikanaan opiskeli. Hänhän on valtiotieteiden maisteri, jonka gradun aihe oli ”Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki: SMP:n roolinmuutos”.

      Euroviisuvoittomme oli sekin loistava esimerkki.

      Etukäteen suomalaiset ripottelivat tuhkaa ja vääntelivät käsiään. Hirviöjoukkio oli pilaamassa maamme maineen, kun tarjolla ei ollut tavanomaista aurinkoista hyminää.

      Heti finaalia seuraavana aamuna kaikki muistivat olleensa alun perinkin sitä mieltä, että Suomi voittaisi koko kisan.

  6. Näinhän se on – kun uskaltaa olla pokkana oma itsensä (tai mitä instanssia sitten edustaakaan) niin aina löytyy vastustajia – ja se kenen nahka pitää kiusaajat viisaiten loitolla pärjää todennäköisimmin parhaiten.

    Löytyisikö guruuden osatotuus itseasiassa juuri tästä: ne (asiantuntijat), jotka uskovat itseensä ja edustamaansa asiaan niin vahvasti, että ovat valmiita asettamaan itsensä hyökkäyksille alttiiksi ja kunnolla likoon ”ansaitsevat” maallikoiden silmissä sen himoitun gurun aseman.

    Soinin kritisoiminen netin keskustelupalstoilla ja kansalaisfoorumeilla saa hänen kannattajansa äänestämään häntä kahta hanakammin. Hän saa marttyyriarvoa, jota esimerkiksi Vanhanen ei voisi samalla tavalla saavuttaa, sillä kukaan ei oikeastaan tiedä, mitä Vanhanen ajattelee, mitä mieltä hän on mistäkin ja mitä hän puolustaa. Vanhanen on vain harmaa asiamies, jolla epäilemättä on todella vahva substanssiosaaminen (luultavasti jopa huimasti parempi kuin Soinilla…), mutta häneen kukaan ei oikein halua samastua.

    Gurulla pitää olla intohimoa ja gurun pitää olla optimisti. Asiaosaamista voi ja pitääkin aina parantaa ja syventää (tai hankkia hyviä assistentteja), mutta motivaatiota ja sielua on mahdotonta ulkoistaa.

  7. Jälleen erinomainen ja ajatuksia herättävä kirjoitus, kuten aiemmatkin. Kiitos paljon!

    Hieman hymyilytti nuo guruuden määritelmät, sillä yhtymäkohdat muusikoihin ja artisteihin piirtyivät mieleeni. Totta, gurullakin voi olla ’bändäreitä’ ja toisaalta asiantuntijoille (kuten monelle muusikolle) ulkoguruiset tekijät ovat ajatuksena lievästi haastellisia, jopa vastenmielisiä. Toisaalta, ne gurut ja muusikot, jotka ovat ne valjasteneet käyttöönsä ovat taloudellisesti aika menestyneitä.

    Huomaan laskevani itseni tuohon asiantuntija-kastiin. Jään pohtimaan, miksi vierastan guru-sanaa. Ehkä guruilu voi olla naisille vielä vaikeampaa kuin miehille. Miksiköhän? Montako naisgurua voitte nimetä suoraan hatusta?

    Haluaisin myös lisätä guruuden listaan osaamisen ja intohimon lisäksi hyväsydämisyyden. Ainakin minun silmissä vasta se tekee gurusta todellisen Gurun.

    1. Heli, kiitos fiksuista mietteistäsi jälleen!

      Lueskelin tuossa aamulla Tiede-lehteä (5/2009). Osui silmään Markku Hamilon kirjoittama juttu ”Maailman nopein vaalikone”, joka käsitteli ulkoguruisia ominaisuuksia. Artikkeli kertoi Princetonin yliopiston psykologian tutkijan Alexander Todorovin mielenkiintoisesta tutkimuksesta.

      Kokeessa selviteltiin, miten ehdokkaiden ulkonäkö vaikutti Yhdysvaltain osavaltioiden kuvernöörinvaaleissa. Koehenkilöt saivat nähdä erittäin lyhyitä (0,1:n tai 0,25:n sekunnin) välähdyksiä ehdokkaiden kasvoista.

      Koehenkilöt osasivat arvioida voittajan ärsyttävän tarkasti, sillä he osuivat oikeaan 57 prosentissa tapauksista. Ero pelkkään arvaukseen oli tilastollisesti merkittävä. Kokeessa laskettiin vain sellaiset ehdokkaat, joita koehenkilö ei tuntenut entuudestaan.

      Feodorov järjesti alkuperäisen kokeensa vasta vaalien jälkeen.

      Myöhemmin hän toisti testin ennen vaaleja. Silloin koehenkilöt ennustivat tulevat kuvernöörit 69-prosenttisesti ja senaattorit jopa 72-prosenttisesti oikein!

      Ehdokkaat olivat edelleen koehenkilöille vain entuudestaan tuntemattomia ja nimettömiä naamoja.

      Olen lukenut vastaavia tuloksia esimerkiksi yliopistojen opettajista. Mitä miellyttävämmän näköinen luennoitsija on, sitä maireammat arviot opiskelijat antavat hänen pätevyydestään ja opetustaidoistaan.

      Ulkonäöllä on siis paljon enemmän merkitystä kuin yksikään asiantuntija ikinä haluaisi myöntää. Onneksi se on vain yksi rikka rokassa.

  8. Vanhana partana sanoisin, jotta oi aikoja oi tapoja. Mihin maailma vielä ehtiikään, jos nyt ollaan ajassa, jolloin guruksi voi ryhtyä eikä tulla.
    Oman moraalikäsitykseni mukaan (guru)arvostuksen voi ainoastaan ansaita tekemisillään ja sanomisillaan, ei omalla päätöksellään.

    Maassa ja maailmassa on turhan paljon varttilitran koneella varustettuja, joiden arviointikyky omasta osaamisestaan ylittää moninkertaisesti heidän todellisen tasonsa. Näistä ”tee se itse”-guruista on usein suoranaista vahinkoa pelkästään heidän guru-maineensa perusteella heitä uskoville.
    Sitten on joukko niitä, jotka huomaavat kuinka paljon heidän ympärillään on varttilitran koneella varustettuja kuulijoita, joille voi ryhtyä guruksi ja tehdä sillä sievoisen tilin. Tähän joukkoon lasken kuuluvan esim. erään hra Madoffin.

