Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Älä tee yhteistyötä

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Yhteistyö on vaarallinen sana. Se on suosittu kiertoilmaisu keskeneräisille tai tuhoisille ajatuksille. Kieltäydy kaikesta yhteistyöstä kategorisesti.

Viime viikolla Ediste sai kolme yhteistyöehdotusta. Torjuimme ne kaikki.

Jo pelkkä yhteistyö-sana saa hälytyskelloni soimaan. Lähes poikkeuksetta luvassa on vain vaikeuksia.

Mitä yhteistyötä tuputtavat yleensä tarkoittavat, kun käyttävät tuota kirottua käsitettä? Tässä seitsemän yleisintä suomennosta:

1. Kaikkihan sitä tekevät

Kaikki muutkin tekevät yhteistyötä kaiket päivät. Se on siis jotain tavoiteltavaa. Mutta jokainen meistä esimerkiksi haaskaa maapallon luonnovaroja. Ei se silti ole fiksua. Jonkin ilmiön yleisyys ei tee siitä hyödyllistä tai järkevää.

2. En ole yhtään miettinyt

Kun joku tulee ehdottamaan yhteistyötä, hän käyttää sanaa siksi, ettei hänellä ole konkreettista ehdotusta. Vielä pahempia ovat ne, jotka puhuvat strategisesta yhteistyöstä. Heillä ei ole harmaata ajatusta, mitä oikeastaan pitäisi tehdä.

3. Pummin resurssejasi

Yhteistyötä ehdottava haluaa, että joku muu kantaisi osan työtaakasta. Hän tarvitsee resurssejasi, jotka hän toivoo saavansa mieluiten ilmaiseksi. Hän on siis loinen tai häntäkärpänen.

4. Haluan jakaa vastuuta

Yhteistyö on tapa sanoa, että joku pelkää edetä yksin. Olisi mukavaa, jos muut jakaisivat vastuuta. Mutta kun vastuu on jaettu, kukaan ei enää ole vastuussa. Jos ja kun homma menee pieleen, kaikki voivat syytellä toisiaan.

5. Olen myönteinen ihminen

Yhteistyötä haikaileva on usein myönteinen ihminen. Hän haluaa ilmaista hyvää tahtoaan. Muttei se tarkoita, että hän olisi valmis panemaan tikkua ristiin, kun pitäisi kääriä hihat tai kaivaa lompakko perstaskusta.

6. Vaanin asiakkaitasi

Ikävä kyllä yksinkertaisimmat yhteistyön ehdottajat ovat vain kärkkymässä siivua bisneksestäsi. Heillä ei ole riittävästi omia asiakkaita. Olisi kiva saada niitä lahjaksi itseään paremmin menestyviltä.

7. Kierrettäisiinkö veroja?

Toisinaan jotkut neropatit ehdottavat, että eikös käydä vähän oravannahkakauppaa. En ole ikinä käsittänyt, mitä ihmeen hyötyä siitä olisi kellekään. Jos joku haluaa ostaa tai myydä, siitä pitää aina lähettää lasku. Kenenkään verot eivät silti lisäänny senttiäkään.

Kysy aina itseltäsi, mitä näistä vaihtoehdoista yhteistyön ehdottaja todellisuudessa tarkoittaa. Mielestäni ne ovat kaikki huonoja perusteluja.

Yritysten välinen yhteistyö kuivuu kokoon yhdeksän kertaa kymmenestä, jos siinä ei liiku merkittävää määrää rahaa suuntaan tai toiseen – tai molempiin.

Homma saattaa siis toimia, jos yhteistyö tarkoittaa, että kumppanit myyvät toisilleen jotain. Mutta miksi pitäisi puhua yhteistyöstä lainkaan? Eikö silloin olla molempia hyödyttävässä liikesuhteessa?

Ehkä silloin on kyse terveestä yhteistyöstä, kun kaksi firmaa taistelee jonkin yhteisen tavoitteen puolesta rinnakkain ja likimain tasavertaisesti. Mutta en edes muista, koska joku olisi tarkoittanut horinoillaan sellaista.

Rahakaan ei aina ole välttämätöntä. Jokus on vain syntynyt keskinäinen avunantosopimus joko sattumalta tai suunnitellusti.

Aikanaan eräässä taloyhtiössä meillä naapuruksilla oli tapana yllättää tekemällä toistemme lumityöt. Ei siitä koskaan mitään sovittu. Kunhan vain ilahdutimme toisiamme.

Kieltäydy yhteistyöstä. Harva tarkoittaa sillä mitään sinun kannaltasi hyödyllistä.

52 vastausta

  1. Eurooppalaisissa elokuvatuotannoissa ns. yhteistuottaminen (coproducing) on nykyään pitkälti arkea, kun projekteja ei saada rahoitettua yhden maan ennakkomyynneillä ja muilla resursseilla. Yhteisien pelisääntöjen, vastuunjaon ja luottamuksen rakentaminen on tällöin pääosassa ja lopputuloksena on ollut pitkäaikaisiakin yhteistyösuhteita. Tämä on tapa tuottaa elokuva, jota yksi osapuoli ei yksinään pystyisi toteuttamaan. Rahavirta pitää toki jakaa, mutta 50% konkreettisesta tulosta on parempi kuin 100% nollasta.

    1. Elokuvatuotanto lienee klassinen esimerkki siitä, miten jollakulla on oltava valtavasti bisnestahtoa. Sen jälkeen hän myy ideansa rahoittajille, tuottajille ja jakelijoille. Lisäksi hän ostaa alihankintana valtavan määrän erikoisosaamista erilaisilta alihankkijoilta.

