Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Yleistäminen on fiksua

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Hesarissa 57-vuotias työnhakija ihmettelee, miksei hän olisi yhtä hyvä kuin joku nuori. Se johtuu siitä, että haastattelijat yleistävät. Yleistäminen on järkevää.

Helsingin Sanomat (17.3.2011) jatkaa yleisönosastollaan pitkää perinnettään. Lehdellä on tapana julkaista muutaman kerran vuodessa nimettömiä valitusvirsiä työnhakijoilta, jotka eivät kelpaa kenellekään. Rannalle jääneen mielestä syynä on hänen ikänsä, sukupuolensa tai milloin mikäkin.

Miksi haastattelijat sitten hyljeksivät vaikkapa yli 50-vuotiaita?

No siksi, että se on järkevää. Työnantajat osaavat yleistää. Se on taito, jota ilman ihminen olisi pahassa pulassa.

Tämänkertainen uhri on 57-vuotias terve ja energinen, akateemisesti koulutettu ja kansainvälisesti kokenut ICT-alan mies, jonka nimimerkki on ”Työtä tekisin, jos saisin”. Hän on lähettänyt lähes 400 työpaikkahakemusta. Töitä ei löydy.

Tavallisiin tehtäviin hänellä on työnantajien mielestä kuulemma liikaa ammattitaitoa. Hän ei viihtyisi rutiinihommissa kauan.

Akateemista työtä tarjoavat taas ihmettelevät, miksi ammattilaisemme on ollut niin kauan työttömänä. Hänet ulkoistettiin jo vuonna 2005. Sen jälkeen hän on ilmeisesti päässyt vain te-keskuksen rahoittamille harjoittelujaksoille.

Itse en ihmettele lainkaan, miksi nimimerkki ei saa työtä. En itsekään palkkaisi häntä. Se johtuu siitä, että yleensä 57-vuotiaat ovat huonoja työntekijöitä. Riski on liian suuri.

  1. Vaikka 57-vuotias olisi terve, hän sairastuu todennäköisemmin kuin nuori.
  2. Tyypillisesti 57-vuotias on jo aika kyyninen. Häntä on vaikea saada innostumaan mistään.
  3. Jos joku on 57-vuotias, hän ei välttämättä halua enää opetella uusia asioita.
  4. Usein 57-vuotias vetoaa kokemukseensa ja vaatii kohtuutonta palkkaa.
  5. Jos kaikki muut työntekijät ovat nuoria, 57-vuotias saattaa jäädä porukan ulkopuolelle.
  6. Luultavasti 57-vuotias lähtee eläkkeelle joka tapauksessa niin pian kuin mahdollista. Ei häneen kannata haaskata ruutia.

Listaa voisi jatkaa. Lihavoitu teksti kertoo, miten rekrytoija yleistää. Hän tekee niin, koska se on erittäin fiksua. Hän laskee vaistomaisesti epäonnistumisen todennäköisyyksiä.

Evoluutio on huolehtinut siitä, että me kaikki osaamme yleistää. Se johtuu siitä, että niin ihminen on säilynyt hengissä tilanteissa, joissa on täytynyt päättää nopeasti.

Kun savannilla on marssinut vieras vastaan, siinä ei ole ollut aikaa tehdä syvähaastatteluja toisen aikeista. On täytynyt päätellä yleisen elämänkokemuksen perusteella, mahtaako hän olla ystävä vai vihollinen. Väärä yleistys on vienyt hengen.

Jos varhainen ihminen on aprikoinut jonkin kasvin tai otuksen syömäkelpoisuutta, hänen on kannattanut päätellä se esimerkiksi ulkonäön perusteella. Muuten maistelu olisi saattanut jäädä viimeiseksi ateriaksi.

Yleistäminen on nopea tapa arvioida todennäköisyyksiä. On selvää, että se johtaa myös virheisiin yksittäisissä tapauksissa. Joskus aivan ystävällisissä aikeissa lähestynyt vieras onkin päätynyt erehdyksessä pataan.

