Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Miksi yrittäjä kaivaisi verta nenästään?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Sari Vaajanen on Innolink Research Oy:n palkittu kasvuyrittäjä ja myyntijohtaja. Hän kyseli viime viikolla Kauppalehden mielipidepalstalla (3.12.2009), pelkäävätkö naisyrittäjät kasvua.

Vaajanen siteeraa kirjoituksessaan syyskuussa valmistunutta tutkimusta. Sen mukaan useimmat naisyrittäjät pitävät työtään mielekkäänä ja merkityksellisenä. Niinpä Vaajanen kysyy, mikseivät naiset lähde nykyistä rohkeammin kasvattamaan bisneksiään.

Tätä samaa jotkut jaksavat hokea vuodesta toiseen. Vaajanenkin tarjoaa vastauksen jo omassa kysymyksessään.

Jos yrittäjä pitää tilannettaan mainiona jo nykyisinkin, miksi ihmeessä hänen pitäisi syöksyä kasvu-uralle?

Repäisen tähän taas vanhan, hyväksi havaitsemani kaavan:

Tulos = Rohkeus x Halu x Osaaminen

Jos yksikin kolmesta kertolaskun tekijästä lähestyy nollaa, tuloskin on likimain nolla. Kaikkien kolmen kohdan on oltava kohdallaan, että alkaisi syntyä jotain erinomaista.

Valtaosa kasvuyrittäjien perään itkevistä on jostain syystä päätynyt siihen, että ongelma kumpuaisi osaamisen puutteesta. Siis Suomessa, jossa ihmiset ovat kai maailman parhaiten koulutettuja!

Vaikka monet uutiset väittävät samaa, olen aivan eri mieltä. Ei täältä osaamista puutu.

Päinvastoin, maamme alkaa olla pullollaan tarpeisiin nähden ylikoulutettua porukkaa. Tohtoreita tehtaillaan satamäärin työttömiksi vain siksi, että se on jotenkin hienoa.

Vaajanen taas epäilee, että kyse olisi pelkuruudesta.

Totta kai rohkeita voisi aina olla enemmän. Erityisesti markkinointi on aivan toivotonta, jos yrittäjä ei uskalla erottua kilpailijoistaan.

Toisaalta jokaiselle jo nytkin mukavasti pärjäävälle yrittäjälle on päivänselvää, että kasvubisnes lisää riskejä. Se pidentää päivää ja tuottaa monenlaista muuta murhetta.

Jos joku ei siis halua syöksyä kasvu-uralle, ehkä kyse ei olekaan rohkeuden puutteesta, vaan silkasta viisaudesta. Ei kai yksikään täyspäinen ala kerjätä verta nenästään ajankulukseen.

Mutta sitten tulee varsinainen ongelma. Mielestäni on pässinselvää, että kaikkein eniten mättää halu-osasto. Ei ole riittävää motiivia firmojen kasvatustehtäviin.

Kasvuyrittäjiä maahamme vonkaavien päähän ei tahdo mahtua, että kenties vain murto-osa yrittäjistä on nykyisessä työssään rikastumisen tai maineen toivossa. Sisäsyntyisestä työllistämisen vimmasta nyt puhumattakaan.

Kaikiin muutoksiin täytyy olla jokin syy. Yrittäjää täytyisi riivata jokin asia, joka voittaa hänen mukavuudenhalunsa. Mutta kun itsellisiksi ryhtyvillä on aika monenlaisia syitä uravalintaansa:

  1. Ahneus. Jotkut yrittäjät haluavat rahaa ja paljon.
  2. Näyttämisen halu. Esimerkiksi jotkut koulunsa kesken jättäneet haluavat osoittaa, että heistä on sittenkin johonkin.
  3. Ylpeys. Kaikki huono-osaiset eivät suostu yhteiskunnan eläteiksi. Osa sisuuntuu ja päättää nousta kuopan pohjalta omin voimin.
  4. Harrastus. Jokin itselle rakas puuha laajenee yritystoiminnaksi kuin varkain.
  5. Kapina. Jotkut eivät kestä typeriä johtajia. Sellaisen ainoa vaihtoehto on ryhtyä omaksi pomokseen. Tähän ryhmään kuuluvat puhuvat mielellään yrittäjän vapaudesta.
  6. Perinne. Esimerkiksi monet perheyrittäjät kuuluvat perinnesarjaan. Heistä tulee yrittäjiä, koska vanhemmatkin olivat sellaisia.
  7. Toimiala. On paljon ammatinharjoittajia, joille yrittäminen on miltei ainoa vaihtoehto. Taiteilijalle tai hienopuusepälle ei välttämättä ole ole työpaikkaa olemassakaan.
  8. Keksintö. Jokin idea on niin hyvä, että se on pakko jalostaa myyntikuntoon. Muuten harmittaisi aikanaan kiikkustuolissa.
  9. Tilaisuus. Esimerkiksi omistaja saattaa yhtäkkiä tarjota osaa yrityksestä sen johtajien ostettavaksi. Ainutlaatuiseen tilaisuuteen on pakko tarttua.

