Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Guruopisto, osa 4: Eikö guru ole henkilöriski?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Johdatko yritystä, joka työllistää liudan asiantuntijoita? Ei kai silloin voi leipoa kenestäkään gurua? Sehän olisi valtava henkilöriski. Keulakuva voi ratketa ryyppäämään tai ampaista kilpailijan leipiin päivänä minä hyvänsä.

”Ei tämä ole mikään yhden miehen show”, saatat ajatella. Jos olet johtaja, et voi ylentää ketään guruksi. Se olisi monella tavalla liian vaarallista:

  1. Muut työntekijät heittäytyisivät kateellisiksi.
  2. Olisit itsekin mustasukkainen, koska guru saattaisi viedä sinulle kuuluvan huomion.
  3. Guruehdokkaan palkkatoiveet kasvaisivat samaa tahtia kuin kusi nousisi hänen päähänsä.
  4. Kilpailijat alkaisivat vokotella staraasi oikein urakalla omiin riveihinsä.
  5. Yhteen kalloon kertyisi liikaa osaamista, joka saattaisi päätyä lataamolle tai ruumishuoneelle koska tahansa.

Joutuisit käsittelemään mustasukkaisuutta, kateutta ja turvonneita egoja. Kilpailijoiden seireenilaulut pitäisi estää. Eikä siinä vielä kaikki. Kun guru ei ole kone, sitä ei voi kirjata kalustorekisteriin.

Eikö siis ole aivan selvää, että guruhommat sopivat vain yksinyrittäjille tai omaa firmaansa rautaisin ottein johtaville diktaattoreille?

Ikävä kyllä et pääse tuomitsemaan guruvaihtoehtoa käyttökelvottomaksi aivan niin helposti.

Kaikessa bisneksessä on vaaransa. Tai jos ei ole, koko liiketoimintasi köröttelee jo kovaa kyytiä kirkkomaalle. Varmistelijat eivät kauan pärjää. Muuten saat riesaksesi ärhäkän kilpailijan ennen kuin huomaatkaan. Jos sitä ei ala löytyä Suomesta, pian se rantautuu ulkomailta.

Yksi suurimmista riskeistäsi on se, että onnistut etäännyttämään asiakkaasi. Se onnistuu parhaiten niin, että rakennat firmastasi hajuttoman, mauttoman, kiiltävän ja särmättömän. Saat tulokseksi organisaation, jossa ei ole ripaustakaan seksiä.

Ikävä kyllä kaikki täydellinen on ihmisen mielestä äärettömän pitkästyttävää. Joudut markkinoimaan moitteettoman steriiliä firmaasi sietämättömän kalliisti.

Tuskin pitkäaikainen, kannattava asiakkaasi on ihastunut organisaatiokaavioosi. Hän on asiakkaasi siksi, että hän on löytänyt firmastasi luottohenkilön.

Voit rauhassa kieltää kaiken tämän. Saarnaa vain McDonaldsista ja vastaavista henkilöriippumattomista prosessikoneista. Hoe joka käänteessä, ettei sota yhtä miestä/asiantuntijaa/gurua kaipaa.

Tosiasia on kuitenkin se, että yrityksesi on vaikea koskaan keksiä henkilösiteitä vahvempia keinoja houkuttaa ja pitää asiakkaita vuodesta toiseen.

Sen lisäksi aluksi mainitsemani viisi miinaa osoittautuvat yksi toisensa jälkeen vaarattomiksi suutareiksi:

1. Muut työntekijät heittäytyvät kateellisiksi

Tasapäistämisen ykkösvaltiossa on tietenkin kiellettyä edes uneksia, että osa työntekijöistä nostettaisiin muiden yläpuolelle. Tasa-arvo ennen kaikkea. Eikä guru ole hyvästä muutenkaan, koska toiset työntekijät tulisivat hänelle kateellisiksi.

