Helsinki on valittu vuoden 2012 design-pääkaupungiksi. Ristomatti Ratia oli pari minuttia sitten haastateltavana Maikkarin uutisissa.
Uutisankkuri Keijo Leppänen meni kysymään sen kysymyksen, jota itsekin pohdin tänään heti ensimmäiseksi:
Miten tämä design-pääkaupunkihomma muutetaan euroiksi?
Ratia veti kätensä välittömästi torjunta-asentoon. Sitten hän selitti jotain, mutta ei tietenkään pystynyt vastaamaan kysymykseen.
Reaktio oli paljastava. Tänään julkaistu tiedote kertoo aivan samaa. Kenelläkään ei taida olla aavistustakaan, mitä konkreettista hyötyä valinnasta seuraa.
Näin todella monet markkinoijat toimivat.
Tärkeintä on pöhinä, huomio ja näkyvyys.
Kaikki muu jää herran haltuun. Kuten myyntitulokset.
8 vastausta
Keskustelin tänään opiskelukavereiden kanssa sattumalta juuri tästä teemasta. Aiheenamme oli tosin Jari Sarasvuon firman markkina-arvo, mutta sen ongelma on sama kuin Ristomatti Ratialla: vaikka kuinka olisi hypeä, brändiä ja pöhinää, niin niillä ei tee mitään, jos realisointi ei onnistu.
Aineeton omaisuus on helppo arvioida suureksi, mutta tosielämä ei aina ole samaa mieltä. Aineeton ei muutu aineelliseksi juuri sillä tavalla ja juuri sillä summalla, kuin omistaja haluaa ja haaveilee.
Katleena, kiitos kommentistasi!
Olen pannut merkille jo vuosien ajan, että kaupunkien ja kuntien pomot ovat erityisen kovia juoksemaan tunnettuuden perässä. Ongelma on vain siinä, että tunnettuus yksin saattaa työskennellä yhtä hyvin bisnestä vastaan kuin sen puolesta. Se on vain yleensä välttämätön välietappi, mutta harvoin itse tavoite.
Ei siinä muuten mitään, mutta kun päättäjien sekoilut on meidän veronmaksajien kustannettava. Esimerkiksi kotikaupunkini Espoon kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen on ilmeisesti tälläkin hetkellä Jussi Pajusen kanssa Singaporessa design-kongressissa. Luulisi näinä aikoina kaupunginjohtajalla olevan tärkeämpääkin tekemistä.
Joku tietenkin tekee rahaa tuolla design-pääkaupunkihommalla tavalla tai toisella. Ei kai sirkusta kukaan muuten pyörittäisi. Todennäköisesti kuitenkin Helsingin kaupunki vain maksaa.
😀 Ainakin Stefan Lindfors saa pari ylimääräistä projektia design-pääkaupunki-hypen seurauksena. Ehkä hän ja pari muuta design gurua käärii voitot?
Tämä voisi antaa mahdollisuuden ennenkaikkea Suomen matkailulle. Eikä todellakaan sen takia, että design-pääkaupunkistatuksen myötä syntyisi hetkeksi tapahtumia, joihin matkailijat ympäri maailmaa ryntäisivät.
Kerrotaan, että suomalainen design ammentaa ideansa ja virikkeensä suomalaisesta luonnosta. Samoin Suomen matkailumaaimago on perinteisesti perustunut järviin, metsiin ja maisemiin.
Valitettavasti Suomen matkailumarkkinointi on perustunut pelkkien tyhjien maisemakulissien esittämiseen jo vuosikymmenet.
Sen sijaan luonnon esittäminen huippumuotoilun kielellä, antaa mahdollisuuden välittää maailmalle symbolisia mielikuvia suomalaisen luonnon syvistä arvoista. Tämän kautta luotu ”matkailumaisema”, on paljon tehokkaampaa imagon luontia ja markkinointia, kuin kuvat auringonlaskuista tai järvenselistä.
Jep, tuo Ratian reaktio on itselleni aika tuttu kun on monia vuosia tullut kuunneltua erilaisten kuntien ja vastaavien hienoja strategioita ja suunnitelmia ja ajatuksia/visioita – jotka aikakirjoja katsoessa ovat pysyneet varsin samanlaisina 30 vuotta, vähän vain uudistettuina mutta pohjiltaan samanlaisina.
Ajatuksia, ideoita, suunnitelmia ja tällaisia design ja matkailu-teemoja ei ole loppujen lopuksi vaikea hahmotella ja iloita hienoista suunnitelmista mutta kun tulee aika oikeasti tehdä jotain ja realisoida hienot suunnitelmat huomataan usein ettei olekaan ketään aktiivista vetäjää, joka lähtisi ”tappelemaan” nykytilannetta vastaan varsinkin tuolla matkailupuolella…
”Miten tämä muutetaan euroiksi?”
Jos olisi urheilutapahtumasta, vaikkapa fudiksen MM:stä kyse, ei asia huolettaisi ketään. Sen alan ansaintalogiikat yms. ovat joko niin selvät toimittajille ja markkinointiguruille, tai sitten urheilun itseisarvo on niin korkea, ettei talouspuolesta kehdata tosissaan kysyä. Ja jos tappioita syntyy, niin nehän kuuluvat urheiluun, vai mitä?
Mahdollisuuksia kääntää WDC 2012 -nominaatio kassavirraksi, myös kaupungin suuntaan, on vaikka kuinka paljon: tapahtumat, matkailu, yritysten profilointi ja tuotekehitykseen satsaaminen yms. WDC-hakemuksessa olivat mukana mm. Nokia ja Kone – jos se muotoilu kääntyy kassavirraksi raudantakomisessa ja biteissä, miksei sitten kaupungilla? Ympäristön koheneminen, palveluiden muotoilu, julkisen liikenteen käytettävyys ja muut muotoilukohteet vaikuttavat kaikki niin asukkaisiin kuin alueen yrityksiinkin, ja tulos näkyy ennen pitkää myös kaupungilla, taseessakin asti. Ei ehkä heti seuraavassa kvartaalissa kuitenkaan.
Mitä sitten tehdä? Voi vaikka alkajaisiksi kuunnella muitakin muotoilijoita kuin Ristomatti Ratiaa ennen kuin muodostaa totuuksia designista. Ja lisäksi voi miettiä, miten reagoisi, jos joku nyt keksisi järjestää maailmanlaajuisen kilpailun, jossa porukka nurmikolla jaloillaan potkuttelee pyöreää palloa kohti maalia. Ei se bisnespotentiaali ja kassavirta siinä pallossa piile, tai designissa, se on jossain ihan muualla.
PS. MM-jalkapallot ovat muuten aika mainio designtarina itsessään, katsokaa vaikka: https://www.soccerballworld.com/HistoryWCBalls.htm
Outi, olen kanssasi aivan samaa mieltä!
Epäilyni eivät kuitenkaan vähentyneet, kun Hesarin pääkirjoitus totesi tänään (26.11.2009) seuraavaa:
Huh huh, toivottavasti joku on miettinyt tuntematonta tietä leviävää säteilyä konkreettisempia tavoitteita!
no jopas on diipadaapaa pääkirjoitukseksi 🙂