Silti yleistäminen on kannattanut. Tärkeintä on valita vaihtoehto, joka useimmiten on se turvallisin.

Näin työntantajakin tekee. Henkilöstöjohtaja tietää vaaran merkit. Eläkeikää lähestyvä työntekijä muuttuu ongelmaksi paljon todennäköisemmin kuin nuori ehdokas.

Rekrytoija voi toki olla väärässä. Mutta elämänkokemus on opettanut, että on turvallista niputtaa hakijat esimerkiksi iän perusteella.

Jos asiakas ei ostanut, luultavasti jouduit yleistyksen uhriksi. Sitä on turha itkeä. Yleistät itsekin joka päivä.

13 vastausta

  1. Gurumarkkinoinnin opein tämäkin asiantuntija voisi kääntää kelkan edukseen eikö vaan? Työantaja yleistää ja haistaa vaaran jo kaukaa, työnhakijan tehtävä on poistaa rekrytoinnin pelot. Miten työnhakija voisi erottua edukseen muista hakijoista?

    Jos hän on niin terve kuin väittää, miksei hakemuksen liitteenä olisi vaikka sairaskertomus, todistus huippu kolesteroliarvoista tai todistus suoritetusta maratonista? Ei ole varmasti muilla. Kyynisyyden ja uuden oppimisen välillä on yhteys, voisiko hakemus olla erilainen kuin perus valkoinen A4? Entä jos lähettäisi yritykseen trendikkään YouTube videon, tai pelkkä linkki FB-sivulle jossa esitellään osaaminen tai vaikka pulloposti? Entä jos 400 hakemuksen sijaan lähettäisikin vaan 5 hakemusta. Hakemukseen voisi panostaa ja kerätä tietoa yrityksestä ja sen tilanteesta. Hakemuksessa ratkaistaisiin joku yrityksen ongelma saman tien, se on taatusti rekrytoijan mieleen ja on parempi osoitus osaamisesta kuin kuvaus jo tehdyistä töistä.

    Palkkauksen suhteen voisi esittää vaihtoehtoisia palkkamalleja: kohtuullinen palkka, joka kasvaisi, kun on osoittanut kyvyt. Entä jos perustaisi toiminimen ja aloittaisi ulkopuolisena ”konsulttina”. Työnantajalle riski on olematon, asiantuntijoista kun pääsee aina eroon. Jos joku on nähnyt niin paljon vaivaa työpaikan saamisen kuin yllä on lueteltu, minä en ainakaan siinä vaiheessa mieti, että kaveri jää eläkkeelle pian. Silloin on kyllä osoittanut motivaation, haluan tehdä duunia ja sitoutumisen yritykseen. Pelko on taatusti karkotettu henkilöstöpäällikön mielestä.

    1. Karl, kiitos mainiosta kommentistasi!

      Ehdotuksesi ovat täsmälleen sitä, mitä tällaisen hakijan täytyisi miettiä. Lienee selvää, että jos 400 kertaa on tullut turpaan, joko tuotteessa (hakijassa itsessään) tai viestissä on jotain vikaa.

      Nyt hän on nimenomaan sellaisessa tilanteessa, että työnantajilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yleistää. Ei ole kättä pidempää, joka antaisi olettaa mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa.

  2. Jari, tähän aihepiiriin löyhästi (tai jopa harsomaisen röpeliäisesti) liittyy hiljattain julkistettu väitös sukupolvien välisestä tiedonsiirrosta organisaatiossa. Tutkimuksessa (tunnustan, se on vaimoni tekemä!) osoitetaan kuinka uutta tietoa voi rakentua juniorien ja seniorien välillä. Näin yrityksellä on mahdollista parantaa kilpailukykyään.

    Yleistäminen on helppoa, kuten toteat. Todellista taitoa tai näkemystä vaatii ne tilanteet, milloin et yleistä vaan otat riskin.

