Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Guruopisto, osa 10: Miten ryhdyt guruksi?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Käynnistä oma guruohjelmasi. Se koostuu kymmenestä vaiheesta, joiden avulla rakennat itsellesi (tai alaisellesi) gurun tunnusmerkit.

Tällä viikolla kuulin jälleen kerran tutun tarinan. Yrityksen pomo väitti, että firma myisi huipputekniikkaa. Todellisuudessa se ei myynyt mitään.

Puljun asiantuntijat ottivat tilauksia vastaan, jos joku hoksasi soittaa heille. Senkin he tekivät vastahakoisesti.

Käsitykseni myyntityöstä on hiukan erilainen. Aito myyjä ei tyydy odottelemaan aggressiivisesti. Hän ottaa yhteyttä asiakasehdokkaaseen ja pitää ohjakset tiukasti käsissään.

Kyse ei ole siitä, ettei asiantuntijayrityksen johtaja ymmärtäisi tilannetta. Päinvastoin, hän tietää asian tuskallisen hyvin. Mutta minkäs teet, kun myyminen pelottaa, potuttaa ja hävettää.

Onneksi tilanne ei ole toivoton. Jotta bisnes voisi puksuttaa lainkaan, ostajaehdokkaat on vain lietsottava oma-aloitteisiksi.

Toisin sanoen on markkinoitava.

Niinpä asiantuntija marssii mainostoimistoon. Sieltä kyllä irtoaa kampanja jos toinenkin. Mutta ne ovat usein irrallisia heittoja, jotka eivät liity asiantuntijan osaamiseen mitenkään.

Ehdotan toisenlaista lähestymistä. Olen antanut konseptille nimenkin. Se gurumarkkinointi.

Gurumarkkinointi on luukuttamista ja tyrkyttämistä vihaavan asiantuntijan paras ystävä.

Mitä gurumarkkinointi tarkoittaa?

Gurumarkkinointi tarkoittaa keinoja, joilla rakennat asiantuntijalle (alaisellesi tai itsellesi) gurun tunnusmerkit.

Jostain kummasta asiakkaat osaavat päätellä, kuka on tavallista osaavampi. Parhaille on aina kysyntää. Järkevä asiantuntija tajuaa nopeasti kolme asiaa:

  1. Aivan loistavakin osaaminen valuu hiekkaan, ellei asiakas koskaan ota yhteyttä – saati että ostaisi edes ensimmäisen kerran.
  2. Gurun tunnusmerkit eivät synny sattumalta. Toisaalta ne ovat kenen tahansa rakennettavissa. Kyse on työstä, ei onnesta.
  3. Asiakas haluaa maksaa gurulle enemmän kuin muille. Siksi gurulla on varaa tulla paljon paremmaksi kuin kilpailijansa.

Suomalainen asiantuntija mielellään vähättelee taitojaan. Todellisuudessa hän olisi kirkkaasti gurusarjassa. Hän ei vain vielä näytä siltä asiakkaidensa silmissä.

Jos guruksi pääsee kuka tahansa määrätietoinen, miten se tapahtuu käytännössä?

Käynnistä guruohjelma

Olitpa asiantuntija tai heidän esimiehensä, rakenna guruohjelma. Se koostuu kymmenestä vaiheesta seuraavasti:

