Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Yrittäjä vai Äiti Teresa?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Vilkutitko silmää kapakassa? Huono homma. Sitouduit juuri menemään naimisiin, elättämään uuden puolisosi, hänen neljä murroikäistään ja ostamaan omakotitalon.

Aiotko viedä poikasi harjoituksiin tänä iltana? Mieti tarkasti, kannattaako tarjota kyytiä myös naapurin nassikalle. Muuten annat hänelle luvan tunkea takapenkillesi aina, kun siltä tuntuu.

Töissä sama meno jatkuu. Jos tarjoat liikekumppanille lounaan kerran, hänellä on oikeus syödä laskuusi tästä hamaan tulevaisuuteen.

Kuulostaako älyttömältä? Eihän se noin tietenkään mene.

Paitsi jos yrittäjä erehtyy tarjoamaan työttömälle työtä. Sillä sekunnilla syntyy ikuinen paapomisvelvoite.

Jos tarjoat tavalliselle ihmiselle jotain, hän kiittää siitä. Henkisesti terve tuntee jäävänsä jopa kiitollisuudenvelkaan.

Jostain syystä työsuhde on poikkeus. Siitä ei kukaan kiitä, vaan päinvastoin.

Kun työt jonain päivänä loppuvat, työnantaja saa otsaansa rikollisen leiman.

Pienyrittäjien etujärjestö totesi pari päivää sitten tosiasian: moni ottaisi mielellään nuoria palkkalistoilleen. Mutta se on liian pelottava ajatus, koska työtarjous näyttää johtavan heti johonkin merkilliseen ansaan.

Flirttailu ei kerta kaikkiaan ole sallittua, lyhyestä irtosuhteesta puhumattakaan. Kukaan ei vain osaa kertoa ensimmäistäkään järkevää syytä, miksi näin on oltava.

Demareiden varapuheenjohtaja Eero Vainion hätäreaktio oli kuvaava:

”Mistä näitä oikeistohihhuleita oikein tulee? On kuin käynnissä olisi kilpalaulanta siitä, että kuka keksii hurjimman tavan kurmuuttaa nuoria tai ylipäätään työntekijöitä.”

– HS 24.9.2012

Lausunto on lapsellinen. Kun itse asiasta ei ole mitään älykästä sanottavaa, kannattaa nimitellä vastapuolta vaikkapa hihhuliksi.

En ole koskaan ymmärtänyt, miten demarin lasi voi olla noin puolityhjä.

Pienyrittäjät kun käsittääkseni ehdottivat, että he voisivat palkata nuoria, jos siitä ei seuraisi omituista, ikuista huoltosuhdetta. Eihän kukaan sano työntekijäänsä irti muuten vain, jos a) duunari osaa hommansa, b) hän on ihmisiksi ja c) töitä riittää.

Mutta jos töitä ei ole, minkä ihmeen takia yrittäjän pitäisi elättää työntekijää omilla rahoillaan? Sitä varten meillä on tietääkseni sosiaaliturvajärjestelmä.

Demarin mielestä nuorta ei saa irtisanoa työstä, jota yrittäjä ei uskalla edes tarjota.

53 vastausta

    1. Totta kai olen puoleellinen!

      Moni (ehkä) potkut saavista Metson työntekijöistä sai nauttia hyvää palkkaa jopa vuosikymmeniä. Voisi siis kuvitella, että täyspäinen ihminen kiittäisi jättipotista. Onhan se hienoa, että joku tarjosi hänelle mahdollisuuden elättää itsensä ja perheensä.

      Reaktiot eivät kuitenkaan ole aivan tuollaisia. Sen sijaan aletaan vaatia, että työnantajan on taiottava jostain tyhjästä äkkiä lisää töitä. Ja jos sellaista ei löydy, elättäköön firman omistaja työntekijänsä omilla rahoillaan.

  1. Mä olen joskus miettinyt, että mitä seuraisi, jos kaikki olisi töissä omalla Y-tunnuksella. Rahan saisi työnteosta, eikä pelkästä työsuhteesta.

    1. Veikkaan, että ns. vakituisen työsuhteen konsepti on vain tilapäinen häiriö historian näkövinkkelistä. Jos kaikki menee hyvin, se kestää ehkä runsaat sata vuotta kaikkiaan. Sen jälkeen olemme kaikki yrittäjiä jälleen.

      1. Tätähän tulevaisuuden tutkijat esittävät. Nykyinen työn määritelmä (ammattiliitot, saako sanoa?) on peruja sieltä teollisesta vallankumouksesta ja taylorismista.

  2. Aina siitä kirjotetaan, kuinka se yrittäjä tai yritys on se paha. On myös ”ammattilaisia” työntekijöissäkin. Esimerkki, jonka tiedän (ei pahimmasta päästä) oli tällainen. Työntekijä, jonka työhistoria ei ole kovin pitkä ja kummoinen (vaikka ikää jo on) pääsi töihin, (olikohan työharjoittelua?) alkoi olla paljon poissa.