      Missä tuossa jämerästi organisoidussa alihankintakuviossa kukaan alkaa horista jostain yhteistyöstä?

    2. Juuri tuosta syystä johtuen eurooppalaiset elokuvatuotannot eivät pärjääkään. Yhteistuotantoina syntyy lähinnä elokuvista kiinnostuneiden ammattilaisten toisilleen tuottamia kompromisseja, jotka vain harvoin tavoittavat maksavat katsojansa. Poikkeuksiakin varmasti löytyy.

      H/Bollywood jyräävät, koska ne tehdään diktaattorimaisesti katsojille!

      Voipi olla, että 22-pistepirkko on parempi bändi kuin Oasis, but who cares.

        1. Mikko: Olet aivan oikeassa että malli ei ole optimaalinen ja monet eurooppalaiset elokuvat ovat bisnesmielessä potaskaa. Yhteistuotannoissa on aina vaarana että synnytetään kompromissihöttöä, ja tämä riski pitää tiedostaa. Silti se on usein ainoa tapa kerätä tarpeeksi resursseja, jotta voidaan kilpailla H/Bollywoodia vastaan.

          Jari: Bisnestahtoa pitää löytyä. Yhteistyöstä puhutaan silloin kun omasta maasta ei saada tarpeeksi rahoitusta kerättyä (esimerkiksi kieli- ja sitä kautta yleisöpohja on liian pieni) ja lyödään hynttyyt yhteen toisen maan tuottajan kanssa.

          Ja mitä tulee yhteistuotantohitteihin, niin Oscar-palkittu ”Kuninkaan puhe” on australialais-brittiläinen yhteistuotanto. Vaikka nämä tuottajat operoivat englanninkielellä, on heidän ollut pakko yhdistää voimiaan.

          Kotimaisista yhteistuotannoista on menestynyt esimerkiksi Niko – Lentäjän poika (yli 3 miljoonaa teatterikatsojaa maailmanlaajuisesti).

          1. Nick, kiitos hyvistä perusteluistasi!

            Toivottavasti tämä ei nyt mene saivartelun puolelle. Mutta veikkaan, että jos joku tarvitsee lisää rahoittajia / osakkaita / maksajia projektilleen, hän lähtee myyntikäynneille varsin konkreettisen ehdotuksen kanssa.

            Oleellinen osa tuota ehdotusta on se, miten paljon toinen osapuoli hyötyy, jos kaikki menee putkeen. Riskihän on joka tapauksessa aina mukana, sitä ei tarvitse kenellekään selittää.

            Jos tuo joku sen sijaan soittaa ”eikös tehtäis jotain yhteistyötä” -tyyppisen puhelun, moni rahoistaan huolta pitävä lopettaa keskustelut siihen.

  2. Jari, uskon vahvasti, että tällainen asenne on juuri se syy, miksi suomalaiset pk-yritykset eivät pysty kunnolla kansainvälistymään ja kasvamaan.

    Ollaan niin epävarmoja omista ideoista, liiketoiminnasta ja asiakassuhteista, että jokaista yhteistyöhaluista ja innokasta yrittäjää pidetään kilpailijana ja riskinä. Kaikki pitää tehdä itse ja yksin, vaikka yhteistyöllä kaksi osapuolta saavuttaisivat paremman lopputuloksen nopeammin.

    Oletko Jari tehnyt huonoja valintoja yhteistyökumppaneiden osalta ja saanut näpeillesi, vai miksi tällainen asenne?

    1. Robert, tällainen asenne nimenomaan saisi suomalaiset menestymään maailmalla. Silloin kotimainen urpomme joutuisi miettimään, miten hän oikeastaan aikoo hyödyttää jakelutiensä osapuolia ja asiakkaitaan.

      Mitään epämääräistä ”yhteistyötä” ei tarvita. Asialla ei ole mitään tekemistä kilpailijoiden pelon tai tiedon panttaamisen kanssa. Oma firmamme lienee siitä esimerkki.

      Emme karta yhteistyötä siksi, että pelkäisimme mitään tai ketään. Sen sijaan annamme kaiken osaamisemme muille niin kiivasta tahtia kuin ikinä ehdimme jalostaa sen julkistuskuntoon. Teemme sen täysin maksutta (kuten tässä blogissa) tai puoli-ilmaiseksi (kuten kirjoina).

  3. Olihan tämä hirtehinen vitsi, olihan?

    Nimittäin mikään, MIKÄÄN ei vuorostaan räjäytä päätäni enempää kuin kotimaisten ”bisnes”ihmisten uskomaton into tehdä bisnestä tyhjiössä.

    Ketään ei tietenkään lämmitä joku epämääräinen tunnustelu tai oman edun tavoittelu, mutta mikään ei voita kunnon ’joint venturea’ tai (GULP) erityisesti *strategisia* kumppanuuksia.

    Kysykää vaikka Jay Abrahamilta, joka pitää 15 kilotaalan seminaareja, jotka suurin piirten alkaa ja loppuu yhteistyökuvioiden ylivertaisuuden alleviivauksella.

    Ilman yhteistyöehdotusta Microsoft ei olisi koskaan päässyt IBM:n kuorten sisälle ja sieltä käsin räjäyttämään koko alan. Ilman yhteistyötä yliopistojen kanssa Apple olisi kuivunut kokoon jo ensimmäisen 10 vuotensa aikana.

