Kaksikymmentä vuotta sitten Saimaan rannalta kuului kummia. Poliisi sai ilmoituksen suuren kissaeläimen jäljistä 27. kesäkuuta 1992.
Kaiken lisäksi eräs nuoripari kertoi nähneensä lähistöllä, miten leijona oli ylittänyt tien.
Jättikattia ei koskaan löytynyt. Mutta käsitteenä Ruokolahden leijona jäi elämään.
Kuluvan vuoden huhtikuussa kunnan asiat alkoivat luisua sivuraiteille. Kävi niin kuin usein yrityksissäkin: insinöörit, juristit ja kamreerit – tai ainakin heidän tosikot hengenheimolaisensa – lyövät viisaat päänsä yhteen.
Niinpä virkamiehet teettivät mielipidetutkimuksen. Kuten tämän blogin lukijat hyvin tietävät, sen jälkeen organisaation selviytymismahdollisuudet kutistuvat rusinaksi.
Tilannetta voisi heikentää enää tsunami, heinäsirkat tai Tasavallan presidentin vientipalkinto.
Jotenkin en siis ollut ällistynyt, kun mielipidetutkimus johti jo etukäteen päätettyyn tulokseen. Kunta päätti, ettei se enää käytä leijonaa markkinointinsa kivijalkana.
Kunnanjohtaja Antti Pätilä antoi Helsingin Sanomille lausunnon, jonka talletan ilman muuta arkistojeni helmeksi:
”Sen [mielipidetutkimuksen] mukaan leijona ei enää kanna vahvuutena. Meidän pitää löytää elementtejä, jokta ovat myös totta.”
Pätilä siis kuvittelee, että markkinointi perustuu faktoihin. Ikävä kyllä totuus on tylsä. Se ei tartu mieleen.
Hesari pyysi puolitoista vuotta sitten (15.12.2010) pääkaupunkiseudun kehyskuntien kunnanjohtajia kertomaan yhdellä sanalla, miksi jonkun kannattaisi muuttaa juuri kyseiselle paikkakunnalle.
Nyt tehtäväsi onkin arpoa Ruokolahden jo päättämä uusi asemointi kahdeksan muun kunnanisän ehdotusten joukosta:
- Turvallista ja tilaa hengittää
- MaaseutuSaaristo
- Kivaa arjesta
- Luonnonläheisyys
- Luonnonläheinen palveluiden vieressä
- Urbaani vaihtoehto
- Elinvoimaa ja elämisen tilaa
- Lähellä luontoa
- Elämisen laatua
Kun Ruokolahti ei erotu edes yhdeksästä, miten se onnistuisi, kun vaihtoehtoja on monikymmenkertaisesti?
Kokoomuksen ponnisteluista huolimatta Suomessa on edelleen 336 kuntaa. Siinä on joukko, jonka kanssa Ruokolahti joutuu kilpailemaan veronmaksajista.
Menestyminen edellyttäisi hyvin poikkeavaa tarinaa. Tai valtavasti markkinointirahaa. Ruokolahti tekee parhaansa, ettei sillä olisi pian kumpaakaan.
Mitä älyttömämpi tarina, sitä paremmin se erottuu.
4 vastausta
Hyvin on kunnanisät onnistuneet olemaan mahdollisimman mitättömiä ”ettei sitte vaan tule mitään sanomista mistään”
Ihan kun piirtäisi harmaalla kynällä harmaalle paperille harmaita viivoja. Ei tarttis tehdä muuta kun yksi musta piste paperille, niin se näkyis kauas.
Ruokolahden tapauksessa mikä tahansa noista menisi pikkulisäyksellä:
1.Turvallista ja tilaa hengittää. (Leijona ei pure)
2.MaaseutuSaaristo+1 leijona
3.Kivaa arjesta.Leijona kadulla?
4.Luonnonläheisyys. Leijonia torilla
5.Luonnonläheinen palveluiden vieressä, leijonien keskellä
6.Urbaani vaihtoehto+leijona
7.Elinvoimaa ja elämisen tilaa leijonillekin
8.Lähellä luontoa, leijona pihalla
9.Elämisen laatua leijonien keskellä
Paljastan tässä samalla, että Ruokolahden iskulause (vai mikä äidinkielen raiskausyritys tuo nyt lienee) on vaihtoehto 2. MaaseutuSaaristo.
Monet kuntien markkinoijista olisivat antaneet oikean kätensä, jos tiedotusvälineet olisivat pudottaneet syliin aivan ilmaiseksi jotain Ruokolahden leijonan kaltaista. Sen varaan olisi ollut helppo rakentaa jos jonkinlaista jatkotarinaa, jos taitoa ja rohkeutta olisi riittänyt.
Siinä olisi nyt jollakin naapurikunnalla paikka omia tuo leijona itselleen, koska leijona on nyt muuttanut pois. Mihinkäs muualle kuin naapurikuntaan.
Nyt Ruokolahdelle olisi tarjolla tarina, joka on totta. Kunnan terveysaseman vuodeosastolta on löytynyt Etelä-Saimaa-lehden mukaan ainakin neljä torakkaa.