    Aluksi työnantaja katsoi sormien läpi, mutta alkoi sitten kysyä todistuksia poissaoloista (migreeni oli aina selitys).

    Työnantaja sai ryöpyn kasvoille ja uhkailua ties millä liiton lakimiehellä ja oikeudella. Tällaisilla ammattilaisilla ei ole muuta tavoitetta kuin palkka ja sitten voikin ”saikutella” kotona ja juoda vaikka kaljaa. Ymmärrän hyvin pienyrittäjän tuskan tällaisissa tapauksissa.

    1. Toki näin on, muutamia ammattirettelöitsijöitä löytyy työntekijöistä aina. On niitä pari sattunut omallakin uralla vastaan. Tarkoitus on kylmän rauhallisesti maksattaa oma elanto yrittäjän varoista.

  3. Olin pari vuotta sitten luokkakokouksessa (tekun) ja eräs koulukaverini sanoi, että minulla on ollut kova elämä kun cv on jotain yhdeksän sivua pitkä. Hänellä on kuulemma vuoden 986 jälkeen ollut kaksi työsuhdetta.

    Hmmm…. toisaalta kun olen töissä, niin myyn omaa osaamistani (jos sellaista on) ja saan siitä palkkaa. Ja aika usein laskutan työni osuuskunnan kautta. Eli vaikka näyn yhteiskunnalle palkoillisena, niin olen kuitenkin omalla tavallaan yrittäjä.

    Tuo on mielestäni hyä malli. Eli sinun pitää vakuuttaa tilaaja, että hän tarvitsee palveluitasi. Ja sitä kautta työllistää sinut.

  4. Tätä ongelmaa varten perustimme https://www.ukko.fi/ palvelun.

    Sen avulla on mahdollista tehdä töitä ilman omaa yritystä yrittäjämäisesti. Yrittäjänkin riski pienenee, kun työntekijää ei tarvitse ottaa palkkalistoille.

    1. Mainio idea!

      Meillähän ei Edisteellä ole ketään töissä. Kaikki ns. työntekijämme ovat yrittäjiä, jotka laskuttavat Edistettä tuloksistaan – sihteeriämme Marjaa myöten. Järjestely toimii vuodesta toiseen oikein hyvin.

      1. Itse käytän apuna osuuskunta, jolla on selvät sävelet sen suhteen kuinka palkka määräytyy sekä myös kulujen yms. osalta.

        Mutta tällöin toimiessa täytyy olla joko itsellä tai laskuttajalla sopivan suuret vastuuvakuutukset. Ja tämä unohtuu helposti siinä humassa, jossa ruvetaan läpilaskuttamaan.

        Samoin näiden yritystysten / osuuskuntien vertailu on aika hankalaa. Osa niistä ottaa kohtuuttoman suuren leijonanosan laskutuksesta.

        Tässä kohtaa suosittelen aika tiukkaa tarkastelua näiden suhteen.

        Omaani en mainosta, mutta ns. laskutuspalkkio oli alussa 9% alvittomasta summasta ja vastuuvakuutuksen koko jotain 200 000 e. Minulla on kylläkin oma vakuutus koska väliin konsultoin.

        Mutta täytyy sanoa, että yrittäjämäisesti toimiminen motivoi paljon enemmän kuin palkkatyö.

        1. Osuuskunta on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että on olemassa työn tekemisen tapoja, jotka sijoittuvat jonnekin palkansaajan ja perinteisen yksinyrittäjän – tai vähän isommankin firman – välimaastoon.

          Luultavasti tulevaisuuden yhden hengen yhtiöt (eli me kaikki) organisoituvat juuri tuohon tapaan. Jokaisen ei kannata rakentaa infraa vain itseään varten.

        2. Pyöritämme itsekin muutamaa yritystä, joissa kukaan ei nosta palkkaa, vaan kaikki laskuttavat työnsä ulos. Pienempiin projekteihin, kuten satunnaiseen sisällöntuottamiseen ei kuitenkaan kannata välttämättä perustaa vielä omaa yritystä. Tähän tarpeeseen Ukko.fi:kin on syntynyt.

          Meilläkin on 9% laskutuspalkkio, johon sisältyy vastuuvakuutus 1 000 000 euroon saakka.

          Laskutuspalkkion on pakko olla kohtuullisen kokoinen, jotta toiminnan pyörittäminen on järkevää. Toki tämä tarkoittaa myös sitä, että kun laskuttajan toiminta lähtee kasvuun, hänen kannattaa perustaa toiminimi tai osakeyhtiö. Tuomme tämän myös esille kaikessa markkinoinnissamme, jotta homma on tarpeeksi läpinäkyvää.

          1. Teillä ehkä kannattaisi ottaa mallia kilpailijoista ja avata tuo laskutus/sivukulut siten ettei niitä tarvitse etsiä. Eli jos sanotaan, että 32 e tuntilaskutuksesta jää 19.?? käteen, niin äkkiseltään joku kuvittelee teidän repivän reilun kympin pois. 9% + sivukulut on noin 75% alvittomasta laskutussummasta.

