Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Auttamishalu muka kasvoi

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Hesari otsikoi eilen (10.1.2009) näyttävästi, että ”Auttamishalu kasvoi lamavuonna”. Artikkelissa kehuttiin, miten monet yritykset sijoittivat rahansa joululahjojen sijaan hyväntekeväisyyteen.

Yhä useammat firmat tosiaan vinkkasivat sähköpostitse tai joulukortitse, mihin heidän pottinsa meni. Yksi tuki kehitysmaiden köyhiä, toinen taas eläinten- tai lastensuojelutyötä.

Olen vilpittömän onnellinen lahjoituksista riippuvaisten järjestöjen puolesta. Sitä paitsi olen itsekin absolutisti, jonka pieneen ystäväpiiriin ei uppoa enää pulloakaan enempää lahjaviinejä.

Se on kuitenkin täyttä potaskaa, että yrityksissä auttamisenhalu olisi jotenkin lisääntynyt. Todellisuudessa kyse on siitä, että näin firman työntekijät pääsevät itse vähemmällä.

Jokainen konkari tietää, millaista tuskaa joulunalusaika aina on. Juuri vuoden pahimpaan ruuhka-aikaan täytyisi päivittää rämettymään päässyt asiakastietokanta. Jotenkin sieltä joukosta olisi poimittava lahjan ansainneet asiakkaat.

Jos yrityksessä yksi saa lahjan, mitä hänen ilman jääneet kollegansa siitä ajattelevat? Entä pitäisikö pomolle antaa kalliimpi paketti kuin hänen alaiselleen?

Satamäärin kortteja pitäisi kierrättää oman porukan keskuudessa allekirjoitettavaksi. Viimeisen päälle hienoa olisi, jos joku kirjoittaisi kuoret käsin ja liimaisi postimerkit.

Viisi viime hetkellä mieleen putkahtanutta tärkeää kontaktia uhkaa jäädä kokonaan ilman pakettia. Kuriiripalvelu ei enää ota lisätilauksia, sillä se hukkuu mattimyöhäisten toimituksiin.

Tässäkin tapauksessa lopulta pienimmän kitkan tie vie voiton.

Oikeastaan hyväntekeväisyys alkaa tuntua tosi mainiolta ajatukselta. Sitä paitsi kaikki muutkin toimivat nykyään samalla tavalla. Eiköhän jätetä asiakkaat ilman lahjoja!

Älä turhaan uskottele, että ajattelit muka pientä Aki-poikaa Etiopiassa. Jokainen asiakkaasi tietää, että mukavuudenhalusi oli suurempi kuin auttamishalusi.

23 vastausta

  1. Myin joskus toimistotarvikkeita, ja joulun aikaan piti asiakkaille jakaa joulupipareita. No osan söin toki itse, mutta suurimman osan paketeista jaoin TULEVILLE asiakkaille. Pääpaino oli firmoissa joista mut ajettiin tylysti pihalle..Toimi hienosti, uusia asiakkaita tuli paljon.

  2. Firman työntekijöille lahjarumban väliin jääminen on tosiaan suuri helpotus. Mukavuudenhalun lisäksi on tosin myös toinen pointti, sillä satavarmasti kaikki firmat myös säästävät tällä keinolla rahaa. Lahjoitussummia ei useimmiten mainita ja lisäksi säästyvät kuljetuskustannukset tai työntekijöiden km-korvaukset ym.

    Mutta mitenkäs se on tuon yritysjoululahjan odottamisen laita, noin ihan oikeasti? Tuppaavat olemaan vähän sitä sun tätä ja viinipulloistakin Jarin kanssa täysin samaa mieltä. Nimenomaan joulunajan (sääntömääräisistä) muistamisista olisin taipuvainen sille kannalle, että niistä voisi tinkiäkin. Mutta vastaava panos, laadukkaammin toteutettuna, täytyisi sitten ehdottomasti käyttää toisena aikana.

  3. Myönnän toimivani tuolla tavalla juuri kaikista edellä mainituista syistä.

    Emme vie joululahjoja emmekä lähetä kortteja. En myöskään odota niitä.

    Ihmisten yllättäminen silloin, kun he eivät odota sitä, toimii paremmin.

  4. Puhumattakaan siitä houkuttelevalta tuntuvasta imagohyödystä. Näyttää hienolta lahjoittaa rahaa vaikkapa Itämeren suojeluun. Ei tarvitsee tehdä mitään konkreettisia tekoja. Riittää kun näyttää siltä, että välittää.