    Jos 400 hakemuksen jälkeen ei ole saanut mitään hommia, niin kannattaa ainakin tarkistaa oma hissipuhe ja käydä konsultilla opettelemassa haastattelutekniikkaa. ”Tuote” ei ole kondiksessa.

    Vesa

    1. Olen kanssasi ihan samaa mieltä, että tässä tapauksessa myös ”tuotteen” on pakko olla viallinen.

      On nimittäin hakijan itsensä kannalta mukavaa ulkoistaa ongelma niin, että kyse on hänen iästään – eli asiasta, jolle hän ei voi itse mitään.

      Ikäongelmaan on sitä paitsi rekrytoijankin kannalta kohtalaisen helppo vedota. Todellinen syy saattaa olla esimerkiksi se, että hakija haisee hielle. Mutta sitä ei kukaan koskaan sano ääneen.

      Todellisuudessa epäonnistumiset saattavat kummuta monenlaisista pienistä vihjeistä. Kenties haastateltava on kasvattanut itselleen 10 senttiä pitkät viikset? Ehkä hän ei katso haastattelijaa silmiin? Hänen kädenpuristuksensa on kuin märkä taikina? Ehkä hän on pukeutunut epäsiististi? Ehkä hänen hakemuksessaan on alkeellisia kirjoitusvirheitä?

      Jo tällaiset pienet yksityiskohdat riittävät. Rekrytoija osaa kyllä yleistää, että silloin kaikki ei välttämättä ole aivan kunnossa.

      Mitä tulee tuohon ikäeroon, siitä on itsellänikin kokemusta. Palkkasimme aikanaan selvästi muuta porukkaa vanhemman ohjelmistosuunnittelijan. Hän ei koskaan päässyt sisäpiiriin. Ihmekös se, sillä välissä oli montakin sukupolvea. Seniorimme ei meillä kauan viihtynyt, sillä ulkopuolisuus se vasta kauheaa onkin.

      Asiaa ei mitenkään voinut korjata niin, että olisimme käskeneet nuoriso-osastoamme ottamaan ”vanhuksen” mukaan leikkeihinsä. Eikä sekään helpottanut yhtään, että nuorten olisi pitänyt opettaa vanhaa. Perinteinen opettaja-oppipoika-asetelma ei toiminut lainkaan.

  3. Niinpä niin !!

    Kiinnitin huomiota tuohon hakemusten määrään ja työttömyysaikaan. 57- vuotias henkilö uskoi varmaan omaan erinomaisuuteensa. Olisiko ollut sitten myös ylimielinen. Ylimielisyys on asenne, joka ärsyttää joka suunnassa, kun sen kohteeksi joutuu. Pitkä kokemus on ylimainostettua meriittiä ja tuudittaa väärään turvallisuuden tunteeseen. Työsuhde voidaan katkaista yhdellä pienellä yhden lauseen paperilla, mutta ammattitaitoa ei voi irroittaa sen tekijöistä.

    Itse putosin työttömyysloukkuun jo parikymmentä vuotta sitten vasta valmistuttuani. Päivääkään en ole tehnyt koulutusta vastaavaa työtä.

    Mutta mutta; Päivääkään ei olisi tarvinnut olla työtön ellen olisi itse halunnut. Ala meni kyllä vaihtoon…

    Otollinen aika saada töitä valmistumisen tai ulkoistamisen jälkeen on noin 9 kk. Miksi näin ? Joka vuosi valmistuu uusia ammattilaisia, jotka kiilaavat edellesi, jos olet edellistä vuosikertaa. Samaa pätee ilmeisesti työttömyyteenkin.

    Olen tavannut monia seniori- iän ammattilaisia ja mielestäni heistä huippuina erottuvat ne, jotka ovat joutuneet vaihtamaan ammattia joko omasta tahdostaan tai irtisanomisten kautta.

    Pitkä ansiosidonnainen päiväraha on loukku työelämäkelpoisuudelle vaikka se tuo taloudellista turvaa. Sen turvaan tuudittautuminen kertoo asenteesta. Myös työelämäkelpoisuus vaatii tiettyä taistelijan asennetta.