            Samaten tuo vastuuvakuutus olis hyvä näkyä ilman etsimistä. MUtta ei tällä kertaa enempää.

  5. Hieno kirjoitus!

    Olen itse verrannut työsuhdetta ihmissuhteeseen. Jokaisella on oltava oikeus lopettaa esimerkiksi avioliitto ihan mistä syystä haluaa – ketään ei voi pakottaa pysymään naimisissa sellaisen henkilön kanssa, jota ei halua. Ja täsmälleen sama pätee työsuhteeseenkin – ketään ei voi pakottaa pitämään palkkalistoilla sellaista henkilöä, jota ei halua pitää työntekijänään, oli syy mikä tahansa.

    Kommentoin myös tätä demarin lausahdusta blogissani: https://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118285-mista-naita-riistajademareita-oikein-tulee

    1. Samuli, kiitos kommentistasi! Samaiset demarit yrittävät väittää, että vuokratyö on perkeleestä. Sekin on asenne, joka kumpuaa jostain menneisyydestä.

      Silti tuhannet ihmiset nimenomaan haluavat tehdä vuokra- tai pätkätöitä. He ovat tilanteeseensa oikein tyytyväisiä. Mutta jostain syystä ammattiliitot tietävät tämänkin asian paremmin. Ne ajavat takuupalkkaa tai jotain muuta koko konseptin romuttavaa säädöstä kuin käärmettä pyssyyn.

      Meuhkaamiseltaan ay-aktiivit eivät huomaa, että meitä ns. pätkätyöläisiä on Suomessa valtavasti. Se johtuu siitä, että myös jokainen yrittäjä on sellainen. Huomisesta palkasta ei nimittäin koskaan ole mitään takeita. Silti yrittäjät viihtyvät töissään keskimäärin paremmin kuin palkansaajat.

        1. Niin, nimenomaan lainausmerkeissä ”kierretään”. Esimerkiksi kaltaisemme projekteja myyvä yritys tarvitsee usein keikkatyöläisiä.

          Vaihtoehdot ovat selkeitä: Joko a) voimme vuokrata tilapäisiä työntekijöitä tai b) jätämme projektit kokonaan myymättä. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että palkkaisimme harvoin tarvittavia ihmisiä vakituisiksi.

          Onkin vaikea käsittää, kenen etu olisi tappaa nämä bisneksemme niin, että vuokratyö tehdään mahdottomaksi. Ei se ainakaan sen vuokratyöntekijän etu voi olla.

          1. Projektiluonteisessa hommassa vuokratyö onkin kuin nappi silmään. Yksi asia, mikä mielestäni vuokratyössä hiertää on kun sitä käytetään tehdästyössä jatkuvasti kapasiteetin joustoihin. Mielestäni tuotanto pitäisi suunnitella siten, että aina löytyy ylimääräistä kapasiteettia, jolla vastata vaihteluihin. Kyse on myös osaamisesta, jota kertyy vakituiselle väelle. Ajattelen hieman japanilaisittain.

    2. Samuli, tuli erinomaisesta kirjoituksestasi mieleen vielä yksi asia: tuo irtisanomisen ongelma on puoliksi henkistä laatua. Tilanne on aina hyvin raskas myös potkujen antajalle, jos hän ei satu olemaan psykopaatti.

      En siis usko, että työntekijöiden pois potkiminen muuttuisi ruusuilla tanssimiseksi, vaikka kaikki irtisanomisen viralliset esteet poistuisivat.

      Tarkoitan, että etenkin alle 20 hengen firmalla ja sen vetäjällä on nytkin monia tilaisuuksia päästä eroon työntekijästä ilman mitään sakkoja.

      Esimerkiksi (enintään) 4 kuukauden koeaikana työsuhteen päättämiseen riittää käsittääkseni mikä tahansa asiallinen peruste. Ei maksa mitään. Homma on selvä 5 minuutissa.

      Olen vain huomannut, että vaikka työntekijä osoittautuisi toivottomaksi tapaukseksi jo toisena työpäivänään, usein yrittäjä vetkuttaa päätöstään koeajan loppuun saakka. Se kertoo juuri siitä, miten hankalaa työsuhteen päättäminen on.

      1. Jeah, taisitkin kirjoittaa tästä joskus blogissasi, ellen ihan väärin muista.

        Työttömän kannalta kuitenkin merkittävin parannus asiaan olisi, jos työnantajan velvollisuudet lieventyisivät huomattavasti. Eihän se tarkoita, että työnantaja käytännössä erottaisi yhtään sen herkemmin tai helpommin huonoa työntekijää – mutta ainakin työnantaja saisi olla varma siitä, että jos työntekijä osoittautuu surkeaksi, niin siitä pääsee teoriassa eroon samantien.

