Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Miten puhallat henkeä verkkosivuihisi?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Firmamme verkkosivuja ei löydy Googlella millään. Ei niitä muutenkaan jaksa lukea kukaan. Uutisemmekin ovat puoli vuotta vanhoja. Mitä neuvoksi? Ei kai sivuja kannata taas uusia vain uusimisen vuoksi?

Ongelma on käsittämättömän tavallinen. Vähintään joka toisen asiakaskäyntini aikana joku tokaisee, että kaiken muun lisäksi verkkosivut pitäisi uusia.

Kysyn tietysti syytä. Yleisimmät selitykset lienevät tässä:

  1. Sivuja ei löydy Googlesta. Tai ehkä ne löytyvät, mutta vasta hakutulossivulta kuusi tai yhdeksän. Sinne saakka ei kahlaa kukaan.
  2. Sivujen ulkoasu on jämähtänyt jonnekin kasarikaudelle.
  3. Sisältö on vanhentunut ajat sitten. Uusia tuotteita ei ole mukana, vanhentuneita ei taas ole kukaan uskaltanut poistaa.
  4. Etusivulla näkyvän uutislistan piti antaa vaikutelma dynaamisesta yrityksestä. Mutta uutisia ei ole kukaan jaksanut keksiä väkisin enää pitkään aikaan.
  5. Ennen seuraavaa strategiapäivitystä (ensi syksynä) ei kannata tehdä mitään.
  6. Kokemukset edellisestä päivitysprojektista ovat tuoreena muistissa. Se oli karmea hanke, josta ei tahtonut tulla valmista millään.
  7. Sivuston sisältötyökalu on käytettävyydeltään surkea.

Mielestäni listassa on pääasiassa vain oireita. Todelliset syyt tiivistyvät oikeastaan vain yhteen asiaan:

Sivustosi yrittää ottaa huomioon kaikki puulaakisi tuotelinjat ja asiakasryhmät. Tuloksena on sekä ympäripyöreää hyminää että valtava sivuviidakko.

Näin syntyy kokonaisuus, joka on parhaimmillaankin kliininen ja etäinen. Innokkaimmatkaan asiakasehdokkaat eivät saa selvää, kuka kenties yrittää puhua ja kenelle.

Toki useimmilta sivustoilta löytyy myös joukko erilaisia käytettävyysongelmia. Mutta ne ovat kuitenkin teknisiä yksityiskohtia, jotka ovat aina ratkaistavissa. Sama pätee visuaaliseen ilmeeseen. Tosi hienoa graafista suunnittelua saa rahalla kaupasta koska tahansa.

Paljon isompi ongelma on se, että sivustolta puuttuu todellinen, hyödyllinen sisältö. Se tarkoittaa tiettyyn järjestykseen aseteltuja kirjaimia.

Koko hässäkältä puuttuu sielu.

Mielestäni markkinoijat yrittävät haukata liian ison palan kerrallaan. Heidän pitäisi kaataa ämpärillinen jäätä pöksyihinsä. Mitä pitää tehdä, kun kokonaisuus kasvaa liian suureksi?

Se täytyy tietenkin purkaa pienemmiksi osiksi.

Mielestäni verkkosivut pitäisi räjäyttää paloiksi. Sitten ne pitäisi koota toisenlaisista palikoista uudelleen.

Miltä vaikuttaisi tällainen neliosainen viritys:

1. Karsitut, superyksinkertaiset, ”perinteiset” verkkosivut.

Kaiken maailman verkkomarkkinointigurut aina hokevat, ettei sivusto saisi olla vain sähköinen esite.

Miksei muka, kysyn minä!

Ehkä niiden pitäisi nimenomaan olla vain sähköinen esite, joka kertoo napakasti, mitä firmasi tekee, miten teihin saa yhteyttä ja piste.

Päästä graafikot irti. Anna heidän panna parastaan. Ensivaikutelma on tärkeä. Muuta elämän tarkoitusta esitteillä ei välttämättä olekaan.

2. Nippu mikrosivustoja

Jos tuotekehityksestäsi putkahtaa uusi, kiinnostava tuote, rakenna sille oma mikrosivustonsa. Siis sellainen, joka puhuu vain yhdestä asiasta.

