Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Miksi blogistasi tulee pannukakku?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Blogi on osa outoa hässäkkää, jota myös sosiaaliseksi mediaksi kutsutaan. Uusi väline taipuu tahtoosi vain, jos pystyt toimimaan osana yhteisöä. Sehän ei korporaatioelukalta onnistu.

Pari viikkoa sitten vedin Talentumin koulutuspäivän tuotteistamisesta. Yksi osallistujista oli kirjannut palautekuponkiinsa seuraavaa:

Todella löysä esitys ja iso pettymys odotuksiin nähden. Itseriittoinen kaveri, joka pysyi hyvin pinnallisella tasolla eikä käytännössä onnistunut mitenkään syventämään monisteissa listattuja asioita. Kyllä tuon tason kaverin olettaisi halutessaan psytyvän paljon parempaan. Ei se todellakaan riitä, että nimeää itsensä guruksi ja osaamistaan kehuu, ellei siinä live-tilanteessa se mitenkään näy! Myös aikataulun paha pettäminen iso miinus.

Sain kommentin osana nimettömäksi tiivistettyä koostetta. Kävi kuitenkin ilmi, että talentumilaiset tiesivät pettyneen nimen – mutta eivät suostuneet kertomaan sitä!

Olin ällistynyt. Mielestäni on selvää, että nyt olisi puhelun paikka. Lienee oikeus ja kohtuus, että juttelisin vääryyttää kärsineen kanssa.

Vähintään henkilökohtainen anteeksipyyntö surkeasta suorituksestani olisi tarpeen. Jollei Talentum suostu maksamaan päivän hintaa takaisin, ehkä rahat pitäisi kaivaa omasta taskustani.

Miksi ylipäätään saan vain nimettömiä palautteita? Purnaaja oli kuitenkin suoraselkäisesti kirjoittanut nimensä paperiin. Eikä lomakkeessa todellakaan luvata, että viesteistä karsitaan henkilötiedot ennen kuin ne etenevät kouluttajan kynsiin.

Tässä talentumilaisen aivoriihen lähettämä selitys:

Armahdamme Tuotteistamoa kovin sanoin kritisoinutta henkilöä siinä määrin, että emme päästä sinua hänen pakeilleen. Emme siis halunneet asettaa henkilöä kiusalliseen tilanteeseen.

Näin voi ajatella vain pörssiyhtiön työntekijä, joka on ehtinyt vieraantua todellisuudesta*. Anteeksipyyntöni ja hyvitystarjoukseni olisi hänen mielestään asettanut pettyneen asiakkaan ”kiusalliseen tilanteeseen”.

Episodi on loistava esimerkki siitä, miten yritysten väki yrittää väkisin etäännyttää itsensä (ja tässä tapauksessa alihankkijansa) asiakkaistaan.

Väitän, että samasta syystä sosiaalinen media ei tule taipumaan suurten yritysten välineeksi. Tai ainakin se vaatii merkittävää asennemuutosta.

Sosiaalisen median oleellinen osa on ”sosiaalinen”. Sosiaalinen tarkoittaa suomeksi yhteisöllistä.

Eiköhän yhteisöllisyys merkitse juuri sitä, että joko olet osa yhteisöä – tai sitten kiertelet ja kaartelet sen ulkopuolella.

Enemmistö yritysten työntekijöistä käyttää aina tarpeen tullen firmaa savuverhona ja keinona väistellä henkilökohtaista vastuutaan. Yritys tarjoaa keinot piiloutua muulta yhteisöltä.

Tästä oiva esimerkki on tilanne, joka toistui tuotteistusprojekteissamme jatkuvasti. Kun esitteeseen olisi pitänyt painaa myyjän nimi ja puhelinnumero, hän kauhistui: ”Ei jumalauta, sittenhän asiakkaat saattavat soittaa minulle!!!”

Blogit muodostavat yhden osan yhteisöllistä mediaa. Olen tietenkin pohtinut, mitkä piirteet saavat blogin rokkaamaan. Lista on pitkä, mutta tässä muutamia tärkeimpiä ominaisuuksia:

  1. Hyvää blogia kirjoittaa henkilö omissa nimissään, ei jokin etäinen & epämääräinen konklaavi.
  2. Hyvä blogi perustuu mielipiteisiin ylevän hyminän sijaan.
  3. Hyvä blogi ei yritä miellyttää kaikkia.
  4. Hyvä blogi tarttuu ajankohtaisiin, aitoihin esimerkkeihin ja tarinoihin.
  5. Hyvässä blogissa puhutaan ihmisistä. Ne ovat kiinnostavampia kuin asiat (sosiaalisen ihmisen mielestä, insinöörit ovat luku sinänsä).
  6. Hyvä blogi on myös huono ja outo. Täydellinen on tylsä.