    1. Täsmälleen. Lienee vain ajan ja kustannuskysymys, koska ensimmäinen yritys lähettää joulun alla asiakkailleen emailin, jossa ilmoittaa liittyneensä johonkin hyvältäkuulostavaan Facebook-ryhmään…

  5. Minä olen sitä mieltä, että tuo on vain hyvä suuntaus. Tavaraa tällä pallonpuoliskolla on muutenkin riittämiin ja se, että asiasta vastaava henkilö pääsee joulupyhille ilman lamauttavaa lahjastressiä, ei ehkä ole se huonoin skenaario.

    Toki tuo vaikuttaa helpolta tavalta ohittaa kaikkien muiden halu ja näyttää itse anteliaammalta ja jalomielisemmältä. Mutta minä olen ainakin omalta osaltani tyytyväisempi siihen, että mielenterveystyötä tai varattomia lapsiperheitä autetaan kuin se, että minä saan laatikollisen pipareita tai astioita kaappiin.

    Toki nuo asiat voi myös yhdistää. Säästää asiakaslahjabudjetissa ja pistää säästetyn summan jakoon. Loppupeleissä noista summista tulee iso virta.

    Ja nyt kun aiheeseen päästiin, niin kehtaan joulun jälkeenkin haastaa blogin lukijoita tutustumaan valitsemaamme kuukauden hyväntekeväisyysjärjestöön. https://www.mielenterveysseura.fi/

  6. Olen aina ihmetellyt, mikä tekee joulukortti/-lahjarahojen antamisesta hyväntekeväisyyteen jotenkin laupiaan teon.

    Nehän ovat rahoja, jotka yritys on budjetoinut markkinointiin tai suhdetoimintaan. Ja sama motiivi toteutuu, vaikka keinot vaihtuvat.

    Vielä vuosi sitten oli tapana laittaa lehteen iso ilmoitus siitä, mihin rahat on laitettu. Nyt lama nakersi sen verran, että tuo tieto kerrottiin sähköpostitse.

    Joulukortteja lähettämälläkin voi harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Joulukortit voi ostaa hyväntekeväisyysjärjesöltä tai tukea kotimaisena käsityönä tehtyjä kortteja.

    Joulukorttien lähettäminen tukee kotimaista työtä myös siinä, että korttien lajittelu postissa tarjoaa monelle pienituloiselle ekstratuloja.

    Ainakin aikaisemmin kortit saattoi lahjoittaa askarteluun lasten sairaaloille tai päiväkoteihin. En tiedä, mikä on systeemi nykyään.

  7. Mukavuuden halu on varmasti yksi yritysmaailmassa kapuloita rattaisiin iskevä tekijä myös muilla osa-alueilla kuin lahjan hankinnassa. Minusta lahjan hankinta vain on sopivan ajankohtainen ja turvallinen aihepiiri nostaa kissa pöydälle. Itselläni tästä tekstistä nimittäin heräävät juuri samat tuntemukset kuin viikontakaisesta ”Laiska kuin suomalainen” -kannanotosta. Erinomainen ajatusten herättäjä siis!

  8. Minä olen Petrin kanssa samoilla linjoilla. Joulu, jos mikä, on oivallinen aika näyttää mitkä asiat ovat yrittäjällekin tärkeitä: onko se asiakkaiden lahjominen roinalla ja rihkamalla vai onko ’lahjonnan’ takana oikeasti joku sanoma, idea. Joulun alla kun on vaikea välttyä ihmisten marmatukselta siitä, miten kaupalliseksi joulu on mennyt ja miten tässäkin vain ajatellaan rahaa ja sitä kuka hyötyy eniten.
    Se, että yritys valitsee erilaisen tavan ottaa osaa jouluun ja kertoo siitä myös asiakkailleen, ei myös välttämättä ole vain halpa mainoskikka. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, maailmasta löytyy vielä paljon ihmisiä jotka oikeasti haluavat auttaa, vaikka sitten pientä Aki-poikaa Etiopiassa.

    1. Inka, kiitos kommentistasi!

      Tuskinpa meistä kukaan ajattelee, että hyväntekeväisyys olisi millään tavalla pahasta. Siksi ihmiset maksavat reilun kaupan banaanista usein jopa tuplahintaa epäreiluun hedelmään verrattuna.

      Pointtini on se, että asiaan liittyy paljon hurskastelua.

      Sitä paitsi kun tässä blogissa on gurumarkkinoinnista kyse, väitän, että hyväntekeväisyyteen annettu lahja ei toimi markkinointikeinona puoliksikaan niin hyvin kuin osuva henkilökohtainen lahja.