Pystytä uusia yhden aatteen mikrosivustoja niin paljon kuin tarvetta on. Puhu kullakin sivustolla vain yhdelle, tarkoin valitsemallesi kohderyhmälle.

Vastusta houkutusta niputtaa mikrosivustoja takaisin yhteen. Älä yritä vääntää niitä väkisin toistensa kopioiksi. Eihän hierarkinen härdelli toiminut aikaisemminkaan. Miksi moinen pelittäisi nyt sen paremmin?

3. Verkkokauppa

Laita tuotteet ja palvelut verkkokauppaan. Tee niin, vaikka myisit vain yhtä tuotetta tai tosi mutkikasta konsultointia.

Epäiletkö, ettei kukaan kuitenkaan ostaisi verkkokaupastasi mitään?

Ei se mitään! Oleellista on se, että jokainen putiikkiisi eksynyt tajuaa silmänräpäyksessä, mitä myyt.

Yleensä kaupassa on esillä niitä kilkkeitä, joita kauppias haluaa myydä.

Sitä paitsi verkkokauppa pakottaa tuotteistamaan edes hiukan. Joudut kirjoittamaan tuotekuvauksen. Hintalappu on pakko lätkäistä. Kuvatkin ovat tarpeen.

4. Blogi

Nyt alamme puhua asiaa. Tiesithän, että Google arvostaa niin sanottua toimituksellista sisältöä. Se tarkoittaa asiatekstiä, joka päivittyy usein.

Jollet pyöritä uutistoimistoa, kaikkein paras vaihtoehto on blogi.

Google rakastaa blogeja. Se nostaa niitä hakutulosten kärkeen paljon helpommin kuin perinteisiä verkkosivuja koskaan.

Siinä koko soppa: komeat verkkosivut + mikrosivustot + verkkokauppa + blogi.

Tämän neliapilan avulla vältät seuraavan verkkosivujesi jättimäisen remontin. Hiot osan kerrallaan kaikessa rauhassa.

Nyt havaitset myös sen, miksi voit jättää viralliset kotisivusi vähitellen rauhaan. Niitä ei ole mitään syytä yrittää viilata tai virkistää loputtomasti, koska kaikki taajaan päivittyvät asiat siirtyvät muualle.

Tuotetiedot päivität mikrosivuille tai verkkokauppaan. Uutiset, referenssikuvaukset sun muut tiedotteet muokkaat tarinoiksi. Sitten kirjoitat ne blogiin.

Sekään ei enää haittaa, että varsinaiset firmasi sivut ovat kiiltävän kylmät ja etäiset. Blogissa firmasi väki alkaa jutella kuin ihminen toiselle. Puljusi saa sielun myös verkossa.

Pura verkkosivusi osiksi. Erota ”sähköinen esite” ja tuoretavara toisistaan. Tuota Googlen himoamaan sisältöä blogiin. Asiakkaasi alkavat löytää myyjiesi pakeille.

PS. Tietenkin myös meillä Edisteellä on menossa juuri kuvaamani kaltainen purkuprojekti. Uusi kokonaisuus valmistuu joskus syksyn aikana.

13 vastausta

  1. Ei hassumpi ajatus mielestäni, samanlaista jakoa olen itsekin miettinyt,, vaikken noin jäsennellysti. Verkkokaupan sijasta tosin mielessä on ollut hieman toisenlainen, samaan päämäärään tähtäävä osio.

    Mutta. Väitänpä, ettei yritys pysty ylläpitämään elävää blogia. Siihen tarvitaan mielestäni joku kohtuullisen vahva persoonallisuus, jolla on jotain sanottavaa ja joka uskaltaa sen sanoa. Muutenhan blogista tulee jälleen kerran vain hengetön ja tylsä web-sivu. Mistä sitä henkevää sisältöä yhtäkkiäilmaantuisi?

    Niinpä niin, yrityksellä pitäisi olla se guru, joka bloggaa… Vaan veikkaanpa myös, että hyvin monessa yrtiyksessä ei usakallus riitä tuommoisen gurubloggarin (tai -katraan) irti päästämiseen. Blogissahan saattaa joku sanoa jotain strategian vastaista.