Näistä yrittäjätyypeistä taitaa vain pari ensimmäistä hakevat kovaa kasvua ikään kuin luonnostaan. Kaikilla muilla on yrittämiseensä aivan muut motiivit.

Jos kasvuyrittäjät ovat aidosti tärkeä asia, niitä kyllä saadaan tähän maahan vaikka kuinka paljon. Mutta silloin on satsattava listani ykkösryhmään – eli ahneisiin.

Paljon nykyistä isompi osa suomalaisista alkaisi kasvuyrittäjiksi, jos palkintona olisi enemmän rahaa. Tosin ihan tavallinen euro ei vielä riitä vokottimeksi.

Paras tulos saavutettaisiin, jos potti olisi nimenomaan (ainakin lähes) veroton.

Mikään ei motivoi suomalaista paremmin kuin verojen välttely. Sopivasti ahneita kasvuyrittäjiä alkaisi putkahdella joka kannon alta.

20 vastausta

  1. Mahtavaa tekstiä taas Jari!

    Meinasin kirjoittaa jotain hienoa vastausta, kunnes tajusin että eipä tuohon oikein voi mitään muuta vastata. Kaikkien pitäisi vaan kasvaa ja alkaa yrittäjiksi pois sossun jonosta.

  2. Mukavuusalueelta poistuminen ja vastuunotto, sekä yhteisön valvova silmä, siinä kolme ratkaisevaa tekijää, miksi yrityksiä ei minun mielestäni synny toivottua (yhteiskunnan toivomaa) tahtia.

    Asenteissa on paljon tekemistä, sillä moni ei halua alkaa yrittäjäksi – valtakunnan ahneeksi sylkykupiksi.

    Jostain sikiää tämä mystinen ”tietämys” siitä, että verottaja on yrittäjän rajattomasti vedätettävissä, ja että kaikki yritykseen tuleva raha on yrittäjän henkilökohtaista tuloa. Kaikki yritystä pyörittäväthän tietävät, että nämä kaksi toteamusta eivät voisi olla juuri kauempana totuudesta.

    Kummasti aina huonojen aikojen koittaessa huudetaan pk-yrityksiä apuun ”suurena työllistäjänä”, mutta koskaan hyvinä aikoina kiitosta ei kuulu.

    Joskus olisi myös hyvä keskustella siitä, kuinka järjettömän kallista on työllistää suomalainen ihminen – kun siis lasketaan todelliset kustannukset. Sairaslomat (aiheelliset ja aiheettomat), lomat, lasten hankinta – uskokaa tai älkää sekin maksaa vaikkapa esim. ravintola-alalla työnantajalle todella paljon.

    Silti mikään ei saisi maksaa mitään, ja palkkojen pitäisi nousta suhdanteista huolimatta…

    1. Peku, kommenttisi vastuusta osuu niin oikeaan!

      Onhan esimerkiksi se tosi mielenkiintoista, että Baronalle ulkoistetut Finnairin laittomasti lakkoilevat roudarit edellyttävät vuoden irtisanomissuojaa.

      Finnair tahkoaa jättitappioita. Mutta mitä siitä. Menköön maailma mullin mallin, kunhan minä itse saan jatkaa elämääni ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

      Asenne kertoo hienosti siitä, että tässä äsdeepee-maassa jonkun jossain pitäisi sitoutua elättämään työntekijöitä, oli heille hommia tai ei. Siinä eivät paljon taloudelliset tosiasiat paina.

  3. Äsdeepeehen sopii jostain kuulemani lause: Valtio maksakoon verot.

    En ole vielä järin vanha, mutta muistan varsin hyvin 1990-luvun alussa, kun mullekkin sanottiin, että ole onnellinen että sulla on vielä töitä. Näitä lauseita ei nykyään kuule.

    Maahantuon tavaraa Kiinasta, ja ovat siellä liki kauhuissaan kun kerron millaisia lomia ja etuja suomityöläisellä on.