    Itse antaisin gurun arvon vain tapauksille, jotka ovat pitkäjänteisesti kyenneet helpottamaan muiden ongelmien ratkaisuja ilman ylimittaista ahneutta. Tässä olemme Helin kanssa aivan samaa mieltä. Aivan luolassa asumisen ja almuilla elämisen tasolla ei gurunkaan tarvitse toki olla.

    1. SepeSusi, kiitos näkemyksestäsi!

      Olen tutustunut viime vuosina kymmeniin sellaisiin asiantuntijoihin, jotka ovat ”kyenneet ratkomaan muiden ongelmia ilman ylimittaista ahneutta”. Ylivoimainen enemmistö heistä elää kädestä suuhun.

      Muistutan taas kerran, että esimerkiksi riviarkkitehti isossa toimistossa veloittaa palveluistaan tällä hetkellä 30 euroa tunnilta! Se on järkyttävän paska palkkio osaajalle, joka on opiskellut korkeakoulussa keskimäärin 10 vuotta alansa hommiin. Ja lisäksi harjoitellut työtään vuosikausia.

      Mielestäni lukuisat piinkovat ammattilaiset ansaitsisivat ehdottomasti parempaa. Jos se tarkoittaa mielestäsi ahneutta, olkoon sitten niin.

      On erittäin vaarallista, jos asiantuntijat alkavat perisuomalaiseen tapaan aggressiivisesti odotella, että heistä tulee guruja jonkin onnenkantamoisen ansiosta. Epäilemättä guruja joskus syntyy kaikenkarvaisten sattumien summana – siltä se ainakin saattaa ulkopuolisesta näyttää. Muttei määrätietoisesti itsensä merkkituotteeksi rakentanut tee-se-itse-guru ole asiakkaidensa kannalta yhtään vähemmän hyödyllinen kuin sattumaguru.

      Entä jos kehoittaisin asiantuntijaa ryhtymään alkoholistiksi? Käsittääkseni sekin edellyttää vuosikausien ahkerointia. Lopputulos on täsmälleen sama, teki päätti juoppomme tavoitteesta etukäteen tai ei. Mutta eiköhän määrätietoisesti alkoholistiksi pyrkivä etene mullan alle paljon ajopuun lailla ajelehtivaa nopeammin.

      Juuri tässä asiassa ihmiset ovat tavattoman sinisilmäisiä. Menestyjät ovat aina paiskineet töitä, pyrkineet määrätietoisesti tavoitteisiin ja rakentaneet uransa itse. He vain tietävät, että on viisasta olla asiasta hiljaa.

      Ulkopuolisista on lohdullista kuvitella, että onnistujat pääsivät tavoitteisiinsa sattumalta. Silloin se ei potuta niin paljon, koska menestyjä oli onnekas, hänellä oli hyvät geenit, rikkaita sukulaisia tai mitä milloinkin. Syyt ovat joka tapauksessa sellaisia, ettei taviksella olisi tietenkään ollut samoja mahdollisuuksia.

      Toisaalta ihmiset ovat kovia aikomaan koko ikänsä. Luin kerran tutkimuksesta, jonka mukaan noin 60 prosenttia amerikkalaisista aikoo kirjoittaa joskus kirjan. Heistä vain prosentin murto-osa toteuttaa elinikäisen haaveensa. Vielä kiikkustuolissakin nämä ihmiset keksivät tekosyitä ja selityksiä, miksei suunnitelmasta koskaan tullut mitään.

      Kyllä meistä jokainen tietää, että moitteet tuntuvat kaikkein pahimmilta silloin, kun itsekin tietää olevansa syyllinen munaukseensa (tai tekemättä jättämisiinsä).

      Se on mielenkiintoista, että huijariteema pyrkii jatkuvasti pintaan, kun puhun guruista. Mistä se johtuu? Olenko puolella sanallakaan kehoittanut ketään huijaamaan asiakkaitaan?

      Kai jokainen täyspäinen ymmärtää, ettei Madoffin tai hänen hengenheimolaistensa tapa ole oikea reitti kestävään bisnekseen. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että asiantuntija tuotteistaa itsensä ja saa palvelunsa kannattavasti kaupaksi.

  9. Huvittavaa, että otit arkkitehdin esimerkiksesi, iskit arkaan paikkaan…

    Ajatus menee näin (ainakin tässä luovassa luokassa) – jos jotain tekee rahasta, se on vähempiarvoista kuin jos sitä samaa tekee sielun palosta. Siksi guru ei saa tienata, olla julkkis, ahne tahi muuten väärämielinen. Raha tahraa gurun ja tekee gurusta puoskarin. Guru ei voi itselleen mitään tienasi eli ei. On vain onnenkantamoista, mikäli guru saa guruilustaan täytettä vatsanseudulle, mutta missään nimessä guru ei saa näyttää rikkauksiaan. Kell’ onni on jne…

    Mitenkä sen nyt kauniisti sanoisi… Ihmiset ovat perusluonteeltaan kateellisia. Siksi ne, jotka tienaavat taidoillaan ovat vähempiarvoisia kuin ne, jotka raatavat selkänahastaan ja kärsimyksestään.

    Esimerkkejä: Harri Koskinen on guru, koska on nöyrä. Risto-Matti Ratia on puoskari, koska on ärsyttävä ja leveilijä. Paola Suhonen on jotain näiden väliltä, vaikka onkin taitava. S. Lindfors oli joskus guru, mutta on sittemmin valahtanut puoskariluokkaan liiallisesta julkisuudesta. H.Karihtalasta ei ole ikinä guruksi, koska on missi ja seurustelee H.H:n kanssa. Näin se menee.

    SepeSudelle vielä: Jos on se varttilitran osaaminen mutta V8 itseluottamus, niin silloin sitä lokeroituu siihen puoskariluokkaan (vrt H. Karihtala). Nythän tässä on ymmärtääkseni lähdetty keskustelemaan siitä, miten siitä aidosta asiantuntijasta saadaan guru. Keskinkertaisuudet ja wannabet ovat asia erikseen.

  10. Hyvä, asioita pitääkin välillä pohtia lievän närkästyksen terävöittämänä.

    Kun meillä, Jariseni, on n. sukupolven verran ikäeroa ja elämänkokemusta, lienee selvää, että edustan ”ennenvanhaan oli paremmin” -kantaa. Maailma on ehtinyt muuttua paljon reilun kolmenkymmenen vuoden yrittäjätaipaleen aikana. Maailma saakin tietysti muuttua mutta ehkä kaikki muutokset eivät ole oikein viisaita…

    Silloin taipaleeni alkuaikoina guruja tarvittiin, niinkuin nytkin, erona vain on se, että aikaisemmin ulkopuoliset suosittelivat kokemustensa mukaan kyvykästä neuvojaa. Itsellään rehvastelevia kyvyttömiä ei juuri ollut, liekö omatunto kolkutellut männävuosina kuuluvammin. Erehtymisiä suositeltujen kyvyissä sattui harvoin, ellei kyseessä ollut virkamiehen antama suositus. Oli siis suht toimiva gurumittari.

