Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Valio ehti markkinoille ensin. Sitten Danone tuli epäreilusti takavasemmalta - ja vei potin.

Käsikranaatti räjäytti piimäbisneksen

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Parikymmentä vuotta sitten Valion labrassa kävi kuhina. Tiedemiehet kehittivät vastustuskykyä lisäävän LGG-bakteerin. Gefilus-piimästä tuli hitti. Mutta sitten homma meni pieleen. Mitä ihmettä tapahtui?

Valion toimitusjohtaja Jukka Laaksonen kertoi Talouselämä-lehden (20/2010) haastattelussa mielenkiintoisen tarinan. Valion valkotakkiset tiedemiehet kehittivät aikanaan mainion maitohappobakteerin. Kaiken lisäksi he ehtivät markkinoille ensimmäisenä.

Gefilus-piimästä tuli kyllä menestys – mutta vain Suomessa. Takavasemmalta ilmestyi kilpailija, joka vei potin. Kuka se oli? Mitä ihmettä tapahtui?

Toimitusjohtaja Laaksonen kertokoon itse, mistä oli kysymys:

”Me alettiin tehdä Gefilus-piimää, koska suomalaiset juo piimää. Mutta Danone snaijasi, että pistetään homma pieneen pulloon, jolloin sen litrahinta on tähtitieteellisen korkea.”

”Sen jälkeen tehdään hyvänmakuinen liemi, ja sitten yksinkertainen tarina! Nyt se on Danonelle kahden miljardin euron bisnes, isompi kuin koko Valio.”

Mikä se simppeli tarina sitten on? Sen jokainen voi nähdä televisiosta harva se ilta. Ravitsemusterapeutti Hanna Partanen esittelee pientä Danonen Actimel-käsikranaattia: ”Ja tää on hyvää!”

Kaikki gurumarkkinoijat ovat panneet merkille, että Partanen esiintyy mainoksissa usein valkoinen takki päällään. Siitä katsojat päättelevät vaistomaisesti, että hän on asiantuntija ja auktoriteetti.

Valio ehti markkinoille ensin. Sitten Danone tuli epäreilusti takavasemmalta - ja vei potin.
Valio ehti markkinoille ensin. Gefilus-piimästä tuli hitti. Sitten Danone tuli epäreilusti takavasemmalta – ja vei potin.

Danone on huolehtinut kaikista yksityiskohdista. Se on esimerkiksi keksinyt maitohappobakteerilleen paremman nimen. Pöpöhän on menevältä kuulostava L.Casei Defensis. Bakteerilla on jopa omat verkkosivunsa.

Esimerkissä toistuu kaikille kokeneille tuotteistajille tuttu tilanne. Ydintuote tai -palvelu on kaikilla aivan sama – ainakin asiakkaan näkökulmasta. Perustuotteen ympärille on rakennettava tuotteistuskerros. Vasta se ratkaisee, kenelle asiakkaat antavat rahansa.

Ydintuote on kaikilla kilpailijoilla yleensä aivan samanlainen. Tuotteistus ratkaisee.
Tässä näkyy jokaisen tuotteistajan perustilanne. Ydintuote- tai palvelu on kaikilla kilpailijoilla (asiakkaan näkökulmasta) aivan identtinen. Peli ratkaistaan sillä, mitä tuotteistuskerros sisältää.

Valion Gefiluksen tarina on paraatiesimerkki siitä, miksi suomalainen insinööri tai tutkija saa turpaansa kerta toisensa jälkeen. Laaksosen jatkokommentti kiteyttää asian:

”Meillä oli tutkitumpi bakteeri. Siitä on 350 tieteellistä tutkimusta, kymmenen kertaa enemmän kuin Actimelillä. Jättipotin olisi ihan yhtä hyvin voinut korjata Valio.”

Näin suomalainen aina sanoo. Meillä oli ilman muuta teknisesti parempi tuote. Mutta joku ulkomainen lirkuttelija tuli ja hurmasi asiakkaat epäreiluin keinoin.