    Muutama vuosi sitten puolituttuni lopetti rakennusalan yrityksensä ja meni toisen leipiin. Eipä tarvinnut olla kun 2 viikkoa töissä, niin piti häipyä. Kovaan työntekoon tottunut entinen yrittäjä ei sopinut vetelehtivien duunareiden joukkoon…mokoma oli lounastauollakin vain 20 minuuttia.

    1. Vastaavasti vaimoni kuuli kerran parin kerrostalossa asuvan opettajan keskustelun:

      – Meille on pian tulossa tosi kallis ikkunaremontti.
      – Mitä sitten, taloyhtiöhän sen maksaa!

      Muuten olen sitä mieltä, että äsdeepeeläisen poliitikon linja on aina (sanamuodoista välittämättä) tämä:

      Ei sillä ole niin väliä, mitä tämä vastuuton ehdotukseni maksaa. Kyllä ne rahat jostain löytyvät tähänkin tarkoitukseen. On pakko löytyä.

      Kokoomuslainen taas sanoo näin:

      Mietitään nyt ensin, mistä ne rahat löytyvät. Kyllä äsdeepee sitten huolehtii, että ne saadaan tuhlatuksi viimeistä killinkiä myöten.

      Tuo äsdeepeeläisten ajatusmalli on levinnyt tehokaasti myös kansalaisiin.

      Moni ottaa järjettömiä lainoja ja hokee, että jos naapurilla oli varaa muuttaa isompaan kämppään, täytyy meilläkin olla.

      Ja jos tuo edellinen autoilija ehti näistä punaisista läpi, kyllä mekin vielä ehdimme.

      1. Tämä äsdeepeeläinen ajatusmalli lienee lähtöisin siitä kun Suomessa päätettiin alkaa muiden pohjoismaiden tavoin sosialistiseksi maaksi. Itsekin olen ihan 1000% sosialisti. Minä kuulun myös tähän loiseläjien törkeään kaartiin. Olen ehkä se loisista loisin, eli piskelija. Käytän törkeästi hyväkseni tätä sosialistista valtionapua, joka on meille lainvoimin suotu. Minulle maksetaan siitä kun opiskelen. Muualla päin maailmassa se on toisinpäin. Mutta Suomessa se on näin päin.

        Otan jopa opintolainaa, kun naapurinikin ottaa ja me kongreettisesti asumme samankokoisessa kämpässä. Jopa täysin saman katon alla. Toki joudun joskus tulevaisuudessa lainan maksamaan pois. Mutta silti olen kokomuuslaisten silmissä loiseliö(kö)..(?)

        Sitten kun minulle tulee sikainfluenssa tai joku muu kiva pikku sairaus niin menen vain sairaalaan, koska tässä sosialistisessa valtiossa myös se on turvattu, että meille kaikille suodaan terveydenhuolto, eikä se ole vain rikkaiden etuoikeus.

        Aina puhutaan siitä mistä sitä rahaa saadaan. Valtio voisi toki leikata vaikka mistä. Opintotukea ei myönnetä jos olet suurituloinen, mikä on tavallaan ok, mutta samaa politiikkaa ei käytetä taas missään muissa kelan tuissa. Ei lapsilisiä, ei äitiyspäivärahaa, ei eläkettä, ei sairaspäivärahaa, ei mitään sosialistisia etuuksia suurituloisille ja niille joilla sitä rahaa jo on. Kun työt loppuu niin ansiosidonnaista ei maksettaisi. Saman työttömyyskorvauksen toki kuten muutkin tai ei oikeastaan edes sitä. Eläkööt pummi sillä palkalla mitä on tienannut. Lopultahan kyse on vain taas yhdestä loisesta joka jää elämään valtion avustuksilla (vaikka vain hetkeksi). Perustaisi yrityksen kuten kunnon ihmiset.

        Itse kannatan täysin vapaata markkinataloutta, mutta taistelen vastaan sitä, että (suur)yritykset laittavat liiketoiminnan pystyyn hetkellisesti työntekijöiden kustannuksella. Nämä mainitsemasi kaverit jotka ottavat suuret lainat kun ovat olleet vuosia töissä samassa sellutehtaassa ja yhtiö ei ole antanut pienintäkään varoitusta, että sellutehdäs pistetään pois ja myydään laitteet Venäjälle. Sitten naapuri nauraa, että siitäs sait, kunnes tajuaa, että hetkinen tämä sellutehtaan purkaminen vaikuttaa koko paikkakunnan talouteen. Ja lopulta ollaan taas sosialitisessa yhteiskunnassa, missä on autettava toinen toista, eikä vain ajatella omaa napaansa, että onneksi mä voin yhä tehdä hankintoja, matkustella, istua baarissa dokaamassa vaikka kaiket illat, mutta täysin yksin.