    Nyt guruopisto kehoittaa kaikkia, joilla siltä tuntuu, ryhtymään guruksi ja nostamaan palkkavaateensa tuplaksi tai triplaksi.

    Se mikä minua vaivaa asissa on, että ne varttilitran osaamisella varustetut tee se itsellesi- gurut, joilla omatunto ei kolkuta tai ei ymmärretä mikä kolkuttaa, jotka löytävät varttilitraisia avuntarvitsijoita, aiheuttavat helposti tolkuttoman suurta vahinkoa tuolle palvelun ostajalle. Esimerkkejä on yrityselämässä ja julkishallinnossa riittämiin. Gurumittaria ei tunnu enää olevan tai se näyttää niin usein puutaheinää, että siihen ei voi luottaa.

    Kirjoitin mielipuolipiteitäni ainoastaan tuon syyttömien vahingonkärsijöiden harmien kirvoittamana. Itsekkin olen maksellut oppirahoja, nyttemmin elämänkokemus on lisännyt epäluuloisuutta ja suodatuskykyä.

    Nämä tämän maailman madoffit ovat sitten luku erikseen, rikolliseksi luokittelen heidät itse. Näissäkin tapauksissa ikävää on, että aina löytyy yhä lisää varttilitraisella oikeustajulla varustettuja kopioijia, oman pussin täyttäjiä, jotka aihuttavat muille usein korvaamatonta vahinkoa.

    Näiden syiden vuoksi ja siksi, että viimeisinä vuosina on selvästi ollut nähtävissä jyrkästi lisääntynyt suuntaus etsiä työ, toimi tai yrittäjyys, jossa ei tarvitse ”hikoilla sorvin ääressä”, pidän absoluuttisen gurumittarin puutetta tosi suurena puutteena. Kun samaan aikaan on ollut nähtävissä esim. käsillä tekemisen kyvyn romahdus, pelkään, jotta tulevat sukupolvet eivät kykene guruilemaan ulkomaan vientiä riittävästi, jotta maassa piisaisi elantoa.

    Silloin kun kyseessä on neuvottavalle hyödyllinen asiantuntija, niin siitä vain guruksi ja pyytäkää millaista palkka hyvänsä, ostajahan sen loppuhinnan aina kuitenkin määrää hyväksymällä tai hylkäämällä tarjouksen tai hintalistan. Täytyyhän teitäkin olla ja pätkääkään ei hulppeampikaan tulotasonne käy minulle kateeksi.

  11. SepeSudenkin näkökannassa on järkeä. Itse olen guruilussa enemmän huolissani siitä, että kuinka niille asiantuntijaguruille käy, kun puoskarit ryvettävät heidän maineensa?

    -Veikkaan että asiakkaalle selviää kumpi on kampi, vasta sen jälkeen kun häntä on ”huijattu”.

    Mäkään en ajattele että gurun pitäisi tässä markkinatalouden ajassa enää pysytellä köyhänä. Itseasiassa se että rahaa kertyy gurun taskuihin, on omalta osaltaan osoitus siitä että hänen työnsä ja osaamisensa on arvokasta.

    Tuota Daisyn ajatusta en myöskään osta, sillä mun mielestä Donald Trump on ihan uskottava guru vaikka hän onkin tosi-tv-julkkis ja keikistelijä 😉 Vastaavasti tuo Jarin karismaattisuus-edellytyskään ei oikein vakuuta: Bill Gates on mulle guru, vaikka hänen olemuksensa iljettääkin minua.

    Mutta ilmeisesti et Jari väitäkään että jokaiselta gurulta pitäisi löytyä kaikki nuo tunnusmerkit(?) Pikeminkin niin että neljä kuudesta tai pari ominaisuutta erityisen vahvana, voi jo tehdä gurun, mutta sen lisäksi guruastetta (ulkopuolisten silmissä) voi vielä siitäkin kohottaa panostamalla noihin asioihin joita luettelit.

    1. Suomalaisen, umpirehellisen ja pirun taitavan ammattilaisen pahin ongelma on se, että usein häneltä puuttuu maine. Ei hänen tilanteensa taida parantua ruikuttamalla, että ”en takuulla markkinoi itseäni, koska myös jotkut huijarit tekevät niin”.

      Jos joku kusettaa asiakkaitaan, hänen touhunsa loppuu näin pienessä maassa (ainakin yritysten välisessä bisneksessä) kuin kanan lento. Kuluttajapuolella kupla saattaa kestää pidempään, kuten WinCapitan puhallus osoitti.

      Madoff on sikäli erikoistapaus, että hän toimi sijoitusbisneksessä. Sehän on joka tapauksessa laillistettua huijausta alusta loppuun kaikkialla maailmassa. Tutkimus toisensa jälkeen todistaa, etteivät erilaiset pörssianalyytikot pärjää edes tikkaa heittävälle apinalle.

      Silti sijoitusneuvojat saavat jauhaa potaskaa vuodesta toiseen kaikessa rauhassa. Se on liian iso palveluteollisuuden haara, joka hyödyttää niin monia. Talouslehdet ja monet muut häntäkärpäset ovat mukana samassa piirileikissä.

      Faktat eivät käännä sijoittajien päitä, koska he haluavat niin epätoivoisesti uskoa. Niinpä he rahoittavat näitä erilaisia vedonlyönnin muotoja, joita yhdistää se, että vain talo (= sijoitusneuvoja tms. pelinjärjestäjä) voittaa aina.

  12. Miksi Donald Trump on guru? Tai Bill Gates?

    Mistä sen ”oikean” gurun tuntee? Madoffinkin kupla lienee puhjennut vasta nyt. Siihen saakka aika moni piti kaveria Trumpin tai Gatesin kaltaisena guruna.

    Mikä mittari kertoo sen, milloin kukin on guru?

    Kertooko sen itseluottamuksen määrä? Vaiko nöyryyden määrä?

  13. Sami:
    Ainakin Trump antaa itsestään ulospäin, sekä nöyrän, työtä ja raatamista arvostavan, että hyvinkin itsevarman kuvan. Uskoisin, että oikein minkään alan asiantuntijaksi ei hevin pääse, ellei ole valmis jossain vaiheessa nöyrtymään sen verran, että käärii hihansa, ottaa kaikesta opikseen ja tekee raakaa työtä menestyksensä eteen. Itsetunto tulee sitten (tai sen pitäisi tulla) sen osaamisen kautta.