    Mahdottomaksi osoittautui jopa suurelle ja mahtavalle Nokialle. Puhumattakaan sitten lukemattomista pienemmistä nyrkkipajoista, jotka taloutta oikeasti ylläpitävät.

    Jos tämä oli tosissaan tehty kirjoitus, alkaa mennä toivo isänmaahan.

    1. Juho, tämä oli kaikkea muuta kuin vitsi.

      Mistä keksit, että höttöisten yhteistyöhöpinöiden karttelu johtaisi tyhjiöön? Olin tänään itse 11 tuntia asiakaskäynneillä, kustantajamme pakeilla, tuotteistusprojektia vetämässä ja lopuksi esiintymässä. Tästä on tyhjiö kaukana. Enkä silti tehnyt sekuntiakaan yhteistyötä kenenkään kanssa. Sen sijaan kirjoitin, julkaisin, kuuntelin, myin, ostin, autoin, ehdotin, hinnoittelin, koulutin ja vaikka mitä.

      Esimerkiksi Microsoft ei tehnyt mitään yhteistyötä IBM:n kanssa. Sen sijaan se myi DOS-käyttiksensä lisenssin. Apple teki palveluksia yliopistoille, jotta vastavuoroisuuden lain mukaisesti hyötyisi siitä itse myöhemmin.

  4. Sanan sisältöhän on se mitä jokainen siihen lukee, toisen yhteistyö saattaakin olla toiselle orjuutta noin karrikoiden.

    Mutta omat kokemukset tukevat kyllä Jarin havaintoja: jos firmojen ensimmäinen yhteydenotto on ollut puhe ”yhteistyöstä” niin useimmiten se tarkoittaa minun laskutukseni siirtämistä toisen firman piikkiin tai muuten vaan jonkinlaista lose-win tilannetta. Sen sijaan jos alusta alkaen puhutaan alihankinnasta, ostamisesta, myymisestä yms. niin tilanne on ollut win-win.

    Eikä tässäkään ole kysymys mistään tiedon pihtaamisesta, tietoahan voi jakaa vaikka kuinka paljon, ongelma on tiedon kasvattaminen osaamiseksi. Tietoa voi jakaa ilmaiseksi, osaamista myydään.

  5. No nyt alkaa jo naurattaa.

    Vai myi Microsoft vain lisenssin IBM:lle. Ei ollutkaan siis niin, että IBM:llä oli palava tarve ja tietty deadline, johon Microsoft lupasi venyä ja vastata. Microsoftilla oli tarve päästä markkinoille joten he suostuivat ehtoihin ja ryhtyivät yhteistyöhön. Tietenkin lopputulemana syntyi lisenssisopimus, mutta ei se nyt ihan silkkaa kaupankäyntiä ollut. Sopimus syntyi molempien tavanomaista suuremmasta hyötymisestä.

    Eikä Applekään mitään palveluksia tehnyt yliopistoille. Applella upouusi Apple II oli hapantua hyllyille kun vastaanotto ei ollutkaan niin suurenmoinen kuin oli odotettu. Joku keksi, että yliopistoissa on tarve siirtää kustannus opiskelijoiden mainframe-timeshare -terminaaleista yliopistokauppojen kautta myytyjen Maccien kautta opiskelijoiden vanhemmille. Näin tehtiin, ja molemmat hyötyivät.

    Yhteistyössä on siis kyse *molemminpuolisesta* hyötymisestä.

    Jos ei yhteistyö ja kaupankäynti mahdu samaan lauseeseen, siinä menee kyllä aika monta vauvaa pesuveden mukana. Joten enpä taida selitellä sitä tyhjiötä yhtään enempää. Tee toki työtä niin paljon kuin haluat.

    1. Juho: kyse on siitä, miten yhteistyö myydään toiselle osapuolelle ja mitä se sisältää. Jos konkreettisin asia, mitä toinen osapuoli tarjoaa tai osaa nimetä, on juurikin tuo maaginen ”yhteistyö”, niin ei taida olla järkevää lähteä mukaan sellaiseen ”yhteistyöhön”.

      1. Totta kai, juuri näin. Ja kuitenkin, jos pelkkä maininta yhteistyöstä nostaa ihokarvat pystyyn, niitä mahdollisuuksia tuskin pääsee tutkimaan lähemmin. Kyllä siinä syventymistä ja hyvää tahtoa vaaditaan kummaltakin osapuolelta.

        1. Jotain voi aina päätellä kokemuksen perusteella. Yhdeksän yhteistyön ehdottajaa kymmenestä osoittautuu onnenonkijaksi tai muuten vain hyvää tahtoa puhkuvaksi tyhjänpuhujaksi.

          Lähes sata prosenttia yhteistyötä kyselevistä ei ole miettinyt mitään konkreettista ehdotusta. Tai sitten ehdotus on jotain strategiamme kannalta älytöntä. Maailma on täynnä hienoja bisneksiä, joihin meidän ei missään tapauksessa pidä kajota.

          Mutta ei se silti sitä tarkoita, ettemme kuuntelisi, mitä muilla on mielessä. Karu totuus selviää kyllä muutamassa minuutissa.

  6. Nyt unohdit, Jari, yhden tärkeän yhteistyön luokan, nimittäin sosiaalisen yhteistyön. Sehän on siis sitä, että nimitetään yhteistyöksi mukavien turisemista. Välttämättä ei ole tarkoitus kuin kuluttaa aikaa ja ehkä (hyvällä tuurilla) toivoa, että joku heittää loistavan idean. Siis vältellään niiden oikeiden töiden tekemistä, vähän kuin että ei voida tuoda tuotetta markkinoille, kun ”pitää tehdä markkinatutkimus”. Ehdotankin yhteistyöpalaveria olutravintola Kaislassa, voin tarjota ensimmäisen tuopin, sinä tarjoat seuraavan.