        Itsekin olen työtä tällä hetkellä etsivänä hieman mainostellut sitä, että minut saa erottaa milloin vain mistä syystä vain. Ehkä pitäisi olla vähän aktiivisempi tämän asian esille tuomisessa, ilmeisesti yrittäjät ja palkkaamisesta vastaavat henkilöt tykkäävät tuollaisesta asenteesta.

        1. Voin vahvistaa, että ainakin yksi yrittäjä pitää asenteestasi!

          Veikkaan kuitenkin, että et voi omalla päätökselläsi mitätöidä työlakeja. Siis vaikka olisitkin valmis nostamaan kytkintä milloin tahansa, sellaista ei voi kirjata mihinkään työsopimukseen. Tai toki voi, muttei sillä ole mitään merkitystä tositilanteessa.

          Totta kai asia jäisi sitten siitä kiinni, nostaisitko itse potkuista metelin. Mutta reaktiotasi työnantaja ei koskaan voisi tietää varmasti etukäteen.

  6. Palkansaajanäkökulmasta näkisin mitä kernaimmin työnantajan velvollisuuksia kevennettävän, jos palkkatyöläiselle annettaisiin kevennettyä työsuhdeturvaa vastaan mahdollisuus ansaita enemmän. Tässä kohtaa valitettavasti useimpien yrittäjien alahuuli alkaa väpättää, vaikka asian pitäisi yrittäjälle olla verrannollinen tuttuun juttuun nimeltä yrittäjäriski.

    Vuokratyöilmiössä tämä on erityisen räikeästi esillä. Työntekijöille siirretään tahtomattaan yrittäjäriskiä palkkaamalla heitä vakituisiin töihin määräaikaisilla ja ties millä nollasopimuksilla, mutta palkka ei missään tapauksessa ole kuitenkaan suurempi. Missä logiikka tästä näkökulmasta?

    1. Eli haluaisit nollata tuon kevennetyn palkkaamismahdollisuuden tuoman hyödyn siirtämällä sen jo töissäolevien palkkoihin?

      Ideanahan on juurikin se, että jos työntekijälle mahdollisuuden antamisesta ei tulisi elämän kestävä kivireki, pienyrittäjä palkkaisi herkemmin työntekijöitä. Tuo lopettaisi ”mukayrittäjänä” olemisen ja määräaikaisilla pätkillä kikkailun tarpeen kokonaan.

      1. En siirtäisi jo töissäolevien palkkoihin, vaan antaisin työntekijälle mahdollisuuden valita. Esimerkiksi vuokratyöntekijäksi ryhtymisestä tulisikin saada enemmän juuri sen epävarmuuden vuoksi.

        Yrittäjä pääse työntekijästä helpommin eroon ja vastaavasti tämän riskin kantamisesta työntekijä saa enemmän palkkaa. Tähän se valitettavasti yleensä kaatuu. Senttiäkään ei haluttaisi maksaa enempää.

        ”Elämän kestävä kivireki” on muuten melkoista liiottelua.

        1. Ainakin me Edisteellä ja Nosteella maksamme alihankkijoillemme säännöllisesti parempaa liksaa kuin kilpailijamme. Pari viikkoa sitten sovimme erään kolmikon kanssa, että he saavat laskuttaa meiltä kaksinkertaisen palkkion tavalliseen hinnastohintaansa nähden.

          Toisaalta sitten vastineeksi edellytän, etten kuule sanaakaan mussutusta raha-asioista. Asenteen pitää olla silkkaa terästä myös asiakkaisiimme päin.

          Mielestäni on aivan loogista, että jos työntekijä jakaa riskiä kanssamme, hän saa vastineeksi myös parempaa palkkaa.

    2. Tästäkin olen kertonut monesti aiemmin tässä blogissa. Aikanaan pyöritimme softafirmaa. Muutamat työntekijämme halusivat tehdä 10-tuntisia päiviä niin, että he olisivat voineet pitää perjantait vapaana.

      No meillehän se olisi tietenkin sopinut aivan hyvin. Viikossa olisi kertynyt työsopimuksessa sovittu määrä tunteja joka tapauksessa. Eikä muutamia epeleitä tahtonut muutenkaan saada lähtemään kotiinsa, vaikka miten olisi itkenyt ja rukoillut.

      Mutta auta armias, kun työsuojelutarkastaja kuuli asiasta. Se kielsi moisen jouston välittömästi.

      Ei kuulemma ole sallittua lakikirjan mukaan. Eikä se vaikuta mitään, mitä mieltä itse työntekijä asiasta oli.

      Toisin sanottuna työnantaja saattaisi joustaa kaikenlaisissa asioissa avain mielellään. Mutta kun se ei aina käy, vaikka kaikki osapuolet sitä haluaisivat.

      1. Miksi noin ei voisi tehdä, jos kerran kaikille sopii? Ei vaan ymmärrä, mitä se sille tarkastajalle kuuluu jos homma on sovittu yhteisymmärryksessä ja on niiku win-win.

          1. Tiedän, että ovat lakeja, mutta pitäisi muuttaa lakeja, jos eivät ole enää tätä päivää. Eikös se paikallisen sopimisen lisääminen ollut tavoite?

