Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Räätäli on vihollinen

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Jos toimitat jokaiselle omanlaisensa palvelun, ennen helvetti jäätyy kuin bisneksesi alkaa monistua. Räätäli on tuotteistajan pahin vihollinen.

Perjantain Tietoviikossa (26.11.2010) oli mainio sitaatti. Lääketieteellinen johtaja Janne Aaltonen oli kertonut seminaarissa terveydenhuollon ammattilaisista.

He ovat kummissaan, täytyykö toimintatapoja muka muuttaa siksi, että tietojärjestelmät sitä edellyttäisivät. Aaltonen sanoi suoraan niin kuin asia on:

”Totta kai täytyy!”

Se oli järkevintä puhetta pitkään aikaan. Räätälöinti on saatava aisoihin. Sillä ei ole mitään tekemistä kannattavan liiketoiminnan kanssa.

Suomi(kin) on pullollaan asiakkaan tarpeisiin mulkattuja erppejä, tuotannonohjauksia ja seeärämmiä. Sekä yritysten johtajat että viranomaiset ovat toimineet juuri niin kuin it-konsultit ovat lirkutelleet vuosikymmeniä:

Ensin dokumentoimme prosessinne. Sitten räätälöimme tietojärjestelmänne niin, että ne tukevat juuri niitä teidän mahtavia prosessejanne.

Myönnän auliisti, että olen menneinä vuosina itsekin päästänyt suustani samaa huttua. Nyt vanhempana ja jälkiviisaampana tiedän, että neljä kertaa viidestä olisi ollut järkevämpää ottaa käyttöön vakioratkaisu.

Entä miltä saldo näyttää it-palvelutalon näkökulmasta näin vuosikymmeniä myöhemmin?

Tilanne on lauennut käsiin jo ajat sitten. Ei ole mitenkään outoa, että isolla toimittajalla on tuhansia palvelu- ja ylläpitosopimuksia, jotka ovat kaikki erilaisia.

Jokaisessa sopimuksessa on määritelty erilaiset vastuut ja palvelutasot, asiakaskohtaisia raportteja ja poikkeuksen poikkeuksia laskutuskäytäntöihin.

Kaikki tämä on aikanaan kirjattu sopimusten marginaaleihin kynällä. Pahimmassa tapauksessa tieto on vain veteraanin kaalissa. Kun hän lähtee eläkkeelle, seuraaja on ihmeissään.

Jokainen tajuaa, että epästandardi palvelu on kallista. Sitä on 30, 50 tai 150 prosenttia kalliimpaa tuottaa kuin vakiopalvelua.

Taustalla on sitkeä väärinkäsitys. Monet myyjät luulevat yhä edelleen, että asiakaslähtöinen tarkoittaa asiakaskohtaista.

Kun kaikilla asiakkailla on erilainen bisnes, tietenkin heille on toimitettava räätälöidyt palvelut. Muuten ei tule tilauksia!

Oma kokemukseni on aivan toinen. Vastaiskuksi joku on joskus jossain keksinyt tuotteistamisen.

Kun ostaja pyytää räätälöintiä ekan kerran, sanon ei. Kun hän pyytää sitä toisen kerran, sanon jälleen ei. Sitten asiakas tilaa vakioratkaisun.

Tietenkin joskus menetän asiakkaan tai pari. Mutta mitä sitten? Ei tässä tavoitteena olekaan sadan prosentin markkinaosuus.

Mitä sitkeämmin räätälöit, sitä tahmeammaksi bisneksesi muuttuu. Ei liiketoimintasi tarkoitus ole turaaminen. Sen tarkoitus on voitto.

17 vastausta

  1. Hyvää kamaa, johon voin kokemuksesta yhtyä. Asia ei tietenkään ole ihan noin mustavalkoinen, sillä varsinkin tulorahoituksella elävät softafirmat ovat pakotettuja taipumaan asiakasvaatimusten edessä. Samoin usein puuttuu selkeä strategia ja visio siitä mihin ollaan menossa, joten päätöksiä räätälöinnin hyödyllisyydestä esimerkiksi strategian kannalta on vaikea arvioida. Euro on hyvä konsultti, mutta tässä tapauksessa sanonta näyttää kääntöpuolensa, kun päätökset hypätä asiakkaan pillin mukaan tehdään kassavirran eikä strategian näkökulmasta.

