Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Kannata sinäkin epätasa-arvoa

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Tietenkin maamme johto olisi pitänyt rokottaa heti ensimmäisten joukossa. Toivottavasti et esimiehenä tai yrittäjänä sorru vastaavaan hölmöilyyn muka tasa-arvon nimissä.

Viime viikolla eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ehdotti, että presidentti ja ministerit rokotettaisiin heti sikainfluenssaa vastaan.

Pitihän se arvata, mikä oli reaktio. Pääministeri tyrmäsi ajatuksen. Halonenkin kieltäytyi piikistä.

Mitä muuta voi odottaa presidentiltä, joka on niin olevinaan tavallisen kansan kaveri? Tai pääministeriltä, joka rakentaa (ainkin melkein) itse omat talonsa.

Rokotteista muka tasa-arvon nimissä kieltäytyvät johtajat ovat typeryksiä.

Jos kaikki olisivat tasa-arvoisia, miksi tarvittaisiin johtajia lainkaan? Entä minkä ihmeen takia maksamme huippuliksoja päättäjille, jos sillä ei ole mitään merkitystä, ovatko he työkykyisiä vai eivät?

Tasan 28 vuotta sitten näihin aikoihin nökötin viestiryhmäni kanssa puolijoukkueteltassa Levi-tunturin kupeessa Kittilässä. Pakkasta oli päivisinkin 20-30 astetta. Evääksi saamamme appelsiinit pysyivät umpijäässä koko viikon.

Vaikka jokaisella oli jalassa neljät tai viidet housut, tunti tai kaksi taivasalla oli väijyvuorossa vaanivalle paha rasti. Ajattelinkin, että ottaisin osan vuoroista itselleni. Miehistöni hukeja voitaisin vastaavasti lyhentää.

Kun joukkueenjohtajamme kuuli ideastani, hän kielsi sen jyrkästi.

Jos ryhmänjohtaja on rättiväsynyt, hän alkaa tehdä typeriä päätöksiä. Sen jälkeen hukka perii koko porukan.

Hän selitti, että niin jalo kuin ajatukseni ehkä olikin, oma kuntoni oli kaikkein tärkeintä. En sitten mennyt vartioon, vaan nukuin pari tuntia muita enemmän.

Ei kauneusunillani tietenkään ollut harjoitusoloissa mitään todellista merkitystä. Mutta kouluttajamme näkökulma jäi hyvin mieleen. Idea on sama kuin lentokoneen hätäohjeissa.

Laita happinaamari ensin itsellesi. Auta vasta sitten muita.

Yrityksissä näen typerän tasa-arvon merkkejä vähän väliä. Monet johtajat ensinnäkin luulevat, että moderni pomo on alaistensa ystävä.

Mikäs siinä, mutta kun johtajan pitäisi myös edellyttää asioita. Se ei oikein tahdo onnistua, jos samalla pitäisi olla mielin kielin joka suuntaan.

Olen nähnyt sitäkin, että johtaja nyhertää töitään kaikkein huonoimmilla välineillä. Esimies haluaa näyttää alaisilleen, ettei hän luule olevansa muita parempi. Käytännössä kallispalkkaisimman aikaa valuu viemäriin joka päivä.

Kaikkein ikävintä on se, että tasa-arvon ajatus vesittää yrityksen asiakastavoitteet.

Merita-pankin toimitusjohtaja Pertti Voutilainen tuli sanoneeksi marraskuun alussa 1999 tv-uutisissa, että hänen pankillaan on hyviä ja huonoja asiakkaita. Ja että kannattamattomista asiakkaista voisi hänen puolestaan huolehtia joku muu, vaikkapa valtio.

Nämä maalaisjärkiset ajatukset johtivat siihen, että Voutilainen sai passituksen eläkkeelle.

Tietenkin markkinataloudessa toimivat yritykset pyrkivät haalimaan hyviä asiakkaita ja potkimaan huonot pellolle. Niin ne tekivät ennen Voutilaisen lausuntoa ja niin ne ovat tehneet sen jälkeen. Samoin toimii jokainen täyspäinen esimies ja yrittäjä.

Kannata sinäkin epätasa-arvoa. Johtaja on tärkeämpi kuin työntekijä. Hyvä työntekijä on usein 10 kertaa tehokkaampi kuin huono. Hyvä asiakas on jopa satoja kertoja tärkeämpi kuin huono asiakas.

14 vastausta

  1. Tästä tulikin mieleen vastaavanlainen tarina ajoista, jolloin olin palvelemassa valtiota (siitä on vähemmän kuin 28 vuotta). Kouluttaja kysyi joukolta innokaita upseerioppilaita, mikä on jääkärijoukkueenjohtajan tärkein ja ensisijainen tehtävä. Vastauksia tuli monenlaisia alkaen vihollisen pysäyttämisestä joukkueen toimintakyvystä huolehtimiseen ja omasta puolustusvastuusta vastaamisen. Kukaan ei kuitenkaan hoksannut oikeaa vastausta, joka oli: ”pitää itsensä hengissä”.

