Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Vanhapiika ja Auervaara

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Ruben Oskar Auervaara (1906–1964) oli kuuluisa huijari. Hän ehti saada tuomion noin 20 naisen kynimisestä.

Auervaaran uhrit lähettivät hurmaajalleen lahjoja vielä vankilaankin, jossa tämä ehti istua yli 26 vuotta ennen kuolemaansa.

Psykopaattien jallittamille ihmisille on naureskeltu vuosikymmenet. Se on suorastaan kansanhuvia.

”Miten joku voi olla niin sinisilmäinen? Eihän kukaan voi ottaa noin läpinäkyvää imartelua todesta.”

Mutta mitä tapahtuu, kun joku näistä ilkkujista saa potkut työstään? Hän alkaa itse kitistä kuin Auervaaran huijaama vanhapiika.

”Annoin firmalle parhaat vuoteni. Tässäkö on kiitos? Eikö uhrautumisellani ollut mitään arvoa?”

Mitä työnantaja sitten sanoi? Millaisilla jutuilla hän sai työntekijän retkahtamaan vipuun?

”Etsimme dynaamisia edelläkävijöitä, jotka eivät pelkää uusia haasteita.”

”Te työntekijät olette tärkein voimavaramme.”

”Luovutan tämän rannekellon kiitokseksi 20 vuotta jatkuneesta yhteisestä taipaleesta.”

”Me olemme yhtä suurta perhettä.”

”Sinut on valittu kuukauden työntekijäksi. Kehystämme kuvasi aulan seinälle.”

”Olet ansainnut satasen palkankorotuksen.”

Hurmaamiseen ei tarvita tuon uskottavampia Auervaara-horinoita. Kaikesta päätellen lukemattomat suomalaiset haluavat uskoa niihin.

Tuhannet työntekijät sekoittavat suhteen ja työsuhteen.

13 vastausta

  1. Tämä on se raadollinen näkemys siitä, kun työntekijöitä pidetään resursseina. Eli ei edes pohdita sitä, että he ovat voimavara.

    Mutta jos työntekijä pitää työnantajaa vain resurssina, jota hyödynnetään haluttu aika, niin alkaa se iänikuinen natina siitä, että tekijä ei sitoudu yrityksen päämääriin eikä visioihin.

    Koskakohan joku työantaja ja tekijä keskustelee raadollisesti siitä kuinka he voivat hyödyntää toisiaan. Ilman visioita yhteisestä tulevaisuudesta tai ikuisesta sitoutumisesta toisiinsa. Eli työnantaja antaa niin paljon omistaan että saa työntekijän ja työntekijä antaa sen verran omistaan kuin toinen on valmis maksamaan.

    Ai juu, onhan tuota. Se on kait sitä yrittämistä 🙂

    1. Tätä juuri tarkoitan: jos kaikki ajattelisivat olevansa yrittäjiä, alihankkijoita ja bisneskumppaneita, alettaisiin puhua oikeista asioista. Eli työn tuottamasta hyödystä ja sen hinnasta.

      Nykyisin harrastettava lapsellinen lepertely puolin jos toisin johtaa merkillisiin ”minua on petetty” -reaktioihin. Työnantajan on lähes mahdotonta ostaa vain hyviä suorituksia ja nopeita tuloksia.

      1. Tähän muuten (omasta mielestäni) auttaa prosessikuvaukset ja prosessijohtaminen, jossa määritellään sisäinen asiakkuus. Tosin prosessit tulisi olla oikein kuvattu ja mietitty, eikä kuten tavallisesti mapitettu pelkästään kerran vuodessa sitä norske veritaksen pikkutakkia varten.