    Samoin yhteistyö voi olla liiketoiminnan jonkinlaista ”eettistämistä” (ts. termiensiirrolla toteutettua itsepetosta). Tunnetustihan suomalaiset vihaavat bisneksen tekemistä, koska myyjät ovat alimmista alimpia ja paras yrittäjä on sellainen, joka tekee paljon töitä muttei rikastu. Tässä juuri eräs tuttu totesi, että tekee mielummin ”yhteistyötä” kuin käyttää alihankkijasuhteita, koska alihankinta on aina ja poikkeuksetta toisen yrityksen väheksymistä, riistoa ja muutenkin alentavaa kohtelua. Tämä siis, vaikka varsinaiset toimet eivät käytännössä muuttuisi. Mielummin siis teeskennellään, että kyse on ”yhteistyöstä”.

    Yhteistyö myös kuin varkain muuttaa tuotteita ja palveluita toistensa kaltaiseksi, joten kukaan ei pääse erottumaan, eli kaikki voitt… häviävät.

    Aikoinaan tuli aiheutettua tietyissä piireissä melkoinen nk. paskamyrsky, kun tuli todettua, ettei kannata ulkoistaa sellaista, minkä voisi tehdä itse. Se kun loukkasi suuren ja pyhän yhteistyön ihanuutta.

    Kyllä se yhteistyö on mukavaa, eikös!

    1. Jussi, sinuun voi onneksi aina luottaa. Kommenttisi ovat taas kerran täyttä tavaraa!

      Mainitsemasi itsepetos kiteyttää paljon. Yhteistyö-sana viittaa usein nimenomaan siihen, että nyt joku haluaa vältellä totuutta ja kusettaa itseään.

  7. Onpa kyynistä ja ymmärtämätöntä keskustelua. Itsekkyys lemahtaa nenään.

    Tietää, ettei tuon kaltaisten kanssa ainakaan kannata miettiä mitään yhdessä – yhteistyötä tai sen kummempaakaan.

    Ymmärtämättömyytä kuinka kehittää uutta liiketoimintaa.
    Pölli tästä tarkoittaa varmaan ideoiden pöllimistä eli varastamista. Siitä on yhteistyö kaukana.

    1. Kiitos Erkki, pysykäämme toisistamme kaukana! Ehdit paremmin keskittyä epäitsekkääseen yhteistyöhösi hengenheimolaistesi kanssa.

    2. Enpä ole vähään aikaan törmännyt yhtä intuitiiviisiin ja innovatiivisiin verkkosivuihin kuin edustamasi. Ostan huomenna tai ehkä ylihuomenna.

          1. Oletko siis eri mieltä mikrotaloustieteen perusteista? Taloudellinen ylijäämä on mainio mittari. Sehän nimenomaan kertoo, miten paljon vaikkapa Thomaksen bisnes on tuottanut lisää hyvinvointia tähän maahan / maailmaan.

            Linkkaamasi maakuntastrategia on mainio esimerkki ylevästä ja varmasti hyvää tarkoittavasta julistuksesta, joka ei tule johtamaan mihinkään konkreettiseen hyötyyn kenellekään.

  8. Nyt kun vietetämme ETYJ-järjestön vuosijuhlaa, meidän kannattaa muistella mistä järjestön henki on saanut aikansa ja mitä sen kirjaimet tarkoittavat.

    ETYJ tarkoittaa Euroopan Turvallisuus- ja Yhteistyöjärjestöä, minkä perustussanoja Kekkonen on ansiokkaasti ollut muotoilemassa, Helsingin henkeä. Turvallisuus on raja-aitojen kaatamista eikä uusien yhä raja-aitojen pystyttämistä Berliinin tyyliin. Yhteistyö on tapa lisätä turvallisuutta. Lisää löytyy netistä

    Jari Parantainen ristiriitaisena persoonana haluaa sotkea yleiset käsitteet ja oman opportunistisen ajattelutapansa ja kääntää kaiken nurinperin, jotta saisi lisää huomiota kirjoilleen. Sama ajattelu näkyy Alf Rehnissä ja Jari Sarasvuossa, vaikka molemmat ovat jo järkiintymisvaiheessa.

    Jari, sen sijaan, että väität yhteistyön olevan mitä vaarallisin sana, sinun tulee hyväksyä se, että parasta turvallisuutta kaikilla tasoilla luo ”Helsingin henki”, yleinen halu hyväksyä toiset, jotta heidän kanssa voisi elää ja toimia tarvitsematta pelätä sissimarkkinointia ja ideoittensa varastamista.

    Paras systeemi on sellainen, missä ihmiset ja organisaatiot kunnioittavat toisiaan. Siihen kuuluu aito halu, koheesio, joka voimaannuttaa systeemin.

    Kunpa ETYJ pysyisi arvoissaan, ettei Eurooppa sortuisi veritekoihin, kuten liian monesti on nähty. Valtaa saatuaan ihminen tahtoo muuttua tyhmäksi, loiseksi, joka imee pois yhteistä hyvää pelkästään itselleen. Moni kulttuuri on tähän kaatunut.

    1. Erkki, en ole aivan varma, miten sait ETYJin kytkettyä tähän.

      Valtiot voivat ilman muuta tehdä yhteistyötä, laatia sopimuksia, sallia rajanylityksiä, vaihtaa tietoa ja jakaa vierailukutsuja.

