Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Uskallatko ottaa riskin?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Lauantain 12.12. Helsingin Sanomat kertoo jälleen karusti suomalaisten talousosaamisesta.

Lama yllätti. Suomalaiset myivät häthätää osakkeensa halvalla pois. Turpiin tuli, mutta ei se mitään.

Rahat makaavat nyt korkosijoituksissa tai vielä turvallisemmilla säästötileillä. Se tarkoittaa, että inflaatio nakertaa pääomaa hitaasti, mutta varmasti.

Jutusta pistää silmään timantiksi tiivistetty oivallus: ”Reaalituotto edellyttää riskiä, mutta kukaan ei osaa varmasti sanoa, että riski kannattaa.”

No voi hyvänen aika sentään. Jos joku voisi luvata, että rahan lapioiminen osakkeisiin kannattaa, niin silloinhan ei tietenkään olisi kyse riskistä vaan setelipainokoneesta.

Jutussa toistetaan myös vanha totuus, tällä kertaa Credit Suisse –pankin tutkimuksen muodossa. Osakesijoittaminen kannattaa, kun tarkasteluväli on tarpeeksi pitkä. Sen sijaan tuotto alle kymmenen vuoden aikavälillä on sattuman kauppaa.

Miksi tätä on niin vaikea uskoa?

Jutun kirjoittaja Matias Möttölä arvelee, että syy sijoitusinnon puutteeseen voisi olla ”kirjava tarjonta ja heikot tiedot”. Eli TJ Group -tyyppisiä varmoja ravihevosia ei ole tarjolla riittävästi, jotta jonottaminen Aleksanterikadulla kiinnostaisi.

Sijoitusastrologia ja muut sääennusteiden tasoiset aavistukset osakemarkkinoiden liikkeistä herättävät innostusta vain hyvinä aikoina, kun sepitteiden tueksi on esittää muutama miljonääri.

Jutussa puhutaan myös uudesta eläkesäästämisen veroedusta, josta pääsemme nauttimaan ensi vuonna. Tähänkin etuun liittyy kuulemma ongelma. Osaamattomat kun saattavat ”arkuuttaan tehdä sijoituspäätöksiä, joita joutuvat katumaan.”

Helsingin kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Markku Kaustialla on onneksi ratkaisu ongelmaan. Hänen mukaansa eläkesäästämiseen pitäisi saada ”automaatti, joka tekisi viisaan ratkaisun myös päättämättömän puolesta.”

Pienellä räätälöinnillä Kaustian koneesta voisi kenties kehittää yrittäjien oman mietintämyssyn, joka estäisi tyhmät ratkaisut ja vapauttaisi lamaantuneet toimitusjohtajat päättämättömyyden lumouksesta.

Koska viimeksi otit todellisen riskin tuotteesi kehityksessä tai markkinoinnissa? Vai annatko kilpaijoidesi aina päättää ja peesaat itse riskittä (ja surkealla katteella) perässä?

16 vastausta

    1. Totta, Pekka. Aina löytyy soveltuva lyhyt tarkasteluväli, jolla asiat näyttävät olevan toisin. Kun aikajaksoa pidennetään hieman, katoavat deflaatiot ja muutkin poikkeamat melko nopeasti.

      Hesarinkin jutussa mainittiin, että juuri nyt osakkeiden arvon seuraaminen kymmenen vuoden aikajaksolla taaksepäin johtaa harhaan. Kurssit olivat huippukorkealla 1990-luvun lopussa. Silloin osakkeita ostanut tuskin on tienannut edes omiaan takaisin.

      Kun odotamme pari vuotta ja katsomme samaa 10 vuoden tilastoa uudelleen, näyttää tilanne aivan toisenlaiselta: 10 vuotta osakkeita hautonut sijoittaja onkin ollut viisas ja tienannut hyvin, kun osti osakkeensa romahduksen jälkeen 2000-luvun alussa.

  1. Edelliseen postaukseesi viitaten aloitan tarinalla:

    Minulla on tuttu, jonka tärkein arvo elämässä on turvallisuus. Niinpä elämä on jäänyt elämättä. Nyt kun vuosikymmeniä on kädellinen ja risat hän pohtii mikä meni pieleen, kun ei ole kumppania, ei perhettä, tasaisen tappava ja mielenkiinnoton työ. Unelmia olisi, mutta ei uskallusta riuhtaista itseään irti mistään.