  1. Päätä aihe, jonka guruksi aiot ryhtyä. Mitä kapeampi kaistale se on jostain kokonaisuudesta, sen parempi. Päätä, minkä sanan haluat omaksesi. Esimerkiksi itse aikanaan päätin, että kaappaan omakseni sanan ”tuotteistaminen”.
  2. Perusta blogi. Kirjoita siihen 2–3 juttua viikossa valitsemastasi aiheesta. Valitse muutamia näkökulmia tai teemoja, joihin kirjoituksesi liittyvät. Ole jotain mieltä.
  3. Kokoa pikaopas kymmenestä blogijutusta. Laita pläjäyksesi pdf-muodossa verkkoon ladattavaksi. Kerää siitä kiinnostuneiden yhteystiedot asiakaskantaasi.
  4. Kun olet kirjoittanut 3–4 pikaopasta, ota yhteyttä kustantajaan. Iske oppaat tiskiin ja kerro, että olet jo kirjoittanut opuksesi käsikirjoituksen. Tee kustannussopimus. Sovi kirjan julkaisuun liittyvästä markkinoinnista.
  5. Lähetä blogikirjoituksiasi myös uutiskirjeinä niille, jotka ovat antaneet siihen luvan ja yhteystietonsa. Pidä yhteyttä, kunnes asiakkaan ostoikkuna aukeaa.
  6. Kokoa blogiin kirjoittamistasi tarinoista koulutus. Tarjoa sitä eri koulutusyhtiöille, järjestöille, oppilaitoksille, yrityshautomoille, kauppakamareille ja suoraan yrityksille.
  7. Muokkaa blogijutuistasi lehtiartikkeleita. Mitä lyhyempiä juttuja, sen parempi. Tarjoa näytteitäsi myös asiakaslehtiin ja eri järjestöjen julkaisuihin.
  8. Tuotteista esiintyjäpaketti. Kirjoita itsestäsi lyhyt mainospuhe ja teetä naamaristasi kunnon valokuvat. Katso mallia kirjojen takakansista tai koulutusesitteistä.
  9. Linkitä kaikki muu markkinointisi aina suoraan blogiisi. Liitä blogin osoite kaikkin sähköposteihisi, verkkosivuille, esitteisiin, koulutusmateriaaleihin ja liikelahjoihin. Siis ihan kaikkialle.
  10. Jatka sinnikkäästi 2–3 vuotta. Nosta hintojasi vähitellen. Muista myös itse jossain vaiheessa ryhtyä kutsumaan itseäsi oman alasi guruksi.

Siinä se, helppoa kuin heinänteko!

Totta kai kymmenen kohdan guruohjelmaan kuuluu monta yksityiskohtaa, jotka eivät mahdu tähän. Ohjelman ydin on kuitenkin julkaisuissa. Niistä asiakas päättelee, että olet tavallista parempi asiantuntija.

Kun toimit ohjeen mukaan, muutaman vuoden päästä käy yhä useammin näin:

  1. Asiakas polttaa kääminsä. Nyt on hankittava ulkopuolista apua. Hän naputtelee sanasi Googleen.
  2. Hakukone paukauttaa nimesi näkyviin kolme kertaa ensimmäiselle hakutulossivulle.
  3. Käsi hakeutuu puhelimen näppäimistölle. Jos jaksat vastata, saat kutsun terapeutiksi. Asiakas kertoo murheensa.
  4. Teet tarjouksen. Asiakas yrittää tinkiä, muttet suostu. Saat tilauksen silti. Hoidat hommasi. Kaikki ovat onnellisia.

Kuulostaako houkuttavalta? No niin minustakin!

Nyt vain polkaise guruohjelma käyntiin. Jos lykkäät homman huomiseen, myös onnenpäiväsi alkavat päivää myöhemmin.

Jos haluat guruksi, perusta blogi. Monista ja kierrätä kirjoittamaasi materiaalia niin, että hakukone alkaa löytää nimesi. Sinnittele muutamia vuosia. Lopulta olet guru, jonka kynnykselle asiakkaat jonottavat.

Guruopisto-kesäsarja päättyy tähän. Ensi viikolla Sissimarkkinointi-blogi siirtyy talviaikaan ja tavalliseen viikkorutiiniin (ainakin melkein).

21 vastausta

  1. Siinähän se!! Ensin tietysti kiitokset kesäsarjasta!
    Olen omaa opastani kirjotellut tässä aina kun ehtii. Ja ainakin omalta osaltani on vaikeaa kirjoittaa niin, ettei teksti mene paasaamiseksi tai neuvomiseksi miten EI tule asioita tehdä.