Juuri tästä syystä suomalaisten pitäisi kiireesti luopua perustutkimuksesta. Sen sijaan meidän pitäisi opetella lisenssoimaan, soveltamaan ja tuotteistamaan.

Kaikki sympatiani ovat Laaksosen puolella. Valitettavasti Valion joukot eivät osanneet tuotteistaa. Eivät he osaa paketoida tuotteitaan vieläkään.

Jossittelu on turhaa. Valio ei missään tapauksessa olisi voinut korjata jättipottia. Teollisuus- tai tiedemiehet eivät siihen pysty.

Actimelin litrahinta on kaupassa yli nelinkertainen Gefilus-piimään verrattuna. Actimelin kate saattaa olla jopa kymmenkertainen.

26 vastausta

  1. Actimelhän on valittu vuoden turhakkeeksi esimerkiksi Ranskassa, ja kuluttajavirasto tutkii juuri Actimelin harhaanjohtavaa markkinointia. Mainoksessa annetaan ymmärtää että suosittelija olisi lääkäri (=valkoinen takki ja titteli), ja heidän ”tutkimuksensa” koskevat lähinnä ripulia (ei vastustuskykyä), ja niissä ainakin puolessa todetaan että otos oli liian pieni tai tulokset liian heikot jotta niistä voisi sellaisenaan vetää johtopäätöksiä. Eli, turha tuote, vääristelevää markkinointia. Mutta olet oikeassa, he ovat markkinoineet tuotteen ”paremmin” ainakin katteen puolesta. Ja jos he jossain vaiheessa joutuvat vetämään tuotteen pois, niin voitot he saavat pitää kuitenkin.

    1. Kiitos Santeri mainiosta kommentistasi!

      Juuri mainitsemiasi ”turhia tuotteita” suomalainen loogis-rationaalisesti ajatteleva asiantuntija ei suostu tekemään. Samaan aikaan hän saattaa kuitenkin höpöttää, että pitäisi kuunnella asiakkaiden tarpeita.

      No, jostain syystä nuo kirotut asiakkaat sitten kuitenkin äänestävät rahoillaan ja ostavat niitä turhia tuotteita.

  2. Jari, pointtisi tuotteistamisesta on loistava. Pelkkä ydinosaaminen ei tietenkään riitä siinä vaiheessa, kun pitää saada markkinat aktivoitua.

    Mutta ei kai suomalaisten kannata nyt sentään *luopua* perustutkimuksesta? Mitä ihmettä sitä sitten lisensioidaan ja tuotteistetaan, jos substanssiosaaminen puuttuu? Itse rohkenisin väittää, että perustutkimus kannattaa kyllä pitää hengissä – mutta sen rinnalle pitäisi pika pikaa tuoda oikeanlaista tuotteistamisosaamista myös tänne Pohjan perukoille.

    1. Lauri, kiitos kommentistasi!

      Juttelimme juuri eilen tästä samasta asiasta eräässä it-konsulttiyrityksessä. Uusi markkinointipäällikkö oli hiukan ahdistunut siitä, ettei hän vielä ymmärrä, mitä konsultit oikeasti tekevät siellä asiakkaiden luona.

      Me muut yritimme kertoa, ettei hänen missään tapauksessa pidä perehtyä niihin yksityiskohtiin, joiden parissa firman asiantuntijat möyrivät päivät pitkät. Jos hän alkaa ajatella kuin it-konsultit, samalla hän menettää kyvyn puhua asioista päättäjien ja johtajien kielellä.

      Jos aivan vastaavasti haluaisin lisenssoida vaikkapa ranskalaisen maitohappobakteerin, miksi ihmeessä minut täytyisi hankkia substanssiosaamista bakteerien jalostamisesta? Käyttäisin aikani aivan vääriin asioihin.