          2. Tästä olemme tietenkin samaa mieltä. Suomalaiset ovat saavat nauttia monessa asiassa merkillisestä holhouksesta.

            Viimeaikainen esimerkki on pikavippien kieltolaki. Kun isot pankit eivät ole koskaan halunneet lähteä pienlainabisnekseen, pikavippifirmat ovat löytäneet selvästi alipalvellun asiakasryhmän.

            Sitten joku sampsakataja kuitenkin tietää kertoa, ettei kukaan tarvitse pienlainoja.

            Totta kai osa suomalaisista ajautuu velkakierteeseen joka tapauksessa. Selvä se, että joidenkin pikavippifirmojen omistajissa on roistoja. Muttei koko toimialaa silti pitäisi ajaa alas.

          3. Lakeihin ei voi kirjoitella liikaa tulkinnanvaraa, koska aina löytyy joku joka yrittää käyttää niitä hyväkseen. Yleensä se, joka ensimmäisenä lain rajoittavuudesta älähtää.

            Mikään sääntö ei ole täydellisen hyvä kaikille osapuolille. Moni voisi varmasti ylittää risteyksen autolla turvallisesti punaisten palaessa, mutta mitä siitä tulisi jos jokaisella suharilla olisi oma tulkinnanvara?

  7. PIkavippitäkyyn on nyt pakko tarttua, vaikka Jari sen varmasti provona heititkin… Kuka mielestäsi tarvitsee pienlainoja? Eli että just nyt ei ole 100-200 euroa mutta ”ihan varmasti” viikon tai kahden päästä löytyy… Mielestäni se ei ole ”merkillistä holhousta” jos ohjataan ihmisiä pois (ehkä piilossa olevista) ongelmistaan ja vältetään ikävät tilanteet.

    Pikaisesti googletetussa pikavippivertailussa oli yli 30 eri toimijaa, jotka lainaavat vähintään 200 euroa vaihtelevilla kuluilla ja takaisinmaksuajoilla. Taipumus ottaa pikavippi yhdestä suunnasta johtaa luultavimmin asiakkuuteen myös muiden (tai jopa kaikkien) toimijoiden kanssa, pahimmillaan saldo miinukselle yli 6000 euroa ja parin viikon päästä olisi takaisinmaksun aika 🙂

    Jos tätä asiakasryhmää on aiemmin alipalveltu, niin nyt taidetaan sitten ylipalvella vakuudettomien lainojen avulla.

    Ei näin! Hyvä että joku puuttuu.

    1. Kysyn kun en tiedä: miten iso osuus pikavippien /pienlainojen ottajista on näitä ongelma-asiakkaita? Eli niillä joilta mopo lähtee käsistä? Vai onko valtaosa kuitenkin asiakkaita jotka tarvitsevat vipin viikkoa ennen palkkapäivää tai pesukoneen korjaamiseksi?

      Poliittiset broilerit ja muut ikänsä verottajien kustannuksella eläneet kansanedustajat yms. ovat kiljumassa pikavippien lopettamista mutta kukaan ei edes kehtaisi tosissaan vaatia tupakan tai viinan täyskieltoa – eihän kukaan kunnon kansalainen niitäkään ”tarvitse” ja silti niiden haitallinen vaikutus kansantaloudelle on moninkertainen verrattuna pikavippeihin. Valtion verotulot ja äänestäjien miellyttäminen, nääs.

      Nämä kansalaisten valintoja rajoittavat kiellot ovat vähän kuin uhanalaiset eläin- tai kasvilajit, kerrannaisvaikutukset ovat arvaamattomat. Seuraavaksi kiellettävien asioiden lista on loppumaton. Kannattaa muista Ronald Reaganin mukaan yhdeksän (9) pelottavinta sanaa: I’m from the government, I´m here to help you.

      1. Jokaista kotitaloutta kohti on kulutusluottoja 5500 euroa, kun pikavippilainaa on 26 euroa. Olisi siis paljon oleellisempaa kieltää luottokortit ja osamaksukaupat.

        Pienlaina-asiakkaista 65 % on vakituisessa työsuhteessa ja 24 % on eläkeläisiä tai opiskelijoita.

        Pienlainasaatavista 15 % etenee perintään, mutta kaksi kolmesta maksaa silloin lainansa heti. Suhde on sama kuin postimyynnissä tai puhelinliittymien laskuissa. Ehkä nekin pitäisi kieltää.

        Marraskuun 2011 alkuun mennessä 328 240 suomalaiselle oli napsahtanut luottohäiriömerkintä. Heistä sen oli hankkinut pelkillä pikavipeillä 3 038 onnetonta.

        Toisin sanottuna vuosina 2010 ja 2011 maksuhäiriömerkinnöistä vain 0,9 % on peräisin hoitamattomasta pikavipistä.

        Sitten on 9,2 prosenttia sellaisia ongelmaisia, joissa pienlaina on rikkana rokassa. Mutta 89,9 % maksuhäiriöistä koskee kokonaan muita velkoja.