      Yritys ei kuitenkaan elä sellaisesta. Jos kävisin kaikilla niillä lounailla, yhteistyötapahtumissa ja seminaareissa, joihin minut kauniisti kutsutaan, yritykseni ei pysyisi pystyssä. Minulla kun ei ikävä kyllä ole verotusoikeutta, jolla takaisin firmalleni jatkuvat tulot.

      1. Joku ilkeämielinen saattaisi epäillä, että kyse on vain siitä, mihin itsekin tuoreena bloggaajana syyllistyn koko ajan (tavallaan myös nyt): kun pienellä väkivallalla laajentaa käsitteitä haluamaansa suuntaan, voi julkaista kommentin aiheesta kuin aiheesta ja saada siten uteliaita omalle saitilleen.

        Viestintää olisi silti ehkä syytä yhdenmukaistaa arvojensa kanssa, koska henkilöön käyvä arvostelu on huonosti synkassa yhteistyön, rauhan, rakkauden ja muun yleisen kumbayan kanssa.

        1. Otto, olen tismalleen samaa mieltä: jos yrittää rakentaa rauhaa, rakkautta ja yhteistyötä, siihen ei oikein istu henkilöönkäypä arvostelu.

          Olen omassa blogissani nähnyt vastaavia tapauksia. Niihin on aina liittynyt myös henkilökohtainen meiliviestintä, joka menee alatyylisyyksiin. Jos myös Erkki on lähettänyt bloggaajalle henkilökohtaisia haukkumameilejä (kuten näissä tilanteissa yleensä tapana on), itse saattaisin Jarina langeta siihen kiusaukseen, että julkaisisin ne.

          Voi olla, että oletan liian pitkälle, mutta aktiiviseen ja ajantasaiseen jatkuvaan kommentointiin usein kytkeytyy myös meilikontaktointi.

      2. Samoista ihmisistä tässä on kysymys olimmepa yrityksissä töissä tai poliittisina päättäjinä. Ei ihminen muutu toisenlaiseksi roduksi vaihtaessaan tehtävää. Eikä voi vedota verotusoikeuteen tässä, koska se ei liity yhteistyökäsitteeseen mitenkään.

        Jos joku henkilö tietoisesti nostattaa aggressioita yhteistyötä ja sitä kautta muita kohtaan, yhteiskuntaakin kohtaan, on syytä mainita tämä tapaus, koska se muutoin johtaa vahingolliseen tulokseen.

        Koko tämä Pölli tästä – periaate on mielestäni yliampuva trikki, joka ei perustu mihinkään todelliseen, paitsi loisimiseen. Loisiminen valitettavasti johtaa yhteisön lamaantumiseen sen sijaan, että se voimaantuisi. Mitä enemmän loisitaan, sitä tukalampi tilanne tulee ”lapamadon isännälle”.

        Katleena meni vastauksessaan yli, koska luuli, että yhteistyö pitäisi ottaa kirjaimellisesti niin, että itselle tulisi siitä välttämättä tappiota. Ei kannata tietenkään toimia typerästi, eikä kannata ajatella fundamentalistisesti. Voisitte perehtyä kehittyneisiin ajattelun tapoihin ja liike-elämän eettisiin kehittämismenetelmiin. Tuomitsemisen sijaan moniarvoista keskustelua.

        ETYJ on perustettu juuri siinä mielessä, että valtiot voisivat tukea toisiaan. Mitkä tahansa yritykset millä tahansa alueella ja alalla voivat luoda toisiaan tukevia ekosysteemeitä milloin tahansa, oman harkintansa mukaan. Älkää minua syyttäkö siitä, jos se ei onnistu teille. Vaikeaa se on minullekin, koska omien ajatusten esittäminen Suomessa on riski. Suomalaisilla on valitettava tapa rangaista siitä, jos tuot esille jotakin hyvää, jolla olisi menestymisen mahdollisuuksiakin. Not invented here.

        Oletteko te, Katleena ja Thomas, kehittäneet uusia menetelmiä, toimintatapoja, innovaatioita ja ratkaisumalleja yhteiskunnan hyväksi, siis yhteiskunnan hyväksi?

        1. Erkki, kysymykselläsi oletat, että olisin tilivelvollinen sinulle. Voisin hyvin jättää vastaamatta. Kuten ehkä huomaat muiden kommenteista, olet jäämässä alakynteen ja tivaamisesi herättää vain ärtymystä muissa keskustelijoissa.

          Vastaan silti kysymykseesi myöntävästi: kyllä olen kehittänyt uusia menetelmiä, toimintatapoja, innovaatioita ja ratkaisumalleja yhteiskunnan hyväksi. Kehitän suomalaista viestintää, johdan ilmaiseksi nuorten partioryhmiä ja pidän Suomen suosituinta viestintäaiheista blogia, joka antaa vinkkejä esimerkiksi pk-yrittäjille.

          Tervetuloa blogiini! Vaistoan, että siitä olisi hyötyä sinulle.

  9. Oton ja Katleenan kanssa vähän samoilla linjoilla. ETYJin linkaaminen tähän sessioon meni jokseenkin ”yli”, ja todennäköisesti ei generoi millään muotoa uteliasta pöhinää kirjoittaneen hegemonialle – menisikö ehkä toiseen suuntaan.