    Ei pelkästään sijoittaminen tai yrittäminen vaadi riskinottoa vaan myös täyden ja hyvän elämän eläminen. Täysin riskitöntä elämää ei tietenkään ole, mutta täysin riskejä välttelevä elämä tappaa ennen kuin ennättää kuolla.

    Aivan uuden tuotteen, palvelun, konseptin kehittely vaatii, ei pelkästään suurta riskinottoa vaan myös suurta voimaa vastustaa niitä voimia, jotka eivät usko onnistumiseen. Ei voi muuta kuin nostaa hattua kaikille niille, jotka ovat jotain merkittävästi uutta tuoneet maailmaan ja markkinoille.

    Meillä suositaan varoittavia esimerkkejä enemmän kuin menestystarinoita. Ehkä pitäisi olla toisinpäin. Ehkä pitäisi myös arvostaa heitä, jotka yrittävät ja epäonnistuvat mutta nousevat uudelleen yrittämään? (näistäkin mielellään etsitään tarinat heistä, jotka kulkevat lain rajamailla)

    1. Liiketuttavani kertoi, miten 1990-luvun lama yllätti. Syliin laukesivat devalvaation seurauksena parissa päivässä liki 5 miljoonan markan velat.

      Hän ei voinut muuta kuin pelkääjän paikalta katsoa, kun homma meni metsään. Vielä viikkoa aiemmin pankki oli vakuuttanut, että kaikki on kunnossa.

      Mutta sitten tulee se yrittäjäosuus. Kymmenen vuotta kuulemma kului ennen kuin tuli ensimmäinen päivä, jolloin hän ei enää ajatellut asiaa.

      Siitä huolimatta hän nousi jaloilleen ja jatkoi yrittämistä menestyksekkäästi. Ja maksoi velat pois siinä sivussa.

      Kaikille hänen kohtalontovereilleen ei käynyt yhtä hyvin.

      Toinen vastaavan kohtalon kokenut yrittäjä kommentoikin, että eihän yrittäjän arvonimeä edes ansaitse sellainen yrittäjä, joka ei ole ainakin kerran tehnyt konkurssia.

    2. Sanon kuulijoille miltei jokaisessa seminaarissa aivan samaa: jos kollegat, ystävät, kilpailijat, alaiset, esimiehet, kotiväki ja naapurin koirakin toitottavat yhteen ääneen, että olet hullu ja väärässä, silloin teet luultavasti oikeita asioita.

      Sitten on vielä toinen juttu: Seth Godin kirjoitti blogissaan hiljattain osuvasti siitä, että liian harvat uskaltavat muuttaa mieltään. Takinkääntäjiä kun pidetään kajahtaneina. Tosiasiassa se on taito, jota pitäisi harjoitella paljon useammin.

      Luopuminen on se mielensä muuttamisen laji, jota suomalaiset(kin) pelkäävät kaikkein eniten.

      Onko ihme, että yrittäjäksi aikovia on niin harvassa. Nuorilla ei olisi juuri mitään menetettävää, mutta usein siinä vaiheessa puuttuu vielä sekä osaaminen että pääoma yrityksen perustamiseksi.

      Kokeneet konkarit taas ovat ehtineet haalia itselleen kaikenlaista maallista niin paljon, että heillä on mielestään aivan liikaa menetettävää. Lisäksi kaikki hokevat ihmeellistä myyttiä siitä, että yrittäjä voi menettää kämppänsä ja mitä ikinä.

      Siksi on turvallisinta kökkiä turruttavissa palkkatöissä vielä vuosikymmen tai pari, vaikka se pännisi joka päivä.

      1. Luopumisen taito on todella tärkeää! Maintsemasi Seth Godin on kirjoittanut aiheesta oikein erillisen kirjankin, ”The Dip”, https://sethgodin.typepad.com/the_dip/ , johon törmäsin hiljattain. Puoliväliin asti on toistaiseksi tullut luettua, ja hyvältä vaikuttaa. Menestyjiksi Godin luonnehtii kirjassaan ihmisiä, jotka osaavat luovuttaa riittävän nopeasti!

  2. Tämä on kyllä jännä juttu. Jokainen enemmän tai vähemmän rahoitusasiantuntija toitottaa sijoittamista pitkällä aikajaksolla, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi uskottavasti.