  2. Oma kokemukseni on yhdistysmaailmasta, mutta sama se sielläkin on: yhdistyksen blogi vaatii yhden ahkeran väsääjän, joka on valmis patistelemaan muita kirjoittamaan toiminnasta blogijuttuja ja ennen kaikkea kirjoittaa itse runsaasti.

    Yrityksen tai yhdistyksen blogi voi toimia, mutta siinä on haasteita ja homma vaatii rutkasti sitoutumista ja toisaalta bloggaajalle varsin vapaat kädet.

  3. Hyvä postaus, Jari! Tuota mikrosivustotaktiikaahan käyttävät mm. elokuva- ja pelistudiot, jotka julkaisevat jokaiselle tuotteeleen oman sivuston. Firman omilla sivuilla on nähtävissä korkeintaan lyhyet portfoliomaininnat.

    Tuo verkkokaupan pystyttäminen jopa palvelutuotteelle on kyllä houkutteleva idea. Vaikka sieltä ei myyntiä kertyisi, on se tosiaan oiva tapa rakentaa uskottavuutta ja myyntihenkistä fiilistä firman markkinointiin. Ja jos sieltä joku jotain sattuisi ostamaan niin ei sekään nyt haittaa…

    Oli verkkokauppaa tai ei, palveluistakin on kannattavaa tehdä nettisivuille jonkinlainen ”tuotekuva”. Tässä esimerkki (huom: itselläni ei ole mitään tekemistä tuon verkkokaupan kanssa):

    https://graphicriver.net/item/the-sb1-software-boxer/34156

    Oliko se sissimarkkinointiblogissa vai missä jossa törmäsin ajatukseen, että palvelutuotteen voisi tuostakin vielä konkretisoida oikeaksi pahvilootaksi täyteen esitettä, raporttia ja muuta kättä pidempää, jonka sitten paukauttaa asiakkaan pöydälle?

    Pekka Sahlstenille:
    En tiedä vaatiiko blogin pito vahvaa persoonalisuutta tai gurua. Sanottavaa se vaatii, mutta sitä toivottavasti löytyy jokaselta joka on alaansa vihkiytynyt. Se, että sanottavan saa kiinnostavaan muotoon on harjoittelukysymys. Ja yhteisöllisyys taas lisää blogin persoonallisuutta, mutta kriittisen massan kertymiseen kuluu aikansa (muistelen, että pollitasta.fi taisi saada vasta loppuvaiheessa enemmän kuin 0-2 kommenttia per postaus).

  4. Jotain mieltä oleminen ja sen ilmaiseminen julkisesti ja omalla nimellä täällä konsensuslandiassa, tässä samanmieleisten luvatussa maassa, vaatii mielestäni ehdottomasti tiettyä luonteen lujuutta ja itsevarmuutta.

    1. Pekka & Nick,

      Taitaa olla niin, että julkisesti jotain mieltä uskaltaa olla erittäin pieni vähemmistö edes kokeneista konkareista. Puhumattakaan osaamisestaan hiukan epävarmoista.

      Se näkyy keskustelupalstoillakin selvästi. Vain harvat uskaltavat koskaan esiintyä omalla nimellään, vaikka keskustelunaiheena olisi vain pitsinnypläys. Saati sitten, että puheena olisi jokin tärkeä aihe.

      Esimerkiksi kaikki markkinointihommissa kätensä kuranneet tietävät, että itsesensuuri iskee aivan naurettavista syistä. Siitähän se juuri johtuu, että enemmistö vaikkapa verkkosivuista on alusta loppuun pelkkää tuubaa.

      Mikähän siinä jotain mieltä olemisessa niin mahdottomasti pelottaa?

  5. Kiitos Jari uudesta blogista!

    Organisaatiot ovat lähiaikoina alkaneet ymmärtää bloggaamisen merkityksen. Uskon, että useamman ihmisen rustaama yritysblogi voi olla iso vaikuttaja ja yrityskuvan napakoittaja, jos kaikki kirjoittajat sitoutuvat siihen.

