Tuotteistajat ja tuotekehittäjät kuvittelevat, että hyvät ideat löytyvät nollatutkimusten avulla. Se onkin mukava tapa ulkoistaa oma vastuu.

Viime viikon tiistaina kakkoselta tuli Ylen ajankohtaisohjelmien juhlalähetys. Haastateltavaa oli toimittajapastori Hilkka Olkinuora, joka totesi jotenkin näin:

Kun ihminen ei halunnut tulla aikuiseksi, ennen hän syytti äitiä. Nykyisin hän syyttää mediaa.

Olkinuora tarkoitti tietenkin keskustalaisia, jotka yrittävät selitellä omia munauksiaan. Joka tapauksessa kommentti tiivistää hyvin sen, että me kaikki mielellämme ulkoistaisimme vastuumme jonnekin muualle.

Oireyhtymä vaivaa erityisesti tuotekehitysvastuuseen yllättäen joutuneita työntekijöitä. He ovat keksivinään jotain. Todellisuudessa he yrittävät joka käänteessä sysätä ajattelutyöt toisten kontolle.

Näyte tästä asenteesta oli luettavissa tuoreesta Talouselämän (33/2009) numerosta sivulta 34. Lehden juttu käsitteli sitä, miten Lapin matkailusta räätälöitäisiin täsmätuotteita eläkeläisille. Samalla selvisi, miksi homma on vielä alkutekijöissään.

Matkailijoiden motiiveista ei kuulemma ole tarkkaa tietoa. Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin projektipäällikkö Päivi Ouallen paljasti, että

“Seuraavaksi pitäisi selvittää elämäntapoja ja arvoja – minkä takia esimerkiksi kalastusmatkailijat tulevat Lappiin.”

Hänen mukaansa seniorimatkailijat ovat vielä täysin tutkimaton ryhmä. Kun tietoa ei ole, tuotteistaminen ei etene.

Tämä katkelma kertoo täsmälleen, mikä tämän maan tuotekehittäjiä vaivaa. Minkähän ihmeen takia esimerkiksi kalastajat voisivat haluta Lappiin?

Jos saan arvata, pohdinta vaatii kalliin tutkimuksen mieluiten EU-rahoilla. Sen lopputuloksena selviää, että kohderyhmä arvostaa

  • kirkkaita, kalaa kuhisevia vesistöjä,
  • koskemattomalta vaikuttavia erämaita,
  • joutuisia liikenneyhteyksiä,
  • mahdollisimman laadukkaita oheispalveluja ja
  • turvallista ympäristöä.

Näin on saatu taas pelatuksi muutama vuosi itsestäänselvyyksien ihmettelyyn. Killeripalvelun syntyhetki ei ole vielä sekuntiakaan lähempänä – jos sellaista tässä tapauksessa edes tarvittaisiin.

Luultavasti kuka tahansa täysjärkinen osaisi tuotteistaa kalastajille matkailupaketin, joka kävisi kuin kuumille kiville. Jos tuote ei myy, se johtuu vain onnettomasta markkinoinnista ja myynnistä.

Joitain sivuja myöhemmin samasta Talouselämän numerosta löytyy riemastuttava mainos. Omasta mielestään merkittävä suomalaisen huippututkimuksen rahoittaja Suomen Akatemia siinä retostelee.

Pulju aikoo haaskata 6,5 miljoonaa euroa verovarojamme nollatutkimukseen.

Nuo muutamat roposemme kuluvat sen selvittämiseen, miten todennäköisesti valta-asemassa olevan henkilön lapsi tai lapsenlapsi päätyy vaikuttajaksi.

Eikä tässä vielä kaikki. Reklaami julkistaa kansakuntamme menestyksen kannalta merkittävän uutisen:

“Voi olla, että tämä suomalainen perustutkimus muuttaa käsityksiämme vallan muodostumisesta.”

Mahtavaa! Pian lama saa kuoliniskun. Teollisuutemme pelastuu. Työttömät pääsevät rehkimään. Alan pidätellä henkeäni.

Älä haaskaa aikaasi lumeselvityksiin. Jos niistä löytyisi menestystuotteen avain, tutkimusbisnes olisi maailman suurin toimiala.