        Suurin osa näistä luvuista on peräisin pienlainoja myöntävän Ferratumin julkaisemista tiedoista.

        Jos tilastot pitävät paikkansa, pikavippibisnes on joutunut todella merkillisen ajojahdin kohteeksi.

    2. Kuvaamaasi tilannetta varten oli ennen menettely, jota kutsuttiin förskotiksi. Liksasta sai ennakkoa. Tapa oli ahkerasti käytössä vanhoina hyvinä aikoina.

      On jotenkin aivan järjenvastaista väittää, ettei pikavipeille ole tarvetta. Ne eivät ole ilmaisia, joten jokainen lainaa nostanut on tehnyt tietoisen ostopäätöksen. Ei maksullisella tuotteella voi olla hurjaa menekkiä, jos ei ole tarvetta.

      Näin tuotteistajan näkökulmasta tekstiviestillä tilattava pienlaina on nerokas keksintö. Sen kehittäjät ovat osanneet ajatella asioita todella toisin kuin perinteisten pankkien jähmeä väki.

      Sitä paitsi pikavipit ovat Suomen Asiakastiedon mukaan mainettaan parempia. Asiakastiedon johtajan Heikki Koivulan mukaan pikavippitoiminnan kieltäminen ei juuri vähentäisi yksityishenkilöiden velkaongelmia. Näin siis tilastojen mukaan, ei uskomusten pohjalta.

      Ylivoimaisesti nopeimmin kasvava velkomustuomioiden lähde on verkkokauppaostokset. Jos eduskunnassa tehtäisiin päätöksiä järkiperustein, verkkokauppa pitäisi siis kieltää.

      1. Juuri tätä tarvetta ajoin takaa lainausmerkeillä: jos on kysyntää ja kauppa käy = tarvetta löytyy, päätti joku muu siitä mitä tahansa. Aikuisten ihmisten pitää saada itse valita haluaako pikalainan korkoineen ja kuluineen. Samoin vapaus valita haluanko heittää hetulaan pullon punaviiniä tai vodka-snapsin on aika hiton hieno juttu.

        Jos pieni osa käyttäjistä hankkii itselleen ongelman vipeistä tai viinasta ei täyskielto voi eikä saa olla vapaan yhteiskunnan reaktio.

        Naurettavin (tai itkettävin) esimerkki on New Yorkissa kaavailtu isojen limpsamukien myyntikielto – ei mennyt kauaa kun keskustanuoret ilmoittivat täälläkin että hyvä ja hieno idea, epäterveelliselle ruoalle lisäverot tännekin niin avot, taas menee vähän paremmin.

      2. Kyllähän myös huumausaineille, maksullisille tuotteille, löytyy kysyntää. Mutta ne tuskin ovat hyväksi ihmiselle ja kielto on paikallaan.

        Oletko Jari myös vapaan huumekaupan kannattaja vai miten selität niiden lainvastaisuuden?

        1. Ei tietenkään ole helppoa päättää, mitä pitäisi kieltää ja mitä ei. Mutta lainaongelma on kuitenkin suhteellisen lievä moneen muuhun asiaan verrattuna.

          Tällä viikolla lehdessä oli samana päivänä kolme uutista siitä, miten moottoripyörällä kaahanneet olivat tappaneet itsensä. Moottoripyörää tarvitsee tosi harva. Se on vain huvitteluväline. Kannattaisiko kieltää tai verottaa sietämättömästi?

          Tuliaseitakaan ei tarvitse kukaan muu kuin sotilas tai poliisi. Joka vuosi tulee turhia ruumiita, joita pikavipit sentään aika harvoin tuottavat. Pitäisikö tuliaseet kieltää siviileiltä? Itse muuten olen sitä mieltä, että pitäisi.

          Jokaisessa tapauksessa päättäjämme joutuvat puntaroimaan hyötyjen ja haittojen suhdetta. Myös perinne ohjaa vahvasti. Jos jokin asia on ollut sata vuotta sallittu, sitä näyttää olevan erittäin vaikea kieltää – oli siinä järkeä tai ei.

    3. Se on toki ihan totta, että pikavipeistä voi koitua pahoja ongelmia. Mutta kenen vika se oikeasti onkaan? Pikavippien riskin analysointi ei kuitenkaan ole mikään kovin monimutkainen juttu – joten miksi kansalaiset eivät osaa tehdä sitä?

      Syy on taas kerran poliitikoissa. He ovat ottaneet vastuulleen kansalaisten kouluttamisen, mutta koulutuksen laatu on erittäin heikkoa talousosaamisen kannalta. Tämä on tietenkin todella typerää, koska oman talouden hoitaminen on yksi tärkeimmistä taidoista, mitä kansalainen omassa elämässään tarvitsee. Silti koulujärjestelmä laiminlyö lähes täysin talousopetuksen.

      Ratkaisu asiaan olisi se, että maksatetaan pikavippivelat poliitikoilla niin kauan, kunnes he korjaavat opetusjärjestelmän.

