Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Toimittaja ei tajua virhemarginaalia

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Toimittajat ovat taas sekoilleet virhemarginaalien kanssa. Kaikesta näkee, etteivät he ymmärrä koko käsitettä.

Esimerkiksi Taloustutkimus Oy ilmoitti, että sen vaaleja edeltävien ennusteiden virhemarginaali on +/- 1,8 prosenttiyksikköä.

Miten on sitten mahdollista, että perussuomalaisten todelliset kannatuslukemat poikkesivat ennusteista jopa 20 prosentilla?

Virheen syy on luultavasti se, että kyselyihin vastanneet valehtelivat. Mutta huti on mahdollinen, vaikka kaikki olisivat puhuneet tottakin. Syynä on se, että sattuma sotkee asioita.

Oletetaan hetki, että Suomessa olisi kaksipuoluejärjestelmä. Hyväosaisten oikeistoporukkaa vetää Jyrki Katainen. Köyhän kansan asialla on Timo Soini.

Oletetaan lisäksi, että heillä molemmilla on täsmälleen sama kannatus. Kansa on jakautunut niin, että tasan 50 prosenttia suomalaisista äänestää Kataista. Loput 50 prosenttia kannattaa Soinia.

Tehtävänä on laatia ennuste, kumpi näistä suhareista voittaa vaalit ja nousee pääministeriksi.

Yksi mahdollisuus on valita äänioikeutettuja satunnaisesti ja soittaa heille.

Koska tänään pitäisi ehtiä tehdä bisnestä, valitsen kuitenkin nopeamman reitin. Laadin prognoosini puhelimen sijaan kolikon avulla. Heitän kruunaa (Kaitainen) ja klaavaa (Soini).

Jokainen koulunsa käynyt tietää, että kolikko jää numeropuoli ylöspäin tasan 50 prosentin todennäköisyydellä. Koska se on sama kuin Kataisen ja Soinin todellinen kannatus, kolikon pitäisi ennustaa tulos tarkasti.

Eikun paiskomaan lanttia. Aloitin kuudellatoista heitolla. Tulokseksi tuli 9 klaavaa ja 7 kruunaa. Toisin sanoen Soini sai ennusteeksi 56 prosenttia ja Katainen 44 prosenttia.

Vaikka menetelmäni pitäisi johtaa täsmälleen oikeaan tulokseen, ennuste menee pahasti pieleen. Se johtuu satunnaisuudesta.

Itse asiassa tarkka tulos – eli 8 kruunaa ja 8 klaavaa – löytyy tällä menetelmällä vain noin kerran viidestä heittosarjasta. Noin 80 prosenttia ajasta ennuste menee pieleen.

On myös täysin mahdollista, että kolikko ennustaisi Kataiselle täystyrmäystä. Soini jäisi vastaavasti nollille. Jos jaksaisin toistaa 16:n heiton sarjoja riittävän kauan, keskimäärin yksi 65 536:sta sarjasta johtaisi tulokseen 16—0.

Jos Taloustutkimus heittäisi lanttia samalla tavalla, ennusteen virhemarginaali olisi +/- 24 prosenttiyksikköä. Mistä luku on repäisty?

Tai mistä Taloustutkimuksen ilmoittama, heidän todellisten kyselyjensä oikea virhemarginaali, eli +/- 1,8 prosenttiyksikköä putkahti?

Siihen liittyy toinen prosenttiluku, jota ennustajat eivät viitsi erikseen kertoa. Se vain sekoittaisi ihmisiä ja toimittajia entisestään. Tuo ”salainen” luku on 95 prosenttia.

Vaikka vaalikyselyjä tekevät firmat eivät tätä erikseen mainitse, niiden ilmoittamat ennusteet pysyvät virhemarginaalin rajoissa vain 95-prosenttisesti.

Vähitellen on vain vakiintunut käytännöksi, että 95 prosentin todennäköisyys saa kelvata. Niinpä ennustajat laskevat, millaisen virhemarginaalin he voivat luvata niin, että se toteutuu keskimäärin 19 kertaa kahdestakymmenestä. Kerran kahdestakymmenestä virhe voikin olla jotain ihan muuta.

Vastaavasti 16 kertaa kolikkoa heittämällä virhe pysyy +/- 24 prosenttyksikön rajoissa yhdeksäntoista kertaa kahdestakymmenestä. Kerran kahdestakymmenestä virhe voi olla isompi.