Tästä on jo helppo nähdä, miksi yrityksen on vaikea saada blogiaan toimimaan:

  1. Yrityksessä kukaan ei uskalla toimia äänitorvena, koska mädät tomaatit osuisivat häneen.
  2. Yrityksellä ei saa olla mielipidettä, koska joku saattaa pahastua siitä.
  3. Yrityksessä kuvitellaan, että sen kohderyhmä on ihmiskunta – ja luultavasti osa eläinkuntaa vielä lisäksi.
  4. Yritys ei voi kertoa mistään totuutta ilman sensuuria. Siksi se ei voi sanoa mitään todella tuoretta.
  5. Ihmisistä ei voi puhua, koska se on juorulehtien hommaa.
  6. Yrityksen täytyy säilyttää moitteeton ja virheetön julkisivunsa hinnalla millä hyvänsä.

Lisäksi yritysbloggari kuvittelee, että hänen pitäisi toimia kuin aikanaan kuuluisa roomalainen Marcus Porcius Cato vanhempi (234–149 eaa.). Cato tunnetaan siitä, että hän päätti jokaisen julkisen puheensa kaikkea muuta kuin leppoisaan tokaisuun ”Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava”.

Vastaavasti moni yrityksensä blogia kirjoittava luulee, että jokaisen jutun lopussa olisi hihkaistava: ”Muuten olen sitä mieltä, että meillä on maailman paras tuote.”

Blogi on osa yhteisöllistä mediaa. Jos pönötät mahdollisimman etäällä yhteisöstä, blogistasi tulee pannukakku.

* [Lisäys 13.10.2009] Jonkin aikaa tämän kirjoituksen julkaisun jälkeen kävi ilmi, että talentumilaiset olivat hoitaneet reklamaation mielestäni kaikin puolin mallikelpoisesti. Asiakkaan kanssa oli keskusteltu perinpohjaisesti ja asia oli sovittu hyvässä hengessä. Talentumilla oltiin sitä mieltä, että kun he olivat koulutuksen järjestäjiä, he myös vastaavat asiakaspalautteiden käsittelystä. Reagoin tapani mukaan turhan kiivaasti.

36 vastausta

  1. ”Yrityksellä ei saa olla mielipidettä, koska joku saattaa pahastua siitä.”, Jari sanoo.

    Tuohon on pakko kommentoida. Olin itse mukana viikonloppuna katsomassa, kuinka kunnalle kirjoitettiin avointa kirjettä koulutoimen supistuksista. Ja koska tekijänä oli kyläyhdistys, asioiden piti perustua puhtaaseen faktaan. Mielikuvia ei saanut lisätä mukaan.

    Vaikka kirjeen kirjoittaja oli hyvä sanaseppo, niin kirjeestä tuli hiukan hajuton ja mauton.

    Samankaltainen mielikuva tulee monesta yritysblogista, tekstit ovat kliiinejä ja yrityskuvaa kiillottavia.

    Siksi nautin näistä blogeista eli ainakin tekstit aiheuttavat keskustelua.

  2. Etääntymisen halusta myös muusta markkinoinnista tulee yleistä pullamössöä. Kaikille kaikkea kivaa — ei kenellekään oikein mitään.

  3. Minä (tavallinen tattiainen) olen aina luuullut, että tuollaiset yrityskouluttajat ja muut rahasta inspiroijat ovat juuri sellaisia tasalaatuisia meillä-kaikilla-on-niin-kivaa -tyyppejä.

    Erehdyin. Neuvoistasi kannattaa ottaa opikseen. Ja olla tyytyväinen, jos huomaa joskus jopa tehneensä oikeita ratkaisuja. Esim. kaikkia ei voi miellyttää, oma persoona peliin (puhun tavallisena bloggarina).

    Sitä koulutustilaisuutta en oikein ymmärtänyt. Mitäs jos et olisi sen kummemmin huomioinut tuota negatiivista palautettan. – Opettajat joutuvat usein vastaavanlaiseen tilanteeseen . Kritisoija tulee hiukan vaivautuneeksi ja epävarmaksi, kun saa kuulla, että ”kaikki mielipiteet olivat mielenkiintoisia”. Piste. Kritisointi lievenee.

    1. Tammikuu44, kiitos kysymyksestäsi!

      Tälläkin kertaa palautekyselyyn vastasi alle puolet koulutuspäivään osallistuneista. Miksi pitäisi antaa järjestäjälle palautetta, kun se kuitenkin katoaa yhdeksän kertaa kymmenestä kuin mustaan aukkoon?

      Joka tapauksessa mielestäni on itsestään selvää, että reagoin ainakin reklamaatioihin.