Todellisuudessa guruista on arvaamatonta hyötyä, kun yritykseen pitäisi houkutella hyviä tyyppejä. Se onnistuu vain harvoin rahan voimalla, vaikka sellaiseen olisi varaakin. Tulevaisuuden lupaukset ovat aina pyrkineet gurujen oppiin.

Toki ammattilaiset ovat kateellisia toisilleen. Mutta he myös arvostavat aitoa osaamista.

Vaikka guru pystyisi ulkopuolisia huijaamaankin, kollegoja hän ei vedä nenästä. Jos hänellä on todellista ammattitaitoa, hän saa aivan varmasti muilta työntekijöiltä ansaitsemansa arvostuksen.

Sitä paitsi sopiva kateuden siemen piiskaa vain muita pyrkimään gurun kanssa samalle tasolle. Kisailu paremmuudesta on työnantajan kannalta pelkästään myönteistä. 

2. Olet itse mustankipeä

Olen törmännyt useammin kuin kerran tilanteeseen, jossa toimitusjohtaja on erikseen kieltänyt gurutuotannon. Syy on ollut joka kerta liikuttavan ilmeinen. Firman pomo ei ole halunnut, että joku hänen sijastaan alkaisi näkyä asiakkaiden tai – mikä vielä pahempaa – tiedotusvälineiden suuntaan.

Mustasukkaisuus on hankala tauti. Käsittääkseni se on oire itsetunto-ongelmasta.

Tilanne on säälittävä, koska käytännössä johtaja haluaa firmansa asiantuntijoiden harjoittavan piilomarkkinointia. Kun he joutuvat toimimaan visusti tutkan alapuolella, uusien ostajaehdokkaiden on vaikea saada heistä vainua.

Mustasukkaisen johtajan kannattaisi pohtia vakavissaan, mitä ainainen höpinä ”yrityksemme tärkeimmästä voimavarasta” todellisuudessa tarkoittaa.

Asiantuntijabisneksen kivijalka on asiantuntija.

Johtajia sen sijaan tulee ja menee ilman, että yksikään asiakas on heistä mainittavasti kiinnostunut.

3. Guru käy kalliiksi

Johtaja alkaa helposti väittää, että guru käy liian kalliiksi. Arvonsa tunteva asiantuntija vedättää liksansa pian sietämättömiin lukemiin.

Kaikki on niin suhteellista. Yhden sivun lehtimainos maksaa Talouselämässä 9 848 euroa ilman arvonlisäveroa. Gurun markkinointiarvo on joka kuukausi aivan toista luokkaa. Silti firmat saattavat syytää rahaa tehottomaan uskomusmarkkinointiin kymmeniä tai satoja tuhansia euroja vuosittain.

Hyvin laadittu guruohjelma korvaa suuren osan perinteisestä markkinoinnista kokonaan. Esimerkiksi tyypillinen mainonta ei pääse lähellekään tehoa, jonka yksikin mielenkiintoinen, asiakkaan ajankohtaisen ongelman ratkaiseva artikkeli tai blogikirjoitus saavuttaa.

Gurun tuottama julkaisu-, seminaari- ja koulutustoiminta on paljon uskottavampaa ja houkuttavampaa kuin mainostoimiston turaama kaupallinen itsekehu koskaan. 

4. Kilpailija nappaa hedelmät

Kannattaako ketään päästää kehittymään guruksi ainakaan firman rahoilla? Mitä järkeä siinä olisi, kun hän hän saattaa ampaista kilpailijan leipiin koska tahansa?

Todellisuudessa gurun saattaa olla hyvin vaikea vaihtaa työpaikkaansa.

Sitä paitsi kukaan ei tunnu olevan huolissaan siitä, että firman johtaja patsastelee organisaationsa huipulla ypöyksin. Lisäksi hänelle maksetaan kymppitonnien MBA-kurssi siinä sivussa. Kai hänenkin päähänsä pitäisi tallettua suunnaton määrä asiantuntemusta ja tietoa?