  8. Liikuttavaa demarivihaa. Pikku muisteluna seuraava. Täälläkin kannattaisi muistaa, että Suomen sos.dem liike rakentui nimenomaan yksittäisten ammatinharjoittajien, kuten kupariseppien ja hevosenkengittäjien muodostamien kiltojen tms. pohjalle 1880-luvulla. Siis yksinyrittäjien. Se, että työelämän muodot kehittyivät suuryksiköiden suuntaan teollistumisen kehittyessä, nämä ammatilliset keskustelukerhot saivat järjestäytyneemmän työväenliikkeen muodon, joka valitettavasti johti marxilaisesti pääoman ja työvoiman välien kiristymiseen ja sisällissotaan.

    Sitten hyppy nykypäivään.

    Massiiviset paperi- ja elektroniikkateollisuuden alasajot sekä trendinomainen yrittäjyyteen suuntautuminen aiheuttaa muutoksia myös demareissa. Kun työnteon muodot muuttuu, työelämän kysymysten esiinnostajan käsittelemä ongelmatiikka muuttuu myös. Tänä päivänä ei ole lainkaan hankalaa löytää demareista isoa yrittäjäryhmää, jotka osaltaan miettivät työsuhteiden perustamisessa ja päättämisessä aivan samoja kysymyksiä, kuin muutkin yrittäjät. Ja myös he osoittavat liikkeelle, jonka maailmankuvan jakavat, toiveita vastata näihin uusiin haasteisiin. Ja niihin myös vastataan.

    En muuten voisi olla enempää samaa mieltä blogin viimeisetä lauseesta: ”Sitä varten meillä on tietääkseni sosiaaliturvajärjestelmä”. Juuri niin, juuri sitä varten. Herääkin kysymys, miksi kokoomuksessa halutaan sitä purkaa? Halutaanko että irtsaushetkellä työntekijä taistelee viimeiseen asti oikeuksistaan? Käy henkiinjäämiskamppailua, esim laman tai muun tilanteen vaikeuttaessa työmarkkinaa. Kannattaa siis suojella ja kehittää turvaverkkoja, jotta yksilö ei olisi niin kiinni työnantajassaan. Eikö?

    Sosiaaliturvaa eli sosiaalista turvallisuudentunnetta kehittämällä voidaan myös luoda nuorille mahdollisuuksia työllistyä vaikka lyhytaikaisesti tai pätkittäin, jotta nuorten yhteiskuntatakuu voi toteutua eikä syrjääntyminen kasva rakenteellisesti.

    Ja lopuksi. Jos työnantaja ei näe kolmen perusvaatimuksen toteutuvan, hän voi tietenkin irtsata. Kun osaaminen tulee varmasti selville jo koeaikana, jää jäljelle vain duunarin asenne tai työn määrä, joiden perusteella työn mielekkyyttä arvioidaan, ellei siis toimiala muutu rajusti vaatimaan toisenlaista osaamista. Jos näissä on puutteita, joita ei saa korjattua, niin tottakai suhteen saa irtisanoa, demareidenkin mielestä, kunhan se tapahtuu reilusti ja pelisääntöjä noudattaen. Laki suojaa työntekijää mielivallalta, joka herkässä tilanteessa, kuten työsuhde, on väkivaltaa, jota vastaan lain pitääkin ihmistä suojella. Ihan niinkuin laki suojaa yksilöä ihmissuhteessakin väki- ja mielivallalta.

    yhteistyöterveisin 🙂

  9. Kuinka ollakkaan koko blogin pisin kirjoitus tulee poliitikolta.
    Mutta näin vaalien alla ei taida olla aikaa kirjoittaa lyhyesti ja napakasti

    1. Ei tuntunut olevan aivan selvää se, mitä demareissa tehdään, mistä tullaan ja mihin ollaan menossa. Siksi näin. Ihan ystävyydellä 🙂

  10. Kun olet Jari siirtynyt kommentoimaan myös yhteiskunnallisia asioita, saisit näppärästi jutunjuurta seuraavaan bloggaukseesi pikavipeistä. Olisi mukava lukea aiheesta muutakin kuin pankkisektorin lobbausta ja vihervasemmiston poliittisten irtopisteiden keräilyä.

    1. Samuel, kiitos mainiosta mielipidekirjoituksestasi tänään Hesarissa! Näkemyksesi pienlainojen kieltämiseen tähtäävästä lakialoitteesta oli silkkaa asiaa.

      Veikkaan, että useimmat eivät ole tajunneet tuota pankkien intressiä lainkaan. Olen nähnyt työssäni, että kulisseissa on tosiaan käynnissä lobbaus, jotta pikavippifirmat saataisiin pois markkinoita hämmentämästä.

      Osa pienlainoja hyödyntävistä kuluttajista on samaa joukkoa kuin pankkien luottokorttiasiakkaat. Toisaalta pienlainabisnes on nyt demonisoitu ja saastutettu niin, ettei perinteinen pankki voi mietenkään tuoda markkinoille vastaavaa tuotetta.