      Mitä itse tuumisit, jos valittaisit kaupassa huonoa palvelua, eikä kauppias ottaisi lainkaan tosissaan? Naureskelisi vain ja toivottaisi hyvää päivänjatkoa.

  4. Jari, blogisi herätti jälleen ajatuksia.

    Olin tänään koulutuksessa, tällä kertaa oppilaana. Aiheena oli asiakaslähtöisyys, hieman toisesta näkökulmasta kuin itse asiaa käsittelen. Yritin opponoida kouluttajaa korostamalla blogien (ja muun sosiaalisen median) merkitystä asiakkaiden mielikuvien rakentajana. Kouluttajan mielestä ne eivät ole merkittäviä, koska niiden vaikutuksesta ei ole tutkimusta. Revi siitä!

    Vielä toinen ajatelma:

    Palvelussa elämyksellisyys, asioiden tuntuminen joltakin ja kokemuksellisuus ovat tulleet tärkeiksi. Asiakastyytymättömyys ei silloin välttämättä tarkoita, että tuotteessa on varsinaisesti virhettä. Jo vanha kansa tiesi, että yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.

    Palvelu tuotetaan ja kulutetaan samanaikaiseksi. Joskus syntyy tilanne, että asiakkaan tyytyväiseksi saaminen on mahdoton tehtävä.

    Siitä olen samaa mieltä, että jos juttu ei kolahda, fyrkat on maksettava asiakkaalle takaisin.

    1. Camilla, kertomasi esimerkki on mainio. Törmään usein kouluttajasi sukulaissieluihin. Jos sellaiselle ihmiselle kertoo tarinan, hän alkaa pohtia, onko se varmasti totta.

      Sekin on yksi versio siitä, että kun osoitan kuuta, hullu alkaa tuijottaa sormeani.

      Mielestäni olisi paljon järkevämpää pohtia, voisiko tarina olla totta. Ja jos niin saattaisi olla, miten siihen mahdollisuuteen pitäisi reagoida.

      Ajankohtainen esimerkki on ilmastomuutos. On ihan käsittämätöntä, miten paljon ihmiset käyttävät aikaa ja energiaa sen kiistämiseen. Eiköhän olisi järkevintä varautua joka tapauksessa siihen, että ilmastomuutos etenee synkimpien ennusteiden mukaisesti. Jos hälytys osoittautuu vääräksi, sehän olisi sitten vain onnellinen yllätys.

      Aivan samalla tavalla kouluttajasi ehkä pitäisi miettiä, mitähän se tarkoittaa bisnekselle, jos sosiaalinen media tulee ja jyrää. Skenaarion pohtimiseen ei tarvita musta tuntuu -tutkimusten prosenttilukuja.

  5. Mitäs, Jari, olet mieltä Audi-miehestä? Pitääkö nyt kaikkien lopettaa Audien ostaminen? Vai pitääkö nyt kaikkien miesten ostaa Audi niin feminismi tuhoutuu?

    …tarkemmin sanottuna nyt tarkoitan sitä, että kun firmalla on yleensä joku virallinen kanta (joka on yleensä jotain hyvin poliittisesti korrektia sekä myös ympäripyöreää) – ”kaikki asiakkaamme ovat meille yhtä tärkeitä” ja niin poispäin, niin lienee melko varmaa, etteivät kaikki organisaatiossa toimivat ole asiasta samaa mieltä.

    Ja siitähän se soppa vasta syntyykin, kun joku firman työntekijöistä menee toteamaan blogissa, että ”meillä on hyviä ja huonoja asiakkaita ja nämä hyvät maksavat meille paljon rahaa ja huonot eivät maksa” (Kuten tämä yksi pankinjohtaja 90-luvun laman aikana taisi lehdessä todeta?).

    Sitten ollaankin lehtien palstoilla selittämässä, että ei tämän meidän markkinointipäällikön mielipide kyllä yhtään ollut yhtiön kannan mukainen ja että kyllä meidän mielestämme Audia voivat ajaa miehet ja naiset ja kyllä miehet ja naiset ovat tietysti tasa-arvoisia keskenään.

    Miten tällainen ”ristiriita” pitäisi mielestäsi ratkaista? Toteamalla firman kannaksi, että meidän asiakkaitamme ovat vain hyvätuloiset / meidän automme on vain tosimiehille ja naiset pysyköön keittiössä? Ohjeistamalla työntekijöitä, etteivät inahdakaan mitään sellaista joka voitaisiin tulkita yhtiön kannan vastaiseksi (ja siinä meni sitten se persoonallisuus blogista)? Vaiko miten?