    P.S. lisää vauhtia saadaan, kun ilman selkeää strategiaa olevassa yrityksessä mitataan ja palkitaan myyntiä kuukausitasolla euro=euro menetelmällä… 🙂

    1. Juha, erityisesti tuo strategiaa – tai sen puutetta – koskeva näkemyksesi osuu aivan oikeaan.

      Tosin esimerkiksi omat firmani ovat aina pyörineet vain tulorahoituksella, muttei se ole ollut mikään syy juosta räätälöintiansaan. Se sen sijaan on, ettei strategia ole vielä kirkastunut. Se on tuttua monelle: etenkin firman alkuaikoina viimeisin / suurin / vaateliain asiakas määrää strategian.

      Se on mielestäni ihan OK. On aivan liian akateeminen ajatus, että strategia naksahtaisi kohdalleen muuten kuin kokeilemalla kaikenlaista.

      Mutta ehkä pitäisi kuitenkin olla valmiina, että kun jotain lupaavaa sitten kerran löytyy, räätälöintibisnes kannattaisi ajaa määrätietoisesti alas. Eihän se tapahdu itsestään tai vahingossa.

  2. Voisiko olla niin, että tätä räätälöintiä on helppo myydä? Lyhytnäköisesti siitä saa hyvää katetta ja asiakkaalle on helppo perustella korkeaa hintaa kun heille tehdään uniikkia ratkaisua.

    Takana on myös myynnin johdon ja palkitsemisjärjestelmän sudenkuopat. Myyjiä palkitaan usein kertakaupoista ja palkkio on isompi kun kertakaupan summa on isompi sen sijaan, että palkittaisiin vakioratkaisun myynnistä, joka pitkässä juoksussa on yritykselle edullisempi.

    Miettimisen arvoisia asioita totta tosissaan. Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta!

    1. Joo, räätälöintiä on tosiaan helppo myydä. Se sopii laiskalle, koska peruslupaus kiteytyy yhteen sanaan: ”katellaan”. Hassua kyllä, se istuu mainiosti sekä monille ostajille että myyjille.

      Tarkoitan tällä sitä, että suurin osa räätälöi myös laiskuuttaan. Tarvitaan vain fatalistinen asenne, että jotenkin kaikki hoidetaan, mitä vastaan sattuu tulemaan (projektin aikana).

      Näin ei tarvitse suunnitella, sopia tai etenkään luvata mitään kovin täsmällistä.

  3. Erinomaista kamaa jälleen!

    Softassa äärimmäisen tuotteistuksen hyödyt ja haasteet näkyvät hyvin SaaS, eli softaa palveluna pilvestä, toimitusmallissa.

    Jos tässä busineksessä haluaa menestyä, on myytävän järjestelmän oltava äärimmilleen tuotteistettu. Se tarkoittaa, että softa pyörii konesalissa yhdeltä kopiolta (instanssi) kaikille asiakkaille, joten räätälöintejä ei pysty tekemään lainkaan. Käyttöönoton pitää olla mielummin asiakkaan itsensä suorittamaa ilman konsultointia tai käyttöönottoprojekteja. Ja myymisenkin pitää ainakin PK-sektoriin olla siistiä sisätyötä, eli puhelimitse tapahtuvaa, jos edes sitä. Parhaiten menestyy ne, jotka saavat asiakkaan ostamaan itsepalveluna. Palkinnotkin ovat kovia, yksikin parivuotias startup on myynyt jo yli 5000 järjestelmää (tai siis antanut asiakkaiden ostaa), eikä nyt puhuta mistään pikkusoftista.