    Mulle noi tyypit (jos kysymys oli mulle osoitettu) ovat guruja siksi, että ne ovat onnistuneet haalimaan hillittömän kokoisen omaisuuden. Kuitenkin se arvostus ko. henkilöitä kohtaan jää nimenomaan sille segmentille. – Voi hyvinkin olla, että jos Bill Gatesin kanssa keskustelun aiheena olisi suojalkapallo, niin hänen näkökulmastaan mä voisin vaikuttaa gurulta, jos mulla riittäisi aiheesta juttua ja se sitä kiinnostaisi (siitäkin huolimatta ettei hän itse tajuaisi ko. lajista kukkuakaan) 😀

  14. Eli omaisuuden määrä tekee gurun?

    Trump ja Gates lienevät erilaisia persoonia, ainakin kaikkien kirjojen perusteella, jotka olen heistä lukenut. Trump kehottaa ihmisiä kehumaan itseään, koska kukaan muu ei hänen mielestään kehu toista pyyteettömästi. Trump muistaa jokaisessa kirjassa mainita kuinka hän tuo itseään koko ajan esille.

    Trump on tuote ja nimi, kun Gatesin tuote on taas joku microsoft vai mikä se nyt on. Kertooko se gurujen erilaisuudesta mitään?

    Minulle Trump on guru, koska hän nousi syvästä kyykystä, kertomansa mukaan nimen omaan keskittymällä uudelleen työntekoon.

    Vaikeuksista selviytyminen tekee guruja. Jokainen, jolta voit oppia jotain on sinun elämäsi guru. Joskus opin saa ilmaiseksi, joskus siitä pitää maksaa. Täältä on ollut mukava pölliä gurun oppeja veloituksetta.

  15. Mulle tulee mieleen, että ennen guruuntumista on todistettavasti pitänyt kärsiä jotekin. Eli jos perii menestyvän yrityksen, niin guruus ei ala siitä. Ensin pitää ajaa yritys likimain konkkaan, ja nostaa se sitten takasin pinnalle…vasta sitten voi alkaa guruuntumaan.

    Vaikuttas myös siltä, ettei guruna voi olla ellei ole jo menestynyt. Toisinsanoen kyllä se niin on että omaisuus löytää tiensä myös gurun taskuun. Jos ei löytäisi, niin ei kukaan pidä gurunakaan..

    Toisaalta omaisuuden määrääkin voi lihotella salamyhkäsyydellä…

  16. Pistänpä hieman kommenttia jonkin aikaa blogia seuranneena uutena lukijana. Itse toimin B2B-asiantuntijapalveluja tuottavana yrittäjänä, joten gurun asema on se mihin luonnollisesti pyrin. Takana on korkeakoulututkinnot ja vuosikausien raataminen renkinä kehnolla palkalla. Tavoitteeni on tuplata, tai mieluummin triplata oma tulotaso asiantuntemukseni tuotteistamisen, markkinoinnin ja myynnin keinoin. Olen siis päättänyt ottaa vastuu tekemisistäni kokonaan itse. Ja se jos mikä tuntuu hienolta!

    SepeSusi tuntuu hieman skeptiseltä koko guru-ideologiaa kohtaan. Mutta toisaalta eikö ole niin, että näitä ”varttilitraisella” varustettuja helppoheikkejä on aina ollut? Ja tulee aina olemaa? Jos joku esiintyy guruna, mutta tarjoaa pelkkää huuhaata, niin markkinatalouden rautaiset lait siivoavat tällaiset sekunda-gurut äkkiä pois?

    Entäpä jos joku ”varttilitraisella” varustettu helppoheikki onnistuu hankkimaan itselleen aseman ja runsaat tulot? Eikä hän ole ansainnut asemansa, vaikka se ei meitä ”vakavasti otettavia” asiantuntijoita miellyttäisi?

    Kysymys on siitä, mitkä tavoitteet ihminen itselleen asettaa ja mitä hän on valmis tekemään niiden eteen. Olen nähnyt monien (omasta mielestäni) itseäni heikompitasoisten ammattilaisten menestyvän bisneksessä. Joskus se harmitti kitkutellessani kuukausipalkalla, muuta ei enää. Jos en pysty parempaan, kuin satunnainen helppoheikki, niin heikki on palkkansa ansainnut ja minä en! Näin yksinkertaista se on. Epäonnistuminen ei vaadi tekosyitä ja onnistuminen ei vaadi selityksiä.

    Niin politiikassa kuin bisneksessäkin puhdas substanssiosaaminen on harvoin se mikä yksin määrittää menestyksen. Tässä tullaan kysymykseen ihmisen julkilausumattomista motiiveista. Äänestätkö varmasti ”pätevintä” ehdokasta? Ostatko varmasti ”asiantuntevimmalta” osaajalta? Vai vaikuttaako päätökseesi sittenkin eniten se kuuluisa perstuntuma?

    Koska maailma näyttää juuri siltä miltä se nyt näyttää, niin itse olen kallistunut perstuntuman puoleen. Siksi guruopisto on täyttä rautaa. Siinä voi olla se kuuluisa ”puuttuva lenkki” ketjussa, joka nostaa asiantuntijan mutasarjasta ylös. Pohjalla rämpinen on raskasta, eikä siihen mielestäni liity mitään hohdokasta. Ei vaikka luterilainen moraali on meitä lapsesta saakka kasvattanut nöyryyteen ja vaatimattomuuteen.

  17. Hyvä uusyrittäjä,

    Tuhannet kiitokset kommentistasi! Mielestäni osasit tiivistää hienosti sen asennemuutoksen, josta moni virkaveljemme hyötyisi tavattomasti.

    Meistä jokainen on nähnyt kilpailijoita, jotka menestyvät ”liian hyvin”. Helppoheikki vain vetää asiakkaita maagisesti puoleensa ja tienaa jopa sata tai tuhat kertaa näennäisesti pätevämpää kilpailijaansa enemmän.

    Viimeistään siinä vaiheessa pitäisi valjeta, että ostajat maksavat jostain muusta kuin pelkästä asiaosaamisesta.

    Yksi esimerkki siitä on gurun ”profeettaindeksi”. Monille asiakkaille on tärkeää, että hän saa näkemyksen alan parhaalta. Käytännössä se tarkoittaa alan tunnetuinta asiantuntijaa.