    Itsekritiikki ja asiasisältöön keskittyminen on oma taiteenlajinsa ja varsinkin muutaman viinilasillisen jälkeen ne tuntuvat mystisesti katoavan kokonaan – en suosittele :-). Tällä areenalla on hyvä vaihtaa ajatuksia, kokemuksia ja näkemyksiä – avoimesti ketään tarkoituksella loukkaamatta ja vaatinee yhteisymmärrystä tänne kirjoittavilta. Ottaa päähän lukea puhdasta schaissea tästä ip-osoitteesta.

  10. Kyllä olen kehittänyt uusia menetelmiä, toimintatapoja, innovaatioita ja ratkaisumalleja. En kyllä todellakaan yhteiskunnan hyväksi vaan ihan omaksi hyväkseni? Ja hyvä niin, joudun maksamaan tästä loisimisesta? veroa, jonka oletan käytettävän yhteiseksi hyväksi. ETYJ ei voisi vähempää kiinnostaa kehittynyttä ajatteluani riskistä huolimatta. Haloo… ?

    1. Thomas, tuotat yhteiskunnalle hyvinvointia joka kerta, kun myyt jotain tuotantokustannustasi paremmalla hinnalla jotain niin, että asiakas maksaa siitä vapaaehtoisesti.

      Tämä taloustieteen perusjuttu on varmasti tuttu myös tohtori Erkki Laitilalle.

    2. Tässä on nähtävissä kaksi ajattelutapaa: sisäänpäin kääntynyt ja avoin. En ole mitään lisäveroja vaatimassa niille, jotka hoitavat omaa bisnestään laillisesti. Hyvä jos pystyvät näin työllistämään itsensä ja kenties muita.

      Olen eri mieltä yhteiskunnan hyvinvoinnin tuottamisesta, koska tavalliset hankkeet voidaan tehdä kymmenillä kenties tuhansilla eri tavoilla ja toiset tähtäävät pidemmän tähtäimeen menestykseen kun taas toiset ovat pelkkää rahastusta ja loisimista. Hankkeita on siis erilaisia. Pitäisi teidän kaikkien se tietää. Esimerkiksi IT-hankkeista yli puolet on epäonnistuneita, vaikka niistä verotuloja Suomeen saataisiinkin.

      ETYJ-tasolla on hyvä huomata se, että kansan turvallisuus ja valtioiden välinen yhteistyö mahdollistaa tullien alentamisen ja monenlaiset kauppasopimukset, mitkä olivat sodan jälkeen ainoa tapa Suomen elinkeinoelämän nousta niin huimaa vauhtia kuin se tapahtui 1940-1980-luvuilla. Valtiot ovat monella tapaa kuin yrityksiä. Ne ovat yhteiskunnallisia systeemeitä. Tätä kannattaisi kysyä Jan Vapaavuorelta, joka onnistui telakkateollisuuden suhteen niin hyvin, että koko Turku kiittää häntä.

      Olen siksi tästä aiheesta niin käärmeissäni, koska olen kirjoittanut uudessa kirjassani yhteistyöstä 40 sivua kuvineen ja siihen perustuen tavoista parantaa yhteiskunnan toimeliaisuutta toiset 40 sivua, ja työllisyyttä huomioon ottaen asianomaisen henkilön ja systeemin omat näkökulmat kohti omaa ihannettaan vielä 80 sivua lisää. Se on avoimeen kehitykseen tähtäävä yhteistyöstrategia koko maalle tai yksityiselle yritykselle. Valveutunut kansalainen haluaa tietää miten kokonaisuus toimii, jotta voisi edistää sitä, eikä ajaa pelkästään omaa tavoitettaan, koska tämä mekanistinen malli joskus tahtoo tyrehtyä (ellei uudistumisen kykyä ole).

      Tässä blogissa yhteistyötä käsitellään selvästi mustana laatikkona kuten se olisi joku typerä mörkö, joka pitää ajaa nurkkaan. Valitettavassti se samalla paljastaa näin ajattelevista sellaisia piirteitä kuten tietämättömyys, itsekkyys jne. Minä tarkastelen yhteistyötä tiedollisena prosessina, joka tuottaa hyötyä ympäristöönsä esimerkiksi työllisyyden ja ekosysteemin viriämisen kautta. Olen opettanut aihetta yliopistoissa.

      Varsinais-Suomen maakunta-strategiassa suhtautuminen yhteistyöhön on samantapainen kuin kirjassani.

      Olenkin yhteyksissä maakuntajohtaja Kari Häkämieheen. Kysyn häneltä miten mielestään Pöllitästä-periaate ja maakuntastrategia sopivat yhteen.

  11. Mielenkiintoinen keskustelu. Pitkään yrittäjänä uraa tehneenä ajattelin tuoda omaa näkökulmaani tähän kiivaaseen keskusteluun.

    Yhteistyö on mielestäni kannatettava ja kaunis ajatus. Ongelmaksi kuitenkin usein muodostuu, että jonkun esimerkiksi itselleni ehdottama yhteistyö tähtää lähinnä yhteistyötä ehdottavan osapuolen hyötymiseen. Itse miellän yhteistyön molempia osapuolia hyödyttäväksi toiminnaksi.

