Me suomalaiset olemme saanut piehtaroida jo pitkään lempiaiheemme parissa: ”Mitähän muut meistä ajattelevat?”
Jokin kuvitteellinen vaikutusvaltamme on muka mennyttä, koska haluamme vakuuksia lainaksi antamillemme rahoille.
Ainakin 800 miljoonaa eurooppalaista on kuulemma sitä mieltä, että olemme pikkusieluisia änkyröitä.
Kommentit kertovat karusti, miten harvat ymmärtävät neuvottelutekniikasta tuon taivaallista. Asiaa totena toitottavien toimittajienkin neuvottelukokemus rajoittuu lähinnä tiskivuoroista sopimiseen.
Oletetaan, että valtiovarainministerimme Jutta Urpilainen heittäytyisi sataprosenttiseksi joopajoo-mimmiksi. Kaikki muiden maiden ministerit tietäisivät, että lopulta Urpilainen hyväksyy kaikki vastapuolten ehdotukset kuitenkin.
Haluaisin todella kuulla perustelut, mihin moisen kynnysmaton vaikutusvalta voisi perustua.
Eikö sen sijaan ole selvää, että hyvä neuvottelija toimii juuri päinvastoin. Hän uskaltaa sanoa tiukasti EI aina tarpeen tullen.
Tiukan neuvottelijan ylitse ei kävele kukaan. On aivan sama, millainen jehu hänellä on vastassa. Veri ei silti vapise.
Millaista neuvottelijaa vastapuoli arvostaa? Selkärangatonta ameebaa? Vai kenties ryhdikästä, oman maansa etua henkeen ja vereen puolustavaa kovanaamaa?
Ei-sana on hyvän neuvottelijan tärkein ase.
2 vastausta
Eipä ole tullut tätäkään asiaa ajateltua tuolta kantilta. Eli joudun hiukan kääntämään takkiani, ja ajattelemaan positiivisesti vakuusneuvottelijoista.
Se on sitten toinen asia, että totta kai sekä Urpilainen että Kataja haluaisivat viimeiseen asti myötäillä Angela Merkeliä ja muita isoja tappeja. Nyt on vain pakko panna hanttiin. Muuten Soini joukkoineen pääsisi pahan kerran niskan päälle.