    Oleellista on siis se, että tilaajan kollegat tai esimiehet eivät pysty kiistämään valituksi tulleen gurun auktoriteettiä. Silloin asiallisesti ottaen parempi ammattilainen ei edes kelpaisi, koska maallikot eivät pysty vertailemaan asiantuntijoiden todellista osaamisen tasoa kuitenkaan. Maine ratkaisee.

    Myös gurun hinta on vahva viesti sinänsä. Esimerkiksi Sarasvuo saa olla millainen helppoheikki tahansa. Jokainen voi kuitenkin pohtia, millainen viesti se on vaikkapa omille työntekijöille, että firman virkistyspäiville on värvätty alansa kallein puhuja. Eikö se kerro, että työnantaja arvostaa väkeään?

    Olen ihan samaa mieltä siitä, että kirkasotsainen kärsimys paisuttaa korkeintaan aiheesta sankaritarinoita pusaavien romaanikirjailijoiden tai elokuvaohjaajien palkkapussia. Todellisessa elämässä selkä seinää vasten elannostaan taisteleva, ”puhdasoppinen” asiantuntija saa äärettömän harvoin palkinnon raatamisestaan.

  18. Mielenkiintoisia kirjoituksia arvoisat Uusyrittäjä ja Parantainen. Olen otettu, että rohkenette suoraan kertoa, mihin nykymaailma nojaa, rolex ranteeseen ja kravatti suoraan ja helppoheikkinä maailmalle asiantuntijaksi miljoonia tienaamaan. Oma pussi on tärkeintä !

    Toivotan onnea ja menestystä niille, jotka odottavat teiltä asiantuntemusta ja onnea myös teille hankkeinenne, ettette joudu ”markkinatalouden rautaisten lakien” kanssa tekemisiin. Helppoheikkejäkin on tosin aina ollut ja tulee olemaan, joten ”rautaisilla laeilla” on useimmiten kovin tylsä särmä.

    Lopuksi totean omana mielipiteenäni, jotta pessimismi guruja valittaessa on viisautta. Ellei guru sitten istu Himalajan rinteellä, luolan edessä, puun varjossa, jalat ristissä muutamaan riepuun kääriytyneenä ja että ikää on vähintään 80 ja painoa puolet siitä.

  19. SepeSusi,

    Kiitos napakasta kommentistasi!

    Mielestäni uusia ideoita, palvelukonsepteja tai tuotteita on tosi vaikeaa kehittää ja tuotteistaa ilman rahaa. Sen verran olen vuosien mittaan saanut tutustua myös pääomasijoittajiin, enkeleihin ja pankkeihin, etten voisi enää kuvitellakaan hakevani rahoitusta niiltä – sukulaisista puhumattakaan.

    Ainoa vaihtoehtoni on pyörittää niin tuottoisaa bisnestä, että tuotekehitys pyörii tulorahoituksella. Se ei tahdo onnistua ilman merkittäviä markkinointipanostuksia.

    Vuodesta toiseen kädestä suuhun raatava asiantuntija on usein tuomittu ikuiseen niukkuuden kierteeseen. Siitä hän hän pääsee pois vasta, kun siirtyy lopulta sairaseläkkeelle tai takaisin toisten palkkalistoille.

    Markkinatalouden rautaiset lait ovat tulleet sikäli tutuiksi, että olen ehtinyt rakentaa (yksin tai yhtiökumppaneideni kanssa) useita kannattavia firmoja runsaat 25 vuotta kestänneellä yrittäjän urallani. Vaikka ne ovat aina olleet pieniä (enimmilläänkin runsaan 15 työntekijän puljuja), samat asiakkaat ovat kyllä pysyneet uskollisina jopa yli 10 vuoden ajan. Käsittääkseni he eivät ole roikkuneet mukana vastentahtoisesti tai tyhmyyttään.

    En aivan täsmälleen vieläkään ymmärrä, miksi tiukin mahdollinen asiaosaaminen ja sen aggressiivinen markkinointi olisivat jotenkin toisensa poissulkevia asioita. Gurun tunnuksiin kuuluu esimerkiksi julkaisutoiminta, jonka perusteella jokainen ulkopuolinen pystyy arvioimaan varsin tarkasti, onko kirjoittajalla näkemystä vai ei.

    Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen tästä keskusteluumme tuomastasi näkökulmasta. Se edustaa mielestäni juuri sitä teollisuuspatruunoiden ajattelua, jonka vuoksi suomalaiset pärjäävät palvelubisnekseen perustuvassa maailmassa niin paljon esimerkiksi ruotsalaisia huonommin. Häviämme naapureillemme konseptien markkinoinnissa ja levittämisessä 10-0. Kun teollisuus karkaa Suomesta lopullisesti edullisempiin maihin, meille jää vain luu kouraan.

    Asiantuntijoita meillä riittää, mutta moniko heistä on koskaan noussut kansainvälisen gurun asemaan? Eipä tule näin äkkiä mieleen juuri muita kuin Mikko Hyppönen (F-Secure) ja Linus Torvalds.

  20. Kelpaisivatlp Bengt Holmström (MIT) tai Christian Grönroos (Hanken) guruksi, vai ovatko hekin ”pelkkiä” asiantuntijoita?

  21. Bengt Holmström ja Christian Grönroos lienevät kumpikin gurujaan omalla sarallaan. Sinänsä mielenkiintoista, että kukaan yllä mainitusta neljästä ei ole tunnettu kovin aggressiivisesta markkinoinnista. Tosin kaikki kyllä viestivät omaa asiantuntijuuttaan erilaisin keinoin – vaikkapa juuri julkaisujen kautta tai internet-maailmassa.

    Jarin kirjoitus yrittäjän rahoituksesta oli todella rautaa. Se vaan on juurikin noin.

    Katselin eilen amerikkalaisten yritysten hissipuhepresentaatiota netissä; osa oli start-upeja, osa haki kasvurahoitusta. Voi että ne olivat loistavia! Substanssi ja lisäarvo tulivat kirkkaasti esille, ja faktat oli myös tuotu hyvin esiin. Kotiläksyt oli todella tehty. Aikaa oli kaksi minuuttia ja keinoina multimedia.

    Miksei muuten enkeleiltä tai pääomasijoittajilta voisi hakea rahoitusta?

    1. Heli, tuo pääomasijoittajaa koskeva kommenttini on vain hyvin henkilökohtainen näkemykseni. Se johtuu siitä, ettei liiketoimintani kasvu ole ollut vuosiin kiinni siitä, että pääomaa olisi puuttunut. Pullonkaulat ovat syntyneet aivan muista asioista.

