Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Lottokansa vastustaa tuloeroja

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Ihmiset sanovat yhtä, mutta tekevät heti toista. Siitä mainio esimerkki on kiivas keskustelu tuloeroista.

Gurumarkkinoijan kannattaa miettiä tarkasti, miten vakavissaan hän kuuntelee asiakkaidensa juttuja. Ainakin jos asiakas on ihminen. Yleensä hän on.

Valtakunnan päälehti on käyttänyt näin vaalien alla sivutolkulla tilaa sen todistamiseen, että Suomessa tuloerot on iso ongelma. Maaliskuun puolivälissä tehty HS-Gallup kertoi, että 79 prosenttia kansalaisista haluaisi kiristää pääomatulojen verotusta. Näin epätasa-arvo vähenisi.

Tähän liittyy kuitenkin hauska pikku paradoksi.

Nimittäin viime viikolla nuo ihan samat suomalaiset ryntäsivät lottoamaan kuin viimeistä päivää. He täyttivät peräti 20 miljoonaa ruudukkoa. Seitsemän miljoonan jättipotti sai liikettä niveliin.

Mitä näillä kahdella asialla on tekemistä keskenään?

Käsittääkseni jokainen lottoaja haluaisi kasvattaa tuloeroja niin maan perkuleesti. Hän haluaa miljonääriksi.

Ilmiö kertoo ihan täsmälleen, mistä koko tuloerokeskustelussa on kysymys. Tuloerot on paha asia niin kauan, kun vastaaja ei itse ole vielä rikas.

Samaan aikaan miljoonat suomalaiset ovat kuitenkin valmiita maksamaan siitä, että he itse pääsisivät turhasta tasa-arvosta eroon niin pian kuin mahdollista.

Älä tee niin kuin minä teen. Tee niin kuin minä sanon.

Voiko mikään osoittaa selvemmin, että tuloerojen taivastelu saa voimansa vain ja ainoastaan tuhoisasta kateudesta?

Huomenna lotossa on tarjolla taas 7,5 miljoonan euron päävoitto. Jokainen tiukka tuloerojen vastustaja jättää tietenkin kierroksen väliin.

20 vastausta

  1. Nojjoooo…

    Eiköhän tässä kuitenkin aika paljon kiteydy siihen, mitä ihmiset ”tuloeroilla” tarkoittavat. Oletteko selvittäneet? Kuinka paljon kritiikissä on tyytymättömyyttä omaa arjen niukkuutta kohtaan. Paljonko kokemusta siitä, että korkeampituloisia eivät näytä rajaavan samat yhteisten asioiden hoitamisen reunaehdot kuin muita: palkkatulon ohjaaminen pääomatuloksi esimerkkinä. The Economistin hyvä juttu kirjoitti aiheesta 20.1.11: Inequality: The rich and the rest | The Economist https://t.co/RO5ZXah – ei kyse ole lottoamisesta vaan toiveesta saada kokemus eteenpäin menosta vähemmän riippuvaiseksi siitä, kuka tai mikä olet.

  2. Niin. Ainoa ero yritysjohtajan/yrittäjän varallisuudessa verrattuna lottovoittajan varallisuuteen on että ensimmäiset ovat joutuneet ottamaan vähän riskiä, laittamaan itsensä likoon ja aiheuttavat ympärilleen hyvää myös työllistämällä muita.

    Lottoamisen houkutushan on siinä että saa paljon rahaa tekemättä mitään. Siinä ei mielestäni ole mitään pahaa – kun järjestelmä on olemassa ja laillinen niin miksei siitä saisi yrittää ottaa hyödyn irti.

    Mutta samojen ihmisten jeesustelu tuloeroista on ystävällisestikin sanottuna tekopyhää jeesustelua.

    1. Kari, kiitos kommentistasi!

      Tuloeroja taivasteleva poliitikko saattaa seuraavassa lauseessaan itkeä, että Suomeen pitäisi saada lisää kasvuyrityksiä.

      Sikäli kuin ymmärrän, kasvuyrityksiä piiskaavat kasvuun sellaiset ihmiset, jotka haluavat jotain enemmän – paljon enemmän – kuin mitä heillä sillä hetkellä on. Usein se jotain on maine tai raha.

      Edelleen sitä seuraavaksi on taas mukava taivastella, miten ahneita ja itsekkäitä firmojen johtajat ovat. Jotenkin on kuitenkin vaikea käsittää, miksi nykytilaansa täysin tyytyväinen johtaja kasvattaisi muuta kuin vatsaansa.