Kuitenkin johtajan irtisanomisaika on yksi sekunti. Asiantuntijan tapauksessa se on huonoimmillaankin viikkoja tai kuukausia.

Palkkajohtaja voi häipyä johtamaan periaatteessa miltei mitä tahansa bisnestä. Asiantuntijan tilanne ei ole yhtä yksinkertainen. Tuskin hän haluaa pois oman alansa huippufirmasta. Miksi ihmeessä hän lähtisi ”kasvattajaseurastaan” huonomman puljun palkkalistoille?

Entä jos guru päättää ryhtyä yrittäjäksi?

Ikävä kyllä sekin saattaa olla hänelle yllättävän karu reitti. Hän ei ole pitkään aikaan mitään ilman ex-työpaikkaansa, jonne kaikki referenssit jäävät joka tapauksessa. Uusi yrittäjä tarvitsee kiireesti asiakkaita. Usein ensimmäinen niistä on juuri hänen entinen työnantajansa. Guru ei siis karkaa kovin kauas, vaikka pois lähtisikin.

Tilanne saattaa olla entisen esimiehen kannalta jopa parempi kuin aikaisemmin. Asiantuntijat ovat yleensä vaikeita johdettavia, joita on tuskallista sitouttaa aikatauluihin ja budjetteihin. Mutta nyt hinnat ja määräajat ovat yhtäkkiä helposti sovittavissa – kaiken lisäksi kirjallisesti. Oman firmansa käynnistänyt saattaa olla yllättävän joustava ja motivoitunut verrattuna entiseen palkkatyöläiseen.

Sekään ei helpota gurun aikeita, että hänen uskollisimmat opetuslapsena jäävät entisen työnantajan hoteisiin. Hän on siellä kaiken napa, jolta kysytään vastauksia todella vaikeisiin ongelmiin. Hän jos kuka on profeetta omalla maallaan. Ei sellaisesta asemasta ole helppo luopua.

5. Gurun kaaliin kertyy liikaa osaamista

Johtaja on usein huolissaan siitä, että liian suuri osa yrityksen osaamisesta karttuu gurun pääkoppaan. Mitä jos sikainfluenssa tulee ja tappaa? Siksi guruohjelmaan ei pitäisi koskaan ryhtyä.

Tällainen tappi on ajatuksineen aivan kaseikossa.

Todellisuudessa kunnon guruohjelma perustuu julkaisutoimintaan. Gurun osaaminen puserretaan kuukausien ja vuosien mittaan kirjalliseen muotoon, joka monistuu. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi

  • blogikirjoituksia,
  • kolumneja,
  • asiantuntija-artikkeleita,
  • seminaariesityksiä,
  • koulutusmateriaalia,
  • videoita,
  • kirjoja ja
  • työohjeita.

Kun perinteisen asiantuntijan osaaminen on ja pysyy hänen omanaan, gurun tietämys siirtyy firman taseeseen. Kaikki julkaisut ovat nimittäin yrityksen omaisuutta, jos niin on muistettu sopia etukäteen.

Hyvä guruohjelma johtaakin siihen, että gurun tieto tuotteistuu koko yrityksen ja kaikkien työntekijöiden yhteisomaisuudeksi. Todellisuudessa henkilöriski pienenee radikaalisti verrattuna sellaiseen bisnekseen, jonka työntekijät ovat vain ”tavallisia” asiantuntijoita.

Pelkäätkö edelleen, että olisi virhe nostaa asiantuntijoita firmasi markkinoinnin vetureiksi?

Lopuksi mieti, miten sellaiset asiantuntijayritykset kuin Pöyry tai Vaisala olisivat koskaan päässeet vauhtiin ilman gurujaan. Entä räjähtikö henkilöriski jossain vaiheessa silmille?

Jaakko Pöyry tai Vilho Väisälä ei kumpikaan ole ollut enää aikoihin perustamansa firman palveluksessa. Kuitenkin Pöyry lienee nykyisin Suomen suurin puhtaaseen palvelubisnekseen perustuva vientiyritys. Sillä on palveluksessaan yli 7000 työntekijää kymmenissä eri maissa. Eikä kai Vaisalankaan vuosikymmeniä kestänyt menestys ole jäänyt kenellekään epäselväksi.