    Luin hiljattain jostakin (en nyt muista mistä, mutta tarkistan) erinomaisen sijoittajavinkin: ”Älä seuraa sijoitustesi arvon kehitystä”. Suurin piirtein noin se meni, eli automaattisesti tulee vältettyä liian hätiköity myyminen, kun ei tiedä sijoituksensa laskusta, tai nousustakaan. Pitkän ajan päästä voi sitten katsoa, että hyvinhän tässä kävi.

    1. Hieman vastaava periaate toteutuu asiakaskannattavuuden laskennassa.

      Perusperiaate on, että pitkäaikainen asiakassuhde tuottaa paremmin kuin lyhytaikainen. Ajatus perustuu tietysti siihen, että uskollinen asiakas ostaa enemmän ja myynnin kustannukset ovat pienemmät. Ja tietysti myös tuotantokustannukset laskevat, jos esimerkiksi asiakkaan ympäristön tuntemus on edellytys palvelun toimittamiselle.

      Silti tuotteiden hinnoittelussa tarkastellaan yleensä lyhyttä aikaväliä: voittoa pitäisi tulla rutkasti ensimmäisestä toimituksesta alkaen.

      Usein järkevintä olisi pitää aloittamisen kynnys matalalla (=ottaa hieman riskiä). Kaikkia kehityskustannuksia ei pidä syytää ensimmäiselle asiakkaalle, koska silloin rankaiset aivan väärää tahoa: innokasta asiakasta, joka osti palvelusi ensimmäisenä.

      Ikävin on tilanne, jossa asiakas tajuaa tulleensa ryöstetyksi, kun seuraavat ostajat saavat palvelun murto-osalla alkuperäisestä hinnasta.

      Pitkällä aikavälillä voitto on varma ja tasainen, ainakin jos onnistuu pitämään asiakkaat tyytyväisinä ja palvelukatteen kohdallaan.

    2. Tuumas, ”osta ja unohda”-sijoitustaktiikka kysyy lehmän hermoja, eikä se sovellu nykypäivän maailmaan, jossa kaikki on saatava mieluiten ”eilen” ja vähintään heti.

      Olen vasta kolmekymppinen, mutta pari pointtia, joista voi edes sinne päin-varmasti ennustaa notkahduksen olevan lähellä, on tullut tämän lyhyen matkan varrella painettua mieleen. Sikäli kun siis haluaa itse yrittää selvitä tulevista kuivin jaloin ja myydä ennenkuin ”joutuu” realisoimaan tappiot notkon pohjalla.

      Ensimmäinen näistä on: myy, kun tavallinen kansa – eli ryhmä henkilöitä, jotka perinteisen stereotyyppisesti eivät kuulu osakesijoittajiin – alkaa puhua jonkin mahdollisesti hyvän osakesijoituksen löytymisestä. Esim. kuten puhuttiin Sonerasta muistaakseni vuosituhannen vaihteesta.
      Pätee myös muihin sijoituskohteisiin, kuten vaikkapa valuuttakauppaan…;)

      Perustan mielipiteeni siihen, että silloin osakkeeseen ilmeisesti sijoittavat todella monet muutkin ”hyvän sijoituskohteen” löytäneet, tavalliset kansalaiset. Syntyy sekä hyvässä että pahassa ns. massapsykoosi. Ja vieläpä aivan liian myöhään. Osakkeita jonotetaan ja sitä jonotusta näytetään televisiossakin.

      Tämä taasen aiheuttaa ensin ansiottoman arvonnousun osakkeen hintaan. Kun jonkinlainen korjausliike alaspäin sitten tulee, tavallinen kansa myy paniikissa, jolloin ”pörssi” reagoi liioitellusti myös tähän suuntaan.

      Seuraa kissanpäivät instituutionaalisille sijoittajille, joilla on ”lompsa lyönnissä”, ja jotka todennäköisesti notkossa ostavat em. nousussa myydyt osakkeet näennäisesti halvalla takaisin. Tyytymättömiä ovat vain tavalliset kansalaiset, jotka innostuivat ja hävisivät. ”Ei koskaan enää, älkääkä te lapsetkaan…”

      Tässä kohtaa lienee syytä todeta, että minulla ei ole mitään tavallista kansaa vastaan – johon myös itsenikin luen. Tarkoitan em. viittauksella sitä, kun osakesijoittamisesta alkaa ikäänkuin tahtomattaan kuulla paikoissa, joissa siitä ei normaalisti puhuta.