        Raha ei kasva puissa, mutta jostain sitä tuntuu silti aina löytyvän kun tarpeeksi etsii.

  4. Olen samaa mieltä melkeinpä kaikkien tässä esitettyjen asioiden kanssa. Silti korvaani särähti tuolta Pekun kommentista tuo suomalaisen työn tekijan palkkaamisen kalleus. Rajalliseen käsityskykyyni ei ole koskaan oikein mahtunut tuosta vääjäämättä juontuva väite, että yrittäjän itsensä tekemä työ on jotenkin halvempaa. Ei siis kannata maksaa työntekijälle palkkaa, koska itse teen sen halvemmalla.

    En tiedä mistä tuo kumpuaa, mutta ehkä seuraava ajatuskulku selventää asiaa jotenkin. Taannoin uutisoitiin, että nuo lierot sosiaalipummit pimittävät Kelalta vuodessa aiheettomina avustuksina n. 4 miljoonaa euroa. Siis törkeeä, varksinkin kun se suhteutetaan siihen, että Kela maksaa noita etuuksia n. 11 miljardia euroa vuodessa. Tai siihen, että valtiolta jää saamatta yrityssektorilta arviolta n. 4 miljardin euron edestä verotuloja erilaisten harmaiden järjestelyjen takia.

    Verottaja on roisto, joka yrittää ryövätä sankariyrittäjän kovalla työllä 80 h/vk ansaitseman leivän. Kyse ei voi olla oman työn hinnoittelusta, eihän. Eikä turvallisuus ole hinnoittelukysymys eihän.

    Hjallis sanoi taannoin mielestäni hyvin taannoin jossain kirjamainoksessa: ”Mitä v***n järkeä siinä olisi, että rupeaisi yrittäjäksi vain että saa tehdä paljon töitä”.

  5. Mielenkiintoisia ajatuksia. Hienosti Jari olet listannut nuo syyt yrittämiseen. Nehän pätevät moneen muuhunkin asiaan. Kuulosti siltä, että SPD on toisesssa laidassa liikaa ja Kokoomus toisessa. Eikö siinä ollut joku vaihto keskelläkin? 😉

    Mielenkiintoista on se, että Suomessa on valtavat ”koneistot” yrittämisen tukemiseen ja ainakin täällä omassa kaupungissa niitä tulee vain lisää, silti nimenomaa halukkuutta tai rohkeutta ei taida tulla lisää. Hyvin moni pätevä kaverini puhuu yrittämisestä ja on jo hyviä ideoitakin ja verkostoja sekä jopa asiakkaita, mutta aika monesti kyse on rohkeuden puutteesta (tai liian pienestä halukkuudesta, joka ei kumuloidu rohkeudeksi ts. tuska ei kasva tarpeeksi suureksi). Sitä olen myös miettinyt miten useat ulkomaalaiset perustavat esim. ravintolan Suomeen. Mistä siinä on kyse? Nehän toimivat samassa yhteiskunnassa.

    1. Toni, maahanmuuttaja perustaa ravintolan usein siksi, ettei hänellä ole vaihtoehtoa. Siis sosiaaliturvan lisäksi. Hän ei saa työtä suomalaisista yrityksistä, koska kielitaito puuttuu ja seliseli.

      Toinen syy on lähtömaan kulttuurissa. Monissa maissa yrittäminen on paljon ilmeisempi uravalinta kuin Suomessa. Lisäksi ahkerointi voi tarjota reitin sosiaaliluokasta toiseen.

      Siitähän oli joitain vuosia sitten keskustelua, onko yritysten määrä ylipäätään kovin hyvä mittari. Monissa köyhissä kehitysmaissa erittäin suuri osuus väestöstä on yrittäjiä.

    2. Toni, jotenkin se keskitie ei houkuta. Sieltä tuntuvat löytyvän kaikkein konservatiivisimmat tapaukset.

      Mielestäni on vitsi, että keskustalaiset kuuluvat EU-parlamentissakin muka liberaaliryhmään. Tai sitten olen käsittänyt liberaali-sanan merkityksen ihan väärin.

