Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Mikä voittamisessa pelottaa?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Tänään Hesarin urheilusivuilla oli juttu ruotsalaisesta henkisen valmennuksen gurusta nimeltään Kjell Enhager. Miekkonen oli juttelemassa golfvalmentajille Helsingissä.

Enhager oli kertonut tarinan lupaavasta nuoresta naisgolfarista 1990-luvun alusta. Pelaaja oli pärjännyt muuten hyvin, mutta kisat olivat alkaneet takkuilla aina viimeisillä väylillä. Hän jäikin tyypillisesti kakkoseksi tai hiukan huonommille sijoille.

Enhager oli tarkkaillut pelaajaa eräässä kisassa Italiassa.

”Kun tyttö pääsi johtoasemaan, hän löi pian huonon lyönnin ja putosi listalta. Sitten hän meni taas kärkeen ja epäonnistui pian uudestaan.”

Kisan jälkeen Enhager oli jutellut pelaajan kanssa. Oli käynyt ilmi, että tämä pelkäsi voittopuheen pitämistä niin paljon, että peli meni siksi läskiksi kerta toisensa jälkeen.

Valmentaja oli harjoitellut golfarin kanssa esiintymistä.

Pelaaja onkin pitänyt sen jälkeen aika monta kiitospuhetta. Hänen nimensä oli Annika Sörenstam. Hän voitti hiljattain päättyneen uransa aikana 90 ammattilaisturnausta.

Yleensä kartan urheilijavertauksia. Mutta nyt en voinut välttyä tunteelta, että lukemattomat asiantuntijat kärsivät vastaavista ongelmista.

Muuten on vaikea selittää sitä, miksi niin monet ammattilaiset näyttävät suorastaan pelkäävän voittamista.

En tarkoita, että he jänistäisivät julkisuutta tai esiintymistä – vaikka sekin lienee usein taustalla. Menestys saattaa tuoda mukanaan myös muita mörköjä.

Tuleeko mieleesi, mitä (asiantuntijalle tyypillisiä) pelkoja nousukiitoon kääntynyt urakehitys saattaisi tuoda tullessaan?

10 vastausta

  1. Veikkaan, että asiantuntijan suurimpia pelkoja on leimautua joko (a) puoskariksi tai (b) pyrkyriksi. Kumpikin pelko on perusteltu, koska menestykseen usein liittyvä julkisuus tuo mukanaan väistämättä kaikennäköisiä huutelijoita.

    Eikö meille kaikille jo koulussa opetettu, ettei joudu silmätikuksi, kun on kaikin puolin keskiverto?

  2. Kateellisia kollegoita, jotka ”olisivat osanneet homman paljon paremmin, jos vain olisi kysytty”

    Ja ehkä olisivatkin joltain osin, minkä asiantuntijamme itsekin tietää.

  3. Voittamisessa on aina pelottavinta se,että sen jälkeen ei saa tehdä virheitä. Eli voittajan on pakko olla täydellinen. Riviasiantuntijana on aina mukavampi olla kun saa syyttä muita ja neuvoa 🙂

  4. Porukka aika hyvin luetellut jo. Jotain mitä itelle vielä tuli mieleen voisi olla kaikki kateelliset (ei vain kollegat) sekä pelko siitä että menetän kaiken minkä lopulta kovalla työllä olen saanut aikaan. Eli asiantuntemuksen menettämisen pelko. Ei ehkä julkaista tietoa enää niin kuin ennen tai pantataan se kaikkein kriittisin tieto.

  5. Huh, meni iho oikein kananlihalle kun luin tuon Annika Sörenstramin esimerkin. Kiitos, Jari, siitä!

    Olisiko kyseessä itsetunto-asia? Että riviasiantuntija ei luota itseensä vaan ajattelee, ettei kuitenkaan kuulu superliigaan? Tai että superliigalaisista on liian ahdas kuva, että menestyjä on aina tietynnäköinen, sanavalmis jne? Meidän kulttuuriin ei kuulu yksilön esille nostaminen edes aiheesta, mikä on sääli, sillä niin moni onnistuja voisi olla esikuva nuoremmalle polvelle.

    Pelko voi liittyä myös siihen, että voi pelätä pään menevän hajalle kun saa kaiken, mistä on monet vuodet (koko elämänsä?) unelmoinut. Jollekin kaiken sen tunnemyrskyn ajatteleminenkin voi olla liikaa. Onnistumista pitäisi harjoitella ja tajuta, että pää kestää myös sen. Tästä puhuin kun opetin kauppatieteelliseen pyrkiviä viisi vuotta sitten eli että pään on kestettävä myös se onnistuminen, tavoitetta pohdittaessa täytyy todella vakavasti ajatella, että onnistuu, koska muuten alitajunta alkaa suoltaa sabotoivia ajatuksia.

    Jani, mitä tarkoitit asiantuntemuksen menettämisen pelolla? Sitä, että jos on menestynyt ja framilla, niin sitten ihmistä ei enää oteta vakavasti?

    1. Marinka, kiitos kommentistasi!

      Luulen Janin tarkoittaneen sitä, että menestyvän asiantuntijan täytyy jakaa osaamisensa muiden kanssa. Hän joutuu julkaisemaan arvokkaat tietonsa. Niinpä sekä kollegat että kilpailijat pääsevät osallisiksi hänen työnsä tuloksista.

