Sukulaistyttö ilmoittautui autokouluun hiljattain. Konttoristi kysyi häneltä, maksetaanko lasku yhdessä vai useassa erässä.

Nuori nainen oli ihmetellyt silmät pyöreänä, että miten niin:

“Yhdessä erässä tietenkin!”

Tapaus tuli mieleeni, koska tänään Hesari raportoi Taloustutkimuksen vuosittaisesta kyselystä. Sen aiheena on kehitysyhteistyö.

Kehitysyhteistyö lienee moderni salanimi kehitysavulle. Eli siis rahalle, jota me suomalaiset veronmaksajat lahjoitamme kehitysmaihin.

Lehden otsikko totesi, että “Kansalaiset pitävät kehitysyhteistyötä tärkeänä”.

Tilanne ei kuitenkaan ole ihan niin suoraviivainen.

Nimittäin vain 19 prosenttia miehistä pitää kehitysapua erittäin tärkeänä. Sen sijaan naisista peräti 36 prosenttia ajattelee niin.

Lisäksi 25 vuoden ikä jakaa joukkoja kahteen leiriin. Nuorempien mielestä kehitysapu on tärkeää. Varttuneemmat eivät ole yhtä innostuneita.

Tutkimuksen “tulos” on mainio. Nimittäin suomalaisten(kin) varallisuus on jakautunut hyvin epätasaisesti.

Ikääntyneille on tietenkin kasautunut suurin osa kämpistä, kesämökeistä ja kotteroista. Toisaalta Tilastokeskuksen mukaan suurimmat velat (suhteessa tulohin) ovat 25-34-vuotiaiden kontolla.

Lisäksi suomalaisten avioparien omaisuus on vain yhdessä tapauksessa kymmenestä pääosin vaimon nimissä. Miehet hallitsevat suomalaisten perheiden varallisuutta. Mitä äveriäämpi pariskunta, sitä varmemmin rahat ovat karvaisemman osapuolen hallussa.

Hiukan pidempi versio uutisen otsikosta olisi siis voinut olla tällainen:

“Rahattomien nuorten naisten mielestä on ihan OK, että yli 50-vuotiaat miehet kustantavat kehitysavun”.

Autokoululaisemmekin oli selvästi tottunut siihen, että pappa betalar.

Sattui vain olemaan niin, että hänen vanhempansa ostivat hiljattain kesämökin ja veneen. Lisäksi myrsky oli juuri rikkonut perämoottorin.

Jos tytön isä olisi päässyt vaikuttamaan asiaan, hän olisi mieluummin maksanut parin tonnin laskun vähitellen.

Kiva on kannattaa kaikkea sellaista, jonka joku muu maksaa.