      Hyväntekeväisyys ei kasvata saajansa kiitollisuudenvelkaa millään tavalla. Vaikka raha lopulta menee hyvään tarkoitukseen, sen voisi käyttää markkinointimielessä paljon tehokkaamminkin.

      1. Tuohon lauseeseen saanee tarttua ja laajentaa keskustelua hieman:
        ”Hyväntekeväisyys ei kasvata saajansa kiitollisuudenvelkaa millään tavalla. Vaikka raha lopulta menee hyvään tarkoitukseen, sen voisi käyttää markkinointimielessä paljon tehokkaamminkin.”

        Onko kyseessä siis vilpitön antamisen ja auttamisen halu vai dollarikiiltoinen markkinointi, kun toimittaa asiakkaalle Iittalan viinilasit?

        Yrityslahjat lienevät enemmän jälkimmäistä ja se, että se on ohjautunut viime vuosina kasvavasti siihen, että sama potti ohjataan vähempiosaisille, on sitten lahjan saajalta pois. Toki lahjan saaja on saanut olla yrityksesi asiakkaana ja hän on parantanut oman yrityksensä toimintaa juuri sinun tuottamasti palvelun/ tuotteen kautta. Lahja se on sekin.

        Olisiko se hyvää markkinointia, että antaa asiakkaalle syyllisyysvapaan lahjakortin, jonka voi käyttää
        a) hierontaan
        b) etiopiaan

        Näin asiakas saisi itse vaikuttaa siihen, mikä on parasta hänelle. Jos stressi on liian kovaa, niin hyvä hieronta on paikallaan, mutta jos vuosi meni putkeen, niin ehkä se 30€ kuponki voisi olla paremmassa paikassa Etiopiassa elävän vuohen muodossa.

        Toki ymmärrän pointtisi siitä, että aita on matalin kolmen klikkauksen pääässä olevassa lahjoituksessa ja yhdessä sähköpostissa. Ja että kun asiakkaat maksavat elantosi, niin heidän konkreettinen muistamisensa on vähintäänkin oikeutettua. Itse tunnustan tyytyneeni tänä jouluna siihen, että lahjoitin pienen summan rahaa ja kiitin kaikkia asiakkaitani kuluvasta vuodesta ja aloitetusta yhteistyöstä. Aloittavan yrityksen kassa ei joustanut kaikille hommattavaan pakettiin, mutta pieni lahjoitus oli kaikkien nimissä tehtynä mahdollista.

        Vai pitäisikö tehdä toisenlainen kompromissi ja kerätä ensi jouluna rahaa rahastoon, josta ostetaan lahjoja niille, jotka jäivät ilman yrityslahjoja?

  9. Jarko Vesahan samasta asiasta podcasteili Talouselämässä otsikolla Ei tullut viiniä, tuli vuohi. Tuli olo, että viimeinkin joku uskalsi tämän sanoa ääneen.

    Kun haluan antaa jollekulle joululahjan, tavoitteni on ilahduttaa häntä ja sitä kautta itseäni. Jos ostan sen kehitysmaavuohen, tekoni ilahduttaa jotakuta jossakin kaukana sekä minua. Tässähän ei ole mitään pahaa, mutta se päätavoite jää toteutumatta.

    Ja ihan turha on kenenkään hurskastella. Jokainen ilahtuu lahjasta, jos sen nyt ei ole kertakaikkisen järjetön.

    Yrityksellä tavoitteena on ilahduttamisen lisäksi tietenkin se, että lahjasta jäisi hyvä muistijälki, jonka myötä yritys saisi lisää kauppaa. Vastalahjan toivossa siis annetaan lahjoja.

    Mainostoimistoaikoinani odotimme joulun alla porukalla, koska Eräsalon kirjapainon Markku tuo sen ison Fazerin konvehtirasian. Muilta painoilta tulleita joulukortteja en muista saati heidän hyväntekeväisyyskohteitaan, mutta ne suklaat muistan. Ja Markun asiakkaana olen pysynyt. En toki tietenkään pelkästään suklaiden takia.

    Mitä tulee sitten lahjan keksimisen, hankkimisen ja toimittamisen vaikeuteen, ratkaisu on yksinkertainen. Aloita ajoissa. Esimerkiksi heinäkuussa on hyvää aikaa ideoita joulun lahjat.

