Tietenkin maamme johto olisi pitänyt rokottaa heti ensimmäisten joukossa. Toivottavasti et esimiehenä tai yrittäjänä sorru vastaavaan hölmöilyyn muka tasa-arvon nimissä.

Viime viikolla eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ehdotti, että presidentti ja ministerit rokotettaisiin heti sikainfluenssaa vastaan.

Pitihän se arvata, mikä oli reaktio. Pääministeri tyrmäsi ajatuksen. Halonenkin kieltäytyi piikistä.

Mitä muuta voi odottaa presidentiltä, joka on niin olevinaan tavallisen kansan kaveri? Tai pääministeriltä, joka rakentaa (ainkin melkein) itse omat talonsa.

Rokotteista muka tasa-arvon nimissä kieltäytyvät johtajat ovat typeryksiä.

Jos kaikki olisivat tasa-arvoisia, miksi tarvittaisiin johtajia lainkaan? Entä minkä ihmeen takia maksamme huippuliksoja päättäjille, jos sillä ei ole mitään merkitystä, ovatko he työkykyisiä vai eivät?

Tasan 28 vuotta sitten näihin aikoihin nökötin viestiryhmäni kanssa puolijoukkueteltassa Levi-tunturin kupeessa Kittilässä. Pakkasta oli päivisinkin 20-30 astetta. Evääksi saamamme appelsiinit pysyivät umpijäässä koko viikon.

Vaikka jokaisella oli jalassa neljät tai viidet housut, tunti tai kaksi taivasalla oli väijyvuorossa vaanivalle paha rasti. Ajattelinkin, että ottaisin osan vuoroista itselleni. Miehistöni hukeja voitaisin vastaavasti lyhentää.

Kun joukkueenjohtajamme kuuli ideastani, hän kielsi sen jyrkästi.

Jos ryhmänjohtaja on rättiväsynyt, hän alkaa tehdä typeriä päätöksiä. Sen jälkeen hukka perii koko porukan.

Hän selitti, että niin jalo kuin ajatukseni ehkä olikin, oma kuntoni oli kaikkein tärkeintä. En sitten mennyt vartioon, vaan nukuin pari tuntia muita enemmän.

Ei kauneusunillani tietenkään ollut harjoitusoloissa mitään todellista merkitystä. Mutta kouluttajamme näkökulma jäi hyvin mieleen. Idea on sama kuin lentokoneen hätäohjeissa.

Laita happinaamari ensin itsellesi. Auta vasta sitten muita.

Yrityksissä näen typerän tasa-arvon merkkejä vähän väliä. Monet johtajat ensinnäkin luulevat, että moderni pomo on alaistensa ystävä.

Mikäs siinä, mutta kun johtajan pitäisi myös edellyttää asioita. Se ei oikein tahdo onnistua, jos samalla pitäisi olla mielin kielin joka suuntaan.

Olen nähnyt sitäkin, että johtaja nyhertää töitään kaikkein huonoimmilla välineillä. Esimies haluaa näyttää alaisilleen, ettei hän luule olevansa muita parempi. Käytännössä kallispalkkaisimman aikaa valuu viemäriin joka päivä.

Kaikkein ikävintä on se, että tasa-arvon ajatus vesittää yrityksen asiakastavoitteet.

Merita-pankin toimitusjohtaja Pertti Voutilainen tuli sanoneeksi marraskuun alussa 1999 tv-uutisissa, että hänen pankillaan on hyviä ja huonoja asiakkaita. Ja että kannattamattomista asiakkaista voisi hänen puolestaan huolehtia joku muu, vaikkapa valtio.

Nämä maalaisjärkiset ajatukset johtivat siihen, että Voutilainen sai passituksen eläkkeelle.

Tietenkin markkinataloudessa toimivat yritykset pyrkivät haalimaan hyviä asiakkaita ja potkimaan huonot pellolle. Niin ne tekivät ennen Voutilaisen lausuntoa ja niin ne ovat tehneet sen jälkeen. Samoin toimii jokainen täyspäinen esimies ja yrittäjä.

Kannata sinäkin epätasa-arvoa. Johtaja on tärkeämpi kuin työntekijä. Hyvä työntekijä on usein 10 kertaa tehokkaampi kuin huono. Hyvä asiakas on jopa satoja kertoja tärkeämpi kuin huono asiakas.