      Suomalaisilla on sitkeä päähänpinttymä siitä, että oma perustutkimus olisi jotenkin oleellista. Se on aivan samanlainen kulttuurijäänne kuin (maailman kansojen joukossa upporikkaiden) suomalaisten into rakentaa omat talonsa. Lieneekö toista länsimaata, jossa moinen älytön tee se itse -ajattelu olisi juurtunut yhtä tiukkaan.

  3. Laaksosen kommentti, siitä miten paljon heidän tuotettaan on tutkittu saattaa herättää peruskuluttajassa muutaman jännän kysymyksen.

    Miksi Gefilusta on tutkittu noin paljon? Onko tämä tuote turvallinen, koska sen kanssa on pitänyt härvätä näin paljon? (Toinen kysymys on aika ääripäinen, mutta viime päivien jodibuumin takia kaikki tuntuu olevan mahdollista.)

    Kuten monesti on todettu, tekniset yksityiskohdat eivät kamalasti kiinnostaa kuluttuajaa, mutta ne voivat myös hämmentää tätä ja vaikuttaa näinkin ostopäätökseen. Etenkin jos kyseessä on niinkin simppeli tuote kuin piimä.

    Ei piimää ostaessa hirveästi kukaan jaksa ajatella, vaan otetaan mukaan tuote, joka on helpoin. Actimelin kohdalla ei synny outoja kysymyksiä, putelin ansiosta koko hoito on valmiiksi annosteltu ja tarjoiltavana, eikä tiskiäkään tule.

    1. Danonen ja Valion vertailusta voisi päätellä, että kymmenesosa tutkimuksesta olisi saattanut riittää.

      Mutta on hyvä muistaa, että tiedemiesten itsensä mielestä koskaan ei ole tutkittu tarpeeksi. Vastaavasti insinöörin mielestä tuote ei ikinä ole niin hyvä, ettei sitä olisi vielä kannattanut hiukan viilata.

      Onko näin todella vai ei, sitä johtajien on käytännössä mahdoton tietää.

      Joka tapauksessa Valion esimerkki on klassinen näyte siitä, miten paljon monet suomalaiset tuotekehittäjät ehtivät tuottaa ylilaatua. Tiedettä on mitä ilmeisimmin tehty suhteettoman paljon siihen nähden, paljonko tutkimuksen tuloksista pystyttiin muuttamaan kaupallisiksi tuotteiksi ja rahaksi.

  4. Loistoesimerkki.

    Itse haluaisin kuitenkin laajentaa ajatusta siihen suuntaan, että puuttuuko meiltä tosiaan Suomesta tuotteistamisen osaaminen? Vai onko kyse enemmän johtamistaidon puutteellisuudesta? Eli ei siinä maailmanluokan tuotteistajakaan saa itseään läpi jos johtaja on insinööriasenteestaan tunnettu pönöttäjä joka vaatii satoja tutkimuksia, teknistä evidenssiä ja 30 worksheetin exceliin tungetu business casen ennenkuin projekti pääsee edes tuotehallinnon kokousagendalle keskustelua varten.

    Siinä on Parantaisenkin sissimarkkinointi tiukilla…

    1. Jimmy, kiitos hyvästä kysymyksestä!

      En ole kertaakaan nähnyt, että projektissamme tuotteistetusta palvelusta olisi tullut hitti vastoin johtajan tahtoa. Täsmälleen ottaen sekin riittää, että pomo on välinpitämätön. Hanke ei onnistu silloin käytännössä koskaan.

      Ongelmaksi muodostuu kaksi asiaa:

      1. Toisaalta kunnon törkeää lupausta on mahdoton saada läpi omassa organisaatiossa ilman johtajan tukea. Tämä muuten kertoo paljon siitä, miten tärkeä (ja pelottava) juttu kunnon tömäkkä lupaus olisi. Se jos mikä on strateginen valinta.