    Omalla alallani on paljon ”markkinointilauseita”, jotka ovat vailla totuuden pohjaa, ja olenkin kovasti viimeaikoina pohtinut, että kuinka paljon niitä uskaltaa ampua alas saamatta kuitenkaan räyhääjän mainetta. Toisaalta…kaikkia ei voi miellyttää, eikä edes kannata…

  2. Kiitän Jaria artikkelisarjasta. Vaikken kaikilta osin ole samaa mieltä, niin sarja aiheutti monen monta ahaa elämystä ja idean poikasta. Lisäksi se vahvisti omia ajatuksia markkinoinnista ja guruksi tulemisesta.

    Ehkä tärkein asia josta olen samaa mieltä olen tuntemus oman osaamisen tasosta. Ei osata mieltää olevansa ihan aito asiantuntija tai guru, vaan epäillään omia taitojaan. Joskus olisi aika hauska uskoa olevansa omnipotentti ( hauska sivistyssana, kaikkivoipa) ja käyttää kaikkea todellista osaamistaan laaja-alaisesti.

    Artikkelisarjasta näkee hyvin Jarin ”omistautumisen” tuotteistamiselle, gurustakin tehdään tuote. Niin hyvässä kuin pahassakin.

    Kiitän sarjasta ja toivon lisää ajatuksia kutkuttavia aiheita.

    Kari…

  3. Kohta täällä on meitä guruja niin että viisaat päät yhteen kolisee, mutta kyllähän tänne mahtuu. Minusta näyttää myös siltä, että ulkomaankielinen ”Thought Leadership” on saanut suomenkileisen käännöksen tai oikeastaan lokalisoidun vastineen. Ja taidanpa pölliä tämän ajatuksen tehdä opettavainen kirjoitussarja.

    1. Guruja maailmaan mahtuu vaikka kuinka monta, kunhan he vain malttavat erikoistua kukin omille aloilleen.

      Asiakkaiden näkökulmasta olisi virkistävää, jos keskenään samasta markkinasta kilpailevia guruja olisi tungokseksi asti. Hinnat tietenkin lähtisivät vajoamaan holtittomasti.

      Siinä tulikin lyhyesti syy, miksi kohtalaisen neitseellistä ekosysteemin lokeroa kannattaa etsiskellä vaikka vähän pidempäänkin.

  4. Kiitokset kirjoitussarjasta!

    Ennen sarjan julkaisua sanoin mielenkiinnolla odottavani sarjaa ja mielenkiintoinen se on ollutkin. Seurasin ennenkaikkea kommentteja joita jokainen kirjoitus herätti.

    Kirjoitetun sanan voima tuli esille hyvin sarjan aikana. Alkuvaiheessa kommentointi keskittyi koko guruhomman kyseenalaistamiseen ja arpomiseen, mikä gurun oikean osaamisen taso tulee olla. Kun guru Jari oli tarpeeksi monta kirjoitusta aiheesta julkaissut, alkoi kommentointi olla rakentavaa ja selvästi idea oli sisäistetty.

    Kyllä maailmaan guruja mahtuu, ja tungokseksi asti niitä ei ikinä tule olemaan. Ihmisillä ei riitä pitkäjänteisyys guruksi tulemiseksi. Nöyrän työn merkitys jäi mielestäni hieman liian pienelle painoarvolle tässä kirjoitussarjassa, vaikkakin Jari aivan lopuksi mainitsi sen; 2 tai 3 vuotta siinä voi mennä. Epäilen, että monessa tapauksessa paljon pitempään. Harvan itsekuri riittää moiseen ilman todellista intohimoa omaan alaan, joka sekin jäi aavistuksen paitsioon kirjoitussarjassa. Työn osuuden merkitys guruksi tulemisessa on todellisten gurujen onni; Siellä ei ole tungosta ja siellä ei hintoja poljeta. Niin harvalla intohimo omaan alaan riittää guruksi tulemiseksi.

    1. Sepito,

      Kiitos vain itsellesi hyvistä kommenteista – kuten tässäkin esittämistäsi ajatuksista! Olet ihan oikeassa, että melkoista sitkeyttä guruehdokkaat tarvitsevat.