    ”Yleistäminen on fiksua”, onhan se kun halutaan turvallinen vaihtoehto. Mutta mutta edelleen; kun se rekrytoija itsekin on yleistäen pitkän uran tehnyt, niin osaako hän enää taistella siellä savannilla ?? Vai hakeeko hän kaltaistaan vai riittävän nuorta, johon uskoo kokemuksen mukanaan tuoneen auktoriteetin riittävän, jos muuta auktoriteettia ei ole ???

  4. Yleistäminen on keskinkertaista

    Silloin kun liikutaan inhimillisen tiedon harmaalla vyöhykkeellä, ei (hyvin yleistä) yleistämistä voida parhaallakaan tahdolla sanoa fiksuksi. Kaikki esittämäsi kohdat ovat luuloja, sellaisia joita ihmisen laumamentaliteetti helposti vahvistaa. Toki nopeita, helppoja päätöksiä. Mutta ei mitään sellaista, josta kannattaisi kehuskella. Todella menestyvät firmat eivät tekisi noin tökeröitä päätelmiä, jos tavara on muuten kuranttia.

    Josta sitten toiseen näkökulmaan: onko kyseinen henkilö todella tarjonnut osaamistaan niihin firmoihin, joissa osataan havaita helmet mudan joukosta? Tai työnantajille, jotka päinvastoin hakevat mutaa ja hyljeksivät helmiä liian kalliin hinnan takia. ICT-ala on asenteellisuuden kannalta yksi pahimpia ja pahin virhe vanhalle konkarille on yrittää oppia uusia juttuja. Mielummin pitää virittää itsensä sen alueen parhaaksi, mitä on jo vuosia tehnyt. Sama se, kuinka auringonlaskun aluetta se olisi. Kutistuvilla markkinoillakin parhaalle on töitä. Pahinta on tietysti, että ei ole erikoistunut mihinkään.

    1. Jos ihminen ei olisi oppinut yleistämään nopeimmin ja parhaiten, se olisi saattanut jäädä jonkin toisen lajin jalkoihin. Sikäli yleistäminen on erittäin fiksua.

      Se vain on ikävää, että moni muukin evoluution luoma mekanismi on muuttunut taakaksi. Siitä arkinen esimerkki on ihmisen sisäsyntyinen tarve tankata energiaa pahan päivän varalle. Ylipaino on länsimaissa kasvava ongelma, koska sitä pahaa päivää ei suurimmalle osalle tule enää koskaan.

      Kirjoitin taannoin siitä, miten kimalainenkin oppii yleistämään tosi nopeasti. Niin se varmistaa selviämisensä mahdollisimman hyvin.

  5. En tiedä onko yleistäminen fiksua, mutta niin joka tapauksessa tapahtuu, joten sen kanssa on elettävä. Syyt siihen ovat toki täysin rationaalisia; riskien välttämistä. Valitettavasti se johtaa siihen, että tietyt ihmiset eivät kovinkaan helposti pääse töihin (esimerkiksi ”äitiysikäiset” nuoret naiset) – se onkin sitten hyvä kysymys, mitä näiden pitäisi tehdä. Itse en ole keksinyt helppoa ratkaisua.

    Ei sekään auta, että työnantaja ei saa kysyä tiettyjä kysymyksiä (kuten esimerkiksi äitiyssuunitelmiin liittyviä) – koska tällöin riski siirtyy koko ihmisryhmään: ei pelkästään äitiyttä suunnittelevat nuoret naiset, vaan KAIKKI nuoret naiset.

    Eikä rekrytoija toki aina itsekään tiedä, miksi rekrytoi juuri tietyn tyypin. Voi olla, että hän kuvittelee haluavansa nuoren, oppimiskykyisen ja uudistushalukkaan osaajan – mutta ehkäpä se on vain se, millä hän perustelee asian itselleen. Valinnan on oikeasti saattanut ratkaista naishakijan sopivan lyhyt hame ja tarpeeksi tiukka paita.