      2. Toinen pullonkaula tulee myynnistä. Arvioisin, että kolme neljästä tuotteistuksesta jää torsoksi siksi, ettei sitä koskaan ryhdytä myymään tosissaan. Siinä ei paljon hieno paketti auta, jos se vain nököttää oman firman hyllyssä pölyttymässä.

      Idolini Seth Godin on sanonut monesti, että hittituotteet näyttävät äärettömän harvoin järkeviltä etukäteen. Järjettömien ajatusten tie päättyy kuin kanan lento viimeistään mainitsemaasi tuotehallinnon byrokratiaan, koska tyypillisesti siellä kaikki mittarit suosivat mahdollisimman riskittömiä (ja siis kuolettavan tylsiä) vaihtoehtoja.

      Kuten eräs maineikas kaimani on osuvasti todennut, kaikki firman ongelmat ovat aina lopulta johtamisongelmia.

  5. Ei perustutkimuksesta luopua kannata, mutta välillä pitäisi osata puhaltaa pilliin ja todeta, että nyt on toistaiseksi tutkittu riittävästi ja tämä tuotteistetaan markkinoille. Ainahan sitä sitten viilataan ja kehitetään lisää. Yliopistonörtit (perfektionistit) eivät osaa esittää ’keskeneräistä’ (pitää vielä tutkia ja viilata) ja siinä on iso este kaupallistamiseen. Perfektionisti ei voi toimia yrittäjänä, koska yritysmaailmassa asiat ovat aina ’kesken’ ja kehittämistä tapahtuu kaiken aikaa. Täydellisen tuotteen tai palvelun keksiminen on silkkaa illuusiota – etenkin ensiyrittämältä.

    Toinen pointti, mitä Suomessa ei hanskata on se, että jaamme vuolaasti koulutusjärjestelmästä osaamista ulkomaille. Suomessa vierailevat ulkomaalaiset koulutus-/opetusalan osaajat vievät mukanaan suoraan suomalaista osaamista omiin maihinsa. Eräs tohtoriksi väitellyt suomalainen opettaja kertoi, kuinka Unkarissa oli kouluesittelyssä sikäläinen rehtori kertonut lukuisia asioita, mitkä oli kopioitu suoraan Suomen koulutusjärjestelmästä. Ei se ole ihme, että kaverit tulee ohi, kun ei osata pitää tietoa itsellään. Sehän täytyy todeta, että suomalainen koulutusjärjestelmä on maailman kehittyneimmästä päästä. Eiköhän olisi aika meidänkin käydä vaikkapa tuotteistamisen tiimolla näillä rehellisillä ryöstöretkillä. =D

    Jos insinöörit ja etenkin johtaja ymmärtäisi, että yrityksessä on vain yksi prosessi, myyntiprosessi, jota muut toiminnot tukevat, niin sehän olisi enemmän kuin sata jänistä!

    1. Juha, kiitos näkemyksistäsi!

      Olisi tietysti mielenkiintoista määritellä, mitä perustutkimus tarkoittaa. Sitä ovat varmasti monet viisaat pohtineetkin. Tässä oma näkemykseni:

      1. Perustutkimus tarkoittaa, ettei tutkimuksella ole kaupallista tavoitetta. Kunhan tutkitaan ja toivotaan, että joskus törmätään johonkin mielenkiintoiseen ilmiöön.

      2. Soveltava tutkimus tarkoittaa, että tavoitteena on keksiä uusia tapoja ratkaista asiakkaiden ongelmia.

      Olin eilen Lappeenrannassa puhumassa yliopiston auditoriossa tuotteistamisesta. Siellä katsomon puolelta tuli väite, ettei olisi yliopisto-opetusta, jos ei olisi myös perustutkimusta.

      Sanoin eilen ja sanon nyt, että moinen väite on aivan käsittämätöntä horinaa. Miten ihmeessä opetus ja (suomalainen) perustutkimus ovat muka keskenään naimisissa?