      Ei sillä, että että elämä olisi pääomasijoittajan kanssa muutenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Yritystoiminnan luonne muuttuu yleensä aika erilaiseksi, kun mukana roikkuu mahdollisimman nopeaan exitiin tähtäävä yhtiökumppani.

      Yleensä sijoittajat mainostavat yritykseen tuomaansa osaamista. Itse olen törmännyt äärettömän harvoin sellaisiin sijoittajiin, joista olisi mitään muuta hyötyä kuin heidän sijoittamansa raha. Haittaa heistä on kyllä paljonkin joka käänteessä.

  22. Taas kerran tanakkaa tekstiä ja mielenkiintoisia kommentteja. Varsin mielenkiintoinen oli tuo SepeSuden ajatus ”arvostuksen voi ainoastaan ansaita tekemisillään ja sanomisillaan, ei omalla päätöksellään”. Tarkoittaako tuo sitä, että tekemisten ja sanomisien pitää olla tajunnanvirtaa, jonkin korkeamman voiman ohjaamaa viisautta? Eikö kuitenkin ole niin, että tekeminen ja sanominen mitä suurimmassa määrin edellyttävät päätöksentekoa?

    Tämä ääriluterilainen vaatimattomuuden ihannointi kyllä paistaa meillä läpi lähes kaikilla sektoreilla. Taiteilija, joka myy, on huono taiteilija, myyvä musiikki on kevyttä ja pinnallista, myyvä asiantuntija on helppoheikki, aivan kuin ainoat, joilla on lupa tienata osaamisellaan, olisivat jääkiekkoilijat ja autonkuljettajat. Eikö kuitenkin ole niin, että se, joka viimekädessä päättää minkä tahansa hyödykkeen arvon, on asiakas, joka siihen roponsa sijoittaa.

    Koulumaailma on sitten tietenkin oma lukunsa, siellä muodollinen pätevyys ohittaa asiantuntijan mennen tullen. Mutta sekään ei ole pelkästään oppilaitosten itsensä vika, vaan seurausta ministeriössä laadituista mittareista. Tuosta luiskahtaisikin helposti tuohon sitä saat mitä mittaat -problematiikkaan, mutta antaa sen nyt olla.

    Olen seurannut Jarin tarjoamuksia Tuotteistajan pikaoppaan 1.0 versiosta saakka ja tämä guruteema on ollut mukana jo sieltä saakka. Aina on nostettava hattua kun mies elää niinkuin saarnaa. Itselläni tämä guruosuus on vielä(kin) työn alla, mutta polku selkiää koko ajan. Kiitoksia!

    Ken antaa se saa.

  23. Kiitos Metsähinen mainioista mietteistäsi!

    En voisi kanssasi olla enempää samaa mieltä tuosta kulttuuriamme vaivaavasta ylettömästä vaatimattomuudesta. Se ei ole edes asiakkaiden etu. Kuulen usein avuntarvitsijoiden valittavan sitä, että sopivaa ammattilaista on turkasen hankala löytää.

    No totta kai se on vaikeaa! Gurumme piileksii jossain bunkkerissa hiiirenhiljaa, ettei kukaan luulisi häntä kerskujaksi.

    Kuvitelkoot jokainen itsensä vaikkapa aivokirurgin vastaanotolle. Hänen pitäisi kohtapuolin ryhtyä sorkkimaan pääkoppaasi. Mitä haluaisit kuulla, kun pelosta kankeana etsit lohdullisia tunnusmerkkejä puukkojunkkarin osaamisesta?

    Et taatusti halua vastaukseksi ainakaan legendaarista marjomatikaislausahdusta: ”Teen parhaani, katsotaan mihin se riittää.”

    Pidän muutenkin tosi huonona merkkinä sitä, kun tässäkin keskustelussa on selvästi ainakin rivien välistä vilahdellut ajatus tyhmästä asiakkaasta. Asiantuntija on vaarallisella tiellä, kun hän alkaa kuvitella tietävänsä asiakastaan paremmin, mistä tämän tulisi maksaa.

    Ei ostaja tietenkään aina ole kaikessa oikeassa. Mutta hän kuitenkin lopulta päättää, mikä on hänen kannaltaan tärkeää – oli asiantuntija mitä mieltä tahansa.

  24. On totta, että usein emme uskalla sanoa rohkeasti missä olemme oikeasti hyviä. Tämä kulttuurissamme piilevä piirre näkyy myös tosiaan yritysten markkinoinnissa ja asiantuntijuuden paketoinnissa. Toisaalta hyvä asiantuntija varmaan oivaltaa, että mitä enemmän tietää ko. asiasta, niin sitä enemmän on vielä tutkittavaa. Jokaisella lienee kokemusta tästä.

    Nähtävästi ihmisillä on täällä joku angsti luterilaisuutta tai ainakin maamme kulttuuria vastaan (toki saa olla kriittinen, mutta mielellään ”älyllisesti”). Haluan kuitenkin muistuttaa, että esim. Suomi, Ruotsi ja Saksa ovat kaikki pääosin luterilaisia valtioita (toki muuttumassa radikaalisti) jo usean sadan vuoden ajalta, ja silti niiden tavoissa sosialisoida ja päättää asioita on suuriakin eroja.

    Luterilaiset pohjoismaat ovat maailman rikkaimpia valtioita (myös luterilainen Saksa). Käsittääkseni ei ole toista uskontoa (ml. ateismi) tai muissakaan Kristinuskon haaroissa ole yhtä hienosti esillä kutsumusajattelua ja sitä, että ihmisillä on erilaisia lahjoja, joita voivat käyttää muiden palvelemiseen ja niiden käytössä myös kehittyä (huom ”guruuntuminen”). Kuinka hyvin tämä ymmärretään on sitten toinen luku. Muistutettakoon kuitenkin, että itsensä vähättelykään ei ole oikein. Tässä sokkelina on kuitenkin mielestäni rehellisyys.

    Yhteenvetona totean, että jos joku ei ole lapsuudessa saanut kannustusta ja tietoisuutta omista vahvuuksista, niin älkää ihmeessä syyttäkö heikosta itsetunnostanne maamme kulttuuria tai luterilaisuutta!

    Toivottovasti tässä blogissa säilyy, SepeSuden kaltaisesti, oikeus kirjoittaa myös eriäviä mielipiteitä. Nimittäin kulttuurissamme (jos jotakin siitä pitäisi nostaa esille) näyttää olevan tilaa vain aina yhdelle vallitsevalla mielipiteelle. Kokemukseni on kuitenkin, että parhaimmat innovaatiot ja ajatukset syntyvät hyvässä keskustelukulttuurissa. Kulttuurissa, jossa uskalletaan ja voi olla eri mieltä.

