Akateemisen loppututkinnon suorittanut asiantuntija on koulutettu analyyttiseksi ja kriittiseksi. Siksi hänestä ei voi tulla menestyvää yrittäjää.

Parin viikon kuluttua lauantaina Pohjolan Starttipäivät alkavat jälleen Helsingistä. Tilaisuus on tarkoitettu yrittäjäksi aikoville tai sellaiseksi hiljattain ryhtyneille.

Viime vuonna puheenvuoroni päätteeksi kuulin kiperän kysymyksen:

Mikä on tärkein oppi, jonka olen oman yrittäjäurani aikana saanut?

Kun olen syntyjäni hidas hämäläinen Tampesterista, vastaukseni taisi olla aika hatara. Tilanne oli hiukan sama kuin jos joku olisi yllättäen kysynyt elämän tarkoitusta.

Nyt vuotta myöhemmin olen vihdoin päättänyt.

Tärkein oppi on se, että yrittäjän pitäisi oppia sietämään kaaosta, epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä. Muuten hän ei pysty kehittämään kaksista bisnestä.

Miksi pohdintaan meni niin kauan?

Ehkä siksi, että vihaan kaikkein eniten kaaosta, epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä. Olen kontrollifriikki.

Näen päivittäin asiantuntijoita, joita vaivaavat samanlaiset oireet. Ehkä jotkut ovat jo syntyjään sellaisia. Tai sitten kymmenien vuosien kasvatus- ja koulutusputki on tehnyt tehtävänsä.

Moni loppututkinnon suorittanut on saanut perinpohjaisen valmennuksen kriittiseksi, analyyttiseksi ja pedantiksi. Hän pyrkii täydellisyyteen, koska vain niin syntyy hyvää laatua. Niin hän ainakin kuvittelee.

Perfektionistin tunnistaa esimerkiksi siitä, että hän hieroi aikanaan lopputyötään toooooodella pitkään.

Hänestä oli tärkeää, että gradusta, diplomityöstä tai mistä milloinkin tuli viimeisen päälle hyvä. Arvosanan täytyi olla asteikon yläpäässä. Toisin sanoen hän haaskasi kuukausia nyhertämiseen, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä koskaan.

Mitä tapahtuu, kun maisterimme ryhtyy yrittäjäksi?

Nappaan tähän näytteen yhdestä työpäivästä. Kuten kaikki työelämässä möyrineet tietävät, en liioittele yhtään:

  1. Verkkosivut ovat vanhentuneet jo vuosi sitten.
  2. Käyntikortit ovat loppuneet.
  3. Uusi laskutusjärjestelmä osoittautuu sudeksi.
  4. Hinnastosta löytyy paha virhe.
  5. Sihteerin äitiyslomasijainen paukahtaa paksuksi.
  6. Kolme asiakasehdokasta peruu tapaamiset syysflunssan vuoksi.
  7. Köyhimmät asiakkaat eivät pysty maksamaan laskujaan. Rikkaimmat eivät viitsi maksaa.
  8. Työntekijä hakee sairauslomaa esimieheltään saamansa palautteen vuoksi.
  9. Alihankkija toimittaa sutta.
  10. Tuotekehitysprojekti on puoli vuotta myöhässä.
  11. It-tukihenkilö ei osaa sanoa, miksi läppärin käynnistyminen kestää 8 minuuttia.
  12. Professori Niskakangas uhkailee taas kerran yrittäjiä veronkorotuksilla.
  13. Puolet kiireellisistä kotihommista on jo kolmatta kuukautta hoitamatta.
  14. Edellisestä parturista on pian 8 viikkoa.
  15. Joku on kolhinut autosi parkkipaikalla korjaamokuntoon.

Tilannekatsaukseni saattaa tietysti olla peräsin mistä tahansa organisaatiosta. Mutta jos se on pienyrityksestä, listan asiat saattavat vallan mainosti olla firman vetäjän murheita kaikki.

Jos akateeminen yrittäjämme aikoo hoitaa kaiken kuntoon iltaan mennessä, hän joutuu valvomaan kuukauden putkeen. Sitä monet näyttävät kokeilevan.

Tyypillinen pedantti yrittäjä ei esimerkiksi kykene delegoimaan mitään. Hänen mielestään alaiset tekevät työnsä aina järkyttävän paljon huonommin kuin hän itse. Bisnes ei voi mitenkään kasvaa, koska pomon on pakko sotkeutua jokaiseen yksityiskohtaan.

Yrittäjä saakin firmansa vauhtiin vain, jos hän opettelee väkisin huolettomaksi.

Hän ei kerta kaikkiaan saa ottaa pulttia jokaisesta pienestä ongelmasta. Muuten hän ajaa itsensä vääjäämättä hullujenhuoneelle.

Jokainen tajuaa, että omaa perusluonnetta tai temperamenttia on tautisen vaikea muuttaa. Väitän, että juuri siksi akateemisen koulutuksen saaneet ovat niin harvoin yrittäjiä. Pää ei kestä alituista kaaosta, keskeneräisiä töitä ja päivästä toiseen jatkuvaa ongelmien vyöryä.

Perfektionisti lähtee lopulta mieluummin palkkatöihin. Siellä sentään prosessit toimivat. Ja mikä parasta, joku muu ottaa aina lopulta vastuun.

Bisneskirjat ja -lehdet levittävät myyttiä Steve Jobs -sankarityypeistä, jotka viilaavat firmansa jokaisen yksityiskohdan mielensä mukaiseksi. Älä yritä samaa. Muuten a) pysyt pienyrittäjänä ikuisesti tai b) joudut lataamolle parissa vuodessa.