    1. Jukka, kommenttisi osuu naulan kantaan – kiitos siitä!

      Siitähän tässä on kyse, että monet ovat jo pitkään yrittäneet päästä lahjoista mahdollisimman vähin ponnistuksin ja viime tipassa. Se sitten myös näkyy niin, että asiakkaille täytyy kylvää jonninjoutavaa rihkamaa. Muuhun ei paniikissa pysty. Huono kierre on valmis.

      1. Kumpi on parempi vaihtoehto?

        A) Jonninjoutava rihkama?

        B) Hyväntekeväisyys.

        Siis noin gurumielessä. Guruhan kykenee tietysti lahjomaan kaikki asiakkaansa juuri asiakkaan toivomalla lahjalla, mutta kumpaa guru suosittelee sille, joka ei vielä ole lahjomisen guru?

        Ja pitääkö ne guruimmat lahjat ajoittaa juuri jouluun, kun niillä voisi erottua joukosta ja Joukosta vaikka lokakuun hämärässä tai maaliskuun loskassa?

        1. Siitäkin lienemme kaikki yhtä mieltä, että jonninjoutavan roinan ostaminen viran puolesta on turhaa haaskausta ja hölmöä.

          Ennen vanhaan arvokkaimmat lahjat taisivatkin olla sellaisia, jotka olivat itse tehtyjä. Tai jollakin muulla tavalla lahjan saajalle näkyi selvästi, että antaja oli nähnyt vaivaa.

          Nykyisin se voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, että menisimme pesemään omin kätösin asiakkaamme kuraisen auton.

          Vaikka tuossa aiemmin puhunkin aika kylmästi kiitollisuudenvelan rakentamisesta, ainakin itse ajattelen niin, ettei yksikään asiakkaamme todellakaan ole velvollinen ostamaan firmaltamme yhtään mitään. Jos joku sitten kuitenkin antaa meille työtilaisuuden, olen siitä hänelle vilpittömän kiitollinen.

          Voi saman asian sanoa toisellakin tavalla: annamme (toivottavasti aivan hyödyllisiä) lahjoja asiakkaillemme mielellämme, koska he kaikki ovat mielestämme mukavia ihmisiä ja arvostamiamme ammattilaisia. Muunlaisten kanssa emme bisneksiin edes ryhdy.

          Tänä jouluna annoimme (hunajapurkkien lisäksi) kirjalahjakortteja. Ne tuntuvat olevan useimpien mielestä aika hyvä idea. Lahjan saaja voi valita kymmenien vaihtoehtojen joukosta yhden tai useita itselleen mieleisiä opuksia. Tai jos hän ei itse harrasta lukemista, aivan varmasti hänen ystävistään tai perheestään sellainen lopulta löytyy.

  10. Hyväntekeväisyys on hyvä juttu. Hieman omituiselta kuitenkin tuntuu, että sama lahja yritetään antaa kahdelle vastaanottajalle: asiakkaalle ja etiopian Aki-pojalle.

    No, kukin tyylillään tai ilman.

  11. Tämä on toki vähän kurja kehityssuunta – vaikka rahat menevät hyvään tarkoitukseen niin omaa bisnestä/imagoa sijoitus tuskin edistää kovinkaan paljoa. Tätini on aktiivinen ihminen ja menestynyt hyvin työelämässä, hänellä näitä liikelahjoja ynnä muita tavaroita on nurkat täynnä.. loppujen lopuksi hän ei niitä koskaan tarvitse eikä yksittäiseen lahjaan juurikaan tule kiinnitäneeksi huomiota. Kymmenet turhat lahjat ovat loppujen lopuksi – noh – saastetta.

    Siitä olen tosin melko varma, että hyväntekeväisyys tulee myös firmoille halvemmaksi. Säästyneet rahat voi sitten kanavoida oman liiketoiminnan kehittämiseen.

  12. Mitä mieltä Jari olet siitä, että eikö kiitollisuudenvelan ”suunta” riipu asiakassuhteen vaiheesta:

    1. Ennen vakituisen asiakassuhteen muodostumista markkinointi rakentaa lahjojen avulla kiitollisuudenvelkaa prospekteille.

    2. Kun asiakas on tilannut, myyjä maksaa siitä syntynyttä kiitollisuudenvelkaa lahjojen avulla takaisin asiakkaalle.

    Minäkin yritän pitää päivittäin mielessä, että jokaiselle asiakkaalle pitäisi olla kiitollinen heidän jokaisesta tilauksestaan ja sillä tavalla firmalleni tulleesta pisneksestä.