Tästä on siis kyse: satunnaisuus tuottaa virheitä, jotka voivat joskus olla todella rajuja. Nolon poikkeaman mahdollisuus säilyy aina. Sille ei voi kukaan mitään.

On siis mahdollista, että Taloustutkimuksen virhemarginaali paukkui sunnuntain vaaleissa siksi, että nyt sattui kohdalle se yksi kerta kahdestakymmenestä.

Kukaan ei siis ole välttämättä tehnyt mitään väärin tai puhunut potaskaa. Tilastollisen virheen mahdollisuutta ei voi koskaan poistaa kokonaan. Vain sen todennäköisyyttä voi pienentää.

Virheen mahdollisuutta voi kutistaa yksinkertaisesti niin, että haastattelija soittaa mahdollisimman suurelle joukolle satunnaisesti valittuja äänestäjiä. Jos hän haastattelee esimerkiksi 1024 ihmistä, virhemarginaali hupenee 3,1 prosenttiyksikköön.

Mutta edelleen pelissä on kaksi prosenttilukua yhtäaikaisesti: 3,1  ja 95.

Se on sitten vielä toinen juttu, että kyselyjen tuloksia saattaa vääristää järjestelmällinen virhe. Vaikka ennustajat yrittävät poistaa virhelähteitä, niiden vaikutusta on erittäin vaikea hävittää kokonaan.

Virhe voi syntyä esimerkiksi niin, että kyselyyn mukaan otetut ihmiset ovat niitä, joilla on aikaa ja halua vastailla ventovieraiden haastattelijoiden tyhmiin puheluihin. He eivät edusta koko kansaa. Siksi heidän mielipiteidensä perusteella laadittu ennuste menee helposti metsään.

Lähde: The Dark Arts of Mathematical Deception, Charles Seife 2010

5 vastausta

  1. Kiitos hyvästä selvityksestä!

    Muun muassa tuon virhemarginaalin vuoksi tilasto-sanaa käytetään joskus vale-sanan superlatiivina.

  2. Ihan pikku kommenttina: tietääkseni tilastotieteessä puhutaan tässä yhteydessä 95% luottamuksesta (confidence), ei niinkään todennäköisyydestä. Ehkä joku tilastotieteilijä voisi aukaista termien eroa?

    1. En ole mikään tilastotieteilijä enkä edes todennäköisyyslaskennan guru, mutta itse ajattelen asian näin:

      Luottamusväli lasketaan eri luottamustasoilla (jokin prosenttiarvo esim. 95%), joka kuvaa sitä todennäköisyyttä millä tulos osuu valitulle asteikolle. Kurkkaa edellisen kirjoituksen kommentteja (https://gurumarkkinointi.fi/2011/04/18/viidennes-valehtelijoita/).

      Eli jos halutaan 95% mahdollisuudella saada tutkimuksen arvaus osumaan halutulle välille, niin luottamustaso on tällöin kait 95% tai jotain.

      Jotain tommosta, Kari…

  3. Jonkun vanhan sanonnanhan mukaan tutkija pyrkii koko elämänsä olemaan 5% ajasta väärässä. Toki 1% luottamukseen pystytään myös pyrkimään, mutta se on aika tehotonta.

    Muutenkin perustilastotieteen selittäminen tavikselle tuntuu olevan helppoa kun puhelinmyyjän arki; jotkut sitä yrittävät mutta omasta mielestäni ei sen arvoista. Ehkä ihmisiä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta.

    1. Samaan olen nyt itsekin päätynyt. Lopetan taisteluni tuulimyllyjä vastaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Sakkojen tuotteistaminen
Tommi Elomaa

Kannattaisiko sakot tuotteistaa?

Matkailijan matka katkesi koneesta poistamiseen Pariisissa. Avoimeksi jää, millainen lasku tuosta lankeaa – jos lankeaa. Olisiko sakkojen tuotteistuksella mitään vaikutusta?

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Turun telakka ja turhat insinöörit

Pari vuotta sitten näytti siltä, että Suomen meriteollisuus on kanttuvei. Sitten syyskuussa 2014 saksalainen Mayer osti Turun telakan. Yhtäkkiä näkymät muuttuivat rajusti. Nyt turkulaiset hukkuvat tilauksiin.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Pitäisikö valita Sonera-simppeli?

Sain Soneralta kirjeen. Kapulaani olisi tarjolla entistä nopeampi nettiyhteys – ja vieläpä entiseen hintaan! Heti otsikon alle on präntätty pari pylvästä. Uutta nopeutta kuvaava palkki

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.