Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Tuotteistaja, kasva aikuiseksi

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Tuotteistajat ja tuotekehittäjät kuvittelevat, että hyvät ideat löytyvät nollatutkimusten avulla. Se onkin mukava tapa ulkoistaa oma vastuu.

Viime viikon tiistaina kakkoselta tuli Ylen ajankohtaisohjelmien juhlalähetys. Haastateltavaa oli toimittajapastori Hilkka Olkinuora, joka totesi jotenkin näin:

Kun ihminen ei halunnut tulla aikuiseksi, ennen hän syytti äitiä. Nykyisin hän syyttää mediaa.

Olkinuora tarkoitti tietenkin keskustalaisia, jotka yrittävät selitellä omia munauksiaan. Joka tapauksessa kommentti tiivistää hyvin sen, että me kaikki mielellämme ulkoistaisimme vastuumme jonnekin muualle.

Oireyhtymä vaivaa erityisesti tuotekehitysvastuuseen yllättäen joutuneita työntekijöitä. He ovat keksivinään jotain. Todellisuudessa he yrittävät joka käänteessä sysätä ajattelutyöt toisten kontolle.

Näyte tästä asenteesta oli luettavissa tuoreesta Talouselämän (33/2009) numerosta sivulta 34. Lehden juttu käsitteli sitä, miten Lapin matkailusta räätälöitäisiin täsmätuotteita eläkeläisille. Samalla selvisi, miksi homma on vielä alkutekijöissään.

Matkailijoiden motiiveista ei kuulemma ole tarkkaa tietoa. Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin projektipäällikkö Päivi Ouallen paljasti, että

”Seuraavaksi pitäisi selvittää elämäntapoja ja arvoja – minkä takia esimerkiksi kalastusmatkailijat tulevat Lappiin.”

Hänen mukaansa seniorimatkailijat ovat vielä täysin tutkimaton ryhmä. Kun tietoa ei ole, tuotteistaminen ei etene.

Tämä katkelma kertoo täsmälleen, mikä tämän maan tuotekehittäjiä vaivaa. Minkähän ihmeen takia esimerkiksi kalastajat voisivat haluta Lappiin?

Jos saan arvata, pohdinta vaatii kalliin tutkimuksen mieluiten EU-rahoilla. Sen lopputuloksena selviää, että kohderyhmä arvostaa

  • kirkkaita, kalaa kuhisevia vesistöjä,
  • koskemattomalta vaikuttavia erämaita,
  • joutuisia liikenneyhteyksiä,
  • mahdollisimman laadukkaita oheispalveluja ja
  • turvallista ympäristöä.

Näin on saatu taas pelatuksi muutama vuosi itsestäänselvyyksien ihmettelyyn. Killeripalvelun syntyhetki ei ole vielä sekuntiakaan lähempänä – jos sellaista tässä tapauksessa edes tarvittaisiin.

Luultavasti kuka tahansa täysjärkinen osaisi tuotteistaa kalastajille matkailupaketin, joka kävisi kuin kuumille kiville. Jos tuote ei myy, se johtuu vain onnettomasta markkinoinnista ja myynnistä.

Joitain sivuja myöhemmin samasta Talouselämän numerosta löytyy riemastuttava mainos. Omasta mielestään merkittävä suomalaisen huippututkimuksen rahoittaja Suomen Akatemia siinä retostelee.

Pulju aikoo haaskata 6,5 miljoonaa euroa verovarojamme nollatutkimukseen.

Nuo muutamat roposemme kuluvat sen selvittämiseen, miten todennäköisesti valta-asemassa olevan henkilön lapsi tai lapsenlapsi päätyy vaikuttajaksi.

Eikä tässä vielä kaikki. Reklaami julkistaa kansakuntamme menestyksen kannalta merkittävän uutisen:

”Voi olla, että tämä suomalainen perustutkimus muuttaa käsityksiämme vallan muodostumisesta.”

Mahtavaa! Pian lama saa kuoliniskun. Teollisuutemme pelastuu. Työttömät pääsevät rehkimään. Alan pidätellä henkeäni.

Älä haaskaa aikaasi lumeselvityksiin. Jos niistä löytyisi menestystuotteen avain, tutkimusbisnes olisi maailman suurin toimiala.