    Oikean vastauksen saamisen jälkeen vastaus tietysti vaikutti aivan ilmiselvältä, mutta ei se kenellekään ollut tullut mieleen, kun kaikki lähtivät miettimään jotain paljon hienompaa ja ylevämpää tehtävää. Mutta näinhän se on. Kuka joukkoa silloin johtaa, jos johtaja on poissa pelistä? Tietyissä asioissa toiset vain ovat tärkeämpiä kuin toiset.

  2. Vaikka takana oleva ajatuksesi on järkevä, en pidä sikaflunssaesimerkistäsi. Niin kauan kun sikaflunssan aiheuttamat kuolemantapaukset ovat promillen luokkaa (lähteenä Wikipedia) ja oireet ovat perusterveellä parin päivän mittainen nuhakuume, valtionjohdon rokottaminen olisi aiheuttanut ainoastaan turhaa hysteriaa massojen keskuudessa. Itse uskon, että suurin uhka ei ole itse sikaflunssa, vaan panikoivat sekä irrationaaliset ihmiset. Ei tehdä kärpäsestä härkästä – emmehän rokota valtionjohtoa kausi-influenssaakaan vastaan.

  3. Mä kanssa ajattelen että valtiojohdon rokottaminen olisi typeryyttä, sillä valtio kyllä pyörii pari viikkoa ilman pääministeriäkin.

    – On kai se joskus ennenkin ollut sairaslomalla.

    1. Koivulahti & M,

      Kyse ei ole siitä, pitäisikö pääministeri tai presidentti rokottaa. Kyse on siitä, että joskus johtajien on uskallettava toimia vastoin yleistä mielipidettä. Muuten he vahingoittavat yhteistä pitkän aikavälin etua.

      Enkä tällä tarkoita, että johtajan pitäisi uskaltaa haalia itselleen etuja kaikissa käänteissä, kun hän ei arvele jäävänsä siitä kiinni.

      1. Tuosta (ainakaan mä) en eri mieltä ollutkaan.

        Priorisointi olisi kovin vaikeaa, jos kaikkea (tai kaikkia) täytyisi pitää yhtä tärkeäinä. Mitään ei koskaan saataisi aikaiseksi, kun ei tiedettäisi mistä aloittaa.

        Allekirjoitan myös ajatuksen siitä että lampaat eivät välttämälttä löydä perille ilman paimenta. Toisaalta kyllä sekin olisi outo tilanne, jos olisi paimen mutta kaikki lampaat sairaita 😀

  4. Liittyen tohon kallispalkkaisen ajan valumisesta viemäriin olen miettinyt useampaankin otteeseen. Turhan usein esim. IT-alalla työskentelevät pitävät johtavissa asemissa olevia todellisina juntteina kun eivät osaa tehdä jotain yksinkertaista asiaa joka hoituu IT-asiantuntijalta viidessä minuutissa. Minusta kun taas homman pitäisi toimia niin päin, että ajatellaan mieluummin että sen korkeapalkkaisen johtajan aikaa ei mene monta tuntia jonkin turhanpäiväisen tietokoneongelman kanssa painimiseen, vaan hän voi keskittyä niihin tärkeämpiin juttuihin jotka takaavat sille IT-kulillekin leivän jatkumon suuhun.

    Sama efekti näkyy mielestäni perinteisten sihteerinhommien siirtämisessä tavallisille työntekijöille. Joku matkalaskun tekeminen suoriutuisi sihteeriltä käden käänteessä, mutta nykymentaliteetilla kaikki työntekijät laitetaan tekemään ne itse, jolloin työntekijän tehokasta työaikaa kuluu johonkin mitä hän ei edes kunnolla osaa (köh TRAVEL), eikä häntä ole siihen hommaan töihin otettukaan.

  5. Inttikokemus ja Voutilaisen esimerkki on hyvä, sikaflunssa ei. Samaa mieltä M:n kanssa.

    Tarja Halonen puolustusvoimain päällikkönä ottaa esimerkillisenä rokotteen ?

    Mielestäni kyseessä on järkevä riskien hallinta ei niinkä arvokysymys. Ja Niinistön heitto oli lähinnä sarkasmia suuren juupas/eipä rokote -keskustelussa ?

    1. Jos saan arvella, pääministerin ja presidentin päätökset perustuivat tuoreisiin kokemuksiin saksalaisten reaktioista. Angela Merkel joutui ryöpytykseen siksi, että hänen ajateltiin saavan tavallista kansalaista paremman rokotteen.

      Veikkaan siis, että poliittiset päättäjämme (Niinistöä lukuunottamatta) päättivät kieltäytymisestä alamaistensa reaktioiden pelosta. Eivät siis siksi, että päätös olisi ollut järkevä (vaikka se olisi ehkä sitä ollutkin).

      Nyt rokotuksen järkevyyttä koskevat kommentit kuuluvat jonnekin muualle kuin tähän blogiin. Täällä ei tuijoteta sormea, kun osoitan kuuta.