    1. Niidel, tuo on vaikea kysymys!

      Audi-jupakka on tapaus sinänsä. Luulen, että Kiesin lausunnosta syntyi kohu siksi, että monet naiset halusivat suuttua. Adrenaliini on tunnetusti tehokas huume. Sitä saa meistä kukin suoniinsa vaikkapa kiihtymällä jostain mitättömästä asiasta (esimerkiksi auton ratissa). Äijän lausunnot olivat niin selvästi pelkkää pelleilyä, ettei niitä kukaan täyspäinen voinut ottaa vakavissaan. Mielestäni Kiesin ei olisi missään tapauksessa pitänyt erota – tai siis tulla erotetuksi.

      En enää koskaan osta Audia -lausunnot olivat taas kerran niin paksua puutaheinää, ettei automaahantuojan olisi kannattanut säikähtää. Mikään ei ole helpompaa kuin heitellä, että ”nyt mökötän, enkä enää ikinä leiki kanssasi”. Luultavasti Audien myynti vain kasvoi jupakan seurauksena.

      Mutta sitten laajemmin tähän liittyy se kysymys, voiko tai pitäisikö firmalla olla vain yksi mielipide.

      Sellaiseen pyrkivät pomot ovat samalla tavalla liemessä kuin vaikka Kiinan tai Iranin johtajat. Itsevaltiaat eivät saa soraääniä millään kuriin, kun tehokkaita sähköisiä viestintäkanavia putkahtelee jatkuvasti lisää.

      Monet pamput ovatkin jo todenneet, että tutkainta vastaan on turha taistella. Tässä esimerkiksi Intelin ohjeet siitä, miten sosiaalisessa mediassa pitäisi esiintyä.

      Eikö esimerkiksi toiseksi viimeinen ohjeen kohta (”Did you screw up?”) ole aika selvä merkki siitä, että maailma todella saattaa muuttua? Tosin se on ihan varmaa, että pomoja harmittaa vielä monta kertaa, kun heidän työntekijänsä toimivat ohjeiden mukaisesti.

      1. Joo, eiköhän se ole melko selvää että haluttiin suuttua koska haluttiin suuttua. Tästä on ihan hauska kirjoituskin, https://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/esko-kiesi-ja-johdattelevat-kysymykset-nain-naiset-miehista-ja-autoista. Mutta se siitä, aika yksittäistapaushan tuo on.

        Sopi vain niin hyvin tähän juttuun. Kiesi kun totesi jotain mikä ei ollut firman Virallinen Kanta ja joka oli vielä poliittisesti epäkorrektia ja itkua ja hammastenkiristelyä syntyi.

        Kieltämättä nuo Intelin ohjeet ovat hyvät. Toivottavasti niitä noudatetaan myös johtoportaassa, varsinkin tuota kohtaa että ”mikäli kirjoituksesi on asiallinen – on se sitten hyvää tai pahaa Intelistä – se on ok”. Sehän se vasta hauskaa olisikin, kun joku olisi irtisanottu asiallisen blogikirjoituksen takia…

  6. Olisi hyvä huomata, että Cato sai hokemallaan tavoitteensa saavutettua: Karthago tuhottiin.

    Omaa tuotetta saa ja tulee kehua. Kun jotain asiaa toistetaan riittävän usein, se alkaa vaikuttamaan ihmisten silmistä totuudelta. Hyvänä esimerkkinä Youtuben pätkä Applen tuote-esittelyistä ”Incredible, amazing, awesome Apple”. Näissä esittelyissä oman hännän nostoa ei todellakaan vältetä. Ja huomatkaa positiiviset adjektiivit tuotteiden ominaisuuksia esittelevien esitysten edessä ”great etc.”.

    Video löytyy myös Talouselämien sivuilta:

    https://www.talouselama.fi/uutiset/article328779.ece

  7. Kyllä kehuminen tietysti on ok, jos sen tekee näin:
    Tämä tuote on tosi hyvä,KOSKA…..

    Eli kehumisella pitää olla joku syy. Itse olen kuitenkin etujen ja hyötyjen mies. Tuskin asiakkaita kiinnostaa tietää kuinka hyvä joku yritys on yrityksen omasta mielestä..

    1. Ei, ei ja vielä kerran EI!

      Firman blogi ei ole paikka, jossa jauhetaan hevonpaskaa tuotteen tai palvelun erinomaisuudesta.

      Jos esimerkiksi toimitusjohtaja Jukka Hienonen olisi kehuskellut Finnairin blogissa lentäjiä komeiksi, taitaviksi ja vaatimattomiksi ilmojen sankareiksi, tuskin kukaan olisi korvaansa lotkauttanut.

      Mutta kun hän laittoi kertaheitolla henkilökuntansa ruotuun kovin sanoin, kirjoituksesta tuli valtavan suosittu.

      Tai sopiihan sitä kokeilla hymistelyä. Ei kuitenkaan kannata yllättyä, jos lukijat eivät enää koskaan palaa.