      2. Minkähänlainen ”julkinen keskustelu” syntyisi, jos ilmoituksesta jätetettäisiin pois kaikki turha diipadaapa ja kerrottaisiin mitä oikeasti halutaan. Olisi varmasti mukavaa vaihtelua ja helpottaisi työn hakemista, kun olisi jonkinlainen kuva siitä, mitä ilmoittaja haluaa. Toki homma toimii myös toisin päin. Ilmoittajan sähköposti täyttyy ”Moi mä oon Lasse ja tykkään maksalaatikosta”-hakemuksista

        Pitääkin kokeilla heti seuraavassa hakemuksessa painottaa paljon enemmän noita bisnesjuttuja 🙂

        1. Niin, tuohon vaadittaisiin se, että ilmottaja itse tietäisi mitä haluaa.

          1. Hyvä ilmoitus. Ois piristävää nähdä joskus hakuilmoitus, jossa suoraan kerrotaan, että ollaan kusessa.
            -meillä ei kukaan osaa laskea kustannuksia
            -meillä ei kukaan osaa laatia strategiaa, okei ollaan me tehty joka vuosi powerpointtikalvoja vailla todellisuuspohjaa
            -liikevaihto laskee, voitto laskee
            -nyt pääset vaikuttamaan, no et oikeesti koska meillä on despootti omistajatoimari joka kumoaa omia päätöksiään ja pistää syyt toisten niskoille
            -tervetuloa meille menestymään!

  2. Uhrimieli ja uskollisuus näyttää tulevan irtisanottujen mieleen vasta potkujen jälkeen. Työsuhteen aikana kaikki ovat uskollisia ammattiliiton jäseniä ja valmiita korpilakkoon pienimmästäkin vastoinkäymisestä.

    1. Kieltämättä monilla työntekijöillä on hiukan ruusuinen kuva siitä, miten hyviä he tehtävässään ovat. Lisäksi aika kultaa muistoja. Kymmenien vuosien känkkäränkkäputki alkaa jalostua omassa mielessä pyyteettömäksi raatamiseksi.

  3. Yritykset koostuvat ihmisistä, joilla on erilaisia tietoja ja taitoja. Yrityksen pitää rakentua viestinnän ja yksilön vastuun pohjalle. Kaikkien tulee miettiä, mistä heidän on kiittäminen muita, ja varmistaa, että muutkin ymmärtävät sen. Tärkeintä on yrityksen tai yhteisön kohdalla lopuksi muistaa, että tulokset ovat olemassa vain sen ulkopuolella. – Peter Drucker.

    Sopii miettiä molemmin puolin, työnantajan ja yrittäjän.

  4. ’Yrittäjä vai Äiti Teresa’ blogissa ja tässä toistuu mielestäni aika hyvin teema työsuhteen illuusiosta. Itse en ole koskaan ihan täysin ymmärtänyt ’vakituisen’ – korjaan ’toistaseksi voimassaolevan’ työsuhteen ihannointia. Onko se jotenkin johdettavista ’working-class’ ihmisen ruusuisesta ideasta, että tämän suuren yrityksen toimitus- ja markkinointiosaajat kyllä pitävät pyörät liikkeessä? Vai onko tosiaan niin, että sana ’vakituinen’ tuossa hämää? Itse uskon, että jokainen tahtoo haastavaa työtä ja hyvää työilmapiiriä, etenemismahdollisuuksia ja työsuhdekuntoiluliput. Onko kultainen kello kuitenkin turvallisuuden ja helppouden symboli? Kynnys hyväksyä epävarmuus on kuitenkin korkea.

    1. Ensin äiti huolehtii pienokaisesta. Sitten lastentarhan täti. Koulussa opettaja vahtii, että pipo tulee päähän & oikeat kirjat reppuun. Lukiossa kurssiputki ohjaa tiukasti tavoitteiseen, eli yo-kirjoituksiin.

      Sitten seuraa osalle porukasta armeija, jossa oma-aloitteisuus on suorastaan haitallista. Jatko-opiskelut sujuvat ripeimmin oppilaitoksissa, joissa opiskelu on mahdollisimman koulumaista.

      Lopulta suuri osa ihmisistä kaipaa myös työpaikakseen hoitolaa, joka tarjoaa ohjattua toimintaa. Lopullisen vastuun tavoitteista ja tekemisen tavoista kantaa aina joku muu. Näin on mahdollista seilata koko elämänsä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.