      Jos opettaja tarvitsee perustutkimusta työhönsä, miksi hänen pitäisi kökkiä laboratoriossa itse? Eikö hän osaa lukea muiden tutkijoiden perustutkimuksen tuloksia?

      Jos suomalaisten on välttämättä saatava kokemusta perustutkimuksesta, eivätkö he voi mennä ulkomaille tutkimaan? Veikkaan, että suomalaisella stipendillä sponsoroitu tutkija kelpaisi monelle huippututkimusta tekevälle ryhmälle maailmalla.

      Se olisi luultavasti paljon edullisempaa kuin tuottaa paikallisesti suomalaista, enintään keskinkertaista perustutkimusta.

      Jos olen käsittänyt jotain aivan väärin, joku varmasti mielellään oikaisee, missä menin harhaan.

      1. Kiitos herättelystä Jari! Yhdyn kantaasi.

        Tosiaan ”perustutkimushan” kenties mielletään/määritellään vain yleisen tiedon lisäämiseen sen kummemmin käytäntöön sitä hyödyntämättä. Huono sanavalinta minulta edellisessä kirjoituksessani! Pointtini oli lähinnä se, että tutkimusta myös kaupallisessa mielessä tekevät tutkijat eivät välttämättä osaa/uskalla esittää keskeneräistä, vaan luulevat ”täydellisen” tiedon myyvän. Myyntityön parissa työskennelleet tietävät toki varsin hyvin, että argumenttioksentaminen ei myy, vaan vähemmälläkin tiedolla ja jopa ’huonompi’ tuote voi myydä todella paljon enemmän.

        Jarin viimeisimmän kommentin mukaisesti haetaan/kopiodaan vaan hyvät kakkupohjat naapureilta ja päällystetään kakku houkuttelevimmaksi ja myyvimmäksi.

        1. Mainitsemasi perfektionistien näkökulma on niin totta. Viimeksi viime viikolla taistelin sellaisen joukkion kanssa, joka yritti viivyttää myyntitöitä kaikin keinoin. Selitys oli juuri tuo, että ”pitäisi vielä vähän viimeistellä”.

          Perimmäinen syy on tietenkin se, että asiakkaiden tulevat reaktiot pelottavat: entä jos kukaan ei ostakaan? Totuuden hetkeä olisi mukava lykätä hamaan tulevaisuuteen niin kauan kuin palkka juoksee.

          Kun varsinkin palvelujen tuotteistaminen on vikkelää hommaa, uutuudet pitäisi myydä jo ennen kuin koko palvelua on olemassakaan. Näin itsekin teemme aina, kun meiltä on tulossa palvelu uunista ulos.

          Kyllä se toimitusversio sitten ehditään tuotteistaa ennen kuin toimituspäivä koittaa. Sitä paitsi se motivoi kummasti, kun maksava asiakas on jo tiedossa.

          Sen ymmärrän, ettei esimerkiksi lääkevalmistaja voi ottaa moista etunojaa. Tuotekehitysjaksot ovat yli 10 vuoden pituisia keskimäärin. Mutta asiantuntijapalvelu on aivan toinen juttu.

  6. Jari,
    Olen ollut mukana Valion tutkimuksessa&kehityksessä tutkimassa, tuotteistamassa sekä kansainvälistämässä Gefilusta 1986–2004 välisen ajan ja tiedän yksityiskohtaisesti tietenkin, miten ja miksi on edetty kuten on. Sekä Valion tuoreen toimitusjohtajan Pekka Laaksosen haastattelussa, että Jari Parantaisen artikkelissa on todella paljon asiavirheitä, jotka antavat väärän kuvan Gefiluksen kaupallistamisesta ja myös tutkimuksesta. Nyt on pakko korjata joitain asioita !