  6. Sosiaalipsykologian professori Roy F. Baumeister arvelee, että naisyrittäjien yritysten pieneen kokoon on todellakin syynä lähinnä kiinnostuksen puute – samaan tapaan kuin miesten korkeampaan palkkatasoon on yhtenä osasyynä se että miehet uskaltavat pyytää enemmän koska arvostavat työpaikassaan keskimäärin eniten palkkatasoa, eivät naisten tapaan työympäristöä.

    Hän spekuloi tämän johtuvan lähinnä siitä, että lisääntymistehokkuuden eroista johtuen menestyksen tavoittelu ja riskinotto eivät ole historian saatossa antaneet naisille samanlaista mikroevolutiivista hyötyä kuin miehille. Menestyneet miehet ovat saaneet paljon lapsia ja levittäneet kunnianhimoisia poikia synnyttäviä geenejään eteenpäin tehokkaammin kuin menestyneet naiset, mikä on johtanut nykyisiin eroihin miesten ja naisten keskimääräisissä mentaliteeteissa. Tämä selittäisi vaikkapa sen miksi niin suuri osa työnarkomaaneista on miehiä…

    1. Tsubasa, kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi!

      Vaikka lähiympäristöstä ei pitäisi päätellä mitään, olen silti nähnyt häkellyttävän usein saman ilmiön: mies päättää korskuen lähteä johtajaksi hommaan, jonka nainen on todennut liian raskaaksi, kiittämättömäksi tai muuten sopimattomaksi.

      Toisin sanoen naiset tuntuvat olevan liian järkeviä moniin tehtäviin, jotka ehkä kuulostavat hienoilta, mutta todellisuudessa ovatkin aivan koiran duunia. Esimerkiksi toimitusjohtajan työ on usein sellaista.

  7. Mielenkiintoinen ja hyvä lista. Mielelläni lainaan sitä jossain esityksissä, jos sopii?

    Eikö naisyrittäjyys kuitenkin ole aika usein keskittynyt tietyntyylisiin yrityksiin, joiden kasvattaminen ei ole ehkä niin helppoa? Toinen juttu on sitten naisvaltaisten alojen äitiyskustannukset (joo, tiedän – seliseli). Ehkä myös usein naisille kallistuva päävastuu jälkikasvusta pitää myös mukavuus – tai stressinkestoalueella.

    Samalla minua alkoi mietityttämään enemmän ahneus ja näyttämisenhalu motiiveina. Kuinka monta sellaista naista tiedätte? Itse tiedän yhden, joka julkisesti on tunnustanut haluavansa sarjayrittäjäksi.

    Suomessa ei kovin helposti voi julkisesti sanoa, että haluaa yrityksensä kautta taloudellista menestystä – silloinhan iskee kateuden kirves. Sama pätee näyttämisenhaluun, vai olenko ihan väärässä? Ei saa haluta enemmän, vaan pitää olla tyytyväinen siihen mitä on saanut.

    Miten sitten voisimme saada kasvuyrittäjyyttä lisää? Vai onko se kuitenkaan tarpeellista?

    Obaman pienyritysten verokohtelu on hyvä toimenpide. Miksei meillä Suomessa…?

    1. Heli, sen kun lainaat vain!

      Toki jokaisella yrittäjällä on aina oma sekoituksensa noista listan motiiveista. Esimerkiksi itse olen yrittäjä eniten viitoskohdan vuoksi: muutun pomojen alaisuudessa turhan epämiellyttäväksi ihmiseksi – jos muutenkaan olen mikään päivänsäde.

      Tuon tosiasian havaitsemiseen kului ikävä kyllä vuosia. Nyt en ole enää aikoihin edes harkinnut, että menisin muille töihin. Se on kaikkien etu.

  8. ”Obaman pienyritysten verokohtelu on hyvä toimenpide. Miksei meillä Suomessa…?”
    Ei, kun meillä siirrytään tuplaverotukseen osinkojen kohdalla ja nostetaan toiminimien veroprogressiota. Toivottavasti lisätään myös henkilöstön sivukuluja, niin värisuora alkaa olla valmis.

    Pienyritysten verovapaa vuosi synnyttäisi vain lisää kateutta tässä maassa ja keskustelu tyrehtyisi siihen. Mutta Obaman toinen pallokohta, verokevennykset työvoimaansa kasvattaville yrityksille on etenkin lama-aikana ehkä parasta ideointia. Verokevennykset maksavalle taholle on kannustavaa, mutta työllistetyn henkilön tuomat lisäverot maksavat verokevennykset takaisin moninkertaisesti. Odotan sitä helteistä talvipäivää, kun Suomessa keksitään jotain noinkin fiksua. Toivottavasti Obama aloittaa oman ”Pölli tästä” -bloginsa, niin sana toivottavasti leviää paremmin.

