Poljin tänään illansuussa kuntosalilla spinning-fillaria käyntiin, kun eturivistä nuori nainen esitti kysymyksen ryhmämme vetäjälle Hannalle.

Miksi täällä on niin paljon miehiä?

Tosiaan, paristakymmenestä kuntopyörien vispaajasta valtaosa oli miehiä. Yleensä selvä enemmistö on naisia.

Hanna antoi kaksi vastausta:

  1. Tavallista pidemmät harjoitukset (tässä tapauksessa 75 minuuttia) vetävät erityisesti miehiä puoleensa, koska he haluavat kunnon rääkkiä.
  2. Kerran Hanna oli sairaana, kun hänen tilalleen värvätty sijainen soitti. Yksi illan tunnilla mukana olleista äijistä oli antanut palautetta. Treeni oli kuulemma ollut oikein hyvä. Mutta mies oli toivonut, että tuuraaja käyttäisi samanlaisia paitoja kuin Hanna. Niinpä sijainen halusi nyt tietää, miten niukkoihin / tiukkoihin vetimiin Hanna yleensä sonnustautui.

Siinä sitten mietimme kukin tykönämme, kuka oli paikalla mistäkin syystä. Jos joku olisi tehnyt gallupin siltä seisomalta, tuskin yksikään paikalla olevista olisi tunnustanut, että valmentajamme rintavarustuksella on mitään merkitystä.

Jokainen olisi järkkymättä vastannut, että hän on vain ja ainoastaan kohottamassa fyysistä kuntoaan.

Piiskurimme kommentit kuvasivat mainiosti sitä, miten asiakkailla (ja muillakin) on usein kahdenlaisia motiiveja: yksityisiä ja julkisia.

Samasta syystä protestipuolueet yllättävät vaaleissa. Julkisesti vain harva laukaisee, että maahanmuuttajat ottavat päähän. Äänestyskopissa on kuitenkin turvallista vastata juuri niin kuin mieli tekee. Äänisaalis ylittää ennusteet reilusti.

Kun kotikulmilleni suunniteltiin jäteveden puhdistuslaitosta, eräs paikallinen asukas nousi kapinaan. Hän yllytti kaikkia seudun asukkaita vastarintaan laitosta mollaavilla tiedotteillaan vuosikausia. Lentolehtisissään hän väitti pelkäävänsä paikallisen herkän luonnon puolesta.

Luulen kuitenkin, että todellinen motiivi oli raha. Luultavasti hän asui sellaisessa paikassa, että  naapuriin ilmestynyt puhdistamo olisi puolittanut hänen kiinteistönsä arvon.

Aikanaan törmäsin mystiseen it-päällikköön. Hänen mielestään tuotteeni oli kaikin puolin mainio. Hintakin oli kohdallaan. Lopulta en enää keksinyt yhtään ostamisen estettä.

Hän ei vain tilannut, ei sitten millään. Olin äimänä.

Paria kuukautta myöhemmin selvisi, että miekkonen oli jo alun perin tiennyt vaihtavansa työpaikkaa. Jos hän olisi tilannut tuotteeni, samalla hänen olisi ollut pakko sitoutua myös puolen vuoden käyttöönottoprojektiin. Sitä hän ei tietenkään halunnut.

Kerran kävi niin, että erään it-päällikön alainen sattui olemaan myös hänen salainen tyttöystävänsä. Ulkoistusprojekti ei päällikköä tietenkään houkuttanut, koska hänen hanipullansa olisi saanut siirtyä ns. haastavampiin tehtäviin. Eli työnhakuun.

Ystäväni perusteli sadantonnin citymaasturihankintaa sillä, että ostos oli vauvalle niin turvallinen ja lastenvaunutkin mahtuvat mukaan.

Kysyin häneltä, eikö hän kuitenkin ostanut auton siksi, että hän halusi ison ja komean pirssin.

“No joo, totta kai”, hän myönsi naureskellen. “Mutta ei puhuta siitä vaimoille.”

Kun tuotteistat asiantuntemustasi, voisitko ottaa huomioon myös asiakkaasi yksityiset motiivit? Miten esimerkiksi saisit ostajan näyttämään hyvältä pomonsa silmissä?