10 vastausta

  1. Samaa mieltä. Sitäpaitsi on tuhat tapaa toteuttaa tehokasta markkinatutkimusta – markkinointiin upotettuna. Säästyy rahaa kun lyö pari kärpästä yhdellä iskulla, eikä tarvitse seisottaa hommia odottamisen vuoksi. Hieman ohi ampuvakin kampanja käsittääkseni silti useimmiten tuottaa edes jonkinlaista tulosta.

  2. Tässä on mitä ilmeisimmin kyse vakavasta, tarttuvasta ja parantumattomasta taudista latinalaiselta nimeltään Analysis paralysis. Toisaalta, mitä Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti muuta voi tehdä, kuin pedata itselleen lisää tutkittavaa. Nollatutkimusten perimmäinen tarkoitus lienee työllistää tutkijaa.

    Jos matkailualan jotain pitäisi selvittää, niin asiakkaiden tyytyväisyyttä. Matkailuyritysten itsensä tulisi pyrkiä saamaan välitöntä asiakaspalautetta, mihin sähköiset kyselyt sopivat mielestäni erittäin hyvin. Kunhan ei teetetä kyselyä tutkimusfirmalla, joka laskuttaa kysymysten määrästä: vastasin nimittäin pari viikkoa sitten erään brittiläisen hotelliketujun n.100 kysymystä sisältäneeseen palautekyselyyn… meinasi jäädä tekemättä, mutta sisulla sain sen vietyä läpi, koska itse palautekyselyn totetutus kiinnosti.

    1. Pekka,

      Kiitos osuvasta näkemyksestäsi! Tuohan se juuri on niin hupaisaa, että kohderyhmän ihkaelävät edustajat pyörivät matkailuyritysten palveluja ostamassa päivät pitkät.

      Mikä siinä nyt on niin vaikeaa? Eikö yrittäjä (tai tuotekehittäjä) voisi hiukan juttella palkanmaksajiensa kanssa kanssa aina joskus? Jokin hieno ja virallinen tutkimus ei tuota mitään sellaista tietoa, mitä asiakkaat eivät osaisi kertoa vaikka saman tien.

  3. Analyyseista keskustellessa on aina virkistävää muistaa Scott Adamsin (Dilbert) viisaus:
    ”The word analysis comes from the Greek words ”anal”, meaning ”anal” and ”ysis”, meaning ”to pull numbers from”.

    On sinänsä hienoa, että työttömyysprosentti pidetään kurissa eri keinoin, mutta kirjoittamasi teksti on sitä pahinta suojatyöllisyyttä. Selvittäessäni oman yritykseni asiakkaiden mielipiteitä tein jotain tavatonta ja kysyin suoraan niiltä, jotka palvelun loppukäyttäjiä ovat. He antoivat suoraa, rehtiä ja ennen kaikkea käsittämättömän hyödyllistä palautetta siitä, mitä mieltä he olivat koko asiasta.

    Ehkä mainitsemasi esimerkki Lapin parhaista puolista on piilossa näiltä yrittäjiltä. Kun heillä itsellään on ympärivuotinen pääsy mainitsemiisi plussapuoliin, he tulevat väkisinkin sokeaksi asialle ja tästä syntyy tämä analysis-kierre. Porotuottajan on jotenkin vaikea nähdä sitä eksotiikkaa, mikä syntyy siitä, kun englantilaista vedetään pulkassa pitkin metristä hankea ja vetäjänä on se hassu eläin, joka lennättää Joulupukkia. Kemijoen asukin on hankala nähdä, mitä niin erikoista on siinä, että ruska-aikaan voi kalastaa täydellisessä hiljaisuudessa joessa, jonka vettä voi juoda suoraan lähteestään ilman, että nousee edes joesta pois.

    Itsestäänselvyyksien tuotteistaminenhan on sitä vaikeinta laatua, kun jokainen elementti on tuttua ja valmiiksi silmien alla ja niille pitäisi keksiä vahvuuksia. Yritäpä itse keksiä eksotiikkaa työmatkaltasi ja myydä se ulkomaalaiselle tai vieraspaikkakuntalaiselle.

      1. Tämä kuulostaa ehkä kalastelulta, mutta miten omaa tuotettaan myyvä voi edes tarkastella asiaa uusin silmin maksamatta 20000€ konsulttipalkkiota? Kyseenalaistus on yritysten tärkein ase muuttuvassa maailmassa, mutta silti niin tavattoman harvassa.