      Jokainen meistä on työpaikallaan törmännyt tietojaan panttaaviin ihmisiin. He kuvittelevat muuttuvansa hyödyttömiksi, jos paljastavat liikaa työkavereille – esimiehistä nyt puhumattakaan.

      Ongelma on yleinen myös myyntihommissa. Usein asiakkuudenhallinnan hankkeet menevät pieleen juuri siksi, etteivät myyjät halua kertoa asiakastietojaan yhteiseen tietokantaan. He ajattelevat olevansa arvokkaita vain niin kauan kuin heillä on asiakastietoja pelkästään omassa hallussaan.

      Mutta tämä spekuloinnista. Jani varmaankin vastaa vielä itse kysymykseesi!

    2. No Jari vastasi jo aika tyhjentävästi. Tuskin olisin paremmin voinut asiaa ilmaista.

      Lisäksi voihan asiantuntemuksen menettää ihan konkreettisestikkin. Ei ehkä sitä tietoa ja taitoa, mutta sen aseman minkä on saanut. Esimerkiksi Jarin crm-hommassa saatetaan pelätä että joku vie sen mun ykkösmyyjän paikan jos paljastan tästä ja tästä asiakkaasta niiden pehmeän kohdan. Sitten ollaankin enää vain kakkosmyyjiä…

  6. Morjesta ja kiitokset tästä aktiivisesta blogista kaikille osallistuville.

    Oma tuntemukseni on vahvasti se, että kyseinen asia liittyy asiantuntijan oman tekemisen hallintaan. Monet (kovatkin) asiantuntijat ovat kovin pedantteja ja analyyttisiä, mikä on loistavaa ratkaisuja toimitettaessa, mutta rajoittaa ja hidastaa täysin uusien alueiden haltuunottoa. He tukeutuvat mieluusti asioihin jotka hyvin hallitsevat. Menestys tuo tulleessaan paljon asioita, joihin he eivät koe omaavansa tarpeeksi tietotaitoa ja pelkäävät menettävänsä kokonaisuuden hallinnan. Lääkkeeksi tarjoan henkisen kantin opiskelua, jossa asiantuntija oppii, että asioista selvitään vaikka ne eivät olekaan täysin omissa lapasissa.

  7. Jesse, olen kanssasi samaa mieltä! Luulen, että juuri tuohon hallinnan tunteeseen (tai sen menettämiseen tietenkin) pelko useimmiten liittyy.

    Se on harmi, sillä kunnon voittajatavoite saattaisi auttaa aika tavalla.

    Aikanaan ylioppilaskirjoituksissa päätin, että nappaan Yrjö Koskisen stipendin äidinkielen aineestani. Sehän jaetaan vuosittain parhaalle kirjoittajalle.

    Tavoite oli kohtalaisen haastava, koska kilpailijoita oli (ja on joka vuosi) noin puolet koko ikäluokasta, eli 30.000 kappaletta. Eikä tällaista vasemmistolaiskodin vesaa suinkaan rohkaistu moiseen ajatteluun.

    Niin sitten kävi, että toinen kahdesta kirjoituksestani (jonka aihe muuten oli enteellisesti ”Mainoksen nainen ja todellisuus”) pääsi sijoille 2-7. Yrjö Koskisen stipendin saaja oli ehkä ykkönen ja ne kuusi muuta palkitsi Suomen Kuvalehti.

    Vaikka tulos oli hopeasija tai jotain, myös se tuntui voitolta. Jopa 29.998 kilpailevaa kirjoittajaa jäi taakse. Sattumalta palkinto olisi osunut kohdalle 0,02 prosentin todennäköisyydellä.

    En usko, että olisin päässyt edes lähelle, jollen olisi sitä etukäteen asettanut tavoitteekseni.

    Mutta mitenkäs se paljon siteerattu Andy McCoyn tokaisu menikään? Jotenkin niin, että ”sun pitää varoo, mitä sä toivot, koska sä voit saada sen”.

    Jo nuo kouluaikaiset kokemukset vaikuttivat paljon siihen, että jätin jossain vaiheessa insinööriuran ja uskalsin lähteä copywriterin hommiin.

  8. ”Hallitsetko pelkosi vai hallitseeko pelko ?”

    Tähän kysymykseen kulminoituu kaiken uuden kokeilemisen, yrittämisen ja voittamisen rajallisuus. Omien pelkojen hallinta on itsensä voittamista. Itsensä voittamisen jälkeen jokaiselle yksilölle rajat asettaa hänen oma kehityspotentiaalinsa.

    Vasta häviämällä voi oppia voittamaan ! Nimenomaan vain voi, häviö ei takaa sitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Crazy chemist with a failed experiment, explosion in laboratory
Jari Parantainen

Vain supertähtien tuotteistaminen unohtui

Jopa maailman tunnetuimpien gurujen asiantuntemus muuttuu rahaksi hyvin nihkeästi – ainakin, jos palvelujen tuotteistaminen unohtui. Freakonomics-kirjan toinen kirjoittaja Steven D. Levitt kertoi hiljattain omasta firmastaan, joka ei menestynyt.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii,

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.