  25. Kuten aiemminkin on mainittu, Suomessa asiantuntijat pyrkivät menestymään lähes pelkästään osaamisellaan. Kaikkeen ulkokohtaiseen on suhtauduttu penseästi – peläten, että se vie uskottavuutta. Asiahan on juuri päinvastoin. Hyvä retoriikka, ulosanti ja kehonkieli vain korostavat gurun osaamista ja tuovat sitä paremmin esille. Hyvästä esiintymistaidosta on aina hyötyä.

    Ehkä pääministerimmekin pärjäisi paremmin vaalirahasotkujen selvittelyssä ilman änkytysvikaansa:)

  26. Mielenkiintoista tekstiä ja jäin erityisesti miettimään, että miten Linus Torvaldsista tuli guru? Olisiko hänestä koskaan tullut gurua, jos hän olisi saanut ilmaiseksi käyttöönsä Minix-käyttöjärjestelmän? Mutta vielä mielenkiintoisempaa oli se ihan alku, kun Google teki gurun. Kokeilin minäkin hakea tuotteistamista ja kokeilin myös etsiä tuotteistajaa. Ja aika korkealle Jari ponnahtaa myös tuolla hakusanalla tuotteistaja. Mutta ei Google tiedä, että Jari kirjoitti kirjan. Google päättelee muilla kriteereillä. Eli olisiko hakukoneoptimointi oikotie guruksi?

  27. Kehityskeskustelua, mitä suurimmassa määrin. Hyvä.

    Koetanpa vielä selkeyttää omaa mielipidettäni: vaatimattomuus omasta osaamisesta ei ole minusta olennainen asia tässä yhteydessä, enkä sitä ole tarkoittanut. Asiantuntijan osaamisen taso on asia, jota olen peräänkuuluttanut. Millä osaamistasoa mitataan?
    Asiantuntijoita on pilvin pimein. Mutta kenen osaaminen on sitä tasoa, että saavuttaa gurun tason?

    Jarin ohjeet guruksi ryhtymisestä laittamalla itse ulkoiset viisarit oikeaan asentoon ja hoplaa voit nostaa palkkiosi kolminkertaiseksi; se on se kohta, joka tökkii. Näitä olen tavannut, viimeksi viime viikolla ja valitettavasti lasku on tulossa. Peräänkuuluttamani osaaminen ei ollut kylläkään tarttunut kaveriin, joka yritti korjata NC-ohjattua työstökonetta. Siis asiantuntijapalvelua, jos mikä. Päivä meni hukkaan sekä koneelta että minulta. Mutta itse hän piti itseään ”maan kahdesta ko. koneen asiantuntijasta sinä parempana”. Ongelman tasosta kertoo, että sain vian korjattua viikonvaihteessa omin päin.

    Toki kuusi gurumittaria oli Jarilla mainittuna, antaisin arvoa kuitenkin vain kohdille 1 ja 3 ja niillekin vain ulkoisen hyväksytyn palautteen kautta. Vertailuna ulkoisen hyväksynnän (guru)mittaustilaisuudesta voisi olla tohtorin väitöstilaisuus. Tätä tarkoitan, kun aiemmin kirjoitin, että guruksi voi tulla ei ryhtyä.

    Nuo muut neljä kohtaa Jarin gurumittarista sopisivat hyvin myös Hitlerin Aatuun. Moniko haluaa mainostaa guruuttaan sillä, että Aatullakin oli sama arvo ?

    Siis oikeaa ammattiosaamista alle ja siihen tunnusmerkit päälle niin kelpaa ehdottomasti minullekin guruksi. Enkä valita veloituksen määrästä.

    Tässä Jarin ohjeiden mukaisessa guruuntimisessa sudenkuoppana on mielestäni juuri tuo Toninkin mainitsema rehellisyyden puute. Kuinka moni myöntää, ettei yllä vielä gurun taitotasolle, jos vilungilla olisi saatavissa ensiviikolla erääntyvän kulutusluoton takaisinmaksun rahat tällä viikolla?

    Näiden lisäksi osa asiantuntijoista ei – kokemukseni mukaan – edes huomaa, että ostaja on asiassa tietävämpi kuin myyjä.

    Siis parahin Jari, jonka kykyjä omalla alallaan arvostan korkealle, saisimmeko sellaisia mittareita, jotka meille asiantuntijapalveluiden ostajille oikeasti kertovat asiantuntijan tietotaidon tasosta? Ennen palvelun tilaamista ja maksuvelvoitteen alkamista? Siis muita, kuin omalta alalta julkaistu kirja? Kirjoittajia kun on kovin harvassa, eikä heitä riittä jokaiseen tarpeeseen. Kun me ”maallikot emme pysty vertailemaan asiantuntijoiden todellista osaamisen tasoa kuitenkaan”, vaikka tarve kyllä on olemassa.

    Tähän asti käyttämäni mittari on kyllä luotettava rautaisten asiantuntijoiden (=guru ) paljastaja mutta herättää tarpeetonta närää osassa tutkittavia.
    Mikäkö sellainen mittari on? No kompassi tietysti.

    1. SepeSusi, kiitos pohdinnoistasi!

      Taloni kimpussa on pyörinyt tänä keväänä kolmen eri urakoitsijan äijiä. Yksi firmoista on suuri ja kaunis. Toinen on keskikoinen, aika tuntematon peluri Hämeestä. Kolmas on yhden miehen (+ hänen poikiensa) maalariliike.

      Kaikkein surkeinta palvelua näistä kolmesta olen saanut tuolta suurelta ja maineikkaalta firmalta, jolla riittää näyttäviä esitteitä, näyttelytiloja ja referenssejä. Etukäteen saamani vaikutelma loi odotuksia, jotka eivät toteutuneet.

      Vastaavasti kaikkein hienointa palvelua olen saanut tuolta maalarilta, jonka yrityksellä ei ole edes verkkosivuja.

      Mutta nyt tulee kuitenkin se tärkeä pointti:

      En olisi koskaan ottanut kyseiseen suureen tunarifirmaan yhteyttä, jos se ei olisi näyttänyt niin hyvältä!

      Tunnollisen maalarimme löysin täysin sattumalta. En olisi ikinä eksynyt hänen pakeilleen, jollei hän olisi sattunut törmäämään naapuriini sopivassa tilanteessa.

