Tyypillinen suomalainen markkinoija on ihan mahdoton tosikko. Ei ihme, että pienikin poikkeus saa ostajan heti lankeamaan.

Pari viikkoa sitten olin juttelemassa psykologisista vivuista Tampesterissa. Nuorten Yrittäjien Voimala oli järjestänyt rattoisan iltatilaisuuden.

Tuli puhetta siitä, onko myyntityössä järkevää käyttää huumoria avuksi. Vai meneekö huulta heittävältä kauppalopolta uskottavuus saman tien?

Kuitenkin meistä jokainen tietää, miten ikäviä ihmisiä pönöttävät tosikot osaavat olla. Itse en sellaisten kanssa halua tehdä töitä lainkaan.

Mistä pelko kasvojen menettämisestä kumpuaa?

Veikkaan, että kyse on egon heikkoudesta, joka on yksi kymmenestä tuotteistajan psykologisesta vivusta. Olemme kaikki ihan mahdottoman turhamaisia, tunnustimme sitä tai emme.

Valtaosa autoilijoista pitää itseään muita parempina liikenteessä. Tätä mieltä ovat myös sairaalassa haastatellut, juuri pahan kolarin ajaneet kuskit.

Itserakkaita asenteita on helppo löytää kaikkialta. Eräässä kyselyssä kävi ilmi, että 84 prosenttia professoreista arvioi oman tieteellisen työnsä keskimääräistä laadukkaammaksi.

Aivan vastaavasti pidämme itseämme huumorintajuisempana kuin muut. Saman harhan voi ilmaista toisinkin:

Asiakkaat eivät ole yhtä huumorintajuisia kuin myyjä (tai markkinoija) itse.

Huumoria ei siis kannata käyttää, koska ostajat ovat minua typerämpiä. He eivät tajuaisi älykkäistä jutuistani mitään.

Kun tepastelin Tampereen session jälkeen rautatieasemalle, poikkesin ruokakauppaan. Katselin evästä kotimatkalle. Äkkäsin kylmähyllystä kiinnostavan pakkauksen:

Broilerileipä nauratti niin, että kukkaroon koski

Broilerileipä nauratti niin, että kukkaroon koski – klikkaa kuva täysikokoiseksi!

Varoitusteksti veti naaman sen verran virneeseen, että oli heti pakko ostaa. Kassapoikakin naureskeli valmistajan älynväläykselle kanssani.

Huumori näyttää myyvän. MOT.

Nyt on taas helppo kitistä, että vitsailu toimii vain kuluttajakaupassa. Mutta vakavassa asiantuntijabisneksessä hekottelu on nopein reitti helvettiin. Omasta mielestäni moinen ruikutus on silkkaa soopaa.

Totta kai raja kulkee jossain. Ehkä hautaustoimiston ei kannata mainostaa, että kuolema on kiva asia.

Vai kannattaisiko sittenkin? Ehkä markkinoille mahtuisi yksi kuoppaaja, jolla olisi aivan muista poikkeava ote.

Tässä esimerkki b2b-palvelusta, jonka huumori tosin on aika mustaa. Mutta huumoria kuitenkin. Tuoni Studio Oy:n mukaan “Kuolemakin voi olla elämys“.

Jos asiakastasi ei yhtään naurata, mahtavatko kemianne sopia yhteen muutenkaan? Silloin kannattaa vaihtaa kiireesti maisemaa.