        Nuorena yrittäjänä lähinnä pelottaa se päivä, kun en näe metsässäni edes puita. Päätinkin listata jo nyt, 5kk aloituksen jälkeen, tehtävät ja puitteet, joiden mukaan työskentelen nyt. Tästä voi tulla hauskaakin.

        1. Luulen, että muutokset ovat aika usein ilmeisiä. Mutta niiden seuraukset tuntuvat liian raskailta.

          Yrityksen toimintaa on helpointa jatkaa samaan suuntaan, koska muutos tekisi arvottomaksi
          – nykyiset (varastossa olevat) tuotteet tai palvelut,
          – keskeneräiset projektit,
          – tuotekehityksen hankkeet,
          – nykyisen henkilöstön osaamisen,
          – nykyisen asiakaskunnan ja
          – nykyiset markkinointi- ja myyntimateriaalit.

          Tähän olemme Edisteelläkin saaneet tutustua konkreettisesti viime kuukausina. Kun liikeideamme on vaihtunut, lähes kaikki listan asiat ovat muuttuneet äkkiä esteiksi. Vaikka firma on nuori, yllättävän paljon on jo ehtinyt kertyä muutosta vastustavaa painolastia.

          Voi sitä tuskan määrää, jos olisimme ehtineet pakertaa kenties vuosikymmeniä samoja asioita.

          Miksi jo olemassaolevan romuttaminen on meille kaikille niin vaikeaa? Siitä löytyy hiukan pohdintaa jutussa Mäntyniemi-halvaus.

  4. Tarkoitin ehkä hieman lievempää muutosta kuin sitä, että muutettaisiin koko paletti uusiksi. Sissimarkkinnoissa(?) kirjoittamasi juttu renkaiden foliopussista oli sitä suuntaa. Rohkenen väittää, että asioita ei ehkä olla viety loppuun asti, jos vaihdetaan kokonaan alaa.

    Toisesta suunnasta ajateltuna, tarjoaako olemassa oleva tuote jotain, mitä emme ole osanneet jo tarjota? Esimerkkinä käyköön se Tornionjokirannan asukille niin tylsä ja tavallinen joki, joka olisi monelle muulle unelmien täyttymys.

    Maksan ilomielin tuplasti, jos joku tarjoaa parturipalvelun, jossa saa 5-10min hartiahieronnan. Avaan heti lompakkoni, jos autohuolto sujuisi niin, että 8€ tuntipalkalla tuleva apulaispoika hakee autoni kotoa tai työpaikalta. Miksi YKSIKÄÄN autokoulu ei toimi yhteistyössä autokauppojen kanssa niin, että juuri kortin saanut kutsuttaisiin katsomaan tarjouksia käytetyistä autoista ja hänelle tarjoittaisiin jopa halvempaa rahoitusta?

    Tässä on tuotteistajilla globaalisti ajateltavaa, mutta silti pyöritään vanhojen soiden pohjalla. Helppo se on tietysti täältä huudella, mutta miksi meille kaupataan palveluja lähes sellaisenaan kuin ne kehitettiin 1970-luvulla?

  5. Jos Suomen Akatemiassa luettaisiin lehtiä, se säästäisi 6,5 miljoonaa veroeuroamme johonkin järkevään.

    HS 13.10.2009 kertoo, että Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn poika oli päässyt ehdokkaaksi EPAD-viraston johtajaksi. Heppu on 23-vuotias opiskelija ja kunnallinen virkamies.

    EPAD valvoo miljardiluokan sopimuksia La Defensen kaupunginosassa, josta löytyy merkittävä osuus Pariisin yrityksistä.

    Sarkozy jr:n tukijat toteavat, että poika on pätevä, vaikka lakimiehen opinnot ovatkin vielä kesken. Pormestari Patrick Balkany oli sitä mieltä, ettei ehdokkaan isän presidenttiydellä ole mitään tekemistä asian kanssa.

    Silti Suomen Akatemiassa täytyy pohtia, periytyykö valta vai ei.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita
Tommi Elomaa

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita?

Opeta asiakkaasi kuuden vaiheen kautta kuuliaisiksi ja tottelevaisiksi. Se tekee heidän elämästään helpompaa ja samalla myös parannat omaa katettasi.

Reputatko kananmunatestin
Tommi Elomaa

Reputatko kananmunatestin?

Elätkö siinä harhassa, että teidän palvelunne on uniikki myös asiakkaidenne mielessä? Kananmunatesti paljastaa höttöpuheen armotta.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.