      Olen tämän joskus todennutkin eräästä rapakon takana tehdystä tutkimuksesta. Noin kaksi kolmasosaa siellä asuvista haaveilee kirjoittavansa joskus kirjan. Kuten arvata saattaa, reilusti yli 99 prosentilla heistä kirjaprojekti jää pelkäksi aikeeksi. Ei auta, vaikka olisi miten hieno PC kotitoimistossa.

      Samanlaisia aikojia mahtuu myös guruksi haluavien joukkoon pilvin pimein. Perslihakset eivät vain kestä tarvittavaa istumista työaseman ääressä. Tai muuten välttämätön vuosikausien oma-aloitteinen työharjoittelu ei jaksa innostaa.

  5. Kiitos taas kerran Jari! Tämä on ollut aivan uskomattoman upea matkailu guruilun maailmaan. Paljon hyvää oppia ja ideoita on tullut.

    Vuosikausien oma-aloitteinen (ja oma-vastuinen) työharjoittelu on monille kynnys. Minulla on ollut valmennuksessa useampia henkilöitä, joilla on ollut korkea tavoite, mutta tuo sitoutuminen vuosiksi, epäonnistumisten ja nolojen tilanteiden sieto, jatkuva treenaaminen ja muu sellainen on osoittautunut heidän kohdallaan ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Kun he sitten soittavat: ”mitä mä nyt tekisin, että mä kuitenkin pääsisin sinne”, niin ei ole muuta vastausta, kuin se mikä jo alussa oli: tee se duuni, kaikki vaadittava ja tarvittava, että pääset sinne minne haluat. Ja kokoajan on kehitettävä mentaalista voimaa – voittamisen asennetta. Periksi ei anneta!

    Ei ole muuta tietä.

  6. Tämä sarja tulee tekemään lähivuosina ehkä enemmän hyvää koko Suomen kansantaloudelle kuin mikään muu teko tänä vuonna. Joten iso kiitos gurujen gurulle Jarille.

    Forwardaan taatusti koko sarjan kaikille, joita itse olen jo pidemmän aikaa pyrkinyt ohjaamaan gurun uralle.

    Jari on piirtänyt loistavan opaskartan, josta jo ensi vilkaisulla selviää, ettei maaliin asti selviä ilman todellista intohimoa. Vain se voi viedä yli kaikista kuvatuista kynnyksistä. Toivottavasti meillä on muutaman vuoden päästä joka ala täynnä ihan oikeasti kiinnostavia guruja!!
    Syksyä odotellessa, Viidakkomies.

    1. Cristina & Olli, kiitos kiitoksista!

      Ikävä kyllä tieto muuttuu tosi harvoin toiminnaksi. Jos kesäsarjasta kuitenkin pitäisi jäädä jotain mieleen, toivon, että se on hyökkäykseni kohtalonuskoa vastaan.

      Tuskin kukaan tulee guruksi sattumalta – vaikka se voi ulkopuolisista joskus siltä vaikuttaa. Totta kai tuurilla on merkityksensä. Mutta kuten joku viisas on sanonut, onni suosii valmistautunutta!

      Gurujen menestyksen taustalla on kuitenkin aina vuosikausien paneutuminen johonkin asiaan. Ja kuten moni on kommentoinut, katse tuskin pysyy pallossa niin pitkään, jollei aihe ole guruehdokkaalle rakas.

      Kesän aikana lueskelin Hesarista haastatteluja nuorista, jotka eivät ole löytäneet omaa juttuaan. Kun mielenkiinnon kohde ei ole valjennut, mihinkään ei voi lähteä edes opiskelemaan. Kierre on valmis. Empijöiden vanhemmat ja me muut (veronmaksajat) kustannamme haikailijoiden elannon.