      Toinen pointti on: kun julkisuudessa aletaan taas puhua yleisesti työvoimapulasta Suomessa ja jopa kauppa- ja teollisuusministerin suulla aamu-tv:ssä. Tämä ”lama” ei alkanut montakaan kuukautta myöhemmin kuin työvoimapula saatiin manattua julkisesti. Mielenkiintoista nähdä käykö seuraavalla kerralla samoin…

      Mitä omiin osakesijoituksiin tulee, ostin kesällä 2007 monenkin näistä osakkeista huippukurssiin, enkä ole sittemmin myynyt – ainoastaan ostanut lisää. Jonkun mielestä varmasti ”tyhmää toimintaa”, mutta tappiohan realisoituu vasta kun myy tappiolla. Eihän osakkeisiin kukaan myöskään laita rahaa, joka on leivästä pois, eihän?

      Pikavoitot suotakoon puolestani sijoittamista ammatikseen tekeville, joista heistäkin useimmat muuten ennustavat tulevaisuutta yhtä luotettavasti kuin sinä ja minä. Helppoa ei ole sekään raha, eikä riskittä tule.

      Heitettäköön vitsillä tähän loppuun vielä ennuste 30 vuoden päästä tunteita kuumentavalle kohteelle, joka on syönyt kansan kovalla työllä ansaitsemat rahat; 2000-luvun alussa aloitettu vapaaehtoinen eläkesäästäminen.

      Käydään monta itkunaurunsekaista keskustelua, joista jollekin tämän ajan nähneelle tulee mieleen: ai niin, Åke Blomqvist käräjöi aikanaan hieman samantyyppisestä asiasta silloista Nordea-pankkia vastaan ja hävisi.

      Antille: olen myös kuullut, että ei pidä uskoa talousasioissa yrittäjää, joka ei ole konkurssia tehnyt, sillä vasta hän tietää jotain taloudesta.

      1. Peku, kiitos kommenteistasi. Pitkä aikaväli on toistaiseksi näyttänyt toimivan minulle, joten siitä juontuu ajatukseni, että asiantuntijat ovat olleet oikeassa. Toki kiroan kaikki asiantuntijat, jos yhtäkkiä sijoitusteni arvo putoaakin eikä enää nouse odottelusta huolimatta.

        ”Osta ja unohda” on varmaankin ihan yleinen vinkki, mutta itse bongasin sen OP Rahastoyhtiön asiakaslehdestä. Lehti on jo löytänyt tiensä keräykseen, joten sanoja jäi selvittämättä.

        Oma periaatteeni on sijoittaa niin paljon, että jos kaikki menee, ei harmita ihan hirveästi. Toistaalta ei myöskään voiton hetkellä saa harmittaa se, etten sijoittanut enemmän. Divaritason pelailua siis, joten jätettäköön kommenttini omaan arvoonsa.

        YleX-radiokanavalla kuulija kertoi hyvän laman tunnistusmenetelmän. Kun aletaan mainostaa Soda Stream -laitetta. Näinhän kävi nyt ja 90-luvullakin.

  3. No niinhän siinä kävi, että pistin vuosi – pari ennen lamaa jokusen euron kiinni sijoitusrahastoihin. Muutamat niistä ehdin myydä hyvällä voitolla (20 % – 50 %) juuri ennen lamaa. Rahoitusskandaalin alkaessa hälytyskellot soivat päässä, mutta parissakin lehdessä rahoitusgurut analysoivat sian sisälmyksistä, että ei kannata myydä.

    En myynyt loppuja sijoituksia (joiden arvo oli noussut 10 % – 40 % alkuperäisestä). Olisi toki pitänyt. Niiden arvo arvatenkin romahti ja olivat jossain vaiheessa jotain -50 %. Olisin toki voinut syyttää rahoitusguruja, rahanahneita toimitusjohtajia, hallitusta tai ihan mitä vain, mutta kyllä sen tyhmän ratkaisun tehnyt kaveri löytyi ihan peilistä, kuten niin monessa muussakin asiassa.