      Ison firman julkisivu oli siis kunnossa, mutta palvelu ei. Sellaisiin meistä jokainen on törmännyt. Mutta onko se syy, jonka vuoksi hyvin palvelevan yrityksen pitäisi jättää julkisivunsa rappiolle? Sillä se vain varmistaa, että mahdollisimman harva edes yrittää ostaa.

      Mielestäni olisi aivan älytöntä, että laatutyötä tarjoavan asiantuntijan pitäisi lamaantua siksi, että myös jotkut toimituskykynsä yliarvioineet pöntöt osaavat virittää bisneksensä ulkoiset merkit teräkuntoon. Eihän sellaisten virittelijöiden toimia voi koskaan estää kuitenkaan.

      Kuten olen aikaisemmin tässä blogissa kirjoittanut, kaikissa bisneksissä on kaksi (tai kolme) totuuden hetkeä. Niistä ensimmäinen perustuu usein pelkästään ulkoisiin merkkeihin. Siinä kisassa ei kannattaisi hävitä. Mutta niin todella monet asiantuntijat kuitenkin ovat päättäneet toimia.

      Toinen totuuden hetki tulee sitten toimitusvaiheessa. Palvelutoimituksista ei koskaan voi tietää etukäteen, mitä tuleman pitää. Sitä ei mikään referenssikään muuksi muuta. Aina voi mennä jotain pieleen, vaikka kaikilla olisi miten hyvä tahto.

      Sitä en vain ymmärrä, miksi kukaan suostuu maksamaan huonosta työstä. Kuka pakottaa tekemään sika säkissä -sopimuksen?

  28. ”Nuo muut neljä kohtaa Jarin gurumittarista sopisivat hyvin myös Hitlerin Aatuun. Moniko haluaa mainostaa guruuttaan sillä, että Aatullakin oli sama arvo ?”

    Hitlerin Aatusta kannattaa ottaa mallia paljonkin, ja koko natsiliikkeestä. Natsit olivat ehkä ensimmäinen suuri brändinrakennusprojekti koko maailmassa propagandoineen, Hugo Bossin suunnittelemine asuineen ynnä muine ulkoisine tunnusmerkkeineen. Pelkällä ”asiantuntemuksellaan” he tuskin olisivat päässeet kovinkaan pitkälle.

  29. Oletteko tunnistaneet guruja yrityksen sisällä uraohjuksien joukossa?

    Oman uransa kehittäminen ja asemansa parantaminen on mitä suurimmissa määrin oman osaamisensa tuotteistamista. Olemalla työpaikkansa sisäinen guru vain taivas on rajana ylennyksille. Parantaisen guruohjeita voi hyvillä mielin käyttää myös tähän tarkoitukseen.

    Tarinaa rapakon takaa:

    Eräässä yrityksessä nuori uraohjus oli noussut hyvin nopeasti osastopäälliköksi. Siihen hänen nousukautensa kuitenkin pysähtyi. Substanssiosaamista olisi löytynyt, mutta ylin johto ei kuitenkaan häntä enää ylentänyt.

    Osastopäällikkö mietti syytä tähän. Vihdoin hän sen löysikin. Osastopäällikkö tuli joka aamu moottoripyörällä töihin. Joka aamu hän käveli ylimmän johdon ohi kypärä kainalossa ja nahkatakki päällä. Hän teki pienen muutoksen ja alkoi jättämään kypärän ja nahkatakin eteiseen. Kävellessään aamuisin ylimmä johdon ohi hänellä olikin jo päällä pikkutakki.

    Joidenkin viikkojen jälkeen osastopäällikkö oli ylennetty vaativampiin tehtäviin.

  30. Kysymys: mitä jos on asiantuntemusta vähän kaikista aloista, ja paljon. Pitäisikö valita yksi guruilun ala, vai voiko olla guru monella alalla yhtäaikaa?

    Mieleeni tulee, että aika tietenkin rajoittaa maineen leviämistä kun joutuu kirjoittamaan 10 kirjaa / jokaisen eri aiheesta, sen sijaan että kirjoittaisi 10 kirjaa yhdestä aiheesta.

    1. Antti,

      On tietenkin aika vaikea hankkiutua usean aiheen guruksi.

      Yksi syy on leimautumisessa. Kun kerran olet kerran jonkin alan maineen hankkinut, siitä on erittäin hankalaa päästä eroon.

      Tiedän, että tämä esimerkki on mahdollisimman kaukaa haettu. Mutta olemme kaikki nähneet, miten vaikea on siirtyä esimerkiksi missikisojen jälkeen muihin töihin. Kun olet kerran ollut virallinen hepsankeikka, mielikuva ei koskaan katoa – vaikka miten olisi ministerinsalkkua kainalossa.

      Sama pätee bisneshommissa. Joskus ostajat suorastaan kiihtyvät, kun heidän luottoasiantuntijansa vaihtaa alaa ja ”pettää” vanhat asiakkaansa. Hämmennys saattaa kestää vuosikausia, kun gurun viesti muuttuu jotenkin sekavaksi.

      Toisaalta esimerkiksi Risto Poutiainen on guru sekä Google-markkinoinnissa että kiihdytysajoissa. Moinen ei liene mahdotonta liene muillakaan aloilla.

      Tietty poikkitieteellisyys olisi tietenkin hyvästä. Ihmettelen esimerkiksi sitä, miten harva viitsii opiskella venäjää. Ei tarvitsisi olla kuin yleishyvä bisneksessä + parissa sopivasti valitussa kielessä. Hyväpalkkaisia hommia riittäisi maailman tappiin.

      Vastaavasti lääkärin ja insinöörin tutkinto saattaisi olla kova sana, kun pitää rakentaa ihmisen varaosia. Mielenkiintoisia yhdistelmiä on helppo keksiä lisää.

      Kirjaesimerkkisi on kuvaava. Se kertoo siitä samasta asiasta, jonka vuoksi kymmenottelijat ovat harvoin minkään urheilulajinsa mestareita. Kuitenkin asiakkaat luottavat yleensä eniten oman alansa ehdottomaan ykköseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Crazy chemist with a failed experiment, explosion in laboratory
Jari Parantainen

Vain supertähtien tuotteistaminen unohtui

Jopa maailman tunnetuimpien gurujen asiantuntemus muuttuu rahaksi hyvin nihkeästi – ainakin, jos palvelujen tuotteistaminen unohtui. Freakonomics-kirjan toinen kirjoittaja Steven D. Levitt kertoi hiljattain omasta firmastaan, joka ei menestynyt.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii,

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.