Myyjien lahkoon kuuluu merkillinen heimo, joka yrittää aina nakittaa työnsä asiakkaalle.

Soitin hiljattain 3M:lle. Halusin tarjouksen PostIt-lappujen painattamisesta. Nehän nimittäin ovat sissimarkkinoijan toiseksi paras ystävä (Ediste-persmedia on tietenkin ykkönen).

Vaihteenhoitaja tiesi heti (kerrankin!), mistä on kyse. Puhelu napsahti oikeaan paikkaan saman tien.

Kerroin lyhyesti asiani. Myyjän vastaus oli mielenkiintoinen:

Voisitko lähettää tuon minulle sähköpostilla?

Ihmettelin, enkö voisi kertoa asiaani heti siinä puhelimessa. Sain luvan jatkaa tilaustani.

Paria lausetta myöhemmin myyjä kysyi taas, olisiko mahdollista, että lähettäisin kuitenkin toiveeni sähköpostitse. Hän oli kuulemma niin uusi työssään.

Okei, koska myyjä oli uusi, hän ilmeisesti tarvitsi perehdytystä. Miksei hän heti sitä sanonut!*

Pyysin, että hän ottaisi kynän käteen, kirjoittaisi ylös asiani ja lähettäisi itse tarjouksensa sähköpostilla. Tällainen aivan yllättävä menettely tuntui olevan uutta (äänestä päätellen) keski-ikään ehtineelle asiakaspalvelijalleni.

Kerran vuosia sitten marssin pankkiin. Firmani tililtä piti saada maksetuksi ulkomaille kohtuullinen summa rahaa. Ei siis mihinkään Sveitsiin verottajalta jemmaan, vaan aivan palvelujen ostamiseksi sumujen saarelta.

Pankkivirkailija työnsi eteeni lomakkeen, joka oli täynnä kryptisiä kenttiä. Sitten hän pyysi, että täyttäisin paperin ja allekirjoittaisin sen.

Kysyin virkailijalta, eikö hän voisi täyttää lomaketta. Kuluisi iäisyys ennen kuin olisin selvittänyt, mitä ihmettä blanketin eri kohdat tarkoittivat. Siihen hän totesi ykskantaan, että

“Meillä on täällä pankissa ehdoton määräys, että asiakkaan on itse täytettävä nämä lomakkeet.”

Kysyin häneltä, mitä hän aikoi tehdä sillä aikaa, kun hikoilen siinä tiskillä. Nutturapää kertoi odottavansa niin kauan, että homma on kunnossa.

Jupisin ääneen, etten lainkaan ihmettelisi, jos pankista täytyisi saneerata vielä iso kasa työpaikkoja lähivuosina.

Niin sitten kävikin.

Sinäkin olet laiska, koska se on luonnon laki. Opettele tunnistamaan tilanteet, joissa yrität työntää vastuusi asiakkaalle.

* Teknikka & Talous -lehteen vuosikymmenet pilakuvia piirtänyt Timo Mikama tiivisti asian kerran hienosti (tämä näin ulkomuistista).

Insinööri Nappula oli juuri tullut uuteen työpaikkaan. Tehtaan työnjohtaja työnsi hänelle ensi töikseen luudan kouraan.

“Mutta minähän olen diplomi-insinööri!”, Nappula parkaisi urakäänteestä järkyttyneenä.

“Olisit heti sanonut”, kymppi vastasi. “Voin neuvoa, miten sitä luutaa käytetään.”