      Nuorten tapaan pohdiskelevat guruehdokkaat ovat käsittäneet asian ihan väärin. En usko, että intohimo uuteen alaan syntyy sängyssä kattoon syljeskellessä. Toisaalta melkein mikä tahansa asia alkaa vaikuttaa sitä mielenkiintoisemmalta, mitä syvemmälle sen syövereihin tulee sukelletuksi.

      Jokainen tiiliskiven paksuisen romaanin ahminut tietää tunteen. Ensimmäiset kymmenet sivut on luettava väkisin. Mutta jo sadannen sivun paikkeilla tarina on vienyt mennessään. Kirjaa on mahdoton laskea käsistään.

      Tämä tarkoittaa käytännössä, että kaikenlaista kannattaisi tutkia ja kokeilla (enemmän kuin viisi minuuttia). Vasta sitten on aika päättää, joko se oma juttu mahtoi löytyä.

  7. Hieno päätös hienoon kirjoitusten sarjaan Jari!

    On miellyttävää huomata, että Suomessa joku kirjoittaa tästä aiheesta tällä tavalla. Unohduksiin nöyristely ja itsensä alentaminen!

    Lisäisin vielä tuohon guruksi tulemisen listaan blogin kirjoittamisen lisäksi kohdan 2.1.: Kommentoi lisäksi muiden blogeja ja käytä, jos alasi kannalta mielekästä, esimerkiksi Twitteriä levittämään hyödyllistä alasi tietoutta eteenpäin.

    Kuuntelin tässä taannoin erään juuri perustetun yrityksen erästä osakasta, joka tekee yrityksessä myös tuottavaa työtä. Kun kysyin heidän myynnistä ja markkinoinnista, hän sanoi, että heidän ns. toimitusjohtaja hoitaa tämän asian; hän ei halua koskea myymiseen pitkällä kepilläkään. Sanoisin tähän isäni sanoin: ”Takana loistava tulevaisuus”.

    Lisäksi olen Cristina Anderssonin kommentin kanssa hyvin samoilla linjoilla. Kuten esimerkiksi Gladwell kirjassaan Outlierskin niin mainiosti avaa; ei jollain alalla hyväksi tuleminen ole paljoltikaan kiinni asioista kuten geenitekijöistä tai siitä millainen lapsuuden lintukoto sinulla on ollu, vaan enemmän painoarvoa on jatkuvassa intohimoisessa itsensä kehittämisessä, asioiden mahdollistamisessa ja kurinalaisessa päämäärätietoisessa elämäntavassa.

    Nämä asiat yhdistettynä synkronisiteettiin ja siihen, että ihmiset ylipäätään kuulevat sinusta, eli uskallat avata suusi ja pistää itsesi likoon, aiheuttavat sen, että olet varmasti askeleen edempänä kohti päämäärääsi.

    Haluaisin lopettaa yhteen mielestäni erityisesti tähän kirjoitukseen sopivaan lainaukseen, eräältä jonka nimi on hioutunut historian kivitauluun:
    ”To live is the rarest thing in the world. Most people exist, that is all.”
    -Oscar Wilde

  8. Tiukkaa settiä Marko! Luultavasti yksi juttu mikä kannattaa pitää mielessä on myös se että koskaan ei ole liian vanha oppimaan. En tiedä mistä johtuu, mutta tuntuu että täällä Suomessa elää edelleen pitkälti sellainen käsitys että ainakin yli 25-vuotias on jo ehdottomasti liian vanha koulunpenkille. Itse näkisin että elämä voi olla mielenkiintoista vain jos oppii päivittäin jotain uutta.

  9. Koivulahti; tuo on jo aivan oma aiheensa sinänsä! Tunnen muutamia ihmisiä, jotka voivottelevat elämäänsä ja että ovat tehneet niitä kuuluisia ns. vääriä valintoja jotka nyt sitten kostautuvat heille epätyydyttävän nykyisyyden muodossa. Ja jotkut näistä ihmisistä ovat juuri niitä mainitsemiasi hieman päälle 25-vuotiaita.