    Perusvirhe kuvauksissa on se, että Valion strategia oli alunperinkin lisensioida patentoitua ja tutkittua bakteeriaan kansainvälisille markkinoille – eikä lähteä itse brändituotteella maailmalle. Gefilus bakteeri on siten lisensioitu yli 40 maahan suurille meijeriyrityksille, jotka ovat hoitaneet markkinoinnin ja brändäyksen omilla alueillaan. Valio on tukenut näitä yrityksiä asiantuntijamarkkinoinnissa, tuottanut uusia tutkimustuloksia ja tuotekonsepteja ja tuottanut itse bakteerin omassa tuotannossaan. Kotimaassa GG-bakteeri on sitten tuotteistettu Gefilus brändin alla eri tuoteryhmiin. Näitä kotimaan tuotteita ja teknologiaa on sitten hyödynnetty kansainvälisessä lisenssien myynnissä. Liiketoiminta on kasvanut mittavaksi maailmanlaajuisesti.

    Gefilus-bakteeri tuli pikkupullossa Euroopan markkinoille aiemmin kuin Danonen Actimel. Sen lanseerasi suuri sveitsiläinen meijeriyritys Emmi Actifit -brändin alla. Tuote on myynnissä laajasti Euroopassa. Danone on itseasiassa kopioinut tuotteen ja tutkimuksen. Danonen etu on tietenkin se, että yritys pystyy brändäämään tuotteensa samalla, omalla brändillään kautta maailman ja tuomaan ne oman organisaation kautta kaikkialle. Näin ei Valio pystynyt tietenkään tekemään – sellaista markkinointirahaa ei Suomen elintarvikeyrityksistä löydy.

    Gefilus on erinomainen esimerkki erikoisosaamisen kansainvälisestä kaupallisestamisesta, jossa suomalainen yritys on ollut edelläkävijä. Tutkimusta on todella tehty laajasti, mutta koska kyseinen bakteeri oli ominaisuuksiltaan ensimmäinen patentoitu bakteeri tällä alueella, on se ollut tutkimusryhmien suuren kiinnostuksen kohde ja referenssinä eri tutkimuksissa maailmanlaajuisesti. Siksi tutkimustuloksia on niin valtavasti enemmän kuin muilla bakteerikannoilla. Ei Valion rahoittamaa tutkimusta !

    Lactobacillus GG:n kaupallistamisesta on tehty useita case tutkimuksia. Niihin kannattaisi tutustua tai ehkä kysyä henkilöiltä, jotka tietävät historian – syyt ja seuraukset. Annan mielelläni oikeita tietoja asiasta.

    1. Annika, kiitos erinomaisesta täydennyksestäsi!

      Väitätkö, ettei Valion toimitusjohtaja tiedä tuota lisenssointiin liittyvää linjausta, josta kerrot? Mielestäni hän ei ottanut Talouselämän haastattelussa siihen kantaa lainkaan. Sen sijaan hän kertoi siitä, että isot rahat tehdään brändäämällä lopputuotteita, ei suinkaan lisenssoimalla tekniikkaa muille.

      Itse olen nimenomaan sitä mieltä, ettei suomalaisten kannattaisi kehittää lisenssituotteita, vaan juuri päinvastoin. Meidän pitäisi lisenssoida perustutkimuksen tulokset muualta. Toimisimme silloin kuin Apple iPhonensa kanssa.

      Eivät Steve Jobsin joukot alkaneet itse nikkaroida puhelimen piirisarjoja, vaan ne ostettiin muilta valmistajilta. Laite syntyikin ennätysmäisen nopeasti ja edullisesti. Muotoilu ja ohjelmisto – eli se tuotteistuskerros – teki sinänsä aivan tavallisesta tekniikasta valtavan hittituotteen.

      Sitten nokialaiset narisivat vuosikausia, että heidän puhelimensa ovat teknisesti parempia kuin iPhone. Mielestäni kommenttisi on täsmälleen samaa sarjaa: meillä on parempi tekniikka. Mutta siitä et oikeastaan sano mitään, kuka lopulta sai asiakkaiden rahat.