      Ei tässä siis saa selvää siitäkään, pitäisikö esimerkiksi olla ahne vai ei. Jos ei olla ahneita, ei tule kasvuyrityksiäkään.

    2. Kyllähän lottoajatkin ottavat riskiä – lottoonhan sitä rahaa menee. Tosin tyhmää riskinottoahan se on, kun rahaa laitetaan keskimäärin paljon enemmän sisään mitä sieltä tulee ulos. Kyllä siinä aikaakin ja vaivaakin menee lottokuponkeja tuhratessa.

      Ehkä jollain vippaskonstilla nämä huonot ”yrittäjät” saataisiin ottamaan vähän fiksumpia riskejä ja hyödyttämään muitakin tahoja kuin Veikkaus Oy:ta 🙂

  3. Voisiko tuloerojen vastustamiseksi naamioitu oman niukkuuden kitinä olla sitä kuuluisaa suomalaista kateutta?
    Eli jos minulla on vähän, niin se on varmasti rikkaan naapurin syy.

    Tämä syvimmästä kansallisesta ominaispiireestämme syyn hakeminen voi olla jäykkää ja vanhanaikaista.
    Mutta tämänkaltaiseen asenteeseebn törmää toistuvasti. Silloinkin kun pk-yritykset pyrkivät rakentamaan liiketoimintaa verkostoitumalla.
    Ja minähän en verkostoon liity, silloin naapuri hyötyy!

  4. Ongelmana eivät olekaan tuloerot, vaan se mitä niiden aiheuttamat asiat aiheuttavat. Ihmiset kun ovat sellaisia, että he tulevat kateellisiksi, eivätkä ylimielisesti osoittelemalla muutu miksikään.

    Kateellisuus luo kitkaa ihmisten välille, vähentää luottamusta kanssaeläjiin, lisää ennakkoluuloisuutta, turhautuneisuuden tunnetta jne. ”Ovat vain kateellisia” on ehkä totta, mutta ei sen toteamalla päästä irti kateuden yhteiskunnallisista vaikutuksista, jotka on monessa tutkimuksessa todettu.

    Enkä jaksa uskoa että joku jättäisi jotain tekemättä vain koska sen tekemisestä ei tule niin rikkaaksi kuin voisi tulla. As in ”tienaan nyt 30 000 vuodessa, ja jos alan ’menestyjäksi’, niin tienaan 80 000 euroa vuodessa. Mutta jos verotus olisi toisenlaista, voisin tienata 100 000 euroa, joten enpä taida alkaakaan menestyjäksi.” Kuka oikeasti ajattelee näin?

    Ihannemaailmassa ei olisi kateutta, jolloin tuloerotkaan eivät olisi ongelma. ”Tuloerot eivät ole ongelma, ihmiset ovat vain kateellisia” tarkoittaisi loogisesti, että kateus ei ole ongelma. Miten niin negatiivinen tunne ei ole ongelma?

    1. Matti, olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että kateus on useimmiten ongelma.

      Se voi johtaa kahdehtijaa kahteen eri suuntaan:

      1. Koska toisella on paremmin, menestyneempi täytyy saada kiskotuksi omalle tasolleni vaikka väkisin.
      2. Koska toisella on paremmin, minäkin yritän päästä hänen kanssaan samalle tasolle.

      Vaikka myös kakkosvaihtoehdossa on ongelmansa, se kai olisi monien mielestä paljon ykköstä hyödyllisempi reaktio.

      Sitten on vielä kokonaan toinen asia, että jos kateus on negatiivinen tunne, pitääkö sitä tukea ja ruokkia?

      Suomalaisia vaivaa moni muukin negatiivinen tunne, kuten muukalaisviha. Käsittääkseni enemmistö ei kuitenkaan pidä sitä luonnollisena asiana, jolle ei mahda mitään. Sen sijaan moisia tunteita koetetaan ”parantaa” esimerkiksi valistuksen keinoin ja lainsäädännön avulla.

      Onkin omituista, miksi toisten kahdehtiminen tuntuu olevan ihan OK ja luonnon laki. Eikö valistuneiden ihmisten pitäisi heristää sormea ja sanoa, että niin haitallinen ilmiö pitäisi yrittää panna kuriin kaikin mahdollisin keinoin?

  5. Otsikossa lukee ”tuloeroja”. Mahtaisiko lotosta yms. tilille tupsahtava rahamälli oikeastaan olla ”tuloa”? Eikös se oikeastaan ole omaisuutta siinä vaiheessa, kun se on tilillä.