      1. Ehkä olin liian epämääräinen. Kommenttini ei viitannut vain ja ainoastaan blogikirjoitteluun, josta tässä on kyse. Tarkoitukseni oli viitata siihen, kuinka kirjoittamisen ja puheen yleissävy vaikuttaa lukijan ja kuulijan mielikuviin ja ajatuksiin yrityksestä yms. Caton puheissa käytetty Karthagon tuhoamista vaatinut parsi on klassinen esimerkki kuulijoiden mielipiteisiin ja ajatuksiin vaikuttamisesta.

        Blogikirjoittelun ei kuitenkaan tarvitse olla hymistelyä vaikka sen yleissävy on yritykselle positiiivinen, jos ja kun siihen on aihetta.

        Mitä tulee Hienosen blogiin, niin myönnän, että hän sai kirjoituksellaan aikaiseksi huomiota ja hän sai sillä aikaan keskustelua Finnairin tilanteesta.

        Kirjoituksesta tuli siis suosittu, mutta oliko sillä positiivista vaikutusta Finnairin imagoon tai liiketoimintaan? Syntyikö kuluttajilla palava halu vaihtaa Ryanairin tai SAS:n lento sinivalkoisiin siipiin? Ajoiko se lentäjät neuvottelupöytään tai paraniko ilmapiiri yrityksessä?

        Varmasti tähän tilanteeseen löytyy parempiakin esimerkkejä blogikirjoituksista jotka herättivät paitsi huomiota ja saivat aikaan halutun efektin tai selkeästi edesauttoivat kirjoittajan tarkoitusperiä.

        Olen kuitenkin Jari kanssasi samaa mieltä siitä, että diipa daapa ja tyhjät mainoslauseet eivät saa kuulua mielenkiintoisen blogin sisältöön.

  8. Vanha nettimarkkinoijan cliche: content is the king, but context is king kong. Blogi on parhaimmillaan elämyksellistä brändiviestintää – joko ilman tuotetta tai tuotteen kanssa. Lähtökohtaisesti mielenkiintoiset jutut riittävät, kunhan ne osataan lanseerata ihmisille kohderyhmää puhuttelevalla kielellä ja yrityksen arvomaailma huomioon ottaen. Ja kun lopulta blogin tekijät osallistuvat lukijoiden kanssa rakentavaan vuoropuheluun, lisääntyy nettimarkkinoinnin uusi trendi – suosittelu. Tämä on mielestäni pitkäjänteisenä työnä paras välillinen tapa lanseerata yrityksen tuotteita tai palveluita.

  9. Hyvä kirjoitus.

    Toivottavasti Audi tajuaa julkaista kasvavat myyntilukunsa.

    Rammstein osui hermoon uudella videollaan ja pamahtaa blogien puheenaiheeksi juuri nyt. Viraalimarkkinointia parhaimmillaan?

  10. Terve Jari,

    olipa rohkea kirjoitus! Kyllä pysäytti ja hyvä niin. Kritisoiminen ilman nimeä on helppoa ja tyypillistä, mutta jos henkilö antaa palautteen omalla nimellään, niin hän mielestäni odottaa ja ansaitsee vastauksen. Kamala ajatus, että hän pitää sinua arroganttina tyyppinä, joka ei vastaa saamaansa palautteeseen, koska et tiedä keneen voi ottaa yhteyttä.

    Toiseksi, tuo sosiaalisen median ja korporaatioelämän liitto on mielenkiintoinen kysymys. Mielestäni se vaatisi todella ison muutoksen, enkä ole ihan varma toimiiko se koskaan Suomessa. Nämäkin asiat ovat niin kulttuurisidonnaisia juttuja.

    Toisaalta, jos Suomen ja suomalaisten yritysten on pakko toimia vuorovaikutuksessa muun maailma kanssa, on meidän pakko hyväksyä, että maailma on muuttunut. Myös korporaatioissa.

    Hyvä pointti myös se, että blogeissa kannattaa puhua ihmisistä. Minusta mallioppiminen on paljon helpompaa, kun puhutaan konkreettisista esimerkeistä. Ihmiset ovat kiinnostuneita ihmisistä. Ja netti vaatii kipakkaa ilmaisua, ei hymistelyä.

    Intel on muuten hyvä esimerkki ihmisten organisaatiosta! Toinen samanmoinen on Zappos. Ajatelkaas, heillä on 75% asiakasuskollisuus! Ei paha. Ja kaikki lähtee siitä, että asiakkaita ja työntekijöitä kohdellaan hyvin…

    1. Heli, kiitos kommentistasi!

      Saattaa tosiaan olla, että salailuun perustuvaa (yritys)kulttuuria on erittäin vaikea muuttaa. Puoluepamppujen käytös kertoo samaa. Vaalirahoitukseen liittyvät julkistukset ovat olleet todella tiukassa.