Johtaja, guruohjelman avulla lyöt kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Toisaalta saat markkinointiisi aivan uutta potkua. Toisaalta gurun asiantuntemus tulee tuotteistetuksi ja siirretyksi firmasi taseeseen kuin huomaamatta.

Guruopiston viides osa ilmestyy jälleen viikon kuluttua. Kerron, miksi guruksi on nykyisin helpompi ryhtyä kuin koskaan aikaisemmin.

16 vastausta

  1. Tuo kirjoituksen kakkoskohta on ikävän usein totta. ns. gurut tai edes pienet asiantuntijat pyritään pitämään taka-alalla etteivät he vie huomiota johtajalta. Erityisen ikävää se on silloin kun asiantuntija on pönkittämässä johtajan asemaa palaverissa, jossa johtajan ratkaisu on väärä.

    Olen kuullut suoraan yhdeltä entiseltä työnantajalta sen lauseen, että yhteystietoja ei laiteta nettiin koska kilpailijat pyrkivät rekryämään kuitenkin meidän työntekijät. Jotenkin luulisi, että siinä vaiheessa panostetaan henkilöiden pitämiseen eikä suinkaan panosteta henkilökunnan piilottamiseen.

    Olen vakaasti sitä mieltä, että jos työntekijäillä on osaamisa, niin näyttäkööt sen julkisesti. Ja myöskin siitä, että ns. guru tuo perässään omat opetuslapsensa. Antamalla gurulle sopivasti palkkaa, sopivia työtehtäviä ja vapauksia piilottamisen häbnet saa pidettyä paremmin palkkalistoilla (ja tuomaan asiakkaita).

    Näin ajattelen insinöörin päässäni…

  2. Tuo kakkoskohta on tosiaankin sellainen, että melkein voisin suositella jättämään hakematta töitä firmasta, jossa on vain johtajan tiedot esillä. Sekin on parempi jos ei ole kenenkään tietoja, sillä silloin saattaa olla vain kyse huonoista web-sivuista. Mutta jos siellä näkyy vain ”hallitsijan” tiedot niin se voikin kertoa jotain yrityskulttuurista.

  3. Esimerkiksi suurimmaksi osaksi pienyritysten kanssa toimiva Dan Kennedy todella usein alleviivaa ”gurun” persoonan mielenkiintoisuuden tärkeyttä. Se on usein ainoa keino pitää asiakkaat vuodesta toiseen. Siksi on – niin kuin Jari olet jo useaan kertaan maininnut – elintarkeää gurulle, että sarmää ja kiehtovaa karismaa löytyy myös liiketoimintaosaamisen lisäksi.

    Guruilun koenkin olevan paras keino rakentaa suhde mahdollisiin potentiaalisiin asiakkaisiin opettamalla heitä ja antamalla rahan arvoista informaatiota jopa ilmaiseksi. Ja näin ollen luodaan auktoriteettiasemaa, joka saattaa olla erittäin ratkaiseva varsinkin niille asiakkaille, jotka ovat kiikun kaakun päätöksen suhteen. Samalla kun tuodaan se persoona esille, on helpompi samaistua yritykseen.

    Ja toki seuraavanlaisen ajatuksen herättely potentiaalisen asiakkaan päässä ei ole mielestäni kovin paha: ”Sehän antaa noin paljon arvokasta tietoa ilmaiseksi, luoja tietää miten uskomattaman hyvää matskua ja tuloksia on luvassa, kun laitan rahaa tiskiin”.

    Eli en itsekään näe guruilua varsinaisena henkilöriskinä, jos ei nyt tämä yrityksen palkintohevonen päätä päätyä keltaisen lehdiston etusivulle kokaiinibileiden ja huorissa käynnin ansiosta. Mutta se ei nyt ole se pointti, I know.

