…, mutta kun se ei tietenkään onnistunut.

Juttelin eilen puhelimessa autokauppiaan kanssa. Sovimme, että menen tänään lounastauolla tilaamaan uuden pirssin.

Katsoisimme samalla vielä kerran varustelistan läpi, ettei siitä ole päässyt unohtumaan mitään oleellista.

Tänä aamuna myyjä sitten soitteli ja halusi siirtää tapaamistamme. Hänen perustelunsa oli aika veikeä.

Miekkosen parempi puolisko oli sopinut treffit papin kanssa. Niinpä he molemmat olivat menossa sopimaan ristiäisjärjestelyistä.

Kerroin, että olen itsekin myyjä. Ja ettei koskaan ole käynyt mielen vieressäkään, että soittaisin vastaavan puhelun asiakkaalleni.

Sain kuulla, että meitä ihmisiä on erilaisia ja seliseli.

Jos autokauppiaan vaimo olisi sairastunut tai kuollut, en mussuttaisi hetkeäkään. Mutta kyllä sitten on maailmankirjat sekaisin, kun alan perua asiakastapaamisia siksi, että se nyt vain olisi omalta kannaltani hiukan kätevämpää.

Juuri eilen sama heppu selitti, että heillä on myymälässä turhan hiljaista!

No, ei firman näyttelytila ainakaan minun vuokseni ruuhkaudu. Taidan olla sen verran herkkä primadonna, että kannan rahani jonnekin aivan muualle.

Voisiko Suomen talouden alamäki (suhdanteet poisluettuna) johtua juuri tästä? Hyvät myyjät asuvat aivan muualla kuin täällä napapiirin tuntumassa.

Älä herran tähden selitä asiakkaallesi, että oma mukavuutesi on kaikkein tärkeintä.