      Lieneekö niin, että sukupolven on vaihduttava? Ehkä nykyiset johtajat eivät kerta kaikkiaan taivu tämän parempaan.

  11. Isojen yritysten on vaikea antaa itsestään johdonmukaista ja yhtenäistä mielikuvaa jos työntekijät puhuvat yrityksen nimissä omat (usein toisistaankin poikkeavat) näkemyksensä julki.

    Henkilöbrändin kanssa on helpompaa, koska yhdessä päässä voi olla kerrallaan vain yksi mielipide, eikä guru siten voi olla väärässä jos se edustaa itseään 😉

    Yksityishenkilönä näkemyksiään laukovan ihmisen ydinviesti on siis väkisin kirkkaampi kuin jollain pyöreän pöydän ritarilla 😀

    1. Omaha, kiitos tarkennuksestasi. Ymmärrän pointtisi.

      Hienosen kirjoitus on klassinen esimerkki kriisin rakentamisesta aivan Kotterin oppien mukaisesti (Lue juttu Hyvä kriisi hukkaan).

      Tavoite ei siis missään tapauksessa ole parantaa ilmapiiriä, vaan ajaa se mahdollisimman huonoksi.

      Harmi, että Hienonen jättää homman kesken. Finnair ei taida nykymallilla pärjätä kisassa, jonka perusidea on tuttu siivousalalta: tarjouskilpailut voittaa se, joka lupaa halvimmalla jättää työnsä tekemättä.

      Italiassahan nähtiin, että ammattiliitot ajavat mieluummin koko lentoyhtiön konkurssiin kuin suostuvat palkanalennuksiin.

      Noin muuten olen sitä mieltä, että yrityksen olisi helppo erottua kilpailijoistaan niin, että se hylkäisi sen iänikuisen myönteisen sävynsä.

      TV:stä tuttu ravintoloitsija Gordon Ramsay on hyvä esimerkki (ennen lamaa) menestyneestä yrittäjästä, jonka äärimmäisen kielteinen sävy on tehnyt hänestä huippusuositun.

      Kokemukseni monista markkinointikampanjoista todistavat samaa. Myönteisyys ei aina myy parhaiten. Se on myytti, jota perusteita harva uskaltaa asettaa kysenalaiseksi.

  12. Hyviä vinkkejä Jari!

    Monessa verkkoviestintää käsittelevässä kirjassa manitaan bloggaamisen lisäksi muiden blogien kommentointi yhtenä tärkeänä työkaluna. Millainen kommentointi ajaa gurukokelaan etua? Kannattaako kommentoidessa mainita oma blogi ( http://www.pikakelaus.fi ) vai onko syytä luottaa loisteliaiden kommenttien ohjaavan kiinnostuneet Googlailemaan ja lopulta hunajapurkkisi äärelle?

    Toinen kiinnostava pointti on lukijoiden aktivointi kommenttien kirjoittamiseen. Parhaat blogit keräävät paljon kommentoijia ja vuoropuhelu on monesti itse blogitekstiäkin mielenkiintoisempaa. Rohkea provosointi ja avoin puolueellisuus toimivat ainakin.

    Rammsteinin uusi musiikkipornovideo on muuten timanttisen kova markkinointiteko ja itse asiassa myös erittäin hauska!

    1. Jussi, kun laitat blogisi osoitteen noin näkyviin, osa lukijoista luultavasti pitää sitä läpinäkyvänä kalasteluyrityksenä. Mutta mikä se heidän osuutensa on sitten on? Satoja työntekijöitä työllistävä mittausosastomme todennäköisesti kertoo aiheesta jonain päivänä jotain faktaa.

      Mutta se on toki selvä juttu, että keskustelu on monen blogin suola. Toisaalta täälläkin usein siteerattu Seth Godin ei ole avannut blogiaan kommenteille lainkaan.

      Keskustelua kaipaavan bloggarin kannattaa joka tapauksessa miettiä, pitääkö hänen aina itse tyhjentää koko pajatso. Saattaisi olla järkevää jättää osa jutusta kirjoittamatta, jotta keskustelijoillekin jäisi jotain sanottavaa.

      Se on vaikeaa. Blogin kirjoittajalla on aina kiusaus vuodattaa koko oma viisautensa eetteriin saman tien.

  13. Kiitos Jari,

    Esittämääsi listaa on hyvä käydä läpi ennen jokaista blogiviestin julkaisemista. Tarkistuslistana se onkin mitä mainioin.