    Mutta tämä kaikki vaatii erittäin kovaa tuotteistustyötä ja KURIA. Vaatimuksia poikkeamiin kurssista tulee koko ajan. Niinpä suurin osa SaaS-softataloista sortuu jossakin kohtaan asiakkaiden (tai myyjien) vaatimuksiin ja tippuvat sekakäyttäjiksi.

    SaaS-mallia tiukasti noudattavat softatalot ratkaisevat asiakkaiden erilaisia vaatimuksia niin, että:
    – ratkaistaan tärkein ongelma, ei kaikkia ongelmia->helppo myydä ja ostaa. Yksinkertaisempi tuote -> vähemmän tuotteistettavaa
    – tarjotaan avoimet rajapinnat sekä älykkäällä suunnittelulla tehtyjä yksinkertaisia, mutta tehokkaita räätälöintimahdollisuuksia. Asiakas siis itse räätälöi tuotteen ulkopuolelta kiinni omaan toimintaan. Tuote pysyy puhtaana ja päivitettävänä. Ja bonuksena asiakas lukitsee itsensä vieläpä tuotteeseen kiinni.

    Tuotteistajan pitäisikin saada asiakas räätälöimään vakiotuote itse omaan toimintaansa.

    1. Hienoin SaaS-esimerkki on Salesforce.com. Toki se on kymmenen vuoden kehityksen tulos ja aika massiivinen paketti. Mutta joka tapauksessa se on parhaiten tuotteistettu ohjelmisto, jonka tiedän.

      Jos joku ei muka saa Salesforcella ratkaistuksi CRM-tarpeitaan, silloin kannattaisi miettiä, onkohan hän ymmärtänyt CRM:n tarkoituksen ihan oikein.

  4. Räätälöintiä isompi riski – niin myyjälle kuin ostajalle – on väärä ratkaisu. Nimenomaan softapuolella on paljon esimerkkejä ceeärämmistä ja erpeistä joita ei vielä kahden vuoden projektin jälkeen ole saatu käyttöön kokonaan tai mikä ikävintä, tuotetta ei ole otettu käyttöön ollenkaan vaikka maksut pyörii. Tässä isoin ongelma onkin monesti ollut myyjän asiantuntemattomuus, kun on myyty raskas, laaja vakioratkaisu perehtymättä asiakkaan tarpeisiin. ELI onko niin, että pitää olla useita vakioratkaisuja joista asiakas tai myyjä yhdessä asiakkaan kanssa valitsee sopivimman?

    Toinen mielestäni tärkeä seikka on juuri toimintatapa: Sopivinkin vakioratkaisu jää käyttämättä, jos tuotteen käyttöön ei ole määritelty hyvää yhtenäistä toimintatapaa organisaatiossa. Ja kyllä tämä joskus tarkoittaa jopa sitä, että uusi ratkaisu ON RÄÄTÄLÖITÄVÄ jossain määrin jotta ison ryhmän tehokas yhtenäinen toimintatapa ei ajaudu tehottomuuteen vain sen takia, että uusi vakioratkaisu vaati liian suuren muutoksen henkilöstön toimintatavassa.

  5. Kaimaseni, kiitos kommentistasi!

    En ole koskaan törmännyt yritykseen, jonka prosessit olisivat liian ketterät, ajanmukaiset tai asiakaslähtöiset. Sikäli prosessirempan aika on nyt ja aina.

    Lisäksi kaikki konsultit tietävät, että heidän asiakkaansa liioittelevat suuresti oman toimintansa ainutlaatuisuutta. Aivan samoja juttuja kaikki kuitenkin tekevät, vaikka muuta tiukasti väittävät.

    Kaikki ostavat tavaraa, toimittavat tuotteita, laskuttavat ja pyörittävät erilaisia tukipalveluja aivan samoin kuin kilpailijatkin.

    Kilpailuetua ei synny sillä, että näennäisesti kaikki pyörittävät sisäisiä prosessejaan hiukan toisin kuin naapuri.