  4. Kiitos jälleen kirjoituksesta.

    Tulee mieleen South Westernin räppäävä stuertti. Jatkossa yritysten on annettava ihmisten tuoda esille ainutlaatuisuuttaan, muuten työtyytyväisyys- ja uupumisongelmista ei päästä eroon.

    Tuo mainitsemasi pomon mustasukkaisuusongelma on kyllä vaikeasti ratkaistavissa, mutta eiköhän löydy guruja, jotka keksivät miten sen voi voittaa.

  5. Christina,

    Osut ehkä huomaamattasi naulan kantaan tällä:

    ”Tuo mainitsemasi pomon mustasukkaisuusongelma on kyllä vaikeasti ratkaistavissa, mutta eiköhän löydy guruja, jotka keksivät miten sen voi voittaa.”

    Eli itse asiassa kysymys on siitä että se guruksi tähtäävä nostaa kytkintä kyllä siinä pisteessä kun ilmapiiri alkaa olla pomominäminämyönteinen ja siten guruvastainen.

    Voisi ehkä arvella että gurumyönteinen firma ei ole ehkä ihan itsestäänselvyys, koskaan. Siksi guruus ei ole henkilöriski kilpailijarekryn kannalta !

  6. Julia,

    totta on mitä sanot ja oikein! Mutta toisaalta toivoisi, että löytyisi niitä rohkeita, jotka uskaltavat olla guruja omassa työssään ja nousta barrikaadeille vastustamaan keskinkertaisia ja kateellisia pikkupomoja. Yritykset tarvitsevat parhaat voimat, jotta menestyvät yhä kovenevassa kilpailussa. Guruja ei ole varaa päästää pois!

    Ehkä Jarin seuraava opetussarja voisi olla: Gurujen johtaminen – luovuuden, innovaation ja rohkeuden vapauttaminen

  7. ”Ehkä Jarin seuraava opetussarja voisi olla: Gurujen johtaminen – luovuuden, innovaation ja rohkeuden vapauttaminen”, Cristina sanoo.

    Joskus joku viisaampi sanoi, että nörttien johtaminen perustuu suunnan näyttämiseen. Kun uskoo heihin ja osittaa suunnan, niin ne menevät kuin varpusparvi ja tekevät selvää jälkeä.

    Monessa paikassa pitäisi joskus uskoa tekijöitäkin ja luottaa heihin.

  8. Mä uskon myös vakaasti tuohon Karin ohjeeseen: Itseeni tämänkaltainen johtaminen on ainakin purrut parhaiten ja johtanut sekä työntekijää että työnantajaa tyydyttävään tulokseen.

  9. Aloin pohtia, että voisiko näitä ajtuksia ja menetelmiä soveltaa siten että guru olisikin useamman henkilön muodostama, vaihtuvakin ryhmä….tällöin ainakaan mainituista viidestä riskitekijästä ei yksikään voisi toteutua. Lisäksi monilla, etenkin perinteisillä toimialoilla on kapeita erityisaloja joissa pikkunarikoiden henkilöstön yhteenlaskettu kokonaisosaaminen muodostaa aidon gurupaketin ja toisaalta näiden narikoiden organisaatioissa ei välttämättä ole, ei sitten vaikka kuinka väännettäisiin, guruainesta yksilötasolla.

  10. Gurujengin toiminta perustuu vain siihen, että jaetaan tietoa. Nykysin on kuitenkin ikävän usein kerätä tietoa omaan omistukseen, jotta pääsee korvaamattomaksi. Tuollaisella gurujengillä on pakko muuttaa ajatustapaa siitä että tieto ei ole omaa vaan yhteistä ja jaettavissa.

    Osa sosiaalisen median työkaluista tuo mukanaan avun siihen, että ns. piilotiedosta tulee julkista. Ja kun tieto on julkista, niin guruksi tulee se, joka osaa soveltaa sitä parhaiten.