  13. Oletteko miettineet, että joissain asiakasympäristöissä ) tuo lahjojen anto on tehty lähes mahdottomaksi ja joskus niitä ei edes ole otettu vastaan lahjontarikkomusten pelossa… Oikeasti olen joskus todella miettinyt miten asiakkaita kiittää, ihan ilman ”lahjonta-ajatuksia”, kun lahjojen vastaanottokin hankalaa.

    Kun puhutaan tänä päivänä vastuullisista yrityksistä niin itseäkin hämää tuo, että lahjarahat on annettu hyväntekeväisyyteen jne. tämä ”laiskuus” paistaa läpi. On ihan oikein ja suotavaa kiittää asiakkaitaan, jotka mahdollistavat olemassaolomme. Miksei voi vaan joulukirjeessä kertoa mitä hyväntekeväisyyttä on tehty koko vuoden aikana ja miksi sen pitää ajoittua vain jouluun ja jotenkin olla pois joululahjoista? Ei kenenkään yrityksen näihin kuluihin luulisi kaatuvan?

    Mielestäni hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen toimii parhaiten silloin jos sen saa jotenkin ”sidottua” yrityksen ideologiaan. Mitä sanoo tähän guru? Millaista on gurun yritysvastuullisuus? Itse olen yrittäjähenkisenä (naisena) innostunut tukemaan Naisten Pankkia, http://www.naistenpankki.fi

    By the way, itse muistan joitain vuosia sitten isossa projektissa olleena antaneeni n. 10 pulloa viiniä asiakkaiden henkilöille – itse sain 13 pulloa viiniä erinäköisiltä toimittajilta projektissa. Ympäri mennään. Mutta itse suosin ruokalahjoja nykyään – ja asiakkaat odottavat niitä kieli pitkällä jouluisin; milloin kalatarjotin, poroa tms. Ei jää nurkkiin lojumaan!

    1. Asiakkaistamme esimerkiksi Fortum on tällainen murheenkryyni. Mikään ei auta, sillä firman ohjesääntö määrää tiukasti, että työntekijät eivät saa ottaa vastaan lahjoja. Lounaan sentään saa tarjota.

      Virkamiehet on toinen vastaava hankala ryhmä, heitä on vaikea kiittää oikein millään.

      Noin muuten jotenkin vierastan tuota ”yritysvastuullisuutta”. Mielestäni oikeat hyväntekijät eivät elvistele lahjoituksistaan kenellekään. Muuten koko idea saastuu heti.

  14. Kuluttajat muodostavat oman identiteettinsä käyttämiensä tuotteiden ja palveluiden kautta. Hyväntekeväisyyttä tekevän yrityksen on pakko olla hyvä. Sen tuotteita minä haluan ostaa.

    Päättelyketju on katkeamaton: Hyväntekeväisyys –> hyvä maine –> paremmat hinnat tuotteilla, matalammat kustannukset –> parempi kate –> yrityksen parempi tulos –> yrityksen osakkeiden suosio –> voittoa osakkeen omistajille.

  15. Jari,

    Olet varmasti aivan oikeassa markkinoinnin näkökulmasta. Mutta hyväntekeväisyyslahjaan, ja sen yleistymiseen ilmiönä liittyy myös toinen, yhteiskunnallinen puoli, jonka huomiotta jättäminen ei mielestäni ole perusteltua.

    Jos nimittäin valtava määrä yrityksiä kanavoi yrityslahjojen sijaan resursseja hyväntekeväisyyteen, aletaan puhua jo aika merkittävästä noususta kehitysavussa. Samalla kun esimerkiksi Suomessa valtio ajaa alas kehitysapua, on erinomaista, että yrityskentältä syntyy vastapainoa tälle liikehdinnälle. Krääsän kulutus laskee, kehitysapu nousee. Yhtälö näyttää ainakin omaan silmääni erinomaiselta.

    Ja mitä tulee itse markkinointihyötyyn, Kimmo Juutilla on myös aika hyvä pointti: hyväntekeväisyyslahja ei kenties sitouta asiakasta siinä, missä konvehtirasia, mutta nostaa ainakin jossakin määrin yrityksen eettistä profiilia, josta seuraa pitkällä tähtäimellä myönteisiä kerrannaisvaikutuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Crazy chemist with a failed experiment, explosion in laboratory
Jari Parantainen

Vain supertähtien tuotteistaminen unohtui

Jopa maailman tunnetuimpien gurujen asiantuntemus muuttuu rahaksi hyvin nihkeästi – ainakin, jos palvelujen tuotteistaminen unohtui. Freakonomics-kirjan toinen kirjoittaja Steven D. Levitt kertoi hiljattain omasta firmastaan, joka ei menestynyt.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii,

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.