    Kasvu-uralle esteenä useimmilla on varmasti pelko siitä, että se syö omaa palkkapussia. Keskipalkkaisen (2500€) palkkaaminen tarkoittaa sitä, että sivukuluineen tulisi repäistä jostain 45000€ lisäkatetta vuodessa, että palkkaaminen maksaa itse itsensä. Se on monelle pienyrittäjälle täysi toiveuni ja siksi on miellyttävämpää ja ruumiille terveempää, että jätetään kasvu sikseen ja nostetaan vain se oma palkka jatkossakin.

    Yrittäjyyteen verrattuna ei siis ole ihme, että palkkatyö vaikuttaa lähes lomatoiminnalta enemmistön mielestä. Palkka juoksee kiinteänä kuukaudessa ja jos työnantajalla menee huonosti, niin eduista ei silti tarvitse mukamas luopua. Finnair nyt pahimpana esimerkkinä, mutta ei tuo kovin tavattomalta kuulosta oikeastaan missään päin Suomea.

    1. Petri, pahinta on se, että Ringelmann-efekti iskee meistä jokaiseen.

      Kuten tuossa jutussani ”Kenen on vastuu, osa 2” aikanaan kirjoitin, tunnistan sen itsestänikin. Jos organisaatiossani on yläpuolellani yksikin pomo (vaikka vain hallituksen puheenjohtaja), alan heti siirtää vastuuta hänelle. En voi sille mitään.

      Siinä on toinen tärkeä syy siihen, että olen yrittäjä. Nyt en voi vierittää syytä kenellekään muulle – paitsi ehkä vähän yhtiökumppanilleni…

      Toki jokin raja vastuuttomuudessakin pitäisi olla. Baronan listoille siirretystä Finnairin porukasta on 250 henkeä muka sairauslomalla, koska elämä ei hymyile.

      Voi hyvänen aika, jos kaikki reagoisivat noin. Suomalaisista olisi 80-90 % pipinä joka päivä.

  9. Mielenkiintoista keskustelua… Jos valtio, ja sen tyttäret verottaja, Kela, PRH ja muut kaverit olisivat ’kovia jätkiä’, niin maahamme perustettaisiin välittömästi ilmainen palvelu joka hoitaa ilmaiseksi kaikki ne yrittäjän perusrutiinit joihin yksityisyrittäjät turhautuvat ja bisneksen rakentaminen jää sikseen. Itse liiketoimintaan liittyvien rahallisten valtiovelvoitteiden tulisi olla sellaisella tasolla että kohtuukatteisessa yrittämisessäkin olisi jotain järkeä. Kaikenmaailman alv-kikkailut on vähän sama kun heittäs laastaria tukkeutuneeseen viemäriin…
    -Nimim. ’ei käy kiskanpitäjää kateeksi’.

    1. Jesse, kiitos mainiosta näkökulmastasi!

      Lisäisin listaan vielä Tekesin & TE-keskukset niin, että niiden tehtävä olisi hoitaa kaikki rahoitusasioita koskeva paperisota yrittäjän puolesta.

      Nythän esim. Tekes mittaa hakijoiden motivaatiota sillä, että miten rahaa vailla olevat jaksavat pyörittää byrokratiaa. Huvittavinta asiassa on se, että firmat eivät saisi silti ostaa apua konsulteiltakaan paskaduunin hoitamiseksi. Ainoa tapa on kärsiä itse, ikään kuin se olisi jotenkin fiksu tapa käyttää tuote- tai palvelukehittäjien aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Euro olisi paras innovaatioseteli

Elinkeinoministerimme Olli Rehn on nero. Hän on keksinyt eurolle paremman vaihtoehdon. Se on nimeltään innovaatioseteli. Tarkoitus on potkia vauhtia pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Niiden pitäisi

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Nyhtökauran hinnoittelu meni pieleen

Hesari kertoi nyhtökaurayrittäjä Maija Itkosesta pari päivää sitten (17.9.2016). Lehti ylisti tuotetta estotta: ”HARMAANRUSKEASTA hakkeluksesta on tullut Suomessa tänä vuonna myyttinen elintarvike, jota jahdataan suu vaahdoten kaupasta toiseen.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.