Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Miksei maisterista ole yrittäjäksi?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Akateemisen loppututkinnon suorittanut asiantuntija on koulutettu analyyttiseksi ja kriittiseksi. Siksi hänestä ei voi tulla menestyvää yrittäjää.

Parin viikon kuluttua lauantaina Pohjolan Starttipäivät alkavat jälleen Helsingistä. Tilaisuus on tarkoitettu yrittäjäksi aikoville tai sellaiseksi hiljattain ryhtyneille.

Viime vuonna puheenvuoroni päätteeksi kuulin kiperän kysymyksen:

Mikä on tärkein oppi, jonka olen oman yrittäjäurani aikana saanut?

Kun olen syntyjäni hidas hämäläinen Tampesterista, vastaukseni taisi olla aika hatara. Tilanne oli hiukan sama kuin jos joku olisi yllättäen kysynyt elämän tarkoitusta.

Nyt vuotta myöhemmin olen vihdoin päättänyt.

Tärkein oppi on se, että yrittäjän pitäisi oppia sietämään kaaosta, epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä. Muuten hän ei pysty kehittämään kaksista bisnestä.

Miksi pohdintaan meni niin kauan?

Ehkä siksi, että vihaan kaikkein eniten kaaosta, epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä. Olen kontrollifriikki.

Näen päivittäin asiantuntijoita, joita vaivaavat samanlaiset oireet. Ehkä jotkut ovat jo syntyjään sellaisia. Tai sitten kymmenien vuosien kasvatus- ja koulutusputki on tehnyt tehtävänsä.

Moni loppututkinnon suorittanut on saanut perinpohjaisen valmennuksen kriittiseksi, analyyttiseksi ja pedantiksi. Hän pyrkii täydellisyyteen, koska vain niin syntyy hyvää laatua. Niin hän ainakin kuvittelee.

Perfektionistin tunnistaa esimerkiksi siitä, että hän hieroi aikanaan lopputyötään toooooodella pitkään.

Hänestä oli tärkeää, että gradusta, diplomityöstä tai mistä milloinkin tuli viimeisen päälle hyvä. Arvosanan täytyi olla asteikon yläpäässä. Toisin sanoen hän haaskasi kuukausia nyhertämiseen, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä koskaan.

Mitä tapahtuu, kun maisterimme ryhtyy yrittäjäksi?

Nappaan tähän näytteen yhdestä työpäivästä. Kuten kaikki työelämässä möyrineet tietävät, en liioittele yhtään:

  1. Verkkosivut ovat vanhentuneet jo vuosi sitten.
  2. Käyntikortit ovat loppuneet.
  3. Uusi laskutusjärjestelmä osoittautuu sudeksi.
  4. Hinnastosta löytyy paha virhe.
  5. Sihteerin äitiyslomasijainen paukahtaa paksuksi.
  6. Kolme asiakasehdokasta peruu tapaamiset syysflunssan vuoksi.
  7. Köyhimmät asiakkaat eivät pysty maksamaan laskujaan. Rikkaimmat eivät viitsi maksaa.
  8. Työntekijä hakee sairauslomaa esimieheltään saamansa palautteen vuoksi.
  9. Alihankkija toimittaa sutta.
  10. Tuotekehitysprojekti on puoli vuotta myöhässä.
  11. It-tukihenkilö ei osaa sanoa, miksi läppärin käynnistyminen kestää 8 minuuttia.
  12. Professori Niskakangas uhkailee taas kerran yrittäjiä veronkorotuksilla.
  13. Puolet kiireellisistä kotihommista on jo kolmatta kuukautta hoitamatta.
  14. Edellisestä parturista on pian 8 viikkoa.
  15. Joku on kolhinut autosi parkkipaikalla korjaamokuntoon.

Tilannekatsaukseni saattaa tietysti olla peräsin mistä tahansa organisaatiosta. Mutta jos se on pienyrityksestä, listan asiat saattavat vallan mainosti olla firman vetäjän murheita kaikki.

Jos akateeminen yrittäjämme aikoo hoitaa kaiken kuntoon iltaan mennessä, hän joutuu valvomaan kuukauden putkeen. Sitä monet näyttävät kokeilevan.

Tyypillinen pedantti yrittäjä ei esimerkiksi kykene delegoimaan mitään. Hänen mielestään alaiset tekevät työnsä aina järkyttävän paljon huonommin kuin hän itse. Bisnes ei voi mitenkään kasvaa, koska pomon on pakko sotkeutua jokaiseen yksityiskohtaan.

Yrittäjä saakin firmansa vauhtiin vain, jos hän opettelee väkisin huolettomaksi.

