VR:n johto kehittää firmansa bisnestä lakikirja kourassa. Suosittelen samaa käytäntöä kaikille innokkaille uraohjuksille.

Hesarin (14.1.2011) mukaan kuluttajariitalautakunta linjasi, että VR:n tulisi maksaa matkustajille korvauksia lähijunien myöhästelyistä.

Lehti kertoi, että moinen päätös oli “iso yllätys” VR:n toimitusjohtajalle. Mikael Aro totesi, että VR on noudattanut lakia.

Ei tarvitse maksaa. Eikä makseta.

Laki onkin erittäin hyödyllinen apuväline, kun yrityksen johto pohtii strategioitaan.

Kun kerta tälle linjalle on päätetty lähteä, ajattelin listata VR:n pomojen avuksi 7 (seit§emän) muuta asiaa, joihin laki ei heitä velvoita.

Lakikirjan mukaan yhdenkään VR:n johtajan ei tarvitse

  1. pitää lupauksiaan tai muuten vaikuttaa reilulta,
  2. tervehtiä, kiittää tai pyytää anteeksi,
  3. yllättää ketään myönteisesti,
  4. reagoida asiakkaidensa palautteisiin,
  5. hoitaa reklamaatioita ripeästi,
  6. myöntää olevansa väärässä tai
  7. ottaa päätä pois sieltä, missä se nyt taitaa olla.

Onhan niitä kymmeniä muitakin ei-pakollisia tehtäviä. Ei laki pakota maalaamaan junia, saati siivoamaan vessoja. Laki ei käske pehmustaa penkkejä, kallistuvista selkänojista puhumattakaan.

Ei laki määrää, että lippuautomaatin tai junan lähiverkon tarvitsisi toimia. Laki ei edellytä, että junaan pitäisi kärrätä mitään syötävää.

Ylipäätään VR:n ei tarvitse tehdä mitään, mitä jokin EU-nilviäinen ei ole määrännyt. Suosittelen vastaavaa linjausta kaikkien yritysten ykkösille. Jo alkaa bisnes kukoistaa.

Laki ei määrää sitäkään, että VR:n johtajiksi on pakko palkata empatiakyvyttömiä tampioita.