    Allekirjoitan erityisesti lauseen ”Hyvä blogi perustuu mielipiteisiin ylevän hyminän sijaan.” Tarkastelin omaa blogiani tästä näkökulmasta ja totta tosiaan, ne kirjoitukset jotka ovat provokatiivisia, eivät ole jättäneet kommentoijia kylmäksi.

    Vaikka kuinka tekisikin mieli briljeerata teorioilla, niin ne eivät kuitenkaan blogikirjoituksiin sovellu. Eikä näytä tieteellinen viittaustapakaan ketään kiinnostavan. Tärkeintä on juuri tuoda (edes jonkun) mielipide esille, ei sen tarvitse edes olla oma!

  14. Sattumalta silmiini osui tänään Stanfordin markkinoinnin professori Jennifer Aakerin kirjoitus tarinankerronnasta sosiaalisessa mediassa. Hän painotti nimenomaan sen vaikutusta emotionaalisen puoleen; se on keino, jolla päästää muistioiden ja PowerPoint sulkeisten yli ja saadaan kosketus kohdeyleisöön tai sidosryhmiin. Juttu löytyy Twitteristä @aaker

    Mielipiteitä tai tarinoita – riippuu tilanteesta. Kunhan ne ovat aitoja! 🙂

  15. Loistavaa Jari. Tässä kirjoituksessa on sitä kuuluisaa m*naa!

    Olen kyllästynyt kahteen asiaan. Toinen on tuo hymistely, jossa vain positiviinen (siis naminami positiivinen) keskustelu ja palaute on sallittua. Toinen on nimimerkin suojissa annettu täysin perustelematon väheksyvä kritiikki.

    Kaipaan todellista rakentavaa ja kasvattavaa kriittistä dialogia. Sitä vain ei tunnu olevan missään. Tai ainakin kovin vähän, täytyy sen verran loiventaa, että minulla on pari kolleegaa ja johtajakaveria, joiden kanssa tuollainen dialogi onnistuu.

    Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi sanoi osuvasti syyllisyydestä. Hän kertoi ensin eronneensa kirkosta mutta sittemmin ryhtynyt pohtimaan armoa, tai oikeastaan sen puutetta. Ihmiset pelkäävät syyllistymistä niin kovin paljon, kun armoa ei enää tunneta.

    Sinun kirjoituksesi oli rohkea niin oli myös tuon palautteenantajan, hän antoi tulla vaikka olkapäällä vaani syyllisyydentunto pahan mielen aiheuttamisesta. Ja sinä sait aiheen blogiin ja itsetutkiskeluun sekä kohtasit mahdollisesti kasvun paikan.

    Näin se menee ja näillä mennään – kunnes taas tulee se kasvunpaikka.

    1. Cristiina, viestissäsi on pointtia!

      Olen todenut, että useilla netin foorumeiden ja blogien keskusteluihin osallistujilla ja tosi-TV -ohjelmiin osallistujilla on eräs sama piirre. Heillä on usein suuri tarve korostaa, kuinka juuri he uskaltavat sanoa asiat suoraan. Juuri niin kuin ajattelevat. Tätä ”suoraan sanomista” tunnutaan pitävän nykyään yleisenä hyveenä. Se on olevinaan hienoa ja osoittaa ihmisen vahvuutta, joka tänä päivänä on arvostettu piirre. Olen siitä samaa mieltä, että tämä sinänsä on hyvä päämäärä, mutta välillä voisi kysyä, on kaikista asioista mielekästä räkäistä juuri sitä omaa mielipidettä kylmän viileästi ajattelematta vastapuolen reaktioita asiaan? Liike-elämässä olen tullut siihen johtopäätökseen, että asiat pitää tulla sanotuiksi, mutta sävyä voi hieman säätää. Tämä ei tarkoita mielistelyä tai omien mielipiteiden piilottamista jonkin halutun päämäärän saavuttamiseksi. Voisi kysyä, ”haluatko tulla toimeen” vai ”olla oikeassa”. Väitän, että useimmat meistä kuitenkin haluavat tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.

      Hyvä keskustelu (kuten tämä blogi edustaa) vaatii suoruutta, vastapuolen ymmärtämisen halua, neuvottelutaidon aakkosia, positiivista mieltä ja avarakatseisuutta.

      Olen myös kirjassani ”Tee kauppaa netissä!” pohtinut tätä aihetta mm. sähköiseen asiakaspalveluun liittyen.

      1. Terve Jukka-Pekka,

        Suoraan sanomiseen liittyy se ongelma, että pitäisi tuntea taustoja, jotta suoraan sanomisesta olisi jotain hyötyä. Usein tähän tyhjänpäiväiseen jorinaan liittyy se piirre, että ei oikeastaan kunnolla kuunnella tai lueta mitä toinen sanoo vaan selaillaan kursorisesti tai ollaan vähän kuulolla ja tartutaan johonkin yksittäiseen lauseeseen. Sitten sanotaan ”suoraan”. Dialogi katkeaa, jos sitä oli syntynytkään ja asialle ei tule kehitystä.