    Se on joka tapauksessa selvä, että työhön ei koskaan valita sitä, joka on juuri siihen tehtävään paras. Tämän henkilön kun pitää istua koko työpaikan toimintakulttuuriin ja varsinkin henkilöstön joukkoon. Ei ole ensimmäinen kerta, kun toimivia organisaatioita on saatu ammuttua tehokkaasti polveen ottamalla hommiin tyyppi, jonka kanssa jollakulla organisaatioon jo kuuluvalla menee sukset ristiin.

    Meillä Desuconin salaisessa coninjärjestäjän muistilistassa lukeekin rekrytoinnista näin: ”Valittaessa henkilöitä vastuutehtäviin ei kannata ajatella pelkästään sitä, miltä henkilön ansiot näyttävät paperilla. Joskus kokonaisuuden ja ryhmädynamiikan vuoksi voi olla parempi ottaa tehtävään sellainenkin henkilö, joka pelkästään ansioidensa perusteella vaikuttaa huonommalta kandidaatilta.”

    1. Jos pitäisi valita johtajien, markkinoijien ja tuotteistajien ykköstaakka, se on valitettavasti juuri tuo riskejä kartteleva käytös.

      Jokainen mainostoimistossa työskennellyt tietää, että (todennäköisesti) parhaat kampanjat pääsevät markkinoille asti erittäin harvoin. Ne vaikuttavat liian vaarallisilta etukäteen arvioituna. Joku asiakkaista olisi saattanut suuttua.

      Tässäkin toimii kimalaisen matematiikka: keskimäärin on luultavasti järkevämpää olla keskinkertainen kuin ottaa hirmuisia riskejä satunnaisten onnistumisten toivossa.

      Mutta näin se on kuin sanot: yleistämistä on turha yrittää kieltää. Olisi aivan yhtä hyödyllistä yrittää selittää nuorille aikuisille, että kaikkein merkittävin ympäristöteko olisi jättää lapset hankkimatta.

  6. Lyhyt kommentti omasta kokemuksesta, eli pitäisi myös muistaa tuon nuorison ongelmat rekrytoidessa. Eli vanhemmilla ihmisillä on paljon riskejä, joita Jari on listannut onnistuneesti, mutta vastaavan listan saisi laadittua nuoristakin hakijoista:

    Nuori ei välttämättä osaa työtä hyvin
    Nuorella ei ole riittävästi vastaava kokemusta
    Nuori vaihtaa työpaikkaa todennäköisemmin kuin vanha
    Nuorella ei ole asiakkaan silmissä uskottavuutta
    jne.

    Pitäisi ehkä toimia ameriikan politiikkojen tapaan. Eli älä valitse minua siksi, että olen hyvä vaan valitse minut siksi, että tuo toinen on vielä huonompi!

  7. Lyhyt yleistys: Uusi ihminen on aina riski !!

    Ongelman ydin on siinä, että rekrytoija pyrkii valitsemaan sopivaa psykologisin perustein osaksi ryhmää, jossa toimivat sosiologiset lainalaisuudet.

    Tekninen ammattiosaaminen näkyy papereista ja työkokemuksesta. Kaikki muu onkin sitten riskin ottamista ja yleistäminen on helpoin tapa välttää riskejä. Siksi se tuntuu fiksulta…

  8. Ja lisää samaa herkkua, tällä kertaa Opettaja-lehdessä:
    https://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2011_14/157751.htm

    ”Olen alani osaava ammattilainen, valitettavasti sen todentaminen paperilla vain on mahdotonta.”

    Näistä keskusteluista tulee mieleen myös toinen virsi:
    ”Miksi lehdet ostavat valokuvia harrastelijoilta, kun meitä ammattilaisiakin on työttömänä?”

    Voisiko olla, että vaikka ammattilainen on noin keskimäärin parempi kuin harrastelija, niin etevä harrastelija peittoaa epäetevän ammattilaisen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.