    Tai jotain tuommoista….

    1. Kari, kiitos kommentistasi!

      Olet aivan oikeilla jäljillä. Guruehdokkaista tuntuu aivan järjettömältä luovuttaa osaamistaan muiden käyttöön. Se tuntuu jotenkin vähentävän omaa arvoa, vaikka todellisuudessa käy tietenkin päinvastoin.

      Mutta osaavat asiakkaatkin. Kun ensimmänen kirjani tuli aikanaan uunista ulos, eräs kiekaisi heti: ”Nythän emme enää tarvitse sinua mihinkään, kun kaikki on luettavissa siitä opuksestasi!”

      En tuollaisista kommenteista ole piitannut pätkän vertaa. Tieto muuttuu äärimmäisen harvoin toiminnaksi, vaikka sitä antaisi muille kuinka paljon.

  11. Guruuntuminen voi yrityksen kannalta olla jossain määrin henkilöriski. Riskin voi kuitenkin hajauttaa rakentamalla esim. juuri ”gurujengin”, jossa tiimin sisällä tiedonkulku on avointa. Siten myös tieto jää tiimiin eikä kilpailuetu kävele nahkakansissa firmasta ulos. Tämä toki asettaa haasteita johtamiselle, sillä johtohan yrityskulttuurista ja ”guruympäristön” toimintaedellytyksistä vastaa, eikö?

    Työsuhdekeksinnöt ja tekijänoikeudet muuten on mielenkiintoinen kysymys. Niissä kannattaa olla tarkkana.

    Lähtökohtaisesti moni yritys voittaisi todella paljon, jos esimiehet uskaltaisivat sallia guruilun. Hyviä pointteja Jari! Nämä ovat juuri sitä oikeanlaista henkilöbrändin rakentamista. Gurun julkaisutoiminta on todellakin paljon parempaa mainosta kuin erilaiset tuote- tai yrityskuvakampanjat. Ja totta tosiaan: gurun tuotteistettu osaaminen siirtyy firman taseeseen. Eikös se ole vain hyvä asia? 🙂

  12. Mikä on gurulle soveltuva palkkaustapa?

    Jos gurua pidetään asiantuntijana, niihin usein sovelletaan aineettomia palkitsemiskeinoja. Jos taas guru on myyntitykki, tulospalkkaus tai jopa palkkiopalkkaus voi tulla kysymykseen. Onko guru siis asiantuntija, joka puetaan yrityksen markkinointimateriaaliksi?

    Yrittäjillä guruilu voi olla helpompaa, mutta kuinka toimihenkilön työehtosopimukset huomioidaan guruillessa?

    1. Työntekijägurun palkkaukseen kannattaisi ottaa mukaan ainakin bonuksia kirjoitustöistä. Tai ehkä mieluummin julkaisuista.

      Aikanaan erään työnantajani palkkiopolitiikka oli simppeli. Eniten lehtiartikkeleita tai tuoteuutisia puolivuotisjakson aikana julkaissut työntekijämme sai palkinnon. Se oli yleensä aika vaatimaton (rahassa mitattuna). Kunnia, maine ja verinen kilpailu olivat tärkeämpiä meille kaikille.

      Tämä on tietenkin vain yksityiskohta. Oikea (eli sopivasti ohjaava) palkkaus on ehkä maailman vaikein aihe. Kaikenlaista on tullut kokeilluksi. Täydellistä ei ole löytynyt. Kaikissa systeemeissä on hyvät ja huonot puolensa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Crazy chemist with a failed experiment, explosion in laboratory
Jari Parantainen

Vain supertähtien tuotteistaminen unohtui

Jopa maailman tunnetuimpien gurujen asiantuntemus muuttuu rahaksi hyvin nihkeästi – ainakin, jos palvelujen tuotteistaminen unohtui. Freakonomics-kirjan toinen kirjoittaja Steven D. Levitt kertoi hiljattain omasta firmastaan, joka ei menestynyt.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii,

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.