        Onnittelut kirjastasi. Täytyypä kaivaa esille. Hyvä, että aiheesta tulee suomalaistakin tuotantoa.

    2. Cristina,

      Rakentavan dialogin käyminen vieraan ihmisen kanssa on kuin pärekaton kulottaminen. Se on pirun tarkkaa hommaa, jossa väärinymmärrys on enemmän kuin lähellä.

      Kerroitkin, että pystyt käymään syvällistä dialogia kollegojesi ja johtajakaveriesi kanssa. Sparrausmielessä se on suuri rikkaus. Toivisinkin, että jokaisella olisi mahdollisuudet siihen.

  16. Palaan tuohon asiakastyytyväisyyden ja tuotteen kunnossa olemisen problematiikkaan. Itse käytän sen asian valottamiseen esimerkkiä, jossa haluan hankkia uuden talvitakin ja olen varautunut hyvän ja mieleisen saadakseni kärsimään siitä noin pari sataa euroa. Kun bongaan mieleisen kaupan ikkunasta, marssin sisään ja yllätyn iloisesti, kun juuri haluamani vaatekappale irtoaa satasella. Mutta jos myyjä on tympeä, niin pahimmillani teen lujan päätöksen olla ikinä enää astumatta ko. liikkeeseen. Ja vielä haukun sitä samaa liikettä keskusteluissa ja vaikka blogissa, vaikka sain juuri mitä halusin ja puoleen hintaan. Asiakastyytyväisyys edellyttää aina vähintään jotenkin onnistunutta palveluprosessia, vaikka tuote olisi kuinka kohdillaan.

    Eri mieltä olemisesta sen verran, että Suomessa on vallalla jonkinlainen konsensuksen pitäminen oletusarvona. Olen pikkuhiljaa iän myötä oppinut pois siitä, että pitäisin omistani poikkeavia näkemyksiä loukkauksena. On ihan hyväksyttävää olla eri mieltä asioista. Tuntuu suorastaan lapselliselta sanoa näin, mutta kun se eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole kovinkaan hyväksyttyä.

    Verkon etäännyttävä olemus ja vieläkin aika primitiiviset tavat reagoida siellä aiheuttavat usein juuri tätä kohua ja ennen kaikkea sen pelkoa. Harva viitsisi vaahdota naamakkain, mutta verkossa kuohutaan yli helposti. Sitä ja eri mieltä olemista kun pelkää, syntyy pahvisia mielipiteitä yrityksen viestintään.

    1. Rysky, moni ei meillä vieläkään tajua, että WOM (word of mouth =kokemusten kertominen eteenpäin) muovaa tehokkaammin potentiaalisten asiakkaiden kiinnostusta/kiinnostuksen puutetta meitä kohtaan kuin mikään markkinointi pystyy tekemään. Internet monine mahdollisuuksineen moninkertaistaa vaikutukset. Samaan aikaan perinteinen mainonta menettää merkitystään.

      Töykeä palvelu sinänsä voi myös olla se asiakasta kiinnostava kilpailuetu silloin, kun se on tarkoituksellista ja tarkkaan harkittua. Helsingin keskustasta löytyy ravintola, jonka palvelulupaus on ”olut on kylmää ja kohtelu vielä kylmempää”. Mitä tympeämpää palvelua, sitä paremmin asiakkaat viihtyvät. Samantyyppisiä konsepteja löytyy maailmalta ja niihin pitää yleensä varata pöytä viikkoja etukäteen.

      Asiat pitää kuitenkin oppia ensin tekemään oikein, sen jälkeen niillä voi leikitellä.

  17. Kuinka monta ylläolevista neuvoista noudatettiin ”Evira, olen tehnyt syntiä” -kirjoituksessa? Tulos 52500 lukijaa tuntemattomalle blogille.

    1. Onnittelut hyvästä postauksesta! Vaikuttaa siltä, että noudatit jokaista listassa mainittua neuvoa.

      Suorituksesi on hyvä esimerkki siitä, että hyvä sisältö ei synny kikkailemalla. Pitää vain olla jotain asiaa – ja rohkeutta esittää se.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Crazy chemist with a failed experiment, explosion in laboratory
Jari Parantainen

Vain supertähtien tuotteistaminen unohtui

Jopa maailman tunnetuimpien gurujen asiantuntemus muuttuu rahaksi hyvin nihkeästi – ainakin, jos palvelujen tuotteistaminen unohtui. Freakonomics-kirjan toinen kirjoittaja Steven D. Levitt kertoi hiljattain omasta firmastaan, joka ei menestynyt.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii,

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.