  6. Epätasa-arvon kannattajana sallinet kuitenkin vielä jatkaa…

    Jos Halonen haluaa rokotteen, niin hän sen varmasti saa, eikä kansa tiedä siitä mitään.

    Saksalaiset toimi mielestäni fiksummin. Merkel sai ”paremman” rokotteen. Hyvin epätasa-arvoista !

  7. Hyviä pointteja jälleen kerran niin Jarilla kuin kommentaattoreillakin!

    Sanoisin, että yksi esimiehen/johtajan vaikeimmista tasapainoiluista on siinä, että milloin vetää ihan rohkeasti – joidenkin mielestä jopa härskisti – kotiinpäin, milloin olla tasan samalla viivalla alaistensa kanssa ja milloin päästää alaiset jopa vähän helpommalla kuin mitä itseltään vaatii. Ei varmaan ole optimaalista, että esimies vain passaa alaisiaan, mutta ei varmaan sekään, että tämän alaiset pitävät tätä vain itserakkaana ”minä ensin”-paskiaisena.

    Jos muuten, Jari, saa toivomuksia esittää, niin voisit kirjoitella siitä, millainen on mielestäsi hyvä esimies – vähän tuohon suuntaan osoittavia vihjauksia ja vinkkejä on kirjoituksissasi ollut, mutta en muista että aiheesta olisi ”omaa kirjoitustaan”…

    1. Niidel, kiitos mietteistäsi – olen kanssasi aivan samaa mieltä!

      Tasapainoilu on pomolle vaikeaa, sillä kaikki hänen toimensa ovat aina alaisten armottoman ”onko se nyt varmasti reilu” -mittauksen kohteena.

      Tarkkanäköisenä oletkin huomannut, että välttelen esimiesaiheita parhaani mukaan. Se johtuu siitä, että olen itse maailman surkein esimies. Siksi yrityksessäni ei ole työntekijöitä, eikä niitä sinne tule. Se on aivan varmasti kaikkien etu.

  8. Luitko Jari Talouselämän viime perjantaina? Siinä oli mielenkiintoinen juttu, miten käy, kun kolmikymppiset hyppäävät puikkoihin ja johtamistyyli vaihtuu ”old-school inttipomosta” pomoon, jonka tärkein piirre on lähestyttävyys.

    Liian pehmon ja liian kovan pomon välillä on laaja ja varsin käytettävä ulottuvuus, jonka arvoa todella useat pomot eivät ikävä kyllä näe. Pomon tehtävänä on saada joukko tekemään töitä ja jopa pienimmässä organisaatiossa pomonkin pitää muuttaa johtamistyyliään alaisen työtehtävän mukaan.

    Innolla odotan gurujuttua johtamisesta 🙂 Yksinyrittäjä saa pomottaa vain itseään, mutta siinäkin heijastuu jo piirteitä omista johtamismieltymyksistä.

    1. Petri, Talouselämä tuli luetuksi.

      Kyseisessä jutussa Sinisen Meteoriitin 25-vuotias ohjelmistosuunnittelija Timo Saikkonen sanoi tärkeän asian. Hän oli päättänyt hakea työpaikkaansa aikanaan siksi, että firman ”maine on sellainen, että parhaat softan tekijät ovat täällä”.

      Siinä se taas nähtiin! Guruksi jo ehtineet – tai ainakin sellaiseksi hyvää vauhtia etenevät – ammattilaiset vetävät nuorempia lupauksia puoleensa magneetin lailla. Ihmettelen sitä, miten harvat johtajat tuntuvat ymmärtävän tuota monille asiantuntijoille kaikkein tärkeintä rekrytointikriteeriä.

      Näin entisenä koodarina ja parinkin eri softafirman ex-vetäjänä Sinisen Meteoriitin kulttuuri, johtamiskäytännöt ja työn tekemisen tavat kuulostivat sinänsä aika tutuilta.

      Mahdolliset jäykät ja vanhanaikaiselta tuntuvat käytännöt eivät sitä paitsi aina ole pomoista kiinni lainkaan.

      Olen tästä ennenkin kirjoittanut, että aikanaan yritimme esimerkiksi saada firmaamme nelipäiväiset työviikot bittinikkareidemme omasta toiveesta. Se olisi käytännössä hoidettu niin, että viikon hommat olisi paiskittu maanantaista torstaihin – jos joku siis niin halusi. Pakkoa ei tietenkään olisi kenelläkään ollut, jokainen olisi saanut tehdä normaalejakin työviikkoja niin halutessaan. Mutta enemmistö olisi mielellään ottanut kolmipäiväiset viikonloput käyttöön saman tien.

      Suomessa työntekijä saa esimerkiksi vetää umpikännit ja nukkua hangessa vaikka joka ilta, mutta neljää 10-tuntista työpäivää hän ei saa tehdä. Työsuojelupiiri kielsi ottamasta käyttöön työntekijöidemme itsensä toivomaa työaikajärjestelyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.