    Terveydenhuolto Suomessa on valitettavasti malliesimerkki kuinka yhteistyö ei pelaa. Täydellisesti toimivassa kuviossa eri toimijat, etenkin manuaalista terapiaa antavat tahot ja lääkärit pelaisivat yhteen. Käytännössä tämä olisi potilaan ohjaamista hänelle parhaiten sopivalle ammattilaiselle/ammattilaisille. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska kaikki joitakin poikkeuksia lukuunottamatta liputtavat mustasukkaisesti oman lippunsa puolesta. Oikeasti aitoa yhteistyötä on todella vähän ja se on hyvin lilliputti tossuissa. Terveydenhuollon puolella aito yhteistyö toisi huomattavia säästöjä potilaille, työnantajille ja koko yhteiskunnalle. Vakuutusyhtiöpuolella ison kokonaiskuvan hallinta on tajuttu parhaiten ja tietyltä osin on toimenpiteisiin ryhdytty. Se ei kuitenkaan riitä. Koska käytännössä muulta kentältä puuttuu se ison kuvan hallinta, homma karahtaa karikolla että heilahtaa.

    Varsin paljon jo kokeneena ja nähneenä ainoat eteen tulleet kaikkia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä esiintyy kun vaikkapa Jarin yhtiö ostaa ohjelmistopalveluja yritykseltä X tai järjestää yhteiskoulutuksen tuotteistamisesta vaikkapa Tamperelaisen Tuplaamon kanssa. Omien yritysten kohdalla yhteistyö on tarkoittanut juuri palvelujen ostamista tietyiltä yrityksiltä, joka taas on parhaassa tapauksessa auttanut omaa yritystäni parantamaan toimintaa jollakin tapaa.

    Loppuyhteenvetona totean. Aitoa yhteistyötä on todella vähän, yleensä yhteistyötä ehdottavalla osapuolella on jokin enemmän tai vähemmän hämärä motivaatio hyötyä yksipuolisesti toisesta osapuolesta. Voisin aiheesta omalta kohdaltani kirjoittaa vaikka kirjan jos olisi kynäseppo. Parasta yhteistyötä esiintyy kun eri alojen toimivat päättävät vaikkapa sijoittaa oman toimintansa saman katon alle tai ostavat toistensa palveluja.

    1. Virkistävä välirepliikki Jyrkiltä, kiitos.

      Minun teemani Euroopan talouden tässä tilanteessa on tämä.
      Jumiutunut arkiajattelu johtaa taantumiseen. Vain parempi yhteistyön tekemisen taito johtaa menestykseen, mikäli ymmärrämme milaisessa systeemisessä ympäristössä elämme. Tämä ymmärrys on ensin hankittava.
      Ekosysteemit ovat avainsana kehittymiseen, sekä omat ihanteet.

      Sovittelevin terveisin
      Erkki

  12. Haluan ehdottomasti antaa tuoreimman esimerkin millaisia yhteistyöehdotuksia omalle kohdalle on tullut.

    Eräs terapeutti otti yhteyttä yhteistyön merkeissä. Eräs tuntemani lääkäri oli suositellut minua. Kaveri oli innoissaan konseptistani, tavastani ajatella toiminnasta ja tulevaisuuden kuvioista. Muutaman kuukauden keskustelujen jälkeen hän tokaisi. ”Työskentelen vain provisiolla, en maksaa vuokraa.” Hän siis halusi sälyttää kaiken riskin minulle mutta olisi saanut ison osan tilasta omaan käyttöönsä. Huono diili. Edelleen hän lateli. ”Hoitohuone täytyisi sisustaa japanilaistyyliseksi pimpelipompeli terapiahuoneeksi.” Oma yritykseni tuottaa terveydenhuoltopalveluja ei kynttilän sauhuttelua etc. Lisäksi yritykseni nimi oli kuulemma hanurista, se olisi pitänyt vaihtaa. Okei. En ole itse täydellisyys, teen jatkuvasti virheitä mutta liika on liikaa. Tämä tosi tarina on yksi monista kokemistani. Valitettavasti lähes aina yhteistyöehdotukset ovat olleet vastaavanlaisia. Siksi teen itse yhteistyötä mieluummin esim. Koodareitten, some osaajien etc. Kanssa. Mitä olen kuullut muilta yrittäjiltä, heillä on paljon samankaltaisia kokemuksia.

  13. Näyttää syntyvän kiivasta keskustelua kun yhteiskuntatieteilijä pölähtää bisnesblogiin arvostelemaan kirjoittajaa loisimisesta 🙂

    Näen selvästi mitä Jari ajaa takaa: Yhteistyö on usein kuin rasvamakkara firman vyötäröllä. Se on epäterveellistä ja näivettää suorituskykyä.

    Isoista firmoista löytää toisinaan henkilöitä, jotka käyttävät työaikaa ”yhteistyöhön”. Istutaan seminaareissa, lounailla ja pidetään isoa meteliä omasta tekemisestä. Kun firma on vielä isompi, tulee ”Firman sisäistä, yksiköiden välistä yhteistyötä”. Organisaatioläskiä.

    Jos olisin ison firman pomo, vaatisin jokaiselta laskuttamatonta työtä tekevältä työntekijältä vuosittain kuvauksen siitä millä tavalla hän on tienannut palkkansa, eli mitä reittiä häneen sijoitettu raha on tullut takaisin yritykseen. Jos tämänkin jälkeen henkilön kannattaa tehdä yhteistyötä, niin anti palaa vaan.

    Onhan se yhteistyö ja muu ylevä maailmanparantaminen tietysti kivaa, mutta niinhän se on ylipainonkin hankkiminen.

  14. Pölli tästä -blogi on kuin perinteinen pannukahvi: Vahvaa, väkevää ja aina yhtä hyvää. Silloin tällöin vaan menee jollekin porot nokkaan. Pisteet Jarille ja hänen provosoitumattomuudelleen.