Hän ei kerta kaikkiaan saa ottaa pulttia jokaisesta pienestä ongelmasta. Muuten hän ajaa itsensä vääjäämättä hullujenhuoneelle.

Jokainen tajuaa, että omaa perusluonnetta tai temperamenttia on tautisen vaikea muuttaa. Väitän, että juuri siksi akateemisen koulutuksen saaneet ovat niin harvoin yrittäjiä. Pää ei kestä alituista kaaosta, keskeneräisiä töitä ja päivästä toiseen jatkuvaa ongelmien vyöryä.

Perfektionisti lähtee lopulta mieluummin palkkatöihin. Siellä sentään prosessit toimivat. Ja mikä parasta, joku muu ottaa aina lopulta vastuun.

Bisneskirjat ja -lehdet levittävät myyttiä Steve Jobs -sankarityypeistä, jotka viilaavat firmansa jokaisen yksityiskohdan mielensä mukaiseksi. Älä yritä samaa. Muuten a) pysyt pienyrittäjänä ikuisesti tai b) joudut lataamolle parissa vuodessa.

13 vastausta

  1. Jari, niin totta jälleen kerran.

    Itse huomasin eräässä tapahtumaprojektissamme (https://desucon.fi), että kyllä pilkun paikasta voi varmasti vääntää vaikka sata vuotta. Voi tietysti olla, että jälkikäteen on osoitettavissa, että se toinen paikka olisi oikeasti ollut hieman parempi kuin se toinen. Mutta 99,9% ihmisistä ei siitä pilkun paikasta välitä.

    Ensimmäisellä kerralla väännettiin ja käännettiin joka asiasta. Nyt toisella kerralla ihan aluksi sovittiin, että näin ei tehdä enää vaan tehdään päätöksiä ja sen mukaan mennään. Päätöksiä joutuu tekemään vajaallakin tiedolla ja jotakuta ne eivät varmasti miellytä – mutta sellaista se on.

    Homman voisi tietysti tiivistää myös siihen, mitä aliupseerikoulussa ensimmäisellä oppitunnilla sanottiin: ”Mielummin retostellen vituiksi, kuin hyssytellen oikein”. Asioita kun on pakko saada aikaiseksi. Alaisiin ja varsinkin näiden harkintakykyyn on pakko luottaa. Muuten yksityiskohtia saa kyllä todellakin viilata yötä myöten.

  2. Erinomainen teksti, joka kutkuttaa lukijaa pohtimaan mikä voisi olla tärkeää omalla yrittäjänuralla.

    Ensimmäinen askel on uskallus ryhtyä yrittäjäksi; liian monella kekseliäällä ja nohevalla tyypillä jää oma yritys vain haaveeksi kun usko omien siipien kestävyyteen loppuu ennen aikojaan tai välittömästi kun yritysidea ei lähde käyntiin juuri toivotulla tavalla. Esimerkiksi yrittämiseen keskittyvän GoDaddy -radiokanavan juontaja listaa uskalluksen yhdeksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Jari Sarasvuo kirjoitti aikanaan osuvasti, jokseenkin tähän tapaan ”Suomalainen kulttuuri ei ole lainkaan kannustava; tämä heijastuu arkipäivän kielenkäyttöön.. Se joka kuuseen kurkottaa, katajan kapsahtaa.. mutta eihän se ole totta – se joka yrittää ja yrittää, lopulta onnistuu..”

    Kaaoksen sietäminen, josta kirjoitat, on äärimmäisen tärkeää missä tahansa projektissa tai vaikkapa opintojen ryhmätyössä. Ihmiset tekevät asioita eri tekniikoilla, käsittelevät kysymyksiä eri tavalla ja ovat luovia eri tavoin. Delegointi sekä ”managing less” – käytännössä siis ”show the direction, and then get the hell-out-off the way” – ovatkin legendaarisen General Electricin CEO:n Jack Welchin kaksi peruspilaria onnistuneessa johtamisessa.

  3. Mielenkiintoinen kirjoitus!

    Akateeminen maailma ei tosiaan ota juurikaan kantaa ns. oikeisiin elämänkysymyksiin. Toisaalta syvällinen teoreettinen ymmärrys ei kyllä itsessään sulje pois kyvykkyyttä käytännnön toimintaan – tällaiseen ei vaan erityisesti saa kannustusta tai voimavaroja akateemisesta koulutuksesta. On erikoista, että esimerkiksi verkottuminen on vasta nyt hiipimässä yliopistoon – ja sittenkin enemmän tai vähemmän pitkin hampain.