    Tietojärjestelmien tai palvelujensa räätälöijät antavat asiakkaansa muutoksia vastustavalle organisaatiolle tilaisuuden pelata aikaa. Toimintatapoja ei ole pakko viilata, koska it-porukka sovittaa järjestelmät myötäilemään vanhoja (=vanhentuneita?) tapoja.

    Miltei millä tahansa hyväksi havaitulla vakiotyökalulla voi tehdä vaikka mitä, jos tahtoa riittää. Saattaisi olla erittäin terveellistä mukauttaa organisaation tavat jonkin modernin sovelluksen vaatimaan malliin.

    Selkein esimerkki tästä löytyy tietenkin julkishallinnosta. Kunnat, sairaanhoitopiirit ja sosiaalitoimet sun muut ovat kehittäneet Suomen kokoiseen kirppuvaltioon yksien ja samojen töiden tekemiseksi tuhansia erilaisia, keskenään yhteensopimattomia tietojärjestelmiä. Onneksi nyt esim. Sitran palvelukeskusmallista saattaisi löytyä jotain tolkkua koko bordellin järkeistämiseksi.

    Väitän siis, että monet epäonnistuneet tietojärjestelmäprojektit olisivat menneet pieleen joka tapauksessa. Ongelma ei ole järjestelmässä, vaan surkeasti eksyksissä harhailevassa organisaatiossa. Vastuu on aina mukavinta ulkoistaa, joten syytetään loputtomasti venyvistä hankkeista vaikkapa it-toimittajaa.

  6. Tuon vanhentuneita tapoja myötäilevän toteutuksen näkee liian useassa paikassa. Joissain jopa estetään ulkopuolista kertomasta asioista ja ratkaisuista, koska ne tekisivät korvaamattomasta it- osastosta korvattavan*.

    Liian usein näkee sitä, että yksinkertaisesta asiasta tehdään niin monimutkaista, että sen toteuttaminen olisi mahdotonta. Ei uskota sitä sitä perinteistä 80-20 sääntöä, eli että 20 % osalla määrityksestä saadaan ongelmasta ratkaistua 80 %. Tai miten se oli. Ja useimmiten tuokin saadaan tehtyä vakiotyökaluilla.

    Mutta kyllähän ylimäärittely ohjaa pakosti kohti räätälöityjä ratkaisuja. Ja pitää aina muistaa, että meidän yrityksessä kuitenkin kaikki tehdään erilailla kuin muissa. Vai tehdäänkö?


    * Tästä on jopa liian läheistä kokemusta. Asiakkaan mielestä ongelma oli niin vaikea ratkaista, ettei siihen päästy kuin omalla erikoissovelluksella. Ongelma olisi kylläkin ratkennut ihan pienellä työllä ja osaavalla tilastomatematiikolla ja vakio-ohjelmalla. Sehän oli vain keskihajonnan, keskiarvon ja muutaman muun jutun laskemista ja kuvaamista graafeilla.

    1. Törmään viikoittain sellaisiin käytäntöihin, joiden perusteluja ei kukaan osaa selittää. Otetaan aivan yksinkertainen esimerkki, joka toistuu tuotteistusprojekteissamme lähes joka kerta.

      Asiakas kertoo, että heillä myyntiprosessin ratkaisevissa vaiheissa lähtee asiakkaalle ensin tarjous. Sitten siitä viilataan sopimus. Sen jälkeen asiakkaalle lähtee vielä tilausvahvistus.

      Pääosin samaa sisältöä joudutaan pitämään yllä vain hiukan toisistaan poikkeavina kolmena eri versiona. Lisäksi aikaa palaa sekä myyjän että asiakkaan päässä kaikkia potuttavaan paperisotaan.

      Miksi asiakkaalle ei esitetä vain tarjousta? Sehän lain mukaan muuttuu molempia puolia sitovaksi sopimukseksi heti, kun asiakas kuittaa hyväksyvänsä tarjouksen.

      Sen jälkeen ei tarvita enää erillistä sopimusta. Eikä varsinkaan tilausvahvistusta.