    Pah, sanon minä! Joka väittää, että on siinä vaiheessa liian vanha muuttamaan elämäänsä esimerkiksi opiskelemalla uuden ammatin tai alkamalla yrittäjäksi, jos ei palkkatyö ole tyydyttävää [puhumattakaa muista ei ammatilliseen elämään liittyvistä osa-alueista] on jokseenkin hakoteillä. Millaisia nämä ihmiset ovatkaan sitten 60-vuotiaina, jos heistä ilmenee tällainen innottomuus ja lannistuneisuuden tunne jo näin varhaisessa vaiheessa aikuisuutta?

    Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että elämän mielekkyyden mittarina uuden oppiminen, näkökulmiensa ja kokemustensa haastaminen on yksi tärkeimmistä asioista. Ja tämä jos jokin pätee guruksi aikovan ruokalistaan.

    1. Koivulahti & Marko,

      Työpaikoilla näkyy edelleen porukkaa, jotka tuskailevat jopa kymmeniä vuosia sitten tekemiään uravalintoja. Mitään ei kuulemma ole tehtävissä, kun on väärä tutkinto! Sehän menisi hukkaan, jos pitäisi vaihtaa alaa.

      Jotenkin vastaavaa asennetta näkyy niissä Hesarin yleisönosastolla säännöllisesti kitisevissä, kolme tutkintoa hankkineissa nelikymppisissä työttömissä, jotka eivät koskaan ole saaneet hankituksi kuin korkeintaan pari pätkäduunia.

      Etenkin nämä jälkimmäiset tuntuvat vilpittömästi ajattelevan, että joku on pettänyt heidät. Ikään kuin jossain olisi takuuvirasto, joka hankkii työpaikan kaikille riittävästi jotain mielestään tosi kivaa opiskelleille.

      Olisi mielenkiintoista joskus järjestää työpaikkahaastattelu tuollaiselle (yleensä nimimerkin taakse kätkeytyvälle) työnhakijalle. Uumoilen, että työttömyyden todellinen syy selviäisi varttitunnissa.

  10. Lämmin kiitos Jari minunkin puolestani tästä kesäjatkiksesta!

    Guruohjelman lista on todella hyvä. Ihailen sitä tapaa, miten kiteytät asiat konkreettisiksi selkokielisiksi toimintaohjeiksi. Oman jutun löytäminen ja päättäminen, mihin erikoistua on usein se haastavin tehtävä. Asia, jonka guruohjelmansa ytimeksi valitsee on oltava itselleen myös jollain tapaa merkityksellinen, että sitä jaksaa pitkäjänteisesti kehittää. Guruuntuminen ei synny yhdessä yössä, vaan se tosiaan vaatii tunnettuuden rakentamisen ja muiden hyväksynnän ja kiinnostuksen. Sekä paljon työtä, kuten Cristinakin on tuonut esiin.

    Kirjoittamaan voi oppia vain kirjoittamalla. Blogin pitäminen on erinomainen tapa oppia kiteyttämistä pitkät asiantuntijateksit vaikkapa kolmeen kappaleeseen. Lisää vaikeusastetta saa, kun ottaa mukaan Twitterin 140 merkin täsmäviestinnän, jolla linkkien avulla voi ohjata lukijoita blogiinsa.

    Kiitos myös kaikille kommentoijille hyvistä näkökulmista, jotka ovat avanneet keskustelua. On ollut hieno havaita, miten sarjan myötä on siirrytty guruasian kyseenalaistamisesta sen ymmärtämiseen ja edelleen kehittämiseen. Erittäin arvokas tietopläjäys suomalaisille, kiitos Jari.

    1. Heli, kommenttisi tiivistämisestä on tärkeä!

      Kesäsarjani jutut olivat tavallista pidempiä. Sain heti palautetta useaan otteeseen siitä, ettei sellaisia kukaan jaksa lukea.

      Vaatimukset napakammista kirjoituksista vahvistavat käsitystäni, että kirjojen ja blogien lukijat ovat erilaisia. Eivät he välttämättä ole eri ihmisiä, mutta tilanne on erilainen.