    Siinä osuit kyllä naulan kantaan, samaten kuin ylläoleva niidelin kommentti, että loputon detaljien kanssa nyhertäminen ei yleensä hyödytä juurikaan ketään. Tosin kyllä niitä teoreetikkojakin tarvitaan, kunhan niihin teorioihin vaan joku joskus pääsisi sitten käsiksikin.

    Kehotuksesi kaaoksen sietämisestä on mitä parhain!

  4. Kiitos tästä,

    akateemisen yrittäjän ongelmat tuntuvat tutuilta. Takana on päivä, joka muistuttaa esimerkkikuvausta. Ilta hämärtyy, ja kolmen kuukauden valvomisputki häämöttää. Taidan kuitenkin tällä kertaa jättää maailman epäjärjestykseen. Huomenna kaaos näyttää ehkä erilaisesta – uudet murheet peittävät vanhat.

  5. Sarasvuo puhui jo toistakymmentä vuotta sitten kaaoksen sietämisestä jotenkin siihen malliin, että sitä paremmin pärjää mitä epävarmemmissa oloissa kykenee olemaan onnellinen. En nyt jaksa ruveta tarkistamaan missä opuksessa tuo oli, mutta jossain niistä.

  6. Aikaisempaaan kirjoitukseen liittyen valikoimasta ja hinnoittelusta: muistan tuon Arielyn lehtiin liittyvän jutun, mutta alunperin hain jotakin vanhempaa referenssiä. Kiitos kuitenkin kommenteista.

    Tähän juttuun liittyen: koulutan tällä hetkellä jonkin verran maistereita työnhakuun, ja lisäisin tähän vielä yhden elementin (josta Jari tullee iloiseksi): oman osaamisen tuotteistaminen on todella hakusessa suurimmalla osalla. On loistavia pohjakoulutuksia ja varmasti paljon osaamista, mutta kun kysytään, mitä oikeasti osaat tehdä (ja mitä siis voisit myydä), vastaus on usein kuin se kuuluisa Ö aapisen laidassa. – Toki rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että on myös sellaisia maistereita (ja tohtoreita), jotka ovat asiaan hyvinkin paneutuneet. Valtaosa silti ei ole.

  7. Risto, osut kipeään paikkaan. Muutama vuosi sitten ensimmäisen työpaikan haussa tuli painittua paljonkin tuon ’mitä oikeasti osaan’ -kysymyksen kanssa. Sehän kuitenkin vaatii vähintäänkin jotain tausta-aineistoa, kokemusta, vertailua muihin, jotta vastauksen voisi ylipäätään muotoilla edes suuntaa-antavaksi. Yliopistosta ulos pullahtavalla kesät kaupan kassalla istuneella maisterilla ei ole mitään käsitystä mitä hän osaa, koska vertailukohdat ovat vain opiskelukavereissa ja ryhmätöissä. Kaikkein tärkeintä on oppia oikea terminologia, se jargon jota rekrytoijat puhuvat, ja kyetä tulkkaamaan omat taitonsa sen mukaisiksi, parin muka-uskottavan argumentin tuella.

  8. Kuinkaa tämä pätee ylimpään johtoon?

    Menestyvän (pien)yrittäjän luonteenpiirteisiin varmasti kuuluu epäjärjestyksen ja epätäydellisyyden sitokyvyt. Paras on hyvän vihollinen, tähän dilemmaan itsekin liian monesti sorrun.

    Jos perfektionisteistä ei ole yrittäjiksi, kuinka on yrityksien ylemmän johdon kanssa? Hekin ovat usein palkkarenkejä, joten siinä mielessä se voisikin sopia. Näissä pesteissä pääsee tahtomattaan epätäydellisyyden siedätyshoitoon ja kaaoksen kestäminen saattaa käydä onnistumaan.

  9. Kiitos Jari,
    Tämähän melkein herkistää ison miehen. Välillä tuntuu ettei ulkopuoliset pysty ymmärtämään mitä ”osaamista” tämä kaaoksesta voittoa tavoitteleva toiminta on. Kun ei ymmärretä miten voisi arvostaa? Tämänkö takia johtajia ja yrittäjiä ei arvosteta?

  10. Yrittäjän arvostus on mielenkiintosta:

    Jos menee hyvin,niin on riistäjä joka ei luultavasti maksa verojaan, ja teettää usein hommat ”tavallisilla duunareilla”, jotka sen tosi tuloksen oikeasti tekee.

    Jos menee huonosti, niin on surkea ja huono ihminen. Jos vähennät väkeä, jotta edes jotain jäisi jäljelle, olet ylimielinen omaa etua tavoitteleva rosvo.