      Kertomasi mukaan Danone osasi kopioida tuotteen sveitsiläisiltä. Miksevät suomalaiset osaa kopioida hyviä ideoita samalla tavalla? Se olisi oikeasti kannattavaa bisnestä, ei loputon tee se itse -turaaminen laboratorioissa.

  7. Jarin vastaus Annikan epätoivoiseen vastineeseen on osuva. Lisensointimallia yleensä käyttävät alkavan vaiheen yritykset, joilla ei ole resursseja (vielä) edetä omalla tuotemerkillään. Jotkut yrittävät lisensoida omaa ”teknologiaansa” saavuttaakseen kontrollin arvoketjun jostakin kohdasta. Tämä on vaikeaa ja onnistunut vain kovin harvalta (ARM, Qualcomm, …).

    Itse en ymmärrä, miksi Valio valitsi lisensoinnin strategiakseen. Eikö johto uskonut oikeasti tuotteensa hyvyyteen? Vai olisiko panostus vaatinut niin paljon, että osingot olisivat olleet vaarassa?

    En ole itse ulkomailla käydessäni tutkinut meijerituotehyllyjä, joten en osaa sanoa lukeeko ”Gefilus by Valio” purkkien kyljessä. Tällaisesta lisensoinnista Intelin ”Intel Inside” on ehkä klassisin esimerkki.

    Näitä ”mun hiirenloukku on parempi” -selityksiä lukiessaan on vain todettava, ettei insinöörien luvatussa maassa ole paljon markkinoinnista opittu. Ensin keksitään ja sitten markkinoidaan.

    t. Vesa

    1. Vesa, kiitos tulituestasi!

      Itse on osta lainkaan tuota Annikan väitettä, että Valion omat rahat eivät olisi koskaan riittäneet Gefilus-tuotteiden markkinointiin. Se pitää paikkansa vain, jos ainoa mieleen tuleva markkinoinnin menetelmä on perinteinen massa- ja mediamainonta.

      Itse ainakin keksin monta muuta keinoa, jolla Gefilus-tuotteet olisi saatu leviämään tehokkaasti ilman panostuksia sikakalliiseen ja tehottomaan tv- ja lehtimainontaan.

      Ikiaikainen rautaa rajalle -markkinointi on tietysti helppoa ja vaivatonta. Mutta eihän siinä usein muuten ole mitään järkeä.

  8. Jari, samaa mieltä keinovalikoimasta. Tästä olisikin hauska kuulla enemmän niin palstan ylläpitäjiltä kuin sitä seuraaviltakin. Mitä sissi- & gurumarkkinoinnin keinoja olisi Gefiluksen maailmalleviennissä voinut käyttää? Maa kerrallaan varmaan edettävä, mutta miten?

    Naurattaa hieman Annikan kommentti siitä, miten on tuettu kumppaneita tutkimustuloksilla jne. Mielestäni Valio on kokannut illallisen ja muut ovat sen syöneet. Ymmärrän insinöörin saavan kiksejä yli 40:stä lisensointisopumuksesta. Toivon hartaasti sopimusten arvon olevan suurempi kuin 350:een tieteelliseen tutkimukseen käytetty rahamäärä. Danone teki saman ja enemmän kymmenesosalla…

    Noh – jälkiviisaus on helppoa. Mutta mitä tästä voisimme oppia?

    Vesa

    1. Olisin lähettänyt bloggareille ja tiedotusvälineiden edustajille Valion tiedemiesten laatimat kiistattomat todisteet siitä, että Gefilus-tuotteet EIVÄT lisää miehen seksuaalista suorituskykyä – toisin kuin huhut sitkeästi väittävät. Samalla olisin laittanut pakkausten kylkeen ikärajan niin, ettei eliksiiriä suositella alle 25- tai yli 65-vuotiaille tai sydämen vajaatoiminnasta kärsiville.