    Se on selvää, ettei häthätää huitaistuista ”Tänään bussi oli myöhässä” -postauksista ole firman blogissa iloa. Sen sijaan kiinnostavat ja nasevat kirjoitukset tuovat asiantuntijoiden äänen esille.

    Olin juuri tänään valmentamassa erään asiantuntijajärjestön ihmisiä bloggaamiseen. Porukasta osa oli kokeneita bloggaajia, ja osa taas vasta pohti, mitä iloa blogista ylipäätään voisi olla. Heidän bloginsa julkaistaan syyskuussa, ja uskon, että siitä on tulossa moniääninen ja vaikuttava keskusteluareena.

    (Tätä mainintaa ei kannata pitää mainoksena, koska pyrin vähentämään pitämieni koulutusten määrää. Jos joku on kiinnostunut bloggaamisen valmennuksista, voin kyllä antaa hyvien ihmisten yhteystietoja.)

    Yrityksen blogi ei välttämättä vaadi taakseen suurta persoonaa tai gurujen gurua. Sen sijaan se vaatii osaavia kirjoittajia, asiantuntemusta sekä jotain sanottavaa. Lähtökohtaisesti olettaisin, että yrityksessä on kuvatunlaisia ihmisiä ja osaamista. Jos ei, niin sellaisia voi aina palkata.

    1. Katleena, kiitos kommentistasi!

      Olen usein saanut kuunnella seminaareissa juristien puheenvuoroja. Yleensä ne ovat olleet enintään tunnin mittaisia, superasiallisia luentoja vaikkapa kuluttajalainsäädännöstä tai tekijänoikeuksista.

      Lähes poikkeuksetta juuri nämä esitykset saavat seminaarin parhaat tai toisiksi parhaat palautteet. Monet erinomaiset, värikkäät ja vauhdikkaat esiintyjät jäävät kylmästi kakkosiksi.

      Suomalaiset arvostavat yli kaiken selkeää asiaa, jota ei tarvitse – tai edes saa – maustaa millään kikkavitosilla tai sirkustempuilla.

      Sikäli olen ihan samaa mieltä, ettei blogin kirjoittajan tarvitse olla mikään ihme-epeli. Edes aavistuksen yllättävä näkökulma, asiantuntemus ja kohtalainen yleiskieli riittää. Niin syntyy heti helkkarin paljon mielenkiintoisempaa luettavaa kuin firmojen verkkosivuilta löytyy ikinä.

  6. Terve Jari,

    Hämmentävää ja myös ilahduttavaa nähdä jälleen yksi spin off, jonka olet työntänyt uunista ulos. Gurumarkkinointi on mielestäni oiva osoitus kyvystäsi TUOTTEISTAA aineetonta osaamista konkreettiseksi tuotteeksi.

    Tuotteistaminen, sissimarkkinointi ja nyt gurumarkkinointi ovat substanssia täynnä ja ovat antaneet myös itselleni paljon tuulta purjeisiin. Olen kyllä jäänyt miettimään mikä on strategiasi tämän kaiken takana:
    1. Tuotteistat ja puserrat nopean tuoton ( kirjat, blogit, konsultointi… ) yhdestä teemasta ja siirryt eteenpäin.
    2. Tuotteistat lukuisia teemoja, joista syntyy vielä jokin elämää suurempi synerginen kokonaisuus, joka on vielä vain sinun päässäsi.
    3. Jotain aivan muuta.

    No, lukijana olen kiitollinen kaikesta hyödyllisestä tiedosta oli strategiasi mikä tahansa.

    Mieltäni askarruttaa yksi yritysblogiin ja guruuteen liittyvä kysymys. Kannattaako yrityksellä olla yksi blogi, jota päivittää omalla nimellään useampi gurukokelas vai kannattaako lukijoita kalastella heti alkuunsa kahdella erillisellä blogilla? Gurukokelaiden osaamiset liittyvät samaan aiheeseen, joten heidän kohderyhmänsä on sama.

    1. Moi Jussi,

      Kyllä tässä touhussa on taustalla tietty logiikka (omasta mielestäni). Täytyy jonain päivänä katsoa, osaisinko selittää asian niin, että siitä olisi hyötyä muillekin.