    Jos olet työllistänyt vaikka 20 ihmistä 20 vuoden ajan, ja tuottanut yhteiskunnalle miljoonatolkulla rahaa, ja firmasi kaatuu, jäät velkoinesi yksin, mutta työntekijät painuvat yhteiskunnan taskulle.

  11. ”It-tukihenkilö ei osaa sanoa, miksi läppärin käynnistyminen kestää 8 minuuttia.”

    Se on kylläkin IT-tukihenkilö.

    1. Hyvä Maisteri,

      Kielenhuollon käsikirja (6. laajennettu ja päivitetty painos vuodelta 2006) sanoo näin:

      ”Uudet ja muuten tuntemattomat lyhenteet kirjoitetaan yleensä isoin kirjaimin, mutta mitä tutummaksi ne tulevat, sitä tavallisempaa on niiden muuttuminen pienikirjaimisiksi. Muutamat näistä pienikirjamisista lyhenteistä ovat niin tavallisia, että ne on otettu sanakirjojen hakusanoiksi.”

      Sitten seuraa lista pienellä kirjoitettavia sanoja, joista yksi on it-yritys.

      Maisterista ei ole välttämättä yrittäjäksi, muttei myöskään kielenhuoltajaksi.

  12. Terve

    Olen lueskellu näitä sivuja muutamana päivänä ja vaikutta mielenkiinoiselta.

    Minusta tämä korkeastikoulutettu porukka pitää olla järjetelmällistä ja yhteiskunnan rakenteet ymmärtävää porukkaa. Heidän on voitava nojata tietoon, siinä määrin mitä yleisesti hyväksytyiltä tahoilta saavat tietona. (Tutkimuksen lyhytnäköisyys ja virheet, kuitenkin niihin on pakko luottaa)

    Eli he määrittelevät säännöt missä toimia ja saavat varmaa ja helppoa taulukkopalkkaa.

    Jos yrittäjä ahneuksissaan määrittelee säännöt, ei se voi olla kovin toimivaa yhteiskunnan kannalta. Ei missän tapauksessa liikaa yrittäjiä päättämään. Se on lyhyt kantoista, mutta ei huolta, liian rajattua toimintaa yrittäjälle.

    Miten paljon yrittäjän tulee veroa maksaa? Mahdollisimman vähän tietenkin, mutta rakenteet ymmärtävien koulutettujen henkilöiden laatimien sääntöjen puitteissa.

    Se että yritetään saada yrittäjyys kasvuun (ns. ”nolla”) verolla ei ole kovinkaan kauas kantoista. Pikanen miete liialliseen veroetuun yrityksille: Saavutetuista eduista on vaikea luopua, hinta soutaa ylös alas, kun yrittäjä tulee uutena markkinoille ja haluaa osansa. Siinä kaatuu enemmän kuin pärjää. Tulee sekasorto, häviää selkäranka.

    Hyvän yrittäjän kaaoksen hallinta edellisessä tilanteessa? Seuraus: se kenellä on rahaa valmiina, saa sitäkin enemmän osuutta markkinoista. Tarkoittaen pois uusilta yrittäjiltä.

    Seuraava ajatuksena kaarinäkökulmasta

    Ennen yrittäjyyttä on helppo miettiä toimintaa ja suhteuttaa se verojen kanssa kokonaisuudeksi. Ajan kuluessa kun osataan toimintakenttä ja hallitaan sitä, aletaan säästämään. Sitten kun on säästetty, aletaan puhumaan pienemmistä veroista ja nähdään verot suurimpana toiminnan jarruttajana…

    Jokaisella on oma paikka, yrittäjä voi tulla koulutetusta porukasta, mutta lähtökohtaisesti akateemiseen koulutukseen hakeutuu yrittäjäksi soveltumattomia henkilöitä. Eikös se näin pidä ollakkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Euro olisi paras innovaatioseteli

Elinkeinoministerimme Olli Rehn on nero. Hän on keksinyt eurolle paremman vaihtoehdon. Se on nimeltään innovaatioseteli. Tarkoitus on potkia vauhtia pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Niiden pitäisi

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Nyhtökauran hinnoittelu meni pieleen

Hesari kertoi nyhtökaurayrittäjä Maija Itkosesta pari päivää sitten (17.9.2016). Lehti ylisti tuotetta estotta: ”HARMAANRUSKEASTA hakkeluksesta on tullut Suomessa tänä vuonna myyttinen elintarvike, jota jahdataan suu vaahdoten kaupasta toiseen.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.