    Eikös kateus oikeasti kohdistu ensin tuloeroihin, siis pää-asiassa (ansio)työtuloihin. Niiden osalta kateudella on hyvä siemen, jos esim. henkilö 1 tienaa tunnissa 8,50€ ja henkilö 2 8500€/t.

    Kaikilla meillä, joiden äo on alle 1000, saattaa olla vaikeuksia hyväksyä tuntitienesteihin suurempaa eroa kuin äo:ssa on.

    Siitäpä pääsen helposti muutaman vuosikymmenen jatkuneeseen tasapäistämisvimmaan, joka alkaa jo olla geeneissä. Kun koulusta lähtien ihannoidaan tasa-arvoa, ei lie vaikea selittää, miksi valistuneet(kaan) ihmiset eivät heristä sormea kateudelle.

    1. Seppo, minä ymmärrän hyvin, miksi jollakulla on tuntipalkka 30 000 euroa. Hän yksinkertaisesti tuottaa jollekulle tunnissa enemmän kuin tuon palkkansa. Kysymys ei ole älykkyysosamäärästä vaan arvon tuottamisesta.

      Lopetin halvalla myymisen kauan sitten, koska minun alallani siinä ei ole järkeä. Tuotan asiakkaalle sen verran arvoa, että hänen kannattaa maksaa pyytämäni hinta.

      Pohdit myös, onko lottovoitto tuloa. Onhan se.

      Olisi melko tekopyhää väittää, että kateuden voi kohdistaa oikeutetusti vain palkkatuloon, mutta ei lottovoittoihin, pääomatuloon tai vaikkapa perintöön.

      Tosiasiassa kateus – erityisesti kyräilevä ja itselleen sokea kateus – on täysin turhaa. Mitä sitä kadehtimaan toisen tuntipalkkaa tai lottovoittoa? Parempi on tehdä jotain oman menestymisen eteen.

      1. Lottovoittohan napsahtaa puhtaana käteen, eli se ei ole ainakaan verotettavaa tuloa.

        1. Kyllä lottovoitosta maksetaan arpajaisveroa, mutta Veikkaus hoitaa sen.
          Jos järjestettäisiin gallup siitä mikä on ihmisten mielestä tuloa ja sisätääkö käsite tuloero esim. arpajaisvoittoja ja muita voittoja vai ansio- ja pääomatuloja, uskoisin jälkimmäisen vaihtoehdon saavan enemmän kannatusta. Siihen tulokseen tulin myös lähipiiriin tekemäni suppean kyselyn perusteella.

          Jos kuitenkin halutaan saivarrella ja laskea veikkausvoitot ja perinnön tuloksi, niin pitäisi huomioida että se on kertaluontoinen suoritus ja sen jälkeen (tarpeeksi suuren summan sattuessa kohdalle) voi vaikka lopettaa työt ja tulot tippuvat nollaan. Olemassa olevaa omaisuuttahan ei voi huomioida tuloina, koska sehän on jo aiemmin jo kerran huomioitu tulona silloin kun se on ansaittu.

          1. siinä voikin sitten lottovoittaja oikeutetusti rutkuttaa tuloeroista kun omat tulot on nollassa, vaikka istuukin rahakirstun päällä.

  6. Parahin Katleena, saathan sinä toki ymmärtää 30 k€ tuntiansion jollekin hemmolle, sillä sinullahan äö:ta piisaa. Oikein käyp kateeksi, sillälailla kannustavasti.

    Tarkoitin, kuten kirjoitin, että riimittelyn otsikossa oleva sana ”tuloero” ei oikein minun mielestäni rimmaa ajatukseen, että rinnastetaan esim. rappusiivoojan 8€ palkkatulo ja satunnaisen hannuhanhen muutamalla ruksilla hankkima rahakasa toisiinsa.

    Kateutta voi kohdistaa mihin vain, vaikka hiuksiin mutta omien havaintojen perusteella tuloja saavat kadehtivat enemmän tuloja saavia, kun taas isokin maaomaisuus korvessa reppanatuloilla aiheuttaa hyvätuloisissa lähinnä säälin tunteita.

    Jestampoo, eihän kateus mitään turhaa ole. Kateushan on oikein käytettynä mitä parahin rimankorotusapu tavoitteille.
    Itsekin laitoin juuri esimerkin innoittamana tulorimani tuonne 30 001 euroon. Tosin realistina ja vientiyrittäjänä toistaiseksi en tuntia kohti, vaan..

    1. Seppo, kommenttisi hipoo niitä rajoja, että olin jo painamassa delete-nappia. Tässä blogissa ei henkilöön käyvä pottuilu vetele.