    Hyvänä puolena tietysti se, että kyllä niiden rahastojen arvo toki nousee, mutta nyt sitä joutunee odottamaan ainakin muutaman vuoden vielä.

    Mitä aiheeseen yleisemmin tulee, Cristina tiivisti asian hyvin: ”Meillä suositaan varoittavia esimerkkejä enemmän kuin menestystarinoita”. Eikös Sarasvuon Jarikin manannut, että Suomi on täynnä lannistavia sanontoja? Sitten voisi miettiä, että mistä kaikesta se johtuu ja erityisesti miten siitä päästään eroon.

  4. Jokaisen pörssisijoittajan kannattaisi uskoa, että kyse on lopulta vedonlyönnistä.

    Siksi mielestäni on äärettömän huvittavaa, miten monet sijoittajat ”keräävät tietoa” esimerkiksi yhtiökokouksissa istuskelemalla. Sillä ei ole mitään muuta merkitystä kuin että sijoittaja itse kuvittelee toimivansa jotenkin tiedon varassa.

    Tässäkin keskusteluketjussa on kaikuja ajatuksesta, että vuosikymmeniä kestänyt trendi olisi jotenkin tae tulevasta. Näinhän ei tietenkään ole.

    Vaikka osakkeiden hinnat olisivat nousseet sata vuotta, se ei tarkoita, että ne enää jatkaisivat samaan suuntaan seuraavan sadan vuoden ajan. Lyhyen aikavälin ennusteista nyt puhumattakaan.

    Vedonlyönnissä ei ole sinänsä mitään vikaa. Pitää vain tajuta pelaavansa.

    1. Kyllä. Osakkeiden arvo perustuu siihen, mitä mieltä sijoittajat yrityksen arvosta ovat. Kauppa tapahtuu, jos hinta on oikea – ja hinta elää sen mukaan. Kuten kertoimet vedonlyönnissä.

      Mielenkiintoista on se, kuinka esim. UPM:n kurssi romahti, jos ajatellaan mitä yhtiöllä on taseessa. No, konekannalla ja rakennuksilla ei tietenkään ole ”arvoa”, jos koneille ei ole käyttöä.

      Jari, tuo on hyvä pointti, että yhtiökokouksissa istuminen on jokseenkin ”turhaa”. Jos haluaa sijoittaa eettisesti – mitä se sitten onkaan – tai tutustua yrityksen arvomaailmaan, niissä kohdin osallistumisesta varmasti on hyötyä. Tulevaisuuden ennustaminen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin menneisyyden, joten useimmiten yrityksen johto puhuu kuitenkin sellaisia, mitä sijoittavat haluavat kuulla.

      Erittäin hyvä esimerkki oli Ponssen kurssinousu jokusia viikkoja sitten. Siinä sijoittajat ilmeisesti kuulivat mitä halusivat, vaikka suuromistaja vain toi oman päiväunensa tulevaisuuden kulusta julki.

  5. Puolituttu sijoittaja kertoi osakkeidensa olevan tappiolla. Päivittelyn sijaan hän totesi, että ei sillä ole merkitystä. Mahdollinen tappio realisoituu vasta osakkeita myytäessä.

    Älä siis myy tappiolla, on sijoittajan ohje. Moni sijoittaja kuitenkin pyrkii osakkeistaan eroon juuri silloin, kun kurssit ovat alhaalla.

    Olennaisinta ei siten ole hallussa oleva tieto, vaan se, miten siihen suhtautuu.

    1. Sijoittajan ohje on paremminkin, älä myy tappiolla jos sinulla ei ole nyt tai tulossa kolmen seuraavan vuoden aikana myyntivoittoja joista voisit luovutustappiot vähentää.

      Viitaten Markku Kaustian tutkimuseen sijoituskäyttäytymisestä ja psykologiasta. ”Verotuksen kannalta sijoittajan olisi monesti järkevää realisoida tappiolla olevia sijoituksia… Käytännössä sijoittajat kuitenkin välttävät myymästä tappiolla. Markkinat eivät välitä sijoittajan aikanaan osakkeesta maksamasta hinnasta, mutta sijoittajalle itselleen sillä voi olla psykologista merkitystä.”

      Koska kyseessä ei ole sijoituspalsta niin en kommentoi asiaa sen enempää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.