      Mutta kuten olet huomannutkin, kaikki mainitsemasi käsitteet liittyvät asiantuntijoiden bisnesmurheisiin. Se on mielenkiintoinen tontti, koska toisinaan pienikin apu saattaa liipaista liikkeelle merkittäviä tuloksia.

      Sitten kysymykseesi: yksi vai kaksi blogia?

      Olen taas uuden blogin perustaneena harvinaisen jäävi sanomaan tätä. Mutta keskittyisin ehkä kuitenkin rakentamaan yhtä tosi hyvää blogia kahden kohtalaisen sijaan. Näin siis siinä tapauksessa, että molempien blogien kohderyhmä on tosiaan sama.

      Hyvän blogin tärkeä ominaisuus on se, että uutta juttua pukkaa useita kertoja viikossa. Se vaatii yksin pakertavalta kirjoittajalta ajoittain ylimaallista sitkeyttä, ajanhallinnan akrobatiaa ja riittävää varoetäisyyttä sikainfluenssaa ympärilleen pärskivistä.

      Siksi useiden kirjoittajien muodostama työryhmä kuulostaa järkevältä!

      Näin aiomme toimia itsekin. Yhtiökumppanini Antti ”Eichman” Apunen alkaa naputella kokemuksiaan gurumarkkinoinnin automatisoinnista ja mittaamisesta tähän samaan blogiin myöhemmin syksyllä.

  7. Mites käy nyt sissimarkkinoinnin? Saako edisteeltä enää esimerkiksi Ediste-sissipäällikköä vai keskitytkö tästä lähtien vain guruiluun ja gurumarkkinointiin? Vaikka onhan molemmissa vaikka millä mitalla yhtäläisyyksiä.

    -Jani

    1. Jani, kiitos hyvästä kysymyksestäsi!

      Ajamme sissimarkkinointipalveluamme alas parhaillaan (lukuunottamatta muutamien vanhojen asiakkaidemme hankkeita).

      Törmäsimme ongelmaan, joka lienee yleinen. Nimittäin sissipäällikön toimenkuva alkoi rönsyillä aivan holtittomasti.

      Alun perin määrittelimme kuukausipakettiimme vain suppean joukon tehtäviä. Mutta kuten niin usein käy, pian asiakkaamme halusivat ostaa samasta paikasta yhä enemmän erilaisia markkinoinnin palveluja.

      Olisi tuntunut tosi törpöltä kieltäytyä. Ei siksi, että olisimme erityisesti halunneet rustata ikkunatarroja asiakkaamme Jyväskylän toimipisteeseen. Mutta sisu ei antanut periksi sanoa, että meidän lisäksemme ostajan pitäisi värvätä ainakin pieni mainos- tai tuotantotoimisto avukseen. Olimmehan juuri luvanneet ottaa vastuun markkinoinnin tuloksista.

      Lopulta huomasimme pusailevamme yötä päivää erilaisia lippuja ja lappuja sen sijaan, että olisimme onnistuneet hankkimaan uutta bisnestä asiakkaillemme. Palvelu ajautui nopeasti tosi kauas siitä, mitä hyvä tuotteistus tarkoittaisi.

      Ettei vastuu jäisi epäselväksi, totean vielä painokkaasti, että sössimme sissipäällikköpalvelun säälittävällä turaamisellamme ihan itse.

      Tästä viisastuneena olemme rajanneet ja hinnoitelleet Edisteen uuden palvelun (Ediste-guruohjelman) paljon täsmällisemmin.

      Kyllä, keskitymme tästä lähtien vain gurumarkkinointiin. Hoidamme sitä lähes pelkästään verkon tarjoamin keinoin. Yhä useammin netistä löytyy kaikkein voimakkain vipu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Crazy chemist with a failed experiment, explosion in laboratory
Jari Parantainen

Vain supertähtien tuotteistaminen unohtui

Jopa maailman tunnetuimpien gurujen asiantuntemus muuttuu rahaksi hyvin nihkeästi – ainakin, jos palvelujen tuotteistaminen unohtui. Freakonomics-kirjan toinen kirjoittaja Steven D. Levitt kertoi hiljattain omasta firmastaan, joka ei menestynyt.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii,

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.