      Jos Katleena – tai kuka tahansa – on kanssasi eri mieltä, hän saa sitä olla aivan rauhassa ilman, että alat viisastella esimerkiksi hänen älykkyysosamäärästään.

      Noin muuten en käsitä, miksi palkka on tuloa, mutta lottovoitto muka ei sitä olisi.

  7. Rohkenen seistä kirjoittamani takana, sillä siinä ei ole pottuilun häivääkään.

    Onko jotenkin mahdotonta ymmärtää teksti positiivisena ihailuna tilanteessa, jossa (tässä tapauksessa Katleena) itse kertoo kyvistään:” Lopetin halvalla myymisen kauan…”. Tiedossa oli, että Katleena on yrittäjä jne. siis alalla, jossa tomppelina ei selviä.

    Kyllä Katleena, samoin kuin kaikki muutkin saavat aivan huoletta olla erimieltä kanssani mutta minä en sitten ilmeisesti saa. Ilman, että tuomitset viisastelijaksi. Ei se mitään, onhan sinulla tuo delete-nappula hallussasi, jos siltä tuntuu.

    Sopinee, että liitän otsikkosi ” ..kiivas keskustelu tuloeroista” toistaiseksi palkkatuloihin, koska en ole havainnut julkisuudessa lottovoittajien keskenään käymää kiivasta keskustelua tuloeroista/voittojen suuruudesta.

    1. Toimikoon kirjoitustyylisi esimerkkinä siitä, miten kärki alkaa lipsua itse asiasta henkilöön.

      Muiden keskustelijoidemme ominaisuuksien arvioiminen on tässä blogissa kiellettyä.

  8. Lottoaminen ON järkevää. Kysymys on panos/tuotos suhteesta. Pienen, mitättömän panoksen menetys ei vaikuta omaan talouteen käytännössä mitenkään. Mutta 7,5 miltsin voittamisella olisi dramaattinen vaikutus. Joten – tällä logiikalla lotto kannattaa.

    Tuloerokuviota on käsitelty äskettäin The Economistissa. En nyt löytänyt sitä artikkelia, mutta siinä oli tutkittu, että jos olen melko köyhä ja toiset ovat rutiköyhiä, tilanne on mielyttävämpi, kuin jos olisin rikas ja toiset lähiyhteisössä sikarikkaita. Käytännössä lähes kaikille tuloerot, silloin itse on pyramidin huipulla, ovat OK. Ja kun olet nokkimisjärjestyksen alapäässä, ei se että todellisuudessa olet erittäin hyvinvoiva, ei merkitse mitään.

    Tällähän sitä voidaan ökytuotteita myydä pieniin yhteisöihin: ”-puh-vetti, sillä oli varaa ostaa Rumbler XYZ, sehän on varmaan varakas. Mulle kanssa, maksoi mitä maksoi!”

  9. Jari, jos sinä haluaisit palkata Pekan toimitusjohtaksi omistamaasi yritykseen vaikka palkalla 30 keur / h, niin mitä se minulle kuuluu? Olisi mielestäni matalaotsaista olla tästä kateellinen, riippumatta täysin siitä, mikä Pekan osaaminen on. Sopimus lienee teidän kahden välinen. Se että tosiasiassa sitten tästä rahasta yli puolet tulisi minun edukseni suorien verojen kautta, tekisi kateellisuudestani vertaansa vailla olevan typeryyden.

    1. Janne, olen kanssasi samaa mieltä. Mutta esimerkiksi tänään Hesarissa nurmijärveläinen Jorma Lindén kertoo äänestäjän mielipiteensä Kotimaa-osaston haastattelussa:

      ”Lindénin mukaan verotuksen pitäisi tasata tehokkaammin tuloeroja, sillä Suomessa on liikaa ihmisiä, joilla menee todella hyvin tai ainakin liikaa ihmisiä, joilla menee todella huonosti.”

      Lihavointi on omani. Näin siis ajattelee suomalainen: ongelma on se, että joillakin menee liian hyvin. Jollain merkillisellä logiikalla tällainen ihminen päättelee, että toisen menestyksen täytyy olla häneltä itseltään jotenkin pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Crazy chemist with a failed experiment, explosion in laboratory
Jari Parantainen

Vain supertähtien tuotteistaminen unohtui

Jopa maailman tunnetuimpien gurujen asiantuntemus muuttuu rahaksi hyvin nihkeästi – ainakin, jos palvelujen tuotteistaminen unohtui. Freakonomics-kirjan toinen kirjoittaja Steven D. Levitt kertoi hiljattain omasta firmastaan, joka ei menestynyt.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii,

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.