    Toivotan kaikille maistuvaa mansikkakautta 2015, yhteistyörikasta 40-v ETYK-juhlakokousta ja kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä Varsinais-Suomen ja eritoten Turun asukkaille ja hallinnon alamaisille!

    (Ottakaapa selvää vaikka tästä yhteistyödiipasta)

    1. Tässä ote tuosta maakuntastrategiasta: ”Edistetään ammatillisen koulutuksen kehittämistä ja työelämälähtöisyyttä sekä opiskelujen joustavuutta ja modulointia esimerkiksi toteuttamalla avoin ammattiopisto.”

      Jepjep! Aina kun joku vaatii kehittämisen edistämistä joustavasti moduloiden, varmaa on vain se, ettei tekstin laatija itse aio panna tikkua ristiin.

    2. Minusta tämä blogi on tarkoituksellista vääristelyä. Keksitään asoita jotka ampuu yli ja sitten hurskastellaan ja syytetään sitä joka siitä huomauttaa. Jarin tapa rahastaa on juuri tämä.
      Vertaan sitä pohjaan palaneeseen kahviin, sumppiin.

      Jotta on valitettavasti se, että isot organisaatiot eivät yhteistyötä edistä, koska niillä on jo hyväveli verkostonsa. Sekin taitaa olla ilmeistä, että tämän blogin porukka ei syvällisemmin halua maailmaa pohtia ja edistää kun on omat häpsingit, joita viedä eteenpäin. Siltä pohjalta on hyvä kritisoida toisin ajattelevia ja näin kehittää heimotunnetta. Kas kun tällainen tunne on paras tapa tehdä bisnestä tietämättömien joukossa ilman yhteistyön ajatustakaan.

      Tämä sarkasmi ei minulle mitään opeta eikä kehitä, joten poistun näiltä sivuilta nyt.
      Muistakaa pidättäytyä vastakin kaikesta ystävällisestä ja kaikesta yhteistyöstä!

        1. Kaiken tämän jälkeen on aivan turha tulla puhumaan mistään yhteistyöstä. On todellakin aika tarttua yhtestyöhärkää sarvista, taistella se maahan ja potkia kuoliaaksi.

          Pidetään tästedes verhot kiinni, ovet lukossa ja pipo tiukasti silmillä. Jos naapuri tekee lumityöt puolestasi, hän todennäköisesti havittelee lainaksi autoasi, vaimoasi, koiraasi. Mitään ILMAISTA LUONASTA EI OLE!

          Jokainen ihminen on potentiaalinen vihollinen.

          Jokainen ajakoon vain omaa suoritustaan, vahvin ja fiksuin selviytyköön ensimmäisenä maaliin ja aloittakoon sitten uuden hehkutusblogin ja kirjaidean pitsaamisen. ’50 keissiä blokata yhteistyökumppanit ja juosta nauraen pankkiin’ -any takers…?

          1. Jostain syystä juuri tämä postaukseni tuottaa vastaavia reaktioita kuin mikä tahansa persulausunto nykyään: jos muu ei auta, se on aivan pakko käsittää tahallaan väärin.

            Olen edelleen sitä mieltä, että yhteistyötä ehdottelevat osoittautuvat lähes poikkeuksetta saamattomiksi häntäkärpäsiksi, jotka yrittävät vain hyötyä toisten kustannuksella.

          2. Hyvä, tuo on jo ihan korrekti esitys, Jari.
            Olemmeko ymmärtäneet toisiamme väärin?

            Eli itse voi antaa vauhtia yhteistyölle, eikä olla heti mankumassa toiselta ilmaiseksi palveluita. Tässä menee kyllä käsitteet ja aikomukset solmuun.
            Sitä sanotaan loisimiseksi, että hyötyy toisen kustannuksella. Se on tietysti väärin, ja äärimmäisen kaukana yhteistyöstä.

          3. ”Todellakin, todellakin”, sanoi Ymmi Hinaaja Putouksessa. Ei se systeemi sillai pyöri, että sinä vain ajattelet omaa napaasi.
            Parantainen on kirjoittanut joukon menestyskirjoja: ”Pölli tästä”. Haastan hänet kilpailuun uskottavasta kertomuksesta kuinka yhteiskunnan pitäisi toimia, jotta se tuottaisi hyvinvointia myös valtiotasolle, että se onneton pääsisi kriisistään eroon.

            Kahdessa valtiossa toisessa kieltäydytään yhteistyöstä ja toisessa suositaan sitä. Kumpi selviää paremmin loppupeleissä?

          4. Suomi on täynnä ihmisiä, jotka ovat käsittäneet yhteistyö-sanan aivan väärin. He ajattelevat aivan selvästi alusta saakka vain sitä, mitä he itse ”yhteistyöstä” hyötyisivät.

            Itse kyllä lähtisin pohtimaan asiaa juuri päinvastoin: mitähän itse voisin antaa ensin ennen kuin alan vinkua itselleni vastineeksi yhtään mitään.

            Tämä näkyi taas mainiosti, kun Sipilä alkoi puhua yhteiskuntasopimuksesta. Työmarkkinajärjestöjen pomoilla ei näytä olevan aavistustakaan, miten lyhyen tähtäimen (oma etu) ja pitkän tähtäimen (yhteiset) hyödyt saattaisivat poiketa toisistaan.

  15. ” … sarkasmi ei minulle mitään opeta … ”

    ”Opettava sarkasmi” on joskus valittu vuoden sanamuunnokseksi Nokian Sorvakylän festivaaleilla joittenkuitten täti-ihmisten toimesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.