      Samaa mieltä tuosta lisenssihumpasta. Tiedemies on saanut kicksit joka kerta, kun hänen keksintönsä on kelvannut muiden käyttöön.

  9. Hei pojat,
    Olipa mielenkiintoista lukea kommenttejanne. En yrittänyt mitenkään ”epätoivoisesti” puollustautua vastauksessani, vaan ainoastaan kertoa faktoja Gefiluksen taustoista.

    Olen aivan samaa mieltä kanssanne, että brändituotteiden kansainvälinen lanseeraus olisi onnistuessaan kaikkein kannattavinta ja näkyvintä. Gefiluksen suhteen 90-luvun alussa kuitenkin laskettiin, että oman brändin luominen omalle markkina-alueelle ja lisensiointi sen ulkopuolelle tuo siinä tilanteessa parhaan taloudellisen tuloksen. Näin onkin tapahtunut – lisensointi eli royalty tulot ovat tuottaneet Gefilus-tuotteiden lisäksi erinomaisesti. Eli asiakkaiden rahat sai Valio. 🙂

    Ehkä en myöskään osannut kirjoittaa selvästi sitä, että itse bakteerin tutkimusta on tehty tutkimusryhmissä eri puolilla maailmaa- ei suinkaan 350 julkaisua ole tullut Valion labrasta eli Valio on myös Gefiluksen tapauksessa hyödyntänyt perustutkimusta muualta.

    Tämä casen alkoi jo 1980-luvun lopussa, jolloin viestinnän mahdolisuudet olivat toiset kuin 2000-luvulla. JOs nyt keksittäisiin jotain yhtä uutta, voisi mahdollisuudet omaan brändäykseen kansainvälisesti ehkä olla toiset – ehkä ei.

    En muuten ole insinööri!

  10. Valion sanotaan ostaneen oikeudet Lactobacillus rhamnosus GG -maitohappobakteeriin vuonna 1987 amerikkalaisilta professoreilta Sherwood Gorbach ja Barry Goldin.

    Eli kehittikö Valio tuotteen itse, vai ostiko?

    Ostiko Valio täydet oikeudet kyseiseen bakteeriin, vai
    pelkän lisenssin?

    1. Mielenkiintoista!

      Mutta niinhän se on, että 100 % innovaatioista perustuu lukuisten muiden ihmisten (ja sukupolvien) aiempaan työhön. Tyhjästä ei putkahda yhtään mitään.

  11. Terveenä aikuisena minua kiinnostaisi tietää, miksi tämä tutkimus meni pieleen eli LGG ei ollut hyötyä, vaikka syötettiin 90-150 päivän ajan LGG:tä, ilmeisesti purutablettina:
    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27048835
    ” Probiotics did not significantly reduce overall Respiratory and Gastrointestinal infection morbidity”. Eli ei ollut varusmiehille ainakaan isoa hyötyä hengitysteihin, eikä ruansulatuskanavaan.

    Onko vastaavia tutkimuksia, joissa terveillä aikuisilla ON osoitettu hyötyjä LGG:stä tai muusta probiootista?

    1. Eiköhän ne näytöt ole aika ohkaisia, jos terävin mainoslause on ”tutkituin bakteeri” tms.

      Tura tuohon tieteelliseen näyttöön on kuitenkaan takertua. Tuskin esim. Apple koskaan on vaivautunut tutkimaan onko iPhone tieteellisesti parempi luuri asiakkaille kuin joku kiinalainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita
Tommi Elomaa

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita?

Opeta asiakkaasi kuuden vaiheen kautta kuuliaisiksi ja tottelevaisiksi. Se tekee heidän elämästään helpompaa ja samalla myös parannat omaa katettasi.

Reputatko kananmunatestin
Tommi Elomaa

Reputatko kananmunatestin?

Elätkö siinä harhassa, että teidän palvelunne on uniikki myös asiakkaidenne mielessä? Kananmunatesti paljastaa höttöpuheen armotta.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.