      Kirjaa täytyy oikein erikseen ryhtyä lukemaan. Blogin voi vilkaista pikaisesti kännykästäkin vaikka bussipysäkillä. Jos päivän epistola ei satu kiinnostamaan, huomenna tai ylihuomenna tulee jo uusi.

      Tämä on mielenkiintoista kahdestakin syystä:

      1. Lyhyesti on vaikeampi kirjoittaa kuin pitkästi. Mutta kun myös omat asiakkaasi ovat kärsimättömiä, kaikki myynti- ja markkinointipuheet pitäisi pystyä tiivistämään tosi timanteiksi. Lyhyesti kirjoittaminen on siis arvokas taito, jota on tosiaan hyvä harjoitella blogin avulla. Twitteristä puhumattakaan.

      2. Mahdollinen kustantajasi saattaa venkoilla vastaan, jos ehdotat, että naputtelet seuraavan kirjasi käsikirjoituksen ensin blogiksi. Kirjoja ihmiset kuitenkin kuluttavat aivan toisin ja eri tilanteissa kuin blogeja.

      Olenkin sanonut Talentumilla kustannuspäällikölleni, että myös pullovesi menee kaupaksi monen euron litrahintaan, vaikka samaa kamaa saisi vesihanasta käytännössä ilmaiseksi. Näyttää nimittäin siltä, etteivät blogissa julkaistut jutut näytä ainakaan vähentävän kirjamyyntiä. Totuutta on vaikea täsmälleen tietää. Mutta veikkaan, että blogi toimii näytteenä kirjan sisällöstä ja markkinoi sitä tehokkaasti.

  11. Olen pitkäaikainen lukija ja ensikertalainen kommentoija. Kiitos myös omasta puolestani juttusarjasta sekä molemmista blogeista, Jari!

    Tuosta oman mielenkiinnon ja kapean markkinarakosen löytymisestä voin sanoa, että se tosiaan vie aikansa. Olen siinä vaiheessa, että olen viimein (28-vuotiaana) löytänyt omimman aiheeni omimmalta alaltani. Nyt pitäisi sitten miettiä mihin ja kenen ongelmaan tämä tietämys tarjoaisi ratkaisun…

    Mitkä ovat kokemuksesi Jari, voiko yrityksiin vain marssia haastattelukierrokselle ja kysyä ”mitenkäs teillä on tavattu tehdä asiaa X? Entä mitä ongelmia olette havainneet tässä yhteydessä?” Tämä on itsellä ollut mielessä parhaana tapana lähestyä ongelmaa.

    Guruksi ryhtymisestä ja bloggaamisesta on kirjoitettu etenkin USA:ssa paljon (etenkin blogeissa, missäs muualla). Jo aiemmin mainitun Seth Godinin lisäksi suosittelen mm. seuraavia:

    http://www.copyblogger.com
    http://www.problogger.net

    Aika tykkiä kamaa on Probloggerin 31 päivän sarja miten parantaa blogiasi:
    https://www.problogger.net/archives/2009/04/06/write-an-elevator-pitch-for-your-blog-day-1-31dbbb/

    Lisäksi aihetta käsittelevät mm. Tim Ferris kirjassaan 4 hour work week sekä Jonathan Fields kirjassaan Carreer renegade.

    1. Nick, kiitos blogi- ja kirjavinkeistäsi!

      Timothy Ferrissin eepoksesta olen muutaman sanan kirjoittanutkin vuonna 2007 (Neljän tunnin työviikko).

      Yrityksiin voi ja pitääkin marssia kyselemään murheita. Se on kymmenen kertaa tehokkaampi tapa kuin pelkureiden ja patustelijoiden suosima markkinatutkimus.

      Prosentin osien tarkuudella lasketuista ja tuhansia euroja maksaneista ”virallisista” tutkimustuloksista ei kukaan yleensä tule yhtään viisaammaksi. Samat asiat olisivat selvinneet, kun tietoa kaipaava olisi vain ottanut puhelimen kouraansa ja soittanut kolme puhelua.

