Miksei edes vertailun voittanut pankki halua puhua rahasta? Syy selviää helposti, jos jaksat hiukan dollarisoida.

Tapiola-pankki (nimi kirjoitettu tahallaan oikein) mainosti eilen lehdessä palkkatiliään (HS 23.4.2012). Se on kuulemma tutkitusti paras.

Tapiolan palkkatilimainos Hesarissa 23.4.2012

Tapiolan palkkatilimainos Hesarissa 23.4.2012. Klikkaa kuva täysikokoiseksi.

Mainos viittaa Hesarin helmikuussa tekemään pankkivertailuun, jossa Tapiola jäi kokonaispisteissä kolmanneksi POP-pankin ja Aktian jälkeen. Mutta palkkatilien vertailun se tosiaan voitti.

Menestys perustui siihen, että Tapiola laskee korkoa joka päivä tililtä löytyvälle rahalle. Kaikki muut pankit maksavat korkoa vain kuukauden alimmalle saldolle. Eli jos tili käy nollassa edes hetken kuukauden aikana, muilta ei irtoa korkoa lainkaan.

Se taustoista. Tämän juttuni innoittaja on kuitenkin Tapiolan mainos. Se on tyypillinen esimerkki siitä, miten monet suomalaiset yritykset joutuvat markkinoimaan.

Luulisi, että mainoksessa kannattaisi puhua rahasta. Pankkihan on rahakauppa. Mutta viesti vain kiertelee ja kaartelee itse asian ympärillä.

Tapiola jaarittelee esimerkiksi päiväsaldostaan aivan turhaan. Veikkaan, että vain pieni vähemmistö lukijoista tietää, mitä päiväsaldo tarkoittaa.

Mainos ehdottaa myös, että lukija voisi tutustua tutkimukseen ja hyötyihinsä osoitteessa tapiola.fi/pankki. Enintään yksi kymmenestä jaksaa etsiä tutkimuksen Tapiolan sivuilta.

Lopulta ilmoitus lupaa palkkatilin avanneille, että he osallistuvat muutamien 500 euron matkalahjakorttien arvontaan.

Houkutin kertoo vain siitä, että mainosmaakarin usko on loppunut kesken. Hän ei ole itsekään vakuuttunut siitä, että suora puhe rahasta riittäisi.

Kaikkiaan Tapiolan viesti on oiva näyte siitä, miten kaikkein olennaisin asia jää täysin epäselväksi: paljonko sitä pätäkkää sieltä Tapiolan tililtä irtoaa?

Syy selviää nopeasti, jos alamme hiukan dollarisoida – eli laskea hyötyjä rahaksi.

Suomalaisen palkansaajan keskimääräinen liksa on noin 3 000 euroa kuukaudessa. Oletetaan toiveikkaasti, että siitä napsahtaisi palkkatilille verojen jälkeen peräti kaksi tonnia.

Jos potti hupenisi tasaista vauhtia kuukauden aikana nollaan, tililtä löytyisi aina keskimäärin puolet nettopalkasta, eli tonni. Tapiola maksaa sille puolen prosentin korkoa.

Se tarkoittaa peräti viittä euroa vuodessa!

Lähdeveroa korkotulosta on maksettava 30 prosenttia. Käteen jää siis 3,50 euroa. Sillä saa kaupasta pari edullista suklaalevyä.

Tässä vaiheessa jokaiselle valkenee, miksei edes parasta palkkatiliä tarjoava pankki halua käyttää esimerkkilaskelmia. Yksinkertainenkin dollarisointi osoittaa, että kuti osuisi heti omaan räpylään.

Mainostoimiston on pakko repiä tarinaa tyhjästä.

Karu esimerkki kertoo toisaalta sen, miten helppoa pankkibisneksessä olisi erottua edukseen. Ei tarvitsisi muuta kuin tarjota jotain hyödyllistä. Siihen ei muka yhdelläkään pankkiirilla ole varaa.

Kun myyjä ei halua dollarisoida, siihen saattaa olla vissi syy. Hyödyt osoittautuisivat pieniksi kuin allin pallit pakkasella.