      Sekin on hyvin tiedossa, että ”tarjous” kuulostaa paljon vähemmän pelottavalta kuin ”sopimus”. Käytännössä se tarkoittaa, että asiakas itse hyväksyy tarjouksen. Sen sijaan sopimus lähtee erittäin usein loputtomalle juristikierrokselle saivarreltavaksi.

      Kuten sanottu, tämä on vain yksi lukuisista esimerkeistä, miten yritysten väki tekee ihan itse elämästään järjettömän vaikeaa. Eikä siihen ole koskaan missään kukaan pystynyt esittämään ensimmäistäkään järkiperustetta.

  7. Tuo räätäli liittoutuu insinöörin, softanvääntäjän ja asennusporukan mestarin kanssa, niin voittoa vastustava viides kolonna onkin sitten koossa.

    Eräässä tuntemassani yrityksessä väännettiin rautaa vaikka minkälaiselle mutkalle, sarjakoko oli 1-2:n luokkaa, viisi samanlaista oli jo kova saavutus, toimitusajat ultralyhyitä ja asiakkaat vaatimukset aina erilaisia.

    Niipä tuotteet (puhutaan keskikokoisen ja keskimonimutkaisen konepajateollisuuden tuotteista) eivät olleet koskaan loppuun optimoituja, käytettiin kalliita alihankkijoita, insinöörin piti seistä puolet ajastaan tuotannossa neuvomassa, miten tämä tai tuo asia tehdään. Pankki senkin yrityksen sai hoiteisiinsa.

    Mutta tarinalla on onnellinen loppu: isompi yritys osti sen, laittoi joka kaupalle vaatimuksen, että katetta pitää tulla vähintään x prosenttia, keskitytään muutamaan isoon asiakkaaseen, tehdään pitempiä sarjoja ja jätetään ne erikoistilaukset vaikka kilpailijalle.

    1. Kiitos Harri, kuvaat räätälin tilanteen mainiosti!

      Toki räätälikin voi pärjätä, jos hänen konseptinsa on oikein rakennettu. Jos puuha on todella ainutkertaisten projektien nikkarointia, silloin esimerkiksi hinnan täytyy olla jotain ihan muuta kuin monistuvaa palvelua kauppaavilla kilpailijoilla. Tämä vain on markkinoinnillisesti niin vaikea malli, että harva pystyy siihen.

      Hyvä tuotteistaja osaa kyllä myydä räätälöityjä palveluja, jotka silti monistuvat. Silloin ne perustuvat vakioituihin moduuleihin, joita yhdistelemällä kukin asiakas saa tarpeisiinsa massaräätälöidyn kokonaisuuden.

      Periaate on siis sama kuin autokaupassa, jossa ostaja voi valita moottoreita, värejä ja lisävarusteita niin, että variaatioita on lopulta jopa miljoonia erilaisia.

      Tosin ei kukaan ole määrännyt, että moduulipeli olisi pakko levittää asiakkaan eteen. Olen usein ehdottanut, että koko massaräätälöinti-idea pidettäisiin visusti myyjän omana tietona.

      Asiakas on tyytyväinen, koska hän näyttää saavan tarpeisiinsa sovitetun täsmäratkaisun. Silti myyjän bisnes kannattaa, koska hän toimii todellisuudessa moduuli-integraattorina.

  8. Terve Jari

    Tämä ei ehkä kuulu tähän, mutta tämä tuli mieleen päivällä:

    Miksi firmat eivät sitten tuotteista? Omista kokemuksistasi voisit vaikka kirjoittaa blogipäivityksen-pari. Itselle tuli mieleen seuraavia:

    – Meidän firmamme tuotteet/palvelut ovat niin monimutkaisia/ räätälöityjä
    – asiakkaamme vaativat niin erilaisia ratkaisuja

    Ja sitten niitä ei-ääneensanottuja perusteita
    – emme halua/osaa/jaksa ruveta tuotteistamaan
    – pelkäämme, että joiltain meiltä menee työpaikka alta, kun tuotteitus vähentää työn määrää (mutta jos et tuotteista, niin koko porukka on kilometritehtaalla kun firma meni konkurssiin)
    – emme osaa tuotteistaa
    – haluamme tehdä asioita vanhalla tavalla

    Onko Sinulle tullut muita syitä vastaan?