      Ainoa varaus tähän tulee tietenkin niistä ongelmista, joita kukaan ei ole vielä tunnistanut. Otan nyt jälleen esimerkiksi pulloveden. Jos suomalaisilta olisi kysytty aikanaan, haluaisivatko he ostaa vettä K-kaupasta, vastaus olisi ollut tasan varmasti jämerä EI!

      Tästä aiheesta kannattaa lukea juttu Kokin pahin vihollinen.

  12. Pari sanaa vielä napakasta kirjoittamisesta. On totta, että printti- ja verkkokirjoittaminen on erilaista. Verkko vaatii napakkaa, kiteyttävää ja vähän provosoivaakin otetta. Tästä esimerkkinä verkkomedioiden sensaatiohakuiset otsikot.

    Mobiililukemisen huomioiminen oli puolestaan hyvä pointti Jari. Kun siirrymme vauhdilla mobiilisisältöihin, myös kirjoittajien pitää kehittyä käyttöliittymien tahdissa. Niin se vain menee, jos haluaa olla asiakaslähtöinen ja lukijaystävällinen.

    Asiantuntijoilla on taipumus kirjoittaa laveasti. Verkkotoimittajana oli haaste tiivistää sivujen mittaiset seikkaperäiset selostukset yhdelle A4:lle. Ingressi sai olla 160 merkkiä, ja sen jälkeen tuli ”lue lisää” hyperlinkki. Jos Twitterin mittainen ingressi olisi se ”teeseri” joka näkyy mobiilissa, niin silloin tosiaan kiteyttäminen on erittäin arvokas avaintaito!

  13. Jos gurun tulisi keskittyä yhteen käsitteeseen, niin kuinka guru suojautuu kilpailulta?

    Itse olen viimeaikoina tutustunut TQM-guruihin, joista suurin osa on itseasiassa kuollut 90-luvun alkupuolella (Deming, Crosby). Vaikuttaisi, että gurun kuoleman jälkeen hänen paatoksensa hiipuu ainakin pariksi vuosikymeneksi, kunnes uusi sukupolvi guruja lakaa julistaa samaa sanomaa . Ainakin softapuolella agilet ja leanit ovat suoraan 60-luvun kamaa, mutta kukaan ei tunnusta lainanneensa ideoita vanhoilta guruilta. TQM -laatugurujakin on ollut aikoinaan tusinoittain, mutta vaikuttaisi, että heille on kaikille riittänyt tilaa. Päägurun (Deming) hännystelijät ovat vain pilkkoneet alkuperäisen gurun sanomaa pienemmiksi palasiksi, jotta ne olisivat tavallisen managerin helpompi ymmärtää. Sitten myydään kalliilla konfferenssilippuja ja kirjoja miljoonittain. Vaikuttaisi siltä, että useampi guru samalla alueella jossain määrin myös lisää kaikkien gurujen yhteistä kysyntää, tai ainakin kannattaa valita sellainen guruilun ala, joka on jonkun mielestä jotenkin relevantti. Ehkä yksi tapa paikallistaa tälläinen ala on katsoa löytyykö sieltä jo valmiiksi kuinka paljon guruja, ja pilkkoa suuren gurun sanomaa pienemmiksi palasiksi ja helpommin ymmärrettäväksi. Suomessa tietysti guruiluun riittää, kun vain toistaa mitä ulkomaalaiset gurut ovat aikaisemmin sanoneet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Crazy chemist with a failed experiment, explosion in laboratory
Jari Parantainen

Vain supertähtien tuotteistaminen unohtui

Jopa maailman tunnetuimpien gurujen asiantuntemus muuttuu rahaksi hyvin nihkeästi – ainakin, jos palvelujen tuotteistaminen unohtui. Freakonomics-kirjan toinen kirjoittaja Steven D. Levitt kertoi hiljattain omasta firmastaan, joka ei menestynyt.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii,

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.