      Taidan jättää tämän aiheen nyt kuitenkin tällä kertaa tähän. Tämä keskusteluketju lähti harhateille, kun erehdyin mainitsemaan pikavippien kieltoprojektin esimerkkinä kansalaisten holhoamisesta heppoisin perustein.

      1. Palaa ihmeessä irtisanomisproblematiikkaan. Ymmärrän, että samanmielisyyttä kaipaavat tarvitsevat bensaa liekkiin, ja olkoon se niin. Kiilusilmät ovat samanlaisia puolueesta riippumattomatta. Ehkä ihan ok.

        Mutta irtsausjuttu ei ole vielä käsitelty. Annoin oman inputtini, mutta en ole vielä kuullut miten vastaat kuvaukseen siitä miten sos.dem tämän näkee. Nostit Eeron jotenkin tähän juttusi kärkeen. Otettaisko Rydman mukaan myös ja muut nuorisokokkarit?

        Vai… onko kaikki… vaan… läpän…heittoa samanmielisten kesken. Vanhaa kunnon vihapuhetta. Joillekkin se vaan ei päättynyt vuonna 1918.

        1. Työ muuttaa muotoaan, ”kyllä sen on tunnustanut kapitalistinekin tiedemies”, jos hieman lainnaillaan historiasta..

          Mutta kohta kun se suuri työvoimapula alkaa, niin sitten duunari pääseekin niskanpäälle ”kurmoottamaan” yrittäjää, joka rukoilee, että edes joku tulisi töihin.

  11. Ei mulle kyllä auennut tuosta inputista yhtään mitään..

    Vihapuhekortin sait sentään esiin..Ilmeisesti hihhulikortin jälkeen seuraavana pakassa.

  12. Mielestäni yksi asian ytimistä on edelleen se sama harha, joka liittyy kaikkiin työsuhteisiin: käsitys siitä, mistä lopulta maksetaan – ajasta (ja läsnäolosta) vai tuloksesta. Työkulttuuri painottaa melko hassusti usein ensimmäistä, jolloin on helppo repiä paapomisvelvoite kehiin. Yleensä harha elää ennen kaikkea työntekijöiden puolella (myönnän itsekin joskus sortuneeni siihen kun vielä olin leipätöissä) mutta usein myös työnantajan, tai siis työtä ostavan puolelta. Todellista tulosta on vaikea mitata, kun työsoppariin on kirjattu että työaika on 37,5 tuntia viikossa. Sitten ollaankin töissä töissäolemisen vuoksi, ei sen vuoksi että oikeasti pitäisi saada jotain konkreettista aikaan.

    Mitä enemmän tätä kuviota miettii, sitä kummallisemmalta se tuntuu. Silti työelämän roolileikki jatkuu, vaikka suurin osa tajuaa, ettei tässä ole mitään järkeä.

    Tiivistin ajatukseni tästä ikuisuusaiheesta keväällä Saku Tuomisen inspiroimana: https://neljasnaytos.com/2012/03/20/kuukausipalkka-tunnista/

    1. Kiitos Kalle, linkittämäsi tarina Tuomisen kollegoista on mainio!

      Olenkin päätynyt siihen, että etätöiden esteenä on kolme asiaa. Ensinnäkin ihmiset eivät osaa olla yksin. Ja toiseksi se vaatisi johtajalta halua ja taitoa mitata tuloksia.

      Tuloksia ei muka ole tarpeen arvioida niin kauan, kun kulunvalvonta laskee työtunteja. Eikä siis tarvitse kovin paljon niitä tavoitteitakaan määritellä. Helppoa ja kivaa, eikö totta?

      Kuin bonuksena pomo välttää myös ankeat palautesessiot. Ne hän voi kuitata vuosittaisella muka-kehityskeskustelulla.

      Kertomuksesi kuvaa hienosti myös sen kolmannen esteen, joka on perinteinen kateus. Eihän sillä perhanan etätyöläisellä vain ole mukavampaa kuin meillä täällä toimistolla?

      Tuomisen kollegoiden kysymyksistä puuttui enää yksi: ”Miten Saku voi olla varma, että työntekijä on itse kirjoittanut käsikirjoituksen, jota hän väittää omakseen?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Euro olisi paras innovaatioseteli

Elinkeinoministerimme Olli Rehn on nero. Hän on keksinyt eurolle paremman vaihtoehdon. Se on nimeltään innovaatioseteli. Tarkoitus on potkia vauhtia pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Niiden pitäisi

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Nyhtökauran hinnoittelu meni pieleen

Hesari kertoi nyhtökaurayrittäjä Maija Itkosesta pari päivää sitten (17.9.2016). Lehti ylisti tuotetta estotta: ”HARMAANRUSKEASTA hakkeluksesta on tullut Suomessa tänä vuonna myyttinen elintarvike, jota jahdataan suu vaahdoten kaupasta toiseen.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.