    1. Harri, kiitos hyvistä kysymyksistä!

      Kaikkein yleisimmän verukkeen jo mainitsitkin: kaikki asiakkaat ovat niin erilaisia, ettei heille voi tuotteistaa mitään.

      Väite on tietenkin täyttä roskaa. Hyvän esimerkin tarjoaa oma kärkituotteemme Ediste-rynnäkkö.

      Olemme tuottaneet täsmälleen samalla palveluformaatilla hyviä tuloksia niin kuluttajabisnekseen kuin b2b-puolelle. Asiakkaina on ollut toisaalta muutaman hengen huipputekniikkafirmoja, toisaalta vaikkapa Fortumin tai Tapiolan tyyppisiä isompia yrityksiä. Viime vuonna pakersimme monta Huoneistokeskuksen palvelua pakettiin. Toisaalta samat palvelumme toimivat aivan hyvin Tammermaticin autonpesuautomaattien (tai niihin liittyvien palveljen) tuotteistamisessa. Ainoa yrityksiä yhdistävä tekijä on ollut se, että ne kaikki tarjoavat huipputekniikkaa ja/tai asiantuntijapalveluja.

      Toinen asia on sitten tuo väite, että ”tuotteistaminen on tosi hyvä juttu, mutta juuri minun osaamiseni on niin ainutlaatuista, ettei sitä voi tuotteistaa”. Sekään ei pidä paikkaansa. En ole koskaan törmännyt palveluun tai asiantuntemukseen, jota ei voisi tuotteistaa. Kyse on vain tahallisesta tai tahattomasta torjuntareaktiosta, joka yleensä perustuu tietämättömyyteen.

      Joskus joku keksii väittää, etteivät asiakkaat halua ostaa tuotteistettuja palveluja. Se saattaa olla sikäli totta, että jotkut ostajat ajattelevat, ettei heille kerta kaikkiaan voi sopia jokin vakioitu palvelu. Kaiken täytyy olla juuri heille räätälöityä.

      Mutta mikään ei estä myyjää tuotteistamasta joukkoa moduuleja, joista hän kokoaa asiakaskohtaisen ratkaisun. Ihan vain vinkiksi: vaikka tuotteistaminen on hyvä juttu, sitä ei ehkä aina kannata mainostaa kaikille asiakkaille tyyliin, että ”me olemme tuotteistaneet”. Mitä se oikeastaan ostajalle kuuluu, pääasia on että hän saa tarpeisiinsa sopivan palvelun.

  9. Mielestäni suuri ongelma alasta riippumatta on myyntimiehen/toimittajan pelko kaupan saamisesta jolloin helposti luvataan asiakkaalle kaikenlaisia palveluita tai ratkaisuja jotta erotutaan kilpailijoista ja saadaan clousattua kauppa. Varmasti ostajakin haluaa erikoiskohtelua, joka voidaan toteuttaa muuten kuin tekemällä joka asia erikoistilauksena. Minulla on ollut töissä monta myyntimiestä jotka ovat olleet valmiita tekemään kaikkensa asiakkaan eteen ja luulleet näin tekevänsä kaikkensa yrityksemme eteen. Näillä kavereilla on aina vain kireellisiä ja tärkeitä tilauksia ja asiakkaita. Nämä ovat rasitteita yritykselle. Se joka hallitsee tuotteistuksen logistiikan selkeästi ja suoraan asiakkaalle voittaa tämän pelin ei se joka palvelee näännyksiin itsensä ja asiakkaansa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita
Tommi Elomaa

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita?

Opeta asiakkaasi kuuden vaiheen kautta kuuliaisiksi ja tottelevaisiksi. Se tekee heidän